Kiinalaisten syysloma, kuujuhla 25.9. ja kansallispäivä 1.10., lähestyy uhkaavaa tahtia. ja tietysti blondillakin on oma matkasuunnitelma tehtynä.
Tarkoituksena on tuijotella kuuta laivan kannella Yangtse-joella, jonka jälkeen suuntana Filippiinit, Puerto Galera. Loman lopuksi olisi vielä tarkoitus ehtiä fiilistelemään F1 Kiinan osakilpailuun. Toivottavasti ferraripaitaa ja suomenlippua voi näytellä ylpeydellä!
21.9.07
Pesee ja linkoaa!
Haa! Minut on siis haastettu!
"Ota kuva lähimmästä ikkunasta avautuvasta maisemasta, tai jos olet ulkona, kuvaa bloggausympäristösi. Liitä kuva blogiisi ja kerro, missä yleensä bloggaat (kotona, töissä, kirjastossa, kahvilassa, you get my point) ja onko kuvassa kyseessä normaali bloggausympäristösi. Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia ilmoittamalla haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa."
No täältähän lähtee. Itseasiassa maisema jota yleensä pällistelen, kun kirjoitan blogia, oli jo esitetty postauksessa "Myrskyn edellä". Mutta jos käännän konetta ja päätäni 90 astetta, niin aukenee seuraavanlainen näkymä:
Horisontissa välkehtii Oriental Pearl (vasemmalla) ja Jin Mao (oikealla).
Bloggaan aina kotona. Ensinnäkin siksi etten jaksa raahata konetta mukanani pitkin Shanghaita, koska en tunne paikallisia nettikahviloita. Toiseksi netti toimii Shanghaissa vaihtelevasti, joten en halua ottaa sitä riskiä, että kantaisin konetta turhaan mukanani pitkin Shanghaita. Ja kolmanneksi sen takia, etten halua että tietsikka hukkuu, kun kantelen sitä ympäriinsä. Olen kuullut näin joskus jollekin käyneen.
Ja kenetköhän haastaisin...hmmm...
Laitetaan haaste menemään
- Empalle Afrikkaan, koska olen todella utelias miltä siellä näyttää
- Jonnalle Meksikoon, samasta syystä kuin edellinen
- Kesikselle Suomeen, koska kiinnostaa tietää onko tassut jo kohmeessa Suomen syksyssä
Bloggaamisesta vielä sen verran, että mm. blogspot-blogit (eli "google-blogit") eivät Kiinassa aukea. Tilanne vaihteli koko viime vuoden ajan, ja nyt keväästä asti blogspot.com blogeihin ei ole ollut pääsyä. Tämä tarkoittaa sitä, että katselen omaa, ja muiden blogeja erilaisten sivustojen avustuksella, jotka sitten reitittävät milloin mitäkin kautta. Joka taas tarkoittaa sitä, että sivujen lataaminen on törkeän hidasta. Joku joskus jossain on sanonut, että jos sivun latautuminen kestää yli 5 sekunttia, niin käyttäjä turhaantuu, ja alkaa etsimään tietoa muilta sivuilta. Noh, tämä joku ei ilmeisesti ole käynyt ikinä Kiinassa. Jo ihan sallitutkin sivut Kiinan ulkopuolelta aukenevat usein muutamia minuutteja, ja jos on tarvis käyttää reititystä niin aika monin ertaistuu.
Filmin pätkien, musiikin yms. lataaminen netistä on kuollut idea, sillä jo yhden megan lataamiseen kuluu helposti puolisen tuntia. Mahdottomaksi tehtävän tekee myös se, ettei nettiyhteys aina pysy pystyssä puolta tuntia kauempaa kerralla. Joinakin viikkoina yhteys katkeilee muutaman minuutin välein. Siinä saa sitten olla todellinen velho, jos meinaa ehtiä saada sivuja auki.
Käytännössä näihin blogeihin, joihin ei pääsyä Kiinassa ole, täytyy mennä sivustojen kautta jotka hävittävät matkalla kaikki tiedot sivulla kävijästä. Jonka johdosta en mm. pääse kommentoimaan näihin blogeihin. Blogien lisäksi muidenkin googlen tuotteiden (mm. gmail) toimivuus on niin näin. Joskus toimii, joskus ei.
Mutta elämä on. Tilanne vaihtelee Kiinassa viikoittain, ja ehkä joku päivä tämä nettailukin alkaa täällä sujumaan kivuttomammin. Siihen asti vastailen kommentteihin ja haasteisiin postauksissa :-)
"Ota kuva lähimmästä ikkunasta avautuvasta maisemasta, tai jos olet ulkona, kuvaa bloggausympäristösi. Liitä kuva blogiisi ja kerro, missä yleensä bloggaat (kotona, töissä, kirjastossa, kahvilassa, you get my point) ja onko kuvassa kyseessä normaali bloggausympäristösi. Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia ilmoittamalla haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa."
No täältähän lähtee. Itseasiassa maisema jota yleensä pällistelen, kun kirjoitan blogia, oli jo esitetty postauksessa "Myrskyn edellä". Mutta jos käännän konetta ja päätäni 90 astetta, niin aukenee seuraavanlainen näkymä:
Horisontissa välkehtii Oriental Pearl (vasemmalla) ja Jin Mao (oikealla).
Bloggaan aina kotona. Ensinnäkin siksi etten jaksa raahata konetta mukanani pitkin Shanghaita, koska en tunne paikallisia nettikahviloita. Toiseksi netti toimii Shanghaissa vaihtelevasti, joten en halua ottaa sitä riskiä, että kantaisin konetta turhaan mukanani pitkin Shanghaita. Ja kolmanneksi sen takia, etten halua että tietsikka hukkuu, kun kantelen sitä ympäriinsä. Olen kuullut näin joskus jollekin käyneen.
Ja kenetköhän haastaisin...hmmm...
Laitetaan haaste menemään
- Empalle Afrikkaan, koska olen todella utelias miltä siellä näyttää
- Jonnalle Meksikoon, samasta syystä kuin edellinen
- Kesikselle Suomeen, koska kiinnostaa tietää onko tassut jo kohmeessa Suomen syksyssä
Bloggaamisesta vielä sen verran, että mm. blogspot-blogit (eli "google-blogit") eivät Kiinassa aukea. Tilanne vaihteli koko viime vuoden ajan, ja nyt keväästä asti blogspot.com blogeihin ei ole ollut pääsyä. Tämä tarkoittaa sitä, että katselen omaa, ja muiden blogeja erilaisten sivustojen avustuksella, jotka sitten reitittävät milloin mitäkin kautta. Joka taas tarkoittaa sitä, että sivujen lataaminen on törkeän hidasta. Joku joskus jossain on sanonut, että jos sivun latautuminen kestää yli 5 sekunttia, niin käyttäjä turhaantuu, ja alkaa etsimään tietoa muilta sivuilta. Noh, tämä joku ei ilmeisesti ole käynyt ikinä Kiinassa. Jo ihan sallitutkin sivut Kiinan ulkopuolelta aukenevat usein muutamia minuutteja, ja jos on tarvis käyttää reititystä niin aika monin ertaistuu.
Filmin pätkien, musiikin yms. lataaminen netistä on kuollut idea, sillä jo yhden megan lataamiseen kuluu helposti puolisen tuntia. Mahdottomaksi tehtävän tekee myös se, ettei nettiyhteys aina pysy pystyssä puolta tuntia kauempaa kerralla. Joinakin viikkoina yhteys katkeilee muutaman minuutin välein. Siinä saa sitten olla todellinen velho, jos meinaa ehtiä saada sivuja auki.
Käytännössä näihin blogeihin, joihin ei pääsyä Kiinassa ole, täytyy mennä sivustojen kautta jotka hävittävät matkalla kaikki tiedot sivulla kävijästä. Jonka johdosta en mm. pääse kommentoimaan näihin blogeihin. Blogien lisäksi muidenkin googlen tuotteiden (mm. gmail) toimivuus on niin näin. Joskus toimii, joskus ei.
Mutta elämä on. Tilanne vaihtelee Kiinassa viikoittain, ja ehkä joku päivä tämä nettailukin alkaa täällä sujumaan kivuttomammin. Siihen asti vastailen kommentteihin ja haasteisiin postauksissa :-)
Kiina harrastukset 2
Kesä on tullut "lomailtua" ja nyt kun uima-allaskausi on päättynyt, ja mittari näyttää alle 30 astetta lämmintä ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen, niin on taas aika suunnitella uusi harrastuksia.
Morning glory.
Practise makes perfect.
Syksyn myötä yhdistystoiminta vilkastui ja TKK:lla uusi lukukausi starttasi uusin kurssein. Näiden lisäksi hakeuduin Shanghaissa "avoimeen expattiyliopistoon". Eli siis maksullisia kursseja englanniksi. Tarkoituksena olisi vihdoinkin oppia tekemään oikeaoppisesti nettisivuja ihan itse!
Kulttuuriharrastusten puolella jatkan kiinalaista maalaamista, nyt enemmänkin yksityisopetusmaisesti. Ja jollei näyttelytilaa muualta irtoa, niin laitetaan sitten tänne!
Grapes and birds.
Crabs and Chrysanthemum.
Morning glory.
Bamboo.
Bamboo and birds.
Viime viikonloppuna sain myös ensi kosketuksen Mahjongiin, kiinalaiseen "korttipeliin". Tietysti siihen jäi koukkuun, joten syksy näyttää millainen pelihimo blondin valtaa.
Winning hand.
Lisäksi kesällä tuli tartuttua härkää sarvista, ja koska kiinalaiset eivät osaa tehdä kerralla hyvää jälkeä vaatteita ommellessa, niin nyt pöydällä komeilee oma ompelukone, ja ensimmäiset yritelmät on jo siksakattua kasaan. Ei tämä silti miksikään käsityöblogiksi vielä ole muuttumassa. Tulipa vaan testattua ovatko kaikki käsityötaidot insinöörikoulutuksen myötä kadonneet. Blondi muistaa joskus ommelleensa mm. juhlamekkoja. Enää, vielä, ei aivan onnistu.
Golfmailasetti on pyörinyt nurkissa pian puoli vuotta, mutta vihdoinkin ensimmäiset tunnit on otettu, ja treenaaminen jatkuu rangella. Golfiahan voi Shanghaissa harrastaa ympäri vuoden, joten katsotaan päästäisiinkö talvella jo kentälle asti!
