Kiinalainen UV - tervetuloa Härkä!

Tai lehmä Ei sillä oikeastaan ole väliä, mutta kiinalaisille se on oikeastaan lehmä, koska muinoin naaraseläimet olivat tärkeämpiä maataloudelle. Kiinalaiset suosivat naaraspuolisia nimityksi kuten lammas, kana ja lehmä. Me taas olemme usein kääntäneet ne vuoheksi, kukoksi ja nyt tulevana vuonna, häräksi.



Mitä härkä tuo tullessaan? Vuoden pitäisi olla tasapainoinen ja hyvä vuosi työn teon kannalta. Meille lampaille vuosi on suosiollisempi kuin kuin rotan vuosi. Ihmissuhteiden ja uran pitäisi kukoistaa, jos lammas vain tajuaa pitää nokkansa erossa muiden asioista (mitkä muiden asiat?).



Härän vuoden ensimmäinen päivä koittaa tänä vuonna 26.1. jolloin räiskyy ja poksuu ympäri Aasian todenteolla. Aloitan vuoden täyttämällä yli kaksi vuotta kestäneen haaveeni ja palaan Indonesiaan. Tällä kertaa ohjelmassa Yogyakarta (Jaava), Kupang (Länsi-Timor) ja Balia olantakaa (Ubud, Kuta, Lovina ja Jimbaran). Matka suoritetaan Honkkarin kautta, joten ensin pääsen toivottavasti nauttimaan Ned Kellyn jazzahteluista. Edessä 23 päivää reissua, jolloin erotellaan bilehileet tarzaneista. Katsotaan mitä Indonesian viidakoista lopulta ulos pulpahtaa.



Siis uuteen vuoteen, ei rotan vuosikaan hassumpi ollut (lampaalle luvattiin silloin 5 hyvää kuukautta, ja noh, 7 huonoa), joten nyt toiveet ovat aika korkealla härän suhteen. Sarvet pystyyn ja kärpäset hännällä hus!

HYVÄÄ KIINALAISTA UUTTA VUOTTA 2009!

HAPPY CHINESE NEW YEAR 2009!

Horisontissa...Formosa!

Muutama päivä on jo ehditty palella Shanghaissa, lämmintä 2-9 astetta, hyrrr. Vuoden kylmin aika on täällä käsillä, ja patterit lämmittävät melkein täydellä teholla. Siis oiva aika siirtyä inan etelämmäksi.
Koska Hong Kong ja Macao on koettu, on vielä jäljellä yksi saari. Unohdamme siis "26 maata ja Taiwan"-vitsit, ja suuntaamme ennakkoluulottomasti kohti tätä, noh jotain. Käydään katsomassa olisiko Kiinan tulevaisuus ehkä ollut valoisampi, jos oikeistolaiset olisivat sittenkin voittaneet, ja onko se Taipei sitten niin erilainen kuin Peking. Palaillaan asiaan ensi viikolla viisaampana.

UV 2009 Thaimaassa

Malesian jälkeen tuli rauhoituttua kotona Shanghaissa muutama viikko joulun yli, ja länsimaalaista uutta vuotta lähdettiin juhlimaan Thaimaahan.

Ensimmäisenä kohteena tuttavien koti Saraburissa, parin tunnin ajomatkan päässä Bangkokista. Thaimaalaisille uusi vuosi koittaa huhtikuussa, joten tavallaan asiaan suhtautuminen oli samantyylistä kuin Kiinassa. Jotain hieman juhlittiin, mutta traditiota ei ollut. Kaikki paikat siis olivat onnellisesti auki, ja sehän sopi meille. Tällä kertaa oli ohjelmassa myös hieman nähtävyyksien kiertelyä.




Nähtävyyksien ihmettely aloitettiin Rama kuuden aikoinaan rakennuttamalta padolta. Pato oli Saraburin provinssille tärkeä, ja se säätelee vielä tänäkin päivänä provinssin vesivaroja. Joen varrelle oli tietysti keskittynyt monenlaista toimintaa.



Rama VI dam.

Paikallista ruokaa käytiin testaamassa joen varrella kelluvassa ravintolassa. Ja herkullista oli, kuten Thaimaassa yleensäkin.

