Cheonan

Soulin jälkeen suuntana oli Soulin lähiökaupunki Cheonan. Cheonan löytyy Soulin metrokartasta, mutta aivan kivutonta sinne metrolla pääseminen ei ole. Meinaan jollei puhu ja lue koreaa. Kaikki linjan junat eivät mene Cheonaniin asti ja niinpä mekin jouduimme vaihtamaan välillä. Eli kantamaan matkalaukut ylös, ostamaan uudet liput, kantamaan matkalaukut alas ja odottelemaan. Toisella junalla kuitenkin pääsimme kuin pääsimmekin perille asti. Kätevämmin, samassa ajassa ja istuen (metrot ovat yleensä täynnä) perille pääsee bussilla.



Cheonan.

Cheonanissa on muutamia nähtävyyksiä ja se on kuuluisaa kuumien lähteiden aluetta. Muutoin kaupunki on aika mitäänsanomaton. Mutta toisaalta se tarjoaa vilauksen paikallisten elämään. Cheonanissa on jonkin verran teollisuutta ja sen johdosta myös jonkin verran expatteja. Kaupungista löytyy ulkomaalaisia ravintoloita, mutta päätin keskittyä korealaiseen. Korealainen ruoka on todella hyvää silloin kun se on hyvää. Vähän sama kuin kaiken aasialaisen ruuan kanssa. Erityisen kaverin minusta sai kuuma kivipata jossa ainekset ovat tarjottaessa raakoja. Sitten vaan sekoitetaan (ja varotaan polttamasta näppejä). Chilikimchijuustokana riisillä oli todella tulista, ja herkullista!

Served as shown.

Nähtävyydet Cheonanin alueella ovat levittäytyneet isolle alueelle, joten auton vuokraaminen ei ole hullumpi ajatus jos on paikan päällä pitemmän aikaa. Muutoin taksilla pääsee ja bussejakin kulkee sinne ja tänne. Me valitsimme nähtävyydeksi Independence hallin, jossa läpi käydään Korean historiaa erityisesti Japanin miehityksen alla, ja kuinka siitä pinteestä selvittiin.

Cheonan Independence hall.

Alue on varsin iso ja hieman syrjässä. Aikaa kannattaa varata useampi tunti, varsinkin jos mielii tutustua ulkotiloihin. Sisäänpääsy on ilmainen ja viikonloppuisin monet perheet tulevat alueelle viettämään aikaa.

Ulkotilojen lisäksi tarjolla oli toistakymmentä hallia, joissa kussakin oli katettuna Korean historian merkkihetkiä.

En ollut sen tarkemmin Korean historiaan aikaisemmin tutustunut, mutta selväksi kävi että aika sotainenhan se historia oli jo ennen japanilaisiakin ollut. Mutta mielenkiintoinen paikka. En nyt sen takia lähtisi Cheonaniin varta vasten, mutta kannattaa ehdottomasti käydä jos sinne jostain syystä eksyy.

Ja sitten siihen toiseen syyhyn miksi ihmiset Cheonaniin matkaavat. Tokihan paikallista kylpylää oli kokeiltava. Eli auto alle ja kyselemään mitä lähiseuduilla olisi tarjolla. Ja löytyihän niitä. Päädyimme kokeilemaan isoa kylpylää missä oli niin ulkoalataita, yhteinen iso allastila ja naisille ja miehille erikseen allasosastot.

Hot spring spa entrance.

Valitettavasti ulkoallas oli suljettu, koska saavuimme paikalle myöhään illalla, mutta onneksi muut palvelut vielä toimivat. Aloitimme isosta yhteisaltaasta, missä luonnollisestikin oli uimapukupakko. Kiitin vaistojani siitä että olin valinnut asuksi kokouimapuvun, sillä korealaiset naiset käyttivät varsin peittäviä uima-asuja. Oli pitkiä lahkeitä, hameita ja kerrospukeutumista. Uimalakkipakko oli myös huomionarvoinen seikka (varsin yleinen myös Kiinassa). Iso allas oli jaettu eri osastoihin joissa oli erilaisia hierovia vesisuihkuja. Kierros päättyi kivipohjaiseen kävelyliuskaan, joka paineli kivasti jalkapohjia kun sitä pitkin käveli. Ison altaan vieressä oli erillisestä maksusta käytössä oleva kala-allas. Pikku kalat siis puhdistavat ihoasi.

Iso allas meni kiinni kaksi tuntia aikaisemmin kuin erilliset alueet, joten siirryin naisten puolelle. Siellä taas oli uimapukukielto. Altaita oli eri lämpöisiä, poreilla ja ilman, erilaisia saunoja ja yrttikylpyjä. Varsin rentouttava paikka, ja kylmällä kelillä oikein miellyttävän lämmin. Olo oli puhdas ja raukea kun lähdimme kylpylästä.

Seuraavana aamuna hieman shoppailtuani oli aika lähteä kotimatkalle. Tällä kertaa päädyin käyttämään lentokenttäbussia, joka ajaa suoraan Cheonanista Soulin kentille. Incheonin kenttä oli viimeinen pysäksi. Viimeisen bullgogin nautittuani kentän Lotteriessa olin valmis palaamaan Kiinaan. Mutta mieleen jäi kyllä halu vielä vierailla Koreassa, niin pohjoisessa, kuin etelässäkin uudestaan. Ruoka oli herkullista, kaikkialla oli siistiä, ihmiset kohteliaita ja nähtävää jäi paljon näkemättä.

Jollen olisi asunut Kiinassa olisi tuo kieli ehkä aiheuttanut enemmän ongelmia, mutta nyt sitä on jo kehittänyt selviämismetodit, eikä asiaan enää kiinnitä niin paljon huomiota. Mutta siis, englantia ei siis mitenkään yleisesti puhuta, eikä ole harvinaista että asiat on kirjoitettu vain korealaisilla kirjaimilla. Lausuminen on yhtä käsittämöntä kuin Kiinassa (mutta siis erilaista), joten paikalliset eivät mm. ymmärrä jos koitat lausua paikannimiä. Cheonan oli lausuttu karkeasti "Tshönan". Mutta koska korealaiset ovat paljon paremmin käyttäytyviä kuin kiinalaiset, he sentään koittavat auttaa. Kertaakaan lippua ostaessa ei lippu jäänyt saamatta, ja aina oikeaan paikkaan. Jos asia ei tuntunut selviävän löytyi aina vapaaehtoisia auttamaan kääntämisessä. Jotain mitä Kiinassa ei ikinä tapahdu. Piti oikein tsempata omaa käytöstään ja muistuttaa itselleen että nyt ollaan taas tekemisissä sivistyneiden ihmisten kanssa. Ei siis tönimistä, tunkemista, etuilua, taksien varastamista, huutamista, tinkimistä yms. Ja juuri siksi Korea jäikin mieleeni niin mukavana paikkana :-)