Practise makes perfect.
Vuosi sitten lomalla alkoi lämpimissä ja märissä merkeissä blondin pinnanalainen elämä, jonka jälkeen matkasuunnitelmiin onkin usein kuulunut piipahdus sukellusresorteissa. Vuoden satunnaisen sukeltelun jälkeen olisi aika kouluttaa tällä saralla itseään enemmän. Varaus filippiiniläisen resortin PADI AOWD kurssille onkin jo tehty.
19.9.07
Pyh ja pah
No höh. Paljon melua tyhjästä. Kun Wipha saavutti Shanghain se oli jo muuttunut trooppiseksi myrskyksi. Luulenpa, että eilinen vesisade ja tuuli saivat Shanghain alueella enemmän tuhoja aikaiseksi, kuin tämän päiväinen myrsky. Turhaan tuli ladottua taskulamput riviin pöydälle. Ehkä ensi vuonna koen ensimmäisen taifuunini.
Myrskyä odotellessa
Ei näytä vieläkään lupaavalta. Kevyttä sadetta ja navakkaa tuulta. Wiphan pitäisi hipaista Shanghain länsiosaa kahdeksan aikoihin (nyt kello 18.00).
Mutta koska ulkoilu ei kuitenkaan ole tällä hetkellä suositeltavaa, niin kökötän sisällä ja puran sähköposteja. Yleensä kiertokirjeet ovat syvältä, mutta tämä kyllä osui ja upposi. Poimin 80 kohdan listasta tähän osuvimmat lempparini.
Otsikko: How do you know when you lived long enough in China?
1. The China Daily is your source for hard hitting, fast breaking, investigative journalism - Oikeastaan aika kamalaa että tämä huvittaa. Kaikkihan tietää että nämä Kiinan englanninkieliset lehdet ovat roskaa. Enkä usko että kiinankieliset ovat sen parempia.
2. You find state-employed retail staff helpful, knowledgeable and friendly - Huonompaa palvelua saa etsiä. Henkilökunta tönii asiakkaita ulos liikkeestä, tai saattaa vääntää vitsiä kuinka typeriä ulkomaalaiste ovat. Emme kuitenkaan niin typeriä ettemme oppisi sanaakaan kiinaa.
3. You find western toilets uncomfortable - Ne ovat. Ja epähygieenisiä.
4. You throw your used toilet paper in the basket (as a courtesy to the next person) - Lattialle roskat yleensä täällä heitetään, mutta onhan se kohteliasta heittää se roskikseen...
5. A sexual pervert is a man who prefers women to money - No mieluiten tietysti naisia ja rahaa, mutta jos kaikkea ei voi saada...
6. It's OK to throw rubbish, including old fridges, from your 18th-floor window - Ja ongelma on...???
7. You believe that pressing the lift button 63 times will make it move faster - Tottakai se menee nopeammin. Miljardi kiinalaista ei voi olla väärässä.
8. You aren't aware that one is supposed to pay for software - Ah? Siis tottakai softasta maksetaan - myyjälle.
9. You think that a $7 shirt is a rip-off - Se on. Varsinkin kun tuotantokulut ovat jotain sentin luokkaa.
10. You always leave tray and trash on the table when you are in Starbucks because you insisted it is the way to keep everyone employed - No mutta niinhän menee!
11. You no longer wait in line, but go immediately to the head of the queue - Jono? Mikä jono?
12. It becomes exciting to see if you can get on the lift before anyone can get off - ...ja pystyykö samalla estämään ettei kukaan muu pääse sisälle.
13. You have developed an uncontrollable urge to follow people carrying small flags - No pitäähän sitä tietää mihin mennä.
14. You regard it as part of the adventure when the waiter correctly repeats your order and the cook makes something completely different. - ...ja tämän vuoksi en ikinä tilaa sitä mitä oikeasti haluan, sillä tällä tavoin voin vahingossa saadakin lempiannokseni. Hähää.
15. You are not surprised when three men with a ladder show up to change a light bulb - No mitä kummaa tässä nyt on? Yleensä niillä on vielä puvut päällä.
16. You honk your horn at people because they are in your way as you drive down the sidewalk - Se on törkeää kuinka jalankulkijat ovat AINA tiellä.
17. You start to watch CCTV9 and feel warm and comforted by the governments great work - Aaah, on helpottava tunne kun tietää että edes jonkun maan hallitus OIKEASTI välittää kansalaisistaan.
18. You think Pizza Hut is high-class and worth queueing for - No en ehkä kolmea tuntia kauempaa.
19. When you are able to jump the queue because the idiot laowai left 2 centimeters between themself and the person in front of them - No siinähän suorastaan tarjotaan vapaata paikkaa jonossa.
20. You start calling other foreigners Lao Wai - Ja sehän ei ole kenenkään Lao Wain asia.
21. You start cutting off large vehicles on your bicycle - Se voittaa joka pääsee ohi!
22. When looking out the window, you think "Wow, so many trees!" instead of "Wow, so much concrete!" - Ehkä ne voisi kaataa ja hakata polttopuiksi?
23. You think "white pills, blue pills, and pink powder" is an adequate answer to the question "What are you giving me, doctor?" - Ei kai voi olettaa että ihminen itse tietäisi mikä on hänelle parasta? Auktoriteetit hoitakoon hommansa.
24. You wear out your vehicle's horn before its brakes - Jos jarruttelee koko ajan ei ikinä etene.
25. You realize that smiling and nodding is Chinese body language for, "Go away; leave me alone." - Ja pään ravistelu puolelta toiselle tarkoittaa, kyllä, meillä on tuotetta takahuoneessa, mutta minä en sitä sinulle aio myydä.
26. All the top-level government officials you befriended for guanxi purposes when you first arrived are retired and living in your country - Mihinkäs ne kaikki lähtivätkään...
27. After being in an accident, you tell the ambulance driver which hospital to take you to - Aivan varmasti kerron. Tarvittaessa voin myös antaa ajo-ohjeita. Vaikka pää kainalossa.
28. Your company offers you a job in your native land, and includes regular "Home Leave" to China as an incentive - No olisi törkeää tarjota jotain muuta...
29. You think of "salad" as diced apples in mayonnaise - Yksi salaatti tänne kiitos!
30. You don't bother to take the sticker off the lenses of your fake Ray-Bans - Miksi pitäisi?
31. You only wear a suit when you dig ditches or do home repairs - No sitä vartenhan ne puvut on olemassa.
32. You compiled a 3-page list of weird English first names that Chinese people of your acquaintance have chosen for themselves. - Happyt, Sunnyt, Bunnyt ja Kittyt nyt vielä menevät, mutta Rainbow pistää kyllä miettimään...onkohan se...
33. You and a friend get on a bus, sit at opposite ends of the bus, and continue your conversation by yelling from one end to the other - Miksi emme jatkaisi?
34. You cannot say a number without making the appropriate hand sign - Kyllä pystyn! Yks..ups.
35. You start recognising the chinese songs on the radio and sing along to them with the taxi driver - Mutta otettakoon huomioon: MINÄ laulan "I'm your lady":n paremmin kuin 40-kymppinen kiinalainen mies.
36. You feel insulted when you enter a restaurant and only three waiters welcome you. - Senkin laiskat...
Sataa ja tuulee hieman kovempaa jo.
Mutta koska ulkoilu ei kuitenkaan ole tällä hetkellä suositeltavaa, niin kökötän sisällä ja puran sähköposteja. Yleensä kiertokirjeet ovat syvältä, mutta tämä kyllä osui ja upposi. Poimin 80 kohdan listasta tähän osuvimmat lempparini.
Otsikko: How do you know when you lived long enough in China?
1. The China Daily is your source for hard hitting, fast breaking, investigative journalism - Oikeastaan aika kamalaa että tämä huvittaa. Kaikkihan tietää että nämä Kiinan englanninkieliset lehdet ovat roskaa. Enkä usko että kiinankieliset ovat sen parempia.
2. You find state-employed retail staff helpful, knowledgeable and friendly - Huonompaa palvelua saa etsiä. Henkilökunta tönii asiakkaita ulos liikkeestä, tai saattaa vääntää vitsiä kuinka typeriä ulkomaalaiste ovat. Emme kuitenkaan niin typeriä ettemme oppisi sanaakaan kiinaa.
3. You find western toilets uncomfortable - Ne ovat. Ja epähygieenisiä.
4. You throw your used toilet paper in the basket (as a courtesy to the next person) - Lattialle roskat yleensä täällä heitetään, mutta onhan se kohteliasta heittää se roskikseen...
5. A sexual pervert is a man who prefers women to money - No mieluiten tietysti naisia ja rahaa, mutta jos kaikkea ei voi saada...
6. It's OK to throw rubbish, including old fridges, from your 18th-floor window - Ja ongelma on...???
7. You believe that pressing the lift button 63 times will make it move faster - Tottakai se menee nopeammin. Miljardi kiinalaista ei voi olla väärässä.
8. You aren't aware that one is supposed to pay for software - Ah? Siis tottakai softasta maksetaan - myyjälle.
9. You think that a $7 shirt is a rip-off - Se on. Varsinkin kun tuotantokulut ovat jotain sentin luokkaa.
10. You always leave tray and trash on the table when you are in Starbucks because you insisted it is the way to keep everyone employed - No mutta niinhän menee!
11. You no longer wait in line, but go immediately to the head of the queue - Jono? Mikä jono?
12. It becomes exciting to see if you can get on the lift before anyone can get off - ...ja pystyykö samalla estämään ettei kukaan muu pääse sisälle.
13. You have developed an uncontrollable urge to follow people carrying small flags - No pitäähän sitä tietää mihin mennä.
14. You regard it as part of the adventure when the waiter correctly repeats your order and the cook makes something completely different. - ...ja tämän vuoksi en ikinä tilaa sitä mitä oikeasti haluan, sillä tällä tavoin voin vahingossa saadakin lempiannokseni. Hähää.
15. You are not surprised when three men with a ladder show up to change a light bulb - No mitä kummaa tässä nyt on? Yleensä niillä on vielä puvut päällä.
16. You honk your horn at people because they are in your way as you drive down the sidewalk - Se on törkeää kuinka jalankulkijat ovat AINA tiellä.