Floating restaurant.

Illan hämärtyessä korkattiin skumppapullot ja tarinoitiin Aasiasta. Länsimaalaisille uusi vuosi oli alkanut.

Seuraava aamu valkeni varhain, ja aamupalan jälkeen alkoi läheisten nähtävyysten ihmettely. Kierros alkoi loikoilevalta Buddhalta. Tässä tuleekin sitten käännöksen vaikeus. Buddhan ei saa sanoa makaavan tai nukkuvan, vaan thaimaalaiset haluavat kutsua vaakatasossa olevia patsaita termillä reclining (nojaileva?). Englanniksi siis homma selvä, mutta suomeksi vielä haussa.



Singburi reclining Buddha.

Buddha oli kuitenkin noin 46 metriä pitkä ja paikalliset kiersivät Buddhaa tanssien, laulaen ja soittaen soittimia. Alueen ympärillä oli myös vilkkaat markkinat, ja meininki sen mukainen. Menoa oli hauska seurata, hieman erilainen fiilis kuin luterilaisessa jäykkiskirkossa.

Markkinoilta sai ostaa mm. kilpikonnia, jotka oli tarkoitus vapauttaa esim. läheiseen jokeen. Kilpikonnien tarkoituksena oli tuoda onnea erinäisille projekteille, esim. talon rakennukselle.

Releasing turtles.

Singburin valtavalta Buddhalta matka jatkui Saraburin Buddhan jalanjäljelle. Kuten Singburissa, oli Saraburissakin temppelin ympärille muodostunut varsinainen markkina-alue.

Wat Phra market.

Wat Phra.

Itse Buddhan jalanjälki löytyi kalliosta, ja sen ympärille on myöhemmin rakennettu temppeli, missä jalanjälkeä voi käydä ihmettelemässä.

Buddha´s footprint.

Wat Phra Buddhapat.

Jalanjäljeltä lähdettiin tutkimaan muunlaisia jälkiä. Suuntana Lopburi ja muinainen khmerien palatsiraunio Prang Sam Yod ja sen kuuluisat apinat.

Monkey park temple.

Apinat ovat levinneet paikallisen temppelin takapihalta ja jopa vallanneet ympäröivät talot, joiden alkuperäiset asukkaat ovat joutuneet antamaan periksi näille notkeille varkaille. Alunperin apinoita paikalle houkutteli temppelin ympärille kasatut ruuantähteet. Apinat houkuttelivat paikalle turisteja, ja nykyisin apinoita ruokitaan varsin runsaasti.

Pig face. Temple gift.

Monkey food. Temple left overs.

Watching...and uuugh, maybe learning how to drive a car?

Temple dance.

Prang Sam Yod.

Apinat olivat levinneet hieman liiankin hyvin, ja ilmeisesti jonkinlaista karsintaa suoritettiin, sillä temppelipuisto oli lähes tyhjä apinoista. Ilmeisesti puiston apinat olivat kohdanneet tiensä pään. Toisaalta kaukaa apinoita ei tarvinnut etsiä. Prang Sam Yod ja läheiset talot kuhisivat edelleen.

Prang Sam Yod monkeys.

Apinoiden valtaamia taloja oli temppelin ympärillä useamman korttelin verran. Apinat pysyivät hyvin ruokittuina suhteellisen tyytyväisinä, eikä siltä tieltä enää oikein ollut paluuta. Ruokkimista on siis jatkettava, jottei ihmisten seassa elelevät apinat kävisi agressiivisiksi. Liian tuttavallinen ei apinoiden kanssa kannata olla. Apinat ovat kroonisia kleptomaaneja, ja kaikki mikä irti lähtee viedään nopsasti. Suurin virhe mitä alueellla voi tehdä olisi kantaa mukanaan ruokaa. Eikä apinoita kannata mennä taputtelemaan.

Houses of apes.

Lopburin apinat jäivät nauttimaan mätäneviä hedelmiä, ja me siirryimme thaimaalaisen hot potin, sukin pariin. Eli kuumaan veteen heitettiin kasviksia, lihaa ja munaa, ja sitten odoteltiin lihojen kypsymistä, sen jälkeen maustettiin, ja sitten nautittiin. Oli maukasta.