17. You start to watch CCTV9 and feel warm and comforted by the governments great work - Aaah, on helpottava tunne kun tietää että edes jonkun maan hallitus OIKEASTI välittää kansalaisistaan.
18. You think Pizza Hut is high-class and worth queueing for - No en ehkä kolmea tuntia kauempaa.
19. When you are able to jump the queue because the idiot laowai left 2 centimeters between themself and the person in front of them - No siinähän suorastaan tarjotaan vapaata paikkaa jonossa.
20. You start calling other foreigners Lao Wai - Ja sehän ei ole kenenkään Lao Wain asia.
21. You start cutting off large vehicles on your bicycle - Se voittaa joka pääsee ohi!
22. When looking out the window, you think "Wow, so many trees!" instead of "Wow, so much concrete!" - Ehkä ne voisi kaataa ja hakata polttopuiksi?
23. You think "white pills, blue pills, and pink powder" is an adequate answer to the question "What are you giving me, doctor?" - Ei kai voi olettaa että ihminen itse tietäisi mikä on hänelle parasta? Auktoriteetit hoitakoon hommansa.
24. You wear out your vehicle's horn before its brakes - Jos jarruttelee koko ajan ei ikinä etene.
25. You realize that smiling and nodding is Chinese body language for, "Go away; leave me alone." - Ja pään ravistelu puolelta toiselle tarkoittaa, kyllä, meillä on tuotetta takahuoneessa, mutta minä en sitä sinulle aio myydä.
26. All the top-level government officials you befriended for guanxi purposes when you first arrived are retired and living in your country - Mihinkäs ne kaikki lähtivätkään...
27. After being in an accident, you tell the ambulance driver which hospital to take you to - Aivan varmasti kerron. Tarvittaessa voin myös antaa ajo-ohjeita. Vaikka pää kainalossa.
28. Your company offers you a job in your native land, and includes regular "Home Leave" to China as an incentive - No olisi törkeää tarjota jotain muuta...
29. You think of "salad" as diced apples in mayonnaise - Yksi salaatti tänne kiitos!
30. You don't bother to take the sticker off the lenses of your fake Ray-Bans - Miksi pitäisi?
31. You only wear a suit when you dig ditches or do home repairs - No sitä vartenhan ne puvut on olemassa.
32. You compiled a 3-page list of weird English first names that Chinese people of your acquaintance have chosen for themselves. - Happyt, Sunnyt, Bunnyt ja Kittyt nyt vielä menevät, mutta Rainbow pistää kyllä miettimään...onkohan se...
33. You and a friend get on a bus, sit at opposite ends of the bus, and continue your conversation by yelling from one end to the other - Miksi emme jatkaisi?
34. You cannot say a number without making the appropriate hand sign - Kyllä pystyn! Yks..ups.
35. You start recognising the chinese songs on the radio and sing along to them with the taxi driver - Mutta otettakoon huomioon: MINÄ laulan "I'm your lady":n paremmin kuin 40-kymppinen kiinalainen mies.
36. You feel insulted when you enter a restaurant and only three waiters welcome you. - Senkin laiskat...
Sataa ja tuulee hieman kovempaa jo.
Myrskyn edellä
Mun eka taifuuni! Shanghain koulut ovat toista päivää kiinni, ja osa toimistoista on suljettu tänään puolen päivän aikaan. Syyskuu on Kiinassa taifuuni aikaa, ja joka vuosi Kiinan rannikkoa pyyhkäisee muutama pikku taifuuni. Taifuuni on siis Aasiassa sama asia kuin jorpakon takana hurrigaani. Tai meillä kotoisasti pyörremyrsky.
Nyt Kiinan rannikkoa etenee Wipha (thaimaalainen naisen nimi) myrsky, jonka on ennustettu iskevän kaupunkiin tänä iltana. Shanghaissa kodeistaan on evakuoitu 300 000 asukasta (Turun asukalsuvun verran), ja lähialueilta 2 miljoonaa (Etelä-Suomen asukasluvun verran).
Eilen taifuuni nostettiin voimakkuutensa mukaan ykkäsluokkaan, vastaavan vahvuinen taifuuni on Shanghaissa viimeksi koettu vuonna 1997, ja hälytystila koko Shanghaissa oli toiseksi ylin, eli oranssi (korkein hälytys tila on punainen, jolloin evakuoidaan). Joten olen syystäkin odottanut mielenkiinnolla millainen myrsky oikein on tulossa!
Eilen tuuli ja satoi vettä sellaisen kunnon suomalaisen syysmyrskyn voimalla. Lämpötila putosi 20 asteeseen. Aamulla kun heräsin oli kuitenkin tyynempää, ja pientä tihkusadetta.Taifuuni on edelleen matkalla kohti Shanghaita, mutta se on oletettua huomattavasti heikompi, ja todennäköisesti taifuunin keskus ohittaa Shanghain kaupunkialueen 100 kilometrillä.
Kuulin aamulla kauppojen, ja markkinoiden sulkeutuvan kun myrsku alkaa, joten hilpaisin vauhdilla ostamaan ruokaa pariksi päiväksi (jääkaappi amotti tyhjyyttään). Lämpötila oli noussut 35 asteeseen, sade lakannut ja ilma tuntui todella kostealta ja seisovalta. Kun tulin ulos kaupasta puhalsi jo ihan kunnolla, mutta taivas on edelleen vaalea.
Voimakkaammillaan Wiphan tuulen voimakkuus on rannikolla n. 185 km/h (=51 m/s), Shanghaihin lupailtiin tuulta kuitenkin vain voimakkuudella 90 km/h (=25 m/s). Taitaa siis jäädä aika vaisuksi tämä taifuuni kokemus.
Nyt Kiinan rannikkoa etenee Wipha (thaimaalainen naisen nimi) myrsky, jonka on ennustettu iskevän kaupunkiin tänä iltana. Shanghaissa kodeistaan on evakuoitu 300 000 asukasta (Turun asukalsuvun verran), ja lähialueilta 2 miljoonaa (Etelä-Suomen asukasluvun verran).
Eilen taifuuni nostettiin voimakkuutensa mukaan ykkäsluokkaan, vastaavan vahvuinen taifuuni on Shanghaissa viimeksi koettu vuonna 1997, ja hälytystila koko Shanghaissa oli toiseksi ylin, eli oranssi (korkein hälytys tila on punainen, jolloin evakuoidaan). Joten olen syystäkin odottanut mielenkiinnolla millainen myrsky oikein on tulossa!
Eilen tuuli ja satoi vettä sellaisen kunnon suomalaisen syysmyrskyn voimalla. Lämpötila putosi 20 asteeseen. Aamulla kun heräsin oli kuitenkin tyynempää, ja pientä tihkusadetta.Taifuuni on edelleen matkalla kohti Shanghaita, mutta se on oletettua huomattavasti heikompi, ja todennäköisesti taifuunin keskus ohittaa Shanghain kaupunkialueen 100 kilometrillä.
Kuulin aamulla kauppojen, ja markkinoiden sulkeutuvan kun myrsku alkaa, joten hilpaisin vauhdilla ostamaan ruokaa pariksi päiväksi (jääkaappi amotti tyhjyyttään). Lämpötila oli noussut 35 asteeseen, sade lakannut ja ilma tuntui todella kostealta ja seisovalta. Kun tulin ulos kaupasta puhalsi jo ihan kunnolla, mutta taivas on edelleen vaalea.
Voimakkaammillaan Wiphan tuulen voimakkuus on rannikolla n. 185 km/h (=51 m/s), Shanghaihin lupailtiin tuulta kuitenkin vain voimakkuudella 90 km/h (=25 m/s). Taitaa siis jäädä aika vaisuksi tämä taifuuni kokemus.
18.9.07
Shanghain nähtävyydet 8
Matkailun ohella, kesä on tietysti loistavaa aikaa tutustua nähtävyyksiin. Itselläni ei hurjasti ole ollut mielenkiintoa tutustua Shanghain poliittisiin nähtävyyksiin, tai temppeleihin, joita olen keskittynyt kiertelemään matkustaessani muualla.
Madam Soong.
Niinpä Shanghaissa voi vierailla Madamen vanhassa talossa, jonka huoneita koristavat lahjat kommunistisen puolueen johtohahmoilta niin Kiinasta, kuin muistakin Aasian kommunismin kehdoista. Kuvata näissä aatteen kehdoissa ei saa, mutta mielenkiintoisen kohteesta tekee se harvinaisuus, että tässä (ja ilmeisesti muissakin poliittisissa nähtävyyksissä), saatavilla on hyvää englantia puhuva opas, joka kierrättää turisteja talossa. Sen verran kysymyksiä tuli esitettyä, että oppaan kielitaito tuli testattua. Aikaisemmin en ollut Shanghaissa törmännyt näin hyvin englantia puhuvaan natiiviin. Voi olla etten saa viisumi uusittua, sähkölaskua maksettua, pyykkejä noudettua pesulasta, puhelinliittymää avattua tai taksia tilattua tässä kaupungissa, mutta onneksi Madame Soongin elämäntarina meni jakeluun!
Backyard of the former residence of Soong Ching-ling.
Toinen poliittinen kohde Shanghaissa, jossa vierailin oli puolueen ensimmäisen kansallisen kokouksen pito paikka. Tämä vuonna 1921 pidetty kokous on ristitty puolueen synty kokoukseksi, vaikka toki liikehdintää ja kokouksia tuohon aikaa oli ympäri maata. Puolueen perustaja jäseniä paikalla oli 13 henkeä, joista yksi oli itse Mao. Aivan kaikki tarinat ja näytteillä olevat paperit eivät aukene kieliongelmien vuoksi, ja muutenkin tarinoita värittää pienoinen nostalginen hehkutus. Noh, kukaan ei tietenkään voi kiistää puolueen synnyn, ja Maon valtaannousun merkittävyyttä. Merkitys vaan on kuulijasta kiinni. Ja jos nyt pohditte mistä puolueestä tässä oikein höpistään, niin unohtakaa koko juttu.
.jpg)
The site of the First National Congress of the Communist Party of China.
Muutama poikkeus on kuitenkin tullut tehtyä. Ensimmäinen poliittinen kohde oli Soong Ching-lingin entinen asuintalo. Madame Soong meni naimisiin yhden Kiinan tasavallan perustajista (Dr. Sun Yat-sen) kanssa, jonka jälkeen ilmeisesti rouvan poliittinen ura lähti nopeampaan nousuun kuin tohtorin.
Madam Soong.
Niinpä Shanghaissa voi vierailla Madamen vanhassa talossa, jonka huoneita koristavat lahjat kommunistisen puolueen johtohahmoilta niin Kiinasta, kuin muistakin Aasian kommunismin kehdoista. Kuvata näissä aatteen kehdoissa ei saa, mutta mielenkiintoisen kohteesta tekee se harvinaisuus, että tässä (ja ilmeisesti muissakin poliittisissa nähtävyyksissä), saatavilla on hyvää englantia puhuva opas, joka kierrättää turisteja talossa. Sen verran kysymyksiä tuli esitettyä, että oppaan kielitaito tuli testattua. Aikaisemmin en ollut Shanghaissa törmännyt näin hyvin englantia puhuvaan natiiviin. Voi olla etten saa viisumi uusittua, sähkölaskua maksettua, pyykkejä noudettua pesulasta, puhelinliittymää avattua tai taksia tilattua tässä kaupungissa, mutta onneksi Madame Soongin elämäntarina meni jakeluun!
Backyard of the former residence of Soong Ching-ling.
Toinen poliittinen kohde Shanghaissa, jossa vierailin oli puolueen ensimmäisen kansallisen kokouksen pito paikka. Tämä vuonna 1921 pidetty kokous on ristitty puolueen synty kokoukseksi, vaikka toki liikehdintää ja kokouksia tuohon aikaa oli ympäri maata. Puolueen perustaja jäseniä paikalla oli 13 henkeä, joista yksi oli itse Mao. Aivan kaikki tarinat ja näytteillä olevat paperit eivät aukene kieliongelmien vuoksi, ja muutenkin tarinoita värittää pienoinen nostalginen hehkutus. Noh, kukaan ei tietenkään voi kiistää puolueen synnyn, ja Maon valtaannousun merkittävyyttä. Merkitys vaan on kuulijasta kiinni. Ja jos nyt pohditte mistä puolueestä tässä oikein höpistään, niin unohtakaa koko juttu.
.jpg)
The site of the First National Congress of the Communist Party of China.
Paikallisista temppeleista kierrettyä on tullut Longhua ja Jade Buddha. Molemmat buddhistisia temppeleitä. Longhuan vierailu oli rauhallisempi, johtuen varmasti temppelin syrjäisemästä sijainnista, kun taas Jade temppelissä väkeä oli viikonloppuna turhankin paljon. Enkä nyt puhu ainoastaan kiinalaisista, vaan myös oppaiden perässä maleksivista turistijoukoista.
Praying for Jade.
Jade temple.
Pukeutumissäännöistä täällä on turha jännittää, mutta maksamaan täytyy varautua. Kuten muuallakin Kiinassa, täälläkin uskonnolliset rakennukset ovat maksullisia nähtävyyksiä kaikille. Jade Buddha temppelissä joutuu jopa itse Jade patsaan näkemisestä pulittamaan ekstraa.
Longhua temple.
Itse olin iloisen yllättynyt Longhua alueen rauhallisuudesta. Temppelissä vierailun voi yhdistää vaikka feikkimarkkinoilla käyntiin. Jade Buddha temppelikin saattaa toki olla seesteisempi elämys viikolla.
Longhua pagoda.
Mutta paras viimeisenä. Kesän ehdoton kohokohta Shanghaissa oli Dino beach päivä! Kyseessä on siis vesipuisto, jossa on mm. tekohiekkaranta (150 metriä pitkä), ja saman levyinen aaltoallas. Hiekkarannan lisäksi alueelta löytyy monenlaisia liukumäkiä, ja yksi aluetta kiertävä virta. Päivisin viikonloppuna puiston pääsymaksu oli huikeat 150 rmb, jonka kuitenkin maksoi ilolla, kun tajusi että tuo hinta pitää kiinalaismassat poissa puistosta illan hämärään asti, jolloin aletaan myymää iltalippuja puoleen hintaan. Suosittelen koko päivän varaamista, ja aikaista aamuherätystä. Rannalla voi sitten torkkua. Kumirengas kainaloon ja menoksi!
Shanghai beach life - Dino beach.
Shanghai beach life - Dino beach.
10.9.07
Palaute on parasta!
Ja sitähän antavat, ketkäs muut kuin rakkaat ystäväni!
Edellisessä postauksessa muutama asia jäi hieman kevyen ilmaisun varaan. Ja koska sana on minulle vapaa, hähää, jatkoahan seuraa...
Vaikka aikomukset olisivat molemmissa päissä hyvät, niin yhteydenpito suurimpaan osaan ystävistäni on vähentynyt vuoden aikana huomattavasti. Jopa sellaisilta henkilöiltä ei enää tule viestejä, joita en Suomessakaan asuessa nähnyt kuin ehkä kerran vuodessa. Silloin kuitenkin kirjoittelimme, mutta nyt se on jäänyt. Mikä siis on muuttunut?
Välillä tuntuu, että jotkut ystävistä haluavat tietoisesti pitää etäisyyttä, kuin suojellakseen itseään pettymyksiltä. Mutta minun näkökulmastani se on tavallaan outoa, koska samaanaikaan viestittelen toisten ystävien kanssa kuten ennenkin. Ei tämä mikään vieras planeetta ole (vaikka välillä siltä tuntuukin).
Mutta, molemminpuolinen yhteydenpito vähenee helposti. Koska luonnollinen yhteydenpito (tapaamiset) vähenevät, täytyy olla aktiivisempi pitääkseen yhteyttä. Viestien määrän väheneminen tuntuu kuin luonnonvoimalta, joka ei ole varsinaisesti kummastakaan osapuolesta kiinni (vaikka kyllähän se on). Itse en haluaisi että näin kävisi, mutta kun yhteiset puheenaiheet vähenevät, eikä enää tiedä mitä sanoa, tulee viestejä lähetettyä harvemmin ja harvemmin.
Ja toki, ihmisten elämä muuttuu kaikkialla. En tietystikään ole ainoa. Jos olisin jäänyt Suomeen niin luulen että minulla olisi uusi asunto ja työtehtävä, ja ehkäpä kirjoittelisin jo lisuria. Mutta, vaikka kaikki tämä olisi tapahtunut, niin elämäni ei olisi muuttunut niin paljon kuin se nyt on muuttunut. En osaa kuvitella mitään muuta mikä olisi yhtä elämää muuttava kokemus, kuin ehkä lapsen saanti, tai vakavasti sairastuminen/vammautuminen. Mittaan tätä elämänmuutosta nyt sillä kuinka paljon se muuttaa ihmistä. Ei se että jotkin ulkoiset asiat muuttuvat, vaan se kuinka paljon itse muuttuu ja oppii.
Nyt olen saanut, ja joutunut opettelemaan uuden kulttuurin. Se on kuin opettelisi kävelemään, syömään ja puhumaan uudelleen. Jo ihan konkreettisesti nuo on opeteltava täällä, mutta henkinen muutos on suurempi. Ja tiedän kyllä expatteja, jotka eivät halua opetella noita asioita. He istuvat päivät sisällä ja katsovat DVD leffoja. Ja muuttavat vuoden jälkeen takaisin kotimaahansa.
Eikä ulkomaille muutto tietenkään ole ainoa asia mikä on minun elämässäni muuttunut viimeisen vuoden aikana. En "vain" muuttanut ulkomailla, vaan nimenomaan Kiinaan, jätin työpaikan jossa olin ollut 5 vuotta, jätin asunnon jossa olin asunut 5 vuotta, lemmikki joka minulla oli ollut 10 vuotta kuoli, muutin yhteen miehen kanssa, luovuin kaikista kodin tavaroistani, sekä myös ilmeisesti yhteydenpidosta joihinkin ystäviin ja sukulaisiin.
Tuntuu kuin olisin aloittanut elämän nollasta uudelleen. Unohtaen kaikki sellaiset perusasiat kuin työ, itsenäisyys ja asunto. Ponkaisin siis yhdessä yössä, ei vain uuteen maahan, vaan myös itsenäisen uranaisen elämästä johonkin muuhun. Tai siltä se tuntuu. Ja voin tunnustaa, että olin varautunut maastamuuttoon paremmin, kuin muutokseen muilla elämänalueilla
Tällä maalla on paljon tekemistä, kuinka ihmiset täällä muuttuvat. Olen nähnyt sen vaikuttavan täällä muihinkin. Joihinkin hyvällä tavalla, ja joihinkin huonolla. Tietysti puhumattakaan koko asetelmasta "työni oli elämäni tärkein asia", ja kun menetin sen (toki se oli oma valinta, mutta luopuminen oli vaikeaa), jouduin miettimään oman elämäni aikalailla uusiksi. Kuin myös suhtautumiseni ympäröivään yhteiskuntaan, ja henkilöihin. Jotenkin nyt kun olen luonut tämän kotirouvan (hirviön) täällä, niin Suomessa vieraillessani tuntuu etten enää sovi sinne. En ole koskaan tällä taustalla (ja uusilla asenteilla?) asunut Suomessa, ja välillä tuntuu etteivät ne sovi sinne. Ja ehkäpä niin onkin, loin ne selviytyäkseni täällä.
Ja tiedän etten ikinä pääse lähelle suurta joukkoa Shanghain keskituloista väestöä, ja heidän elämäntapaansa. Ja vaikka pääsisin osaksi sitä, olisi se silti kaukana keskiverto kiinalaisen elämästä. Mutta sitten taas toisaalta...toki kaikki mikä täällä koetaan on todellista Kiinaa. Kun kävelen kadulla ja oksettava mädän kalan haju täyttää ilman, ja koitan varoa astumasta kauppahallista valuvaan veriseen haisevaan liejuun, niin se on todellista Kiinaa. Kun tönin ja tungen itseni läpi katukojusta ostavien, huutavien, kiinalaisten läpi niin se on todellista Kiinaa. Kun astun ostoskeskukseen ja näen Chanelin vaatteisiin pukeutuneen shanghaittaren kokeilevan Diorin hajuvesia, ajattelen että hän on upean näköinen, ja todellinen. Ja kun astun yökerhoon joka on tupaten täynnä vaaleita ulkomaalaisia, myös se on todellista Kiinaa. Meitä on tässä kaupungissa puolisen miljoonaa, ja se luku kasvaa päivä päivältä. Me olemme muokanneet tätä kaupunkia sellaiseksi kuin se on. Siitä on ehkä tullut outo "itä kohtaa lännen" keitos. Mutta se on todellista Kiinaa.