Saraburin retki tuli päätökseen ja siirryimme bussiasemalle ihmettelemään seuraavaa Bangkokiin lähtevää bussia. Sisäänheittäjät heittivät meidät muutamaankin bussiin (ekassa ei sitten ollutkaan vapaita paikkoja), ja matkaan päästiin. Puolitoistatuntia myöhemmin hyppäsimme kyydistä vanhan lentokentän vieressä ja vaihdoimme taksikyytiin. Ja pian jo hotellilla.

Bangkokissa aika kului löhöten altaalla, nauttien tulisesta thairuuasta ja shopaten. Ainoana nähtävyytenä eksyimme Siam Paragon ostoskeskuksen kellarissa sijaitsevaan akvaarioon.

Lobster.

Nutrio.

Shark!

Akvaario ei ollut hassumpi, ja aikasta nopeasti käyty. Jos haluaa kokea enemmän on akvaariossa myös mahdollisuus tutustua kaloihin lasipohjaisessa veneessä, tai käydä taputtelemassa haita lähempää sukeltamalla tankissa. Ilta oli kuitenkin pitkällä, ja akvaario sulkemassa oviaan. Me tyydyimme katselukierrokseen, mistä matka jatkui Bangkokin ravintolaelämään.

Kolmen päivän itsensä grillaamisen jälkeen oli aika hypätä koneeseen ja vetää takki päälle ja sukat jalkaan. Uusi vuosi oli jo pitkällä ja aika palata Shanghaihin oli käsillä. Bangkok on loistava pikalomakohde, ja oikeastaan se vain paranee mitä tutummaksi kaupunki tulee. Nähtävyydet eivät ole kaksisia, ja suosituimmilta huorakaduilta voi pysytellä poissa. Mutta parasta kaupungissa on vain eläminen. Kelit ovat aina lämpimät ja ihmiset ystävällisiä. Ja ruoka hyvää!

Borneo - Kota Konabalu

Ensimmäinen vilaisu Borneosta ei ollut hassumpi. Ikkunasta komeili itse Kota Kinabalu!

Mount Kinabalu.

City Kinabalu.

Vuoren juuressa paistatteli itse Kinabalun kaupunki, mutta me olimme matkaamassa syrjemmälle. Kitabanulla valinta tehdään kaupunkihotellien ja syrjemmässä sijaitsevien resorttien välillä. Koska tavoitteena oli pitkä viikonloppu rannalla, niin silloin oli valittava rantahotelli. Kinabalun keskustassa ei rantoja ole.

It was what I was hoping for.

Borneolla on kaikkea. Mutta useimmat asiat eivät ole aivan niin ilmaisia kuin muualla Kaakkois-Aasiassa. Mutta jos hieman rahaa löytyy, ei puuhaamisesta tule loppua. Kylpylöiden, hierontojen ja uima-altaiden lisäksi voi lähteä vaeltamaan itse vuorelle, sukeltamaan kirkkaisiin vesiin läheisille saarille, laskemaan kuohuvia (ja vähemmän kuohuvia) koskia, shoppaamaan kaupungin markkinoille tai lentää visiitille moikkaamaan orangeja.

Orangit ovat varmasti vuoren ohella saaren suosituin nähtävyys. Mutta jo ennen reissua olin selvittänyt itselleni, ettei liikaa kannatta toivoa tämän suhteen, jos majoittautuu Kinabalulle. Orangi-reservaatti sijaitsee satojen kilometrien päässä Kinabalulta, ja matka suoritetaan usein lentäen. Päätin niellä pienen pettymyksen ja jättää kalliin ja aikaa vievän matkan väliin. Ehkäpä sitä keksii jotain muuta.