Joten ehkäpä oli tarpeetonta todeta, että koitan elää muutakin kuin expattielämää, tai ainakaan, nimittää tätä muuta elämää yhtään enempää kiinalaiseksi. Me asumme Kiinassa, ja kaikki mitä me täällä teemme on todellista Kiinaa. Tätä Kiina nykyisellään on.
Ja Shanghai on vaihtoehtoja. Todellinen Shanghai on iso määrä erilaisia vaihtoehtoja. Ja on ehkä parempi sanoa niin, että minä en halua valita niistä vain yhtä (expattielämä). Vaan koska ne vaihtoehdot ovat olemassa, haluan noukkia parhaita puolia eri vaihtoehdoista. Mutta ei se tietenkään onnistu myös saamatta niitä huonoja puolia.
Edellisestä jäi uupumaan myös se, että täällä muodostuneiden ystävyyssuhteiden lisäksi, myös jotkin aikaisemmista ystävyyssuhteista ovat vahvistuneet. Toivottavasti molemminpuolin jaksamme jatkossakin pitää yhteyttä!
Edellisessä postauksessa muutama asia jäi hieman kevyen ilmaisun varaan. Ja koska sana on minulle vapaa, hähää, jatkoahan seuraa...
Vaikka aikomukset olisivat molemmissa päissä hyvät, niin yhteydenpito suurimpaan osaan ystävistäni on vähentynyt vuoden aikana huomattavasti. Jopa sellaisilta henkilöiltä ei enää tule viestejä, joita en Suomessakaan asuessa nähnyt kuin ehkä kerran vuodessa. Silloin kuitenkin kirjoittelimme, mutta nyt se on jäänyt. Mikä siis on muuttunut?
Välillä tuntuu, että jotkut ystävistä haluavat tietoisesti pitää etäisyyttä, kuin suojellakseen itseään pettymyksiltä. Mutta minun näkökulmastani se on tavallaan outoa, koska samaanaikaan viestittelen toisten ystävien kanssa kuten ennenkin. Ei tämä mikään vieras planeetta ole (vaikka välillä siltä tuntuukin).
Mutta, molemminpuolinen yhteydenpito vähenee helposti. Koska luonnollinen yhteydenpito (tapaamiset) vähenevät, täytyy olla aktiivisempi pitääkseen yhteyttä. Viestien määrän väheneminen tuntuu kuin luonnonvoimalta, joka ei ole varsinaisesti kummastakaan osapuolesta kiinni (vaikka kyllähän se on). Itse en haluaisi että näin kävisi, mutta kun yhteiset puheenaiheet vähenevät, eikä enää tiedä mitä sanoa, tulee viestejä lähetettyä harvemmin ja harvemmin.
Ja toki, ihmisten elämä muuttuu kaikkialla. En tietystikään ole ainoa. Jos olisin jäänyt Suomeen niin luulen että minulla olisi uusi asunto ja työtehtävä, ja ehkäpä kirjoittelisin jo lisuria. Mutta, vaikka kaikki tämä olisi tapahtunut, niin elämäni ei olisi muuttunut niin paljon kuin se nyt on muuttunut. En osaa kuvitella mitään muuta mikä olisi yhtä elämää muuttava kokemus, kuin ehkä lapsen saanti, tai vakavasti sairastuminen/vammautuminen. Mittaan tätä elämänmuutosta nyt sillä kuinka paljon se muuttaa ihmistä. Ei se että jotkin ulkoiset asiat muuttuvat, vaan se kuinka paljon itse muuttuu ja oppii.
Nyt olen saanut, ja joutunut opettelemaan uuden kulttuurin. Se on kuin opettelisi kävelemään, syömään ja puhumaan uudelleen. Jo ihan konkreettisesti nuo on opeteltava täällä, mutta henkinen muutos on suurempi. Ja tiedän kyllä expatteja, jotka eivät halua opetella noita asioita. He istuvat päivät sisällä ja katsovat DVD leffoja. Ja muuttavat vuoden jälkeen takaisin kotimaahansa.
Eikä ulkomaille muutto tietenkään ole ainoa asia mikä on minun elämässäni muuttunut viimeisen vuoden aikana. En "vain" muuttanut ulkomailla, vaan nimenomaan Kiinaan, jätin työpaikan jossa olin ollut 5 vuotta, jätin asunnon jossa olin asunut 5 vuotta, lemmikki joka minulla oli ollut 10 vuotta kuoli, muutin yhteen miehen kanssa, luovuin kaikista kodin tavaroistani, sekä myös ilmeisesti yhteydenpidosta joihinkin ystäviin ja sukulaisiin.
Tuntuu kuin olisin aloittanut elämän nollasta uudelleen. Unohtaen kaikki sellaiset perusasiat kuin työ, itsenäisyys ja asunto. Ponkaisin siis yhdessä yössä, ei vain uuteen maahan, vaan myös itsenäisen uranaisen elämästä johonkin muuhun. Tai siltä se tuntuu. Ja voin tunnustaa, että olin varautunut maastamuuttoon paremmin, kuin muutokseen muilla elämänalueilla
Tällä maalla on paljon tekemistä, kuinka ihmiset täällä muuttuvat. Olen nähnyt sen vaikuttavan täällä muihinkin. Joihinkin hyvällä tavalla, ja joihinkin huonolla. Tietysti puhumattakaan koko asetelmasta "työni oli elämäni tärkein asia", ja kun menetin sen (toki se oli oma valinta, mutta luopuminen oli vaikeaa), jouduin miettimään oman elämäni aikalailla uusiksi. Kuin myös suhtautumiseni ympäröivään yhteiskuntaan, ja henkilöihin. Jotenkin nyt kun olen luonut tämän kotirouvan (hirviön) täällä, niin Suomessa vieraillessani tuntuu etten enää sovi sinne. En ole koskaan tällä taustalla (ja uusilla asenteilla?) asunut Suomessa, ja välillä tuntuu etteivät ne sovi sinne. Ja ehkäpä niin onkin, loin ne selviytyäkseni täällä.
Ja tiedän etten ikinä pääse lähelle suurta joukkoa Shanghain keskituloista väestöä, ja heidän elämäntapaansa. Ja vaikka pääsisin osaksi sitä, olisi se silti kaukana keskiverto kiinalaisen elämästä. Mutta sitten taas toisaalta...toki kaikki mikä täällä koetaan on todellista Kiinaa. Kun kävelen kadulla ja oksettava mädän kalan haju täyttää ilman, ja koitan varoa astumasta kauppahallista valuvaan veriseen haisevaan liejuun, niin se on todellista Kiinaa. Kun tönin ja tungen itseni läpi katukojusta ostavien, huutavien, kiinalaisten läpi niin se on todellista Kiinaa. Kun astun ostoskeskukseen ja näen Chanelin vaatteisiin pukeutuneen shanghaittaren kokeilevan Diorin hajuvesia, ajattelen että hän on upean näköinen, ja todellinen. Ja kun astun yökerhoon joka on tupaten täynnä vaaleita ulkomaalaisia, myös se on todellista Kiinaa. Meitä on tässä kaupungissa puolisen miljoonaa, ja se luku kasvaa päivä päivältä. Me olemme muokanneet tätä kaupunkia sellaiseksi kuin se on. Siitä on ehkä tullut outo "itä kohtaa lännen" keitos. Mutta se on todellista Kiinaa.
Joten ehkäpä oli tarpeetonta todeta, että koitan elää muutakin kuin expattielämää, tai ainakaan, nimittää tätä muuta elämää yhtään enempää kiinalaiseksi. Me asumme Kiinassa, ja kaikki mitä me täällä teemme on todellista Kiinaa. Tätä Kiina nykyisellään on.
Ja Shanghai on vaihtoehtoja. Todellinen Shanghai on iso määrä erilaisia vaihtoehtoja. Ja on ehkä parempi sanoa niin, että minä en halua valita niistä vain yhtä (expattielämä). Vaan koska ne vaihtoehdot ovat olemassa, haluan noukkia parhaita puolia eri vaihtoehdoista. Mutta ei se tietenkään onnistu myös saamatta niitä huonoja puolia.
Edellisestä jäi uupumaan myös se, että täällä muodostuneiden ystävyyssuhteiden lisäksi, myös jotkin aikaisemmista ystävyyssuhteista ovat vahvistuneet. Toivottavasti molemminpuolin jaksamme jatkossakin pitää yhteyttä!
8.9.07
Vuosipäivä!
Onnea minun ja Shanghain vuoden kestäneelle suhteelle!
Vuosi Shanghaissa on siis takana. Onko fiilis edelleen hyvä?
Alun todella suuren innostuksen jälkeen huonoja Kiina päiviä tuli useammin. Kuukausien kuluessa tylsiä käytännön asioita ja tehtäviä ei enää voinut lykätä, tai niitten aika vain oli tullut. Shanghain upeaan ulkokuoreen tutustumisen (kuherruskuukausien) jälkeen oli aika alkaa sopeutumaan kiinalaisuuteen, ja siihen sopeutuminen ei ollut yhtä helppoa kuin expattien yökerhoihin, kuntosaleihin, asuma-alueihin ja markkinoihin tutustuminen.
En halunnut olla niitä expatteja, jotka pyörivät vain ulkomaalaisten kansoittamissa paikoissa missä palvelua saa englanniksi ja hinnat ovat kymmenkertaiset. Halusin sopeutua hieman enemmän. Kun tänne kerran ollaan tultu.
Ajan myötä ymmärrys näitä omissa piireissään vuosia pyöriviä expatteja kohtaan kuitenkin kasvoi. Noitten piirien ulkopuolella kaikki on uutta ja outoa. Kun ensin on sopeutunut ulkomaalaisten rutiineihin ja yhteisöön, niin muutaman kuukauden sisällä kiinalaiseen elämään sopeutuminen tuntuu kuin uudelta maasta muutolta.