Ja niin sitä keksi. Minulle oltiin suositeltu koskenlaskua, ja nyt sitä siis oli kokeiltava. Vaihtoehtoina 1-2 luokan koski Kiulu, ja 3-5 luokan koski Padas. Kyselimme hieman ja ensikertalaisina meitä ei edes oltaisi viety Padakselle, joten kohti Kiulua siis. Laittaessamme päälle varusteita (kypärä, pelastusliivit), kävi ilmi että melontakumppanimme eivät edes osanneet uida. Mielessä välähti kuinka pelastan uimataidotonta kiinalaista malesialaisesta koskesta.

Mutta ei tarvinnut pelastaa ketään. Olin varautunut uimapuvulla ja vaihtovaatteilla. Meille oli sanottu että tulemme kastumaan, ja samalla ihmettelin muslimimaan tapoja. Jos kerran uintireissu on edessä niin kai sitä voi sitten ihan suoraan olla uikkareissa. Mutta uima-altaalla seuratessa vaatteet päällä uivia paikallisia, tuli asia aika selväksi. Biksut päällä ei täällä resortista poistuta. Ja blondinkin on hyvä pitää housut jalassa - myös koskenlaskussa.

Ja märkää puuhaahan se oli. Ei kuitenkaan ihan niin rajua kuin olin odottanut. Opas selitti että vesi on nyt tavallista paljon matalammalla, ja sen takia joki on aika kesy. Varovasti kyselimme toisen kosken tilanteesta, ja opas ilmoitti "it´s not for you". Eli ehkäpä minusta tuntui urheammalta kuin miltä koskessa keikkumiseni näytti...

Välipysähdyksellä saimme uida joessa, ja kiinalaisetkin treenasivat liivit päällä koskessa kellumista. Ja sitten jatkettiin. Lopussa kaikki olivat taatusti läpimärkiä, ja suuntasimme naisten suihkuille. Missä sitten päätimmekin järkyttää paikallisia heittämällä vaatteet pois, ottamalla nakusuihkun (naku!) ja ihan siinä jonottamatta koppiin päätimme kuivata itsemme ja vetää puhtaat vaatteet päälle. Paikallinen vastaava suoritus piti sisällään suihkun märät vaatteet päällä, pukukoppiin jonotuksen märissä vaatteissa ja ahtaassa kopissa vaatteiden vaihdon. Joillain sitten on vinksahtanut suhtautuminen alastomuuteen - ja vielä saman sukupuolen kesken! Ne pitäisi viedä sekasaunaan, vihtoa ja kierittää lumessa...

Illalla päätin säväyttää korealaiseen tyyliin hotellin kylpylän naisten puolella, ja hylkäsin uimapuvun pukuhuoneessa. Olipa muuten altaissa hyvin tilaa.

Spa night....mmmm.

Koskenlasku oli kivaa, ja sitä täytyy vielä joskus saada lisää. Mutta jossain lämpimässä maassa kiitos. Reissun toisena järjestettynä ohjelmana oli sukeltaminen. Sukeltaminen on suositumpaa Borneon itärannalla, mutta sitä voi harrastaa myös Kota Kinabalun edustalla sijaitsevassa Tunku Abdul Rahman meripuistossa. Puisto on vedenalaista luonnonsuojelualuetta, jonka johdosta siellä jotain vedenalaista elämää pystyy kokemaankin. Muutoin Kinabalun edusta on varsin tuhottua.

Borneon itäpuolella taas sijaitsee yhdet maailman parhaista sukellusvesistä. Tai näin mm. Jacques Cousteau on kehaissut. Siis juuri se sama paikka mistä Jolon panttivankien viidakkoloma sai alkunsa. Mm. Sipadanin saari on lähempänä Joloa kuin filippiinien lähimmät saarikohteet. Olin harkinnut pitempää lomaakin (no joo, salama ei näissä tapauksissa yleensä iske kahdesti), mutta niin ihanalta kuin saarten sukellusvedet näyttivät, niin saarimajoitukset taas eivät olleet niinkään houkuttelevia. Niinpä siis tingimme sukellusten laadusta.

Sukellusreissut Tunku Abduliin ovat kokopäiväreissuja. Ensimmäisen sukelluksen jälkeen lounas saarella, hetki rannalla löhöilyä ja sitten päivän toinen sukellus. Ensimmäinen sukellus oli Mamutik saaren suhteellisen kirkkaissa vesissä. Näkyvyys oli kohtalainen ja paikka oli kuuluisi rauskuista (sting ray), joita mekin onnistuimme hätistämään liikkeelle pohjamudista useita yksilöitä. Muutenkin sukellus keskittyi jostain syystä myrkyllisiin lajeihin ja pohjasta löytyi useita kivikaloja, skorpionikaloja ja pallokaloja. Kesken sukelluksen jysähti. Enkä nyt siis tarkoita mitään henkistä valaistumista, vaan kirjaimellisesti kuulimme kovan pamauksen veden alla. Hetken aikaa odotin paineaaltoa, mutta nopsaan palasin hetkeen ja faktaan, että vaikka räjäytys veden alla tuntuisi tulevan muutaman metrin päästä, on se todennäköisesti tapahtunut kilometrien päässä. Dynamiittikalastus. Ja se on juuri syy miksi Kinabalun edustan korallit, ja siitä seurauksena kalasto, on tuhoutunut. Mutta sepä ei estä reippaita poikia jatkamasta kalastamista dynamiitilla. Ja ei, se ei ole laillista edes Malesiassa. Mutta toisaalta maa on aika korruptoitunut.

Lounaalle painuimme saarelle, minkä ranta pienestä tungoksesta huolimatta oli aika paraatiisimainen. Maltoin mättää paistettua nuudelia naamaani hetken, jonka jälkeen levisin valkealle hiekalle.

Beach football. Future divers.

Mine!

Bye, bye...

Päivän toinen sukellus oli Sapi saarella. Edellisen sukelluksen veijareiden lisäksi näimme useita ankeriaita, merimakkaroita, koteloita ja pikku kalmarin. Tällä kertaa räjähdyksiltä säästyttiin, ja 50 minsan kuluttua meikäläisellä alkoi ilma olemaan vähissä ja sukellus lopussa.

Olimme pohtineet kokopäiväsukellusten mielekkyyttä neljän päivän lomalla, mutta oli se sen arvoista. Sukeltaminen on aina yhtä kivaa. Vaikka hieman harmaa Kinabalun edusta olikin.

Rannalle, vaihtamaan vaatteet ja suorittamaan viimeiset shoppaukset. Kinabalun rantaravintolakadun vierestä löytyy tuoremarkkinat, ja vaikka tuoreet tonnarit eivät juuri turistia lämmitä, niin tuoremarkkinoiden kupeessa on sisähalli, mistä löytyykin sitten kiinostavampaa krääsää. Paikkaa kutsutaan filippiinomarkkinoiksi

Filippino market.

Fresh food market.

Koska markkinoilta on vain kivenheitto ravintolakadulle, voi huvin...ja noh huvin, hyvin yhdistää toisiinsa. Kadulta löytyi jopa australialaista omenasiideriä, ja jos juomapuoli ei riitä on intialainen ruoka erittäin herkullista.

Bar street.

Viiden päivän Malesian lomalla ei paljoa ehdi. Mutta senpä takia kannattaakin parina päivänä keskittyä hotellilla löhöilyyn. Kinabalu oli helppo pikalomakohde. Ei halvimmista halvin, mutta sovitut hinnat säästivät aikaa tinkaamiselta. Toisaalta pitkällä lomalla ollessa olisivat fiksatut hinnat saattaneet alkaa nyppimään, mutta lyhyellä lomalla vähää aikaa ei tee mieli käyttää takseista tinkaamiseen. Mutta pitempää lomaa suunnitellessa suuntaisin ehkä kuitenkin Malesian niemimaan puolelle. Kota Kinabalu on kliininen ja hauska. Rentouttava ja ennalta-arvattava. Ei siellä koe suuria seikkailuja, mutta eipä se varmasti petäkään. Blondille tämä tätä kuitenkin riitti, ja tulevaisuudessa jonnekin muualle.

Truly Asia - Kuala Lumpur

Juuu...mainokset jatkavat tepsimistään (Malaysia - Truly Asia...). Malesia oli vuorossa joulukuun alussa ja tavoitteena päästä viettämään lämmintä ja pitkää viikonloppua Kota Kinabalulle. Ennen sitä oli kuitenkin edessä lyhyt pysähdys Kuala Lumpurissa.