En ymmärtänyt kiinaa, eikä länsimaissa oppimani elekieli vienyt minua pitkälle. Jokainen kiinalainen laite minkä ostin täytyi viedä ainakin kerran huoltoon, jokainen tilaamani tuote täytyi käydä tarkastamassa ainakin kerran ennen kaupan solmimista, jokainen taloudenhoitaja täytyi kouluttaa uudelleen alusta asti ja jokainen kodinkone/elektroniikkalaite yms. täytyi korjauttaa vähintään neljä kertaa vuodessa.
Aloin ymmärtämään miksi jenkkirouva piti minua hulluna, kun kerroin hankkivani ruokani lähimarketista, käyttäväni taksia oman auton ja kuljettajan sijasta, matkustavani kiinalaisten turistimatkoilla ja ostavani elektroniikan kiinalaisilta markkinoilta. Täällä ei elämää tarvitse yrittää hankaloittaa, vaan tämä maa hoitaa sen kyllä puolestasi. Miksi nähdä kaikki se vaiva, kun expatteja varten nuo palvelut on rakennettu tänne erikseen? Niin mukavaa, tuttua ja turvallista.
Ja huolimatta siitä, että minun koko elämäni on muuttunut, ei se kaikilla muilla ole. Eikä se aina tee ystävyyssuhteiden säilyttämistä helpoksi. Yritän pitää yhteyttä vanhoihin ystäviini, mutta heidän elämänsä tuntuu kovin vieraalta verrattuna omaani, ja viestien määrä vähenee.
Uuden ympäristön, kulttuurin ja tapojen tuoman jännityksen lisäksi tulevat vielä ne tavalliset takaiskut. Vuoden aikana on tutustuttu paikalliseen sairaalan sisältä käsin, ja vietetty niin lemmikin kuin sukulaisenkin hautajaisia.
Upeiden kokemusten ja suurten pettymysten jälkeen puolen vuoden rajapyykin jäädessä taakse elämä oli tasoittunut. Olin oppinut hieman kiinaa, tiesin mistä mitäkin tavaroita voi hankkia edullisesti, ja tiesin mihin seikkoihin kiinnittää huomiota, jotta sain laadullisesti hyvää tavaraa. Tavalliset huijaukset ja itkuvirret oli jo kiinalaisilta kuultu, ja osaan tukkia niiden suun ennen kuin he aloittavatkaan. Tuntuu että asiat alkoivat sujumaan helpommin ja aikaa on enemmän.
Joten kyllä. Fiilis on taas (edelleen) hyvä. Nyt voin todeta kokemuksella, että vasta vuoden jälkeen voi sanoa viihtyykö täällä vai ei. Kaikki mitä teen ei ole enää niin hohdokasta kuin aluksi, mutta elämä on lähempänä tavallista arkea, mikä sopii minulle. Sosiaalinen piiri on täällä vaihtunut tiuhaan, mutta vuoden jälkeen osaa jo sanoa ketkä ovat ystäviäni.
Luulen, että se etten mennyt siitä mistä aita on expateille matalin maksaa vielä itsensä takaisin. Puoli vuotta voi Shanghaissa helposti elää sen varassa että "täältä pääsee vielä joku päivä pois", ja vuosikin kuluu hujahtaen tutustuen expattien itselleen luomaan maailmaan. Mutta sen jälkeen on mietittävä mitä elämältään täällä haluaa. Luulen, että mitä aikaisemmin lusikan expatti-käteen on ottanut, sitä antoisammaksi aika Shanghaissa tulee. Niin kivalta (tai kadehdittavalta) kuin täällä tekemäni asiat tuntuvat, niin alkutilannetta myöskään ei tule unohtaa.
Vuosi sitten tulin vieraaseen maahan jättäen ystävät ja työpaikan Suomeen. Pyrin nopeasti unohtamaan aikaisemmat suunnitelmani (niitä oli juuri TKK:lta valmistuneella paljon), ja rakentamaan elämäni tämän uuden mahdollisuuden mukaan.
Olen yllättynyt kuinka aktiivisesti olen jaksanut tutustua uusiin ihmisiin, jopa tietäen että he ovat muuttamassa pian pois Shanghaista. Olen tyytyväinen että olen jaksanut kuunnella toisten kokemuksia mitä tämä kaupunki on heille tarjonnut, ja kokeilla itselleni sopivimpia uusia harrastuksia aktiivisesti. Olen onnellinen että minulle on tarjoutunut mahdollisuus matkustella tässä maailman osassa, ja että olen pystynyt todella hyödyntämään tämän mahdollisuuden. Olen iloinen että olen aktiivisesti pyrkinyt osallistumaan yhdistystoimintaan, sillä sen myötä tulevat tehtävät antavat työssäkäymättömälle aivan uudenlaisen mahdollisuuden tutustua kiinalaisten tapaan hoitaa ja järjestää asioita. Ja olen hämmästynyt kuinka olen jaksanut tämän kaiken ohella suorittaa opintoja Suomeen.
Tuntuu että olen vuoden sijasta kokenut asioita kolmen vuoden edestä, vaikka aika on mennyt niin nopeasti että se tuntuu vain kolmelta kuukaudelta. Olen oppinut matkustamaan yksin ja, olen oppinut erottamaan kokeilunhaluni uhkarohkeudesta. Olen oppinut lukemaan aasialalaisia ihmisiä. Nyt tiedän koska "ei" tarkoittaa "en tiedä", koska "ei ole" ja koska "en halua". Eikä vain se että pystyn erottamaan eri kansalaisuudet toisistaan ulkonäöltä (en koskaan aikaisemmin pystynyt), vaan myös tiedän mikä on ominaista eri maan asukkaille Aasiassa, ja myös jonkin verran historiallista taustaa mistä tämä johtuu. Aasialaisten ihmisten lisäksi olen myös ollut tekemisissä muiden ulkomaalaisten kanssa, ja yrittänyt ymmärtää heidän taustaansa (vaikka joidenkin kansalaisuuksien kanssa ymmärrys välillä edelleenkin loppuu).
Olen nähnyt eläimiä joita en ikinä uskonut näkeväni, niin maan pinnalla kuin veden alla. Ymmärrän enemmän kiinaa kuin ikinä edes halusin oppia. Olen huomattavasti rohkeampi puhumaan vieraita kieliä vaikka osaisin vain muutaman sanan, sillä olen kokenut että se oikeasti auttaa. Olen kokeillut lukuisia uusia ruoka- ja juomalajeja, löytäen niistä useita uusia lemppareita. Olen käynyt paikoissa joita en edes tiennyt olevan olemassa. Ja olen valmis kokemaan lisää.
Joten olin iloinen, kun kuulin uutisen Kiinassa oleskeluni jatkumisesta. Joten, valitettavasti en pääse pippaloihin Suomessa vielä vähään aikaan. Saan viettää toisenkin vuosipäivän tässä kaupungissa!
Vuosi Shanghaissa on siis takana. Onko fiilis edelleen hyvä?
Alun todella suuren innostuksen jälkeen huonoja Kiina päiviä tuli useammin. Kuukausien kuluessa tylsiä käytännön asioita ja tehtäviä ei enää voinut lykätä, tai niitten aika vain oli tullut. Shanghain upeaan ulkokuoreen tutustumisen (kuherruskuukausien) jälkeen oli aika alkaa sopeutumaan kiinalaisuuteen, ja siihen sopeutuminen ei ollut yhtä helppoa kuin expattien yökerhoihin, kuntosaleihin, asuma-alueihin ja markkinoihin tutustuminen.
En halunnut olla niitä expatteja, jotka pyörivät vain ulkomaalaisten kansoittamissa paikoissa missä palvelua saa englanniksi ja hinnat ovat kymmenkertaiset. Halusin sopeutua hieman enemmän. Kun tänne kerran ollaan tultu.
Ajan myötä ymmärrys näitä omissa piireissään vuosia pyöriviä expatteja kohtaan kuitenkin kasvoi. Noitten piirien ulkopuolella kaikki on uutta ja outoa. Kun ensin on sopeutunut ulkomaalaisten rutiineihin ja yhteisöön, niin muutaman kuukauden sisällä kiinalaiseen elämään sopeutuminen tuntuu kuin uudelta maasta muutolta.
En ymmärtänyt kiinaa, eikä länsimaissa oppimani elekieli vienyt minua pitkälle. Jokainen kiinalainen laite minkä ostin täytyi viedä ainakin kerran huoltoon, jokainen tilaamani tuote täytyi käydä tarkastamassa ainakin kerran ennen kaupan solmimista, jokainen taloudenhoitaja täytyi kouluttaa uudelleen alusta asti ja jokainen kodinkone/elektroniikkalaite yms. täytyi korjauttaa vähintään neljä kertaa vuodessa.
Aloin ymmärtämään miksi jenkkirouva piti minua hulluna, kun kerroin hankkivani ruokani lähimarketista, käyttäväni taksia oman auton ja kuljettajan sijasta, matkustavani kiinalaisten turistimatkoilla ja ostavani elektroniikan kiinalaisilta markkinoilta. Täällä ei elämää tarvitse yrittää hankaloittaa, vaan tämä maa hoitaa sen kyllä puolestasi. Miksi nähdä kaikki se vaiva, kun expatteja varten nuo palvelut on rakennettu tänne erikseen? Niin mukavaa, tuttua ja turvallista.
Ja huolimatta siitä, että minun koko elämäni on muuttunut, ei se kaikilla muilla ole. Eikä se aina tee ystävyyssuhteiden säilyttämistä helpoksi. Yritän pitää yhteyttä vanhoihin ystäviini, mutta heidän elämänsä tuntuu kovin vieraalta verrattuna omaani, ja viestien määrä vähenee.
Uuden ympäristön, kulttuurin ja tapojen tuoman jännityksen lisäksi tulevat vielä ne tavalliset takaiskut. Vuoden aikana on tutustuttu paikalliseen sairaalan sisältä käsin, ja vietetty niin lemmikin kuin sukulaisenkin hautajaisia.