Koska aikaa oli vähän oli valittava nähtävyyksien välillä. Koska kaksoistornit häämöttivät jo hotellihuoneen ikkunasta, niin päätimme pikapikaa visiteerata Menara KL tornissa.




Music.

Menara KL tower.

Better view for Twin towers.

Hah! I have been higher!

Vajaassa päivässä ei KL:ssä paljoa juhlita. Bisnessalue kaksoistornien ja Menaran välissä oli ainoa millä ehdimme pyörimään. Nopsaan kierrettynä alue vaikutti siistiltä, hienolta ja helpolta liikkua. Tosin kauhean kauas hotellista ei tarvinnut mennä niin jalkakäytävät kapenivat, ja pian huomasi kävelevänsä pikatien reunaa. KL ei ehkä ole jalankulkijan unelma, varsinkaan jos hotelli on syrjemmällä.

This time I got blue T-shirt.

Hotellia kannattaa siis valita huolella, loistava sijainti ei välttämättä tarkoita huippuhintoja. Vaikkei Malesia mikään halpistaivas olekaan. Iltapäivällä olimme jo taksissa matkalla kohti kenttää ja Kota Kinabalun konetta.

Cheonan

Soulin jälkeen suuntana oli Soulin lähiökaupunki Cheonan. Cheonan löytyy Soulin metrokartasta, mutta aivan kivutonta sinne metrolla pääseminen ei ole. Meinaan jollei puhu ja lue koreaa. Kaikki linjan junat eivät mene Cheonaniin asti ja niinpä mekin jouduimme vaihtamaan välillä. Eli kantamaan matkalaukut ylös, ostamaan uudet liput, kantamaan matkalaukut alas ja odottelemaan. Toisella junalla kuitenkin pääsimme kuin pääsimmekin perille asti. Kätevämmin, samassa ajassa ja istuen (metrot ovat yleensä täynnä) perille pääsee bussilla.



Cheonan.

Cheonanissa on muutamia nähtävyyksiä ja se on kuuluisaa kuumien lähteiden aluetta. Muutoin kaupunki on aika mitäänsanomaton. Mutta toisaalta se tarjoaa vilauksen paikallisten elämään. Cheonanissa on jonkin verran teollisuutta ja sen johdosta myös jonkin verran expatteja. Kaupungista löytyy ulkomaalaisia ravintoloita, mutta päätin keskittyä korealaiseen. Korealainen ruoka on todella hyvää silloin kun se on hyvää. Vähän sama kuin kaiken aasialaisen ruuan kanssa. Erityisen kaverin minusta sai kuuma kivipata jossa ainekset ovat tarjottaessa raakoja. Sitten vaan sekoitetaan (ja varotaan polttamasta näppejä). Chilikimchijuustokana riisillä oli todella tulista, ja herkullista!

Served as shown.

Nähtävyydet Cheonanin alueella ovat levittäytyneet isolle alueelle, joten auton vuokraaminen ei ole hullumpi ajatus jos on paikan päällä pitemmän aikaa. Muutoin taksilla pääsee ja bussejakin kulkee sinne ja tänne. Me valitsimme nähtävyydeksi Independence hallin, jossa läpi käydään Korean historiaa erityisesti Japanin miehityksen alla, ja kuinka siitä pinteestä selvittiin.

Cheonan Independence hall.

Alue on varsin iso ja hieman syrjässä. Aikaa kannattaa varata useampi tunti, varsinkin jos mielii tutustua ulkotiloihin. Sisäänpääsy on ilmainen ja viikonloppuisin monet perheet tulevat alueelle viettämään aikaa.

Ulkotilojen lisäksi tarjolla oli toistakymmentä hallia, joissa kussakin oli katettuna Korean historian merkkihetkiä.

En ollut sen tarkemmin Korean historiaan aikaisemmin tutustunut, mutta selväksi kävi että aika sotainenhan se historia oli jo ennen japanilaisiakin ollut. Mutta mielenkiintoinen paikka. En nyt sen takia lähtisi Cheonaniin varta vasten, mutta kannattaa ehdottomasti käydä jos sinne jostain syystä eksyy.

Ja sitten siihen toiseen syyhyn miksi ihmiset Cheonaniin matkaavat. Tokihan paikallista kylpylää oli kokeiltava. Eli auto alle ja kyselemään mitä lähiseuduilla olisi tarjolla. Ja löytyihän niitä. Päädyimme kokeilemaan isoa kylpylää missä oli niin ulkoalataita, yhteinen iso allastila ja naisille ja miehille erikseen allasosastot.

Hot spring spa entrance.

Valitettavasti ulkoallas oli suljettu, koska saavuimme paikalle myöhään illalla, mutta onneksi muut palvelut vielä toimivat. Aloitimme isosta yhteisaltaasta, missä luonnollisestikin oli uimapukupakko. Kiitin vaistojani siitä että olin valinnut asuksi kokouimapuvun, sillä korealaiset naiset käyttivät varsin peittäviä uima-asuja. Oli pitkiä lahkeitä, hameita ja kerrospukeutumista. Uimalakkipakko oli myös huomionarvoinen seikka (varsin yleinen myös Kiinassa). Iso allas oli jaettu eri osastoihin joissa oli erilaisia hierovia vesisuihkuja. Kierros päättyi kivipohjaiseen kävelyliuskaan, joka paineli kivasti jalkapohjia kun sitä pitkin käveli. Ison altaan vieressä oli erillisestä maksusta käytössä oleva kala-allas. Pikku kalat siis puhdistavat ihoasi.

Iso allas meni kiinni kaksi tuntia aikaisemmin kuin erilliset alueet, joten siirryin naisten puolelle. Siellä taas oli uimapukukielto. Altaita oli eri lämpöisiä, poreilla ja ilman, erilaisia saunoja ja yrttikylpyjä. Varsin rentouttava paikka, ja kylmällä kelillä oikein miellyttävän lämmin. Olo oli puhdas ja raukea kun lähdimme kylpylästä.

Seuraavana aamuna hieman shoppailtuani oli aika lähteä kotimatkalle. Tällä kertaa päädyin käyttämään lentokenttäbussia, joka ajaa suoraan Cheonanista Soulin kentille. Incheonin kenttä oli viimeinen pysäksi. Viimeisen bullgogin nautittuani kentän Lotteriessa olin valmis palaamaan Kiinaan. Mutta mieleen jäi kyllä halu vielä vierailla Koreassa, niin pohjoisessa, kuin etelässäkin uudestaan. Ruoka oli herkullista, kaikkialla oli siistiä, ihmiset kohteliaita ja nähtävää jäi paljon näkemättä.

Jollen olisi asunut Kiinassa olisi tuo kieli ehkä aiheuttanut enemmän ongelmia, mutta nyt sitä on jo kehittänyt selviämismetodit, eikä asiaan enää kiinnitä niin paljon huomiota. Mutta siis, englantia ei siis mitenkään yleisesti puhuta, eikä ole harvinaista että asiat on kirjoitettu vain korealaisilla kirjaimilla. Lausuminen on yhtä käsittämöntä kuin Kiinassa (mutta siis erilaista), joten paikalliset eivät mm. ymmärrä jos koitat lausua paikannimiä. Cheonan oli lausuttu karkeasti "Tshönan". Mutta koska korealaiset ovat paljon paremmin käyttäytyviä kuin kiinalaiset, he sentään koittavat auttaa. Kertaakaan lippua ostaessa ei lippu jäänyt saamatta, ja aina oikeaan paikkaan. Jos asia ei tuntunut selviävän löytyi aina vapaaehtoisia auttamaan kääntämisessä. Jotain mitä Kiinassa ei ikinä tapahdu. Piti oikein tsempata omaa käytöstään ja muistuttaa itselleen että nyt ollaan taas tekemisissä sivistyneiden ihmisten kanssa. Ei siis tönimistä, tunkemista, etuilua, taksien varastamista, huutamista, tinkimistä yms. Ja juuri siksi Korea jäikin mieleeni niin mukavana paikkana :-)