Upeiden kokemusten ja suurten pettymysten jälkeen puolen vuoden rajapyykin jäädessä taakse elämä oli tasoittunut. Olin oppinut hieman kiinaa, tiesin mistä mitäkin tavaroita voi hankkia edullisesti, ja tiesin mihin seikkoihin kiinnittää huomiota, jotta sain laadullisesti hyvää tavaraa. Tavalliset huijaukset ja itkuvirret oli jo kiinalaisilta kuultu, ja osaan tukkia niiden suun ennen kuin he aloittavatkaan. Tuntuu että asiat alkoivat sujumaan helpommin ja aikaa on enemmän.
Joten kyllä. Fiilis on taas (edelleen) hyvä. Nyt voin todeta kokemuksella, että vasta vuoden jälkeen voi sanoa viihtyykö täällä vai ei. Kaikki mitä teen ei ole enää niin hohdokasta kuin aluksi, mutta elämä on lähempänä tavallista arkea, mikä sopii minulle. Sosiaalinen piiri on täällä vaihtunut tiuhaan, mutta vuoden jälkeen osaa jo sanoa ketkä ovat ystäviäni.
Luulen, että se etten mennyt siitä mistä aita on expateille matalin maksaa vielä itsensä takaisin. Puoli vuotta voi Shanghaissa helposti elää sen varassa että "täältä pääsee vielä joku päivä pois", ja vuosikin kuluu hujahtaen tutustuen expattien itselleen luomaan maailmaan. Mutta sen jälkeen on mietittävä mitä elämältään täällä haluaa. Luulen, että mitä aikaisemmin lusikan expatti-käteen on ottanut, sitä antoisammaksi aika Shanghaissa tulee. Niin kivalta (tai kadehdittavalta) kuin täällä tekemäni asiat tuntuvat, niin alkutilannetta myöskään ei tule unohtaa.
Vuosi sitten tulin vieraaseen maahan jättäen ystävät ja työpaikan Suomeen. Pyrin nopeasti unohtamaan aikaisemmat suunnitelmani (niitä oli juuri TKK:lta valmistuneella paljon), ja rakentamaan elämäni tämän uuden mahdollisuuden mukaan.
Olen yllättynyt kuinka aktiivisesti olen jaksanut tutustua uusiin ihmisiin, jopa tietäen että he ovat muuttamassa pian pois Shanghaista. Olen tyytyväinen että olen jaksanut kuunnella toisten kokemuksia mitä tämä kaupunki on heille tarjonnut, ja kokeilla itselleni sopivimpia uusia harrastuksia aktiivisesti. Olen onnellinen että minulle on tarjoutunut mahdollisuus matkustella tässä maailman osassa, ja että olen pystynyt todella hyödyntämään tämän mahdollisuuden. Olen iloinen että olen aktiivisesti pyrkinyt osallistumaan yhdistystoimintaan, sillä sen myötä tulevat tehtävät antavat työssäkäymättömälle aivan uudenlaisen mahdollisuuden tutustua kiinalaisten tapaan hoitaa ja järjestää asioita. Ja olen hämmästynyt kuinka olen jaksanut tämän kaiken ohella suorittaa opintoja Suomeen.
Tuntuu että olen vuoden sijasta kokenut asioita kolmen vuoden edestä, vaikka aika on mennyt niin nopeasti että se tuntuu vain kolmelta kuukaudelta. Olen oppinut matkustamaan yksin ja, olen oppinut erottamaan kokeilunhaluni uhkarohkeudesta. Olen oppinut lukemaan aasialalaisia ihmisiä. Nyt tiedän koska "ei" tarkoittaa "en tiedä", koska "ei ole" ja koska "en halua". Eikä vain se että pystyn erottamaan eri kansalaisuudet toisistaan ulkonäöltä (en koskaan aikaisemmin pystynyt), vaan myös tiedän mikä on ominaista eri maan asukkaille Aasiassa, ja myös jonkin verran historiallista taustaa mistä tämä johtuu. Aasialaisten ihmisten lisäksi olen myös ollut tekemisissä muiden ulkomaalaisten kanssa, ja yrittänyt ymmärtää heidän taustaansa (vaikka joidenkin kansalaisuuksien kanssa ymmärrys välillä edelleenkin loppuu).
Olen nähnyt eläimiä joita en ikinä uskonut näkeväni, niin maan pinnalla kuin veden alla. Ymmärrän enemmän kiinaa kuin ikinä edes halusin oppia. Olen huomattavasti rohkeampi puhumaan vieraita kieliä vaikka osaisin vain muutaman sanan, sillä olen kokenut että se oikeasti auttaa. Olen kokeillut lukuisia uusia ruoka- ja juomalajeja, löytäen niistä useita uusia lemppareita. Olen käynyt paikoissa joita en edes tiennyt olevan olemassa. Ja olen valmis kokemaan lisää.
Joten olin iloinen, kun kuulin uutisen Kiinassa oleskeluni jatkumisesta. Joten, valitettavasti en pääse pippaloihin Suomessa vielä vähään aikaan. Saan viettää toisenkin vuosipäivän tässä kaupungissa!
7.9.07
Tokio jälkipyykki
Pidin Tokiosta enemmän kuin etukäteen kuvittelin. Ja japanilaiset erosivat enemmän kiinalaisista kuin olin kuvitellut. Kieli ongelmista huolimatta yhtään kertaan tilanne ei mennyt inttämiseksi, eikä väkipaljoudesta huolimatta eteneminen ikinä mennyt tönimiseksi.
Olen aikaisemmin pohtinut johtuuko kommunikoinnin vaikeus Kiinassa:
a) erilaisesta kulttuuritaustasta
b) kiinalaisten eristyneisyydestä viime vuosisadalla
c) ei mistään muusta kuin siitä ettei samaa kieltä puhuta
d) kiinalaiset ymmärtävät mutta esittävät etteivät ymmärrä
e) minua nyt on vain yleisesti mahdoton ymmärtää
Japanissa ainakin vaihtoehdot a, c ja e tuli todistettua paikkaansa pitämättömiksi. Tällä hetkellä siis tukeudun johtopäätökseen, että kommunikoinnin hankaluus Kiinassa johtuu kiinalaisten taustasta, tai siitä että ginyyt vain teeskentelevät. Valitkaa itse miellyttävämpi vaihtoehto.
Tokio ei matkailukohteena ollut erityisen mieleenpainuva, mutta kuinka kotoista siellä oli elellä teki vaikutuksen. Koska yhtään hiukset silmillä ryömivää kauhuruumistakaan ei mönkinyt vastaan, niin olisin melkein valmis muttamaan Tokioon. Vaikka siellä onkin kylmät talvet.
Olen aikaisemmin pohtinut johtuuko kommunikoinnin vaikeus Kiinassa:
a) erilaisesta kulttuuritaustasta
b) kiinalaisten eristyneisyydestä viime vuosisadalla
c) ei mistään muusta kuin siitä ettei samaa kieltä puhuta
d) kiinalaiset ymmärtävät mutta esittävät etteivät ymmärrä
e) minua nyt on vain yleisesti mahdoton ymmärtää
Japanissa ainakin vaihtoehdot a, c ja e tuli todistettua paikkaansa pitämättömiksi. Tällä hetkellä siis tukeudun johtopäätökseen, että kommunikoinnin hankaluus Kiinassa johtuu kiinalaisten taustasta, tai siitä että ginyyt vain teeskentelevät. Valitkaa itse miellyttävämpi vaihtoehto.
Tokio ei matkailukohteena ollut erityisen mieleenpainuva, mutta kuinka kotoista siellä oli elellä teki vaikutuksen. Koska yhtään hiukset silmillä ryömivää kauhuruumistakaan ei mönkinyt vastaan, niin olisin melkein valmis muttamaan Tokioon. Vaikka siellä onkin kylmät talvet.
Tokion nähtävyydet 2
Meiji Shine muistomerkillä käydessä voi kurkata Tokion katumuodin mekkaan Takeshita-dorille (Takeshita-katu). Harajuku tytöistä ja pojista puhuttaessa tarkoitetaan juuri täällä viikonloppuisin hengailevia nuorisoryhmiä, jotka pukeutuvat vapaa-ajallaan kuin menossa olisi rajumpikin roolipeli.
Takeshita-dori.
Street clothes.
Hilpeiden rytkyjen lisäksi Takeshita tarjoaa iiiihania kreppejä. Kreppejä myydään toki muillakin Tokion alueilla, mutta täältä ne ovat lähtöisin. Lätyn sisään voi tunkaista tuoreista mansikoista, suklaasta, kermavaahdosta, jäätelöstä tai juustokakusta lähtien melkein mitä tahansa. Kunhan se on herkullista ja nostaa annoksen kalorimäärää ainakin tuhannella. Lurps!
Takeshita crepes.
Harajukun alueella on myös aikuiselle väelle suunnattu muotikatu Omotesando, missä voi piipahtaa lounaalla shoppailun ohessa. Jos lounaan jälkeen on enää rahaa muuhun shoppailuun.
Omotesando.
Oikeastaan Tokiossa ainoa asia mikä ei aiheuttanut hintashokkia oli ruoka. Toki ruoka oli iltaisin länkkäripaikoissa hintavahkoa, mutta esim. lounastarjoukset olivat varsin kohtuullisia. Ja paikallista ruokaa tarjoavat automaatit ja muoviannosmallipaikat tarjosivat iltaisinkin ruokaa muutamalla satasella. Tämän reissun pohjalta sanoisin että onnistumis mahdollisuudet umpijapanilaisessa ravintolassa ovat huimasti suuremmat kuin umpikiinalaisessa. Kaikki mitä tilasimme oli syötävää, suurin osa hyvää, ja osa jopa herkullista.
Plastic sample plates.
Japanese restaurant.
Japanese restaurant when you step in.
Tech toilet. I'm lovin' it.
Tokiossahan voi jopa uida keinorannalla tekosaarella. Itse en tälläistä rantalöhöämis mahdollisuutta tajunnut ennen kuin oli jo myöhäistä, mutta Odaiba tekosaarelle tuli Yurikamomella joka tapauksessa mentyä. Yurikamome on automaattinen juna, joka kuljettaa ihmisiä saarelle ja pois. Ei halvin tapa päästä saarelle, mutta näkymät ovat matkan hinnan arvoiset. Automaattisen junasta tekee se, ettei siinä ole laisinkaan kuljettajaa. Tänä päivänä idea ei tunnu niin ihmeelliseltä, mutta ehkä se on joskus sitä ollut.
Yurikamome.
Saarella on mm. tekoranta, huvipuisto ja akvaario. Pienoinen huvittelukeskus siis. Saaren tunnusrakennuksia on Fuji TV-rakennus, jonka pallo muistuttaa erehdyttävästi Shanghain Oriental Pearliä. Palloon pääsee maksusta sisälle, ja kuulema hyvällä kelillä sieltä voi nähdä Fuji vuoren. Itse olin liikenteessa hämärän aikaan usvaisella kelilla, kuinkas muuten, joten päätin säästää jenini ja ihastelin saarelle vievää Rainbow-siltaa ja rannalla sijaitsevaa vapauden patsasta maantasalta.
Japan wheel.
Fuji TV building.
Rainbow bridge and statue of liberty.
Viimeinen nähtävyyteni oli pikainen visiitti Edo-Tokio kaupunki museossa. Ehkä oli jo pikkasen väsy, eikä mielenkiinto sen vuoksi riittänyt, mutta kaupunki museosta ei jäänyt kaksinen kuva. Kaikkia tekstejä ei ollut täälläkään käännetty englanniksi. Tietysti minikokoinen kopio perinteisestä japanilaisesta teatterista, ja kopiot entisaikojen asumuksista olivat mielenkiintoisia nähdä, mutta niiden lisäksi museolla ei juurikaan ollut tarjottavaa ainakaan turistille.
Kabuki theater.
Old times.
Actors.
Takeshita-dori.
Street clothes.
Hilpeiden rytkyjen lisäksi Takeshita tarjoaa iiiihania kreppejä. Kreppejä myydään toki muillakin Tokion alueilla, mutta täältä ne ovat lähtöisin. Lätyn sisään voi tunkaista tuoreista mansikoista, suklaasta, kermavaahdosta, jäätelöstä tai juustokakusta lähtien melkein mitä tahansa. Kunhan se on herkullista ja nostaa annoksen kalorimäärää ainakin tuhannella. Lurps!
Takeshita crepes.
Harajukun alueella on myös aikuiselle väelle suunnattu muotikatu Omotesando, missä voi piipahtaa lounaalla shoppailun ohessa. Jos lounaan jälkeen on enää rahaa muuhun shoppailuun.
Omotesando.
Oikeastaan Tokiossa ainoa asia mikä ei aiheuttanut hintashokkia oli ruoka. Toki ruoka oli iltaisin länkkäripaikoissa hintavahkoa, mutta esim. lounastarjoukset olivat varsin kohtuullisia. Ja paikallista ruokaa tarjoavat automaatit ja muoviannosmallipaikat tarjosivat iltaisinkin ruokaa muutamalla satasella. Tämän reissun pohjalta sanoisin että onnistumis mahdollisuudet umpijapanilaisessa ravintolassa ovat huimasti suuremmat kuin umpikiinalaisessa. Kaikki mitä tilasimme oli syötävää, suurin osa hyvää, ja osa jopa herkullista.
Plastic sample plates.
Japanese restaurant.
Japanese restaurant when you step in.
Tech toilet. I'm lovin' it.
Tokiossahan voi jopa uida keinorannalla tekosaarella. Itse en tälläistä rantalöhöämis mahdollisuutta tajunnut ennen kuin oli jo myöhäistä, mutta Odaiba tekosaarelle tuli Yurikamomella joka tapauksessa mentyä. Yurikamome on automaattinen juna, joka kuljettaa ihmisiä saarelle ja pois. Ei halvin tapa päästä saarelle, mutta näkymät ovat matkan hinnan arvoiset. Automaattisen junasta tekee se, ettei siinä ole laisinkaan kuljettajaa. Tänä päivänä idea ei tunnu niin ihmeelliseltä, mutta ehkä se on joskus sitä ollut.
Yurikamome.
Saarella on mm. tekoranta, huvipuisto ja akvaario. Pienoinen huvittelukeskus siis. Saaren tunnusrakennuksia on Fuji TV-rakennus, jonka pallo muistuttaa erehdyttävästi Shanghain Oriental Pearliä. Palloon pääsee maksusta sisälle, ja kuulema hyvällä kelillä sieltä voi nähdä Fuji vuoren. Itse olin liikenteessa hämärän aikaan usvaisella kelilla, kuinkas muuten, joten päätin säästää jenini ja ihastelin saarelle vievää Rainbow-siltaa ja rannalla sijaitsevaa vapauden patsasta maantasalta.
Japan wheel.
Fuji TV building.
Rainbow bridge and statue of liberty.
Viimeinen nähtävyyteni oli pikainen visiitti Edo-Tokio kaupunki museossa. Ehkä oli jo pikkasen väsy, eikä mielenkiinto sen vuoksi riittänyt, mutta kaupunki museosta ei jäänyt kaksinen kuva. Kaikkia tekstejä ei ollut täälläkään käännetty englanniksi. Tietysti minikokoinen kopio perinteisestä japanilaisesta teatterista, ja kopiot entisaikojen asumuksista olivat mielenkiintoisia nähdä, mutta niiden lisäksi museolla ei juurikaan ollut tarjottavaa ainakaan turistille.
Kabuki theater.
Old times.
Actors.
6.9.07
Tokio nähtävyydet 1
On jostain kumman syystä olevinaan ollut niin kiire viime aikoina ettei ole ehtinyt purkaa Japanin matkaa blogiin! Nyt tämä vahinko korjataan.
Statue of loyal Hatchiko dog. After death of his owner he kept waiting for him 30 years.
Tokio ei tosiaankaan ollut kauhean korkea kaupunki, joten maisemia on ok ihailla ilmaiseksi esim. Tokyo Metropolitan Government toimiston tornitaloista. 45 kerros takaa esteettömät näkymät Tokion yli.
Tokio by night.
You can bargain, but not too hard.
End of the shopping street is...a temple.
Asakusa Kannon temple.
Meiji park.
Meiji Shine shrine.
Way to Yasukuni shrine.
Yasukuni shrine.
Statue of loyal Hatchiko dog. After death of his owner he kept waiting for him 30 years.
Tokio on varmasti siinä mielessä tyypillinen kaupunkikohde, että pieniä museoita, puistoja, muistomerkkejä, ostoskatuja ja tekemällä tehtyjä turistirysiä riittää. Tokiossa voi nähdä paljon vain kiertelemällä katuja ja puistoja. Ja niin tein minäkin. Yksi syy tähän oli myös se ettei rahavarat taipuneet ihan jokaiseen huvitukseen.
Tokio ei tosiaankaan ollut kauhean korkea kaupunki, joten maisemia on ok ihailla ilmaiseksi esim. Tokyo Metropolitan Government toimiston tornitaloista. 45 kerros takaa esteettömät näkymät Tokion yli.
Tokio by night.
Muutenkin Tokion suurimmat nähtävyydet ovat ilmaisia, kuten esim. Asakusa Kannon buddhatemppeli, Meiji Shine muistomerkki, Imperial Palace puutarha ja paljon kiistelty Yasukuni muistomerkki.
Asakusa Kannon temppelivierailuun voi yhdistää shoppailun, jos kukkaro kestää. Temppelialueelle kuljetaan kapean markkinakadun kautta. Tämä on yksi harvoja paikoja, missä Tokiossa sopii tinkiä. Pitää kuitenkin muistaa olla kohtelias, ja pahoitella että tinkii. Ei siis sovi kiinalaisille.
You can bargain, but not too hard.
You can get yourself a new fan or...
...new hair.
Itse olin kuitenkin vielä tässä vaiheessa hintashokissa, joten ostokset jäivät väliin. Alue sijaitsee vilkkaalla kauppa-alueella, joten ihmisiä riitti. Ehkä osittain lievästä tungoksesta johtuen temppeli ei elämyksenä ollut kaksinen. Jälkeenpäin ajatellen, voisin suositella aluetta nimenomaan ostosten tekoon, en niinkään nähtävyytenä.
End of the shopping street is...a temple.
Asakusa Kannon temple.
Aivan toisenlaiseen fiilikseen pääsikin sitten Meiji Shine muistomerkillä. Muistomerkki on Harajuku aseman vieressä sijaitsevassa puistossa. Puisto on tarpeeksi iso tuomaan viileyttä kuumaan kesäpäivään, ja erittäin rauhallinen ainakin viikolla. Leveät polut ja korkeat puut toivat välillä unenomaisen tunnelman.
Meiji park.
Hand and mouth rinsing.
Muistomerkin luona, aivan kuten kaikissa temppelissä ja muistomerkeissä Tokiossa, on ensin käsien ja suun puhdistamisrituaali. Otetaan siis kauhalla vettä, jolla ensin pestään kädet, sitten purskutetaan suu, ja lopuksi puhdistetaan kauhan varsi. Vasta tämän jälkeen on suotavaa astua sisälle temppeliin/muistomerkille.
Make my wish come true.
Make my wish come true.
Meiji Shine shrine.
Meiji Shine muistomerkki oli laaja temppelimäinen alue. Muistomerkki on pystytetty keisari Meijin kunniaksi, sen enempää Japanin historiasta ei paikan päällä auennut. Kokemuksena ehkä itse puisto oli huikeampi kuin muistomerkki, mutta ehdottomasti visiitin arvoinen, ainakin kuumana kesäpäivänä.
Toinen suosittu muistomerkki on Yasukuni, jonka vieressä sijaitsee maksullinen Japanin sotamuseo. Yasukunin muistomerkkillä kunnioitetaan sodissa kuolleita japanilaisia sotilaita, esim. kaikkia toisessa maailmansodassa Japanin erikoisjoukoissa (kamikaze) taistelleita miehiä.
Way to Yasukuni shrine.
Joka vuosi mm. Japanin pääministeri käy vierailemassa muistomerkillä, ja osoittaa kunnioitusta sodan sankareille. Ja tämähän sitten tietysti hiertää vastapuolella taistelleiden mieltä. Kiina ja Korea ovat avoimesti paheksuneet japanilaisten muistomerkkiä, eikä amerikkalaiset LP:n kirjoittajatkaan jättäneet aihetta rauhaan.
Itse muistomerkki ei ole esim. niin iso tai sävähdyttävä kuin Meijin muistomerkki, mutta aiheena kiehtova. Kävin myös viereisessä sotamuseossa. Vaikka sotamuseot aina värittävät historiaa, ja vaikka museon teksteistä noin 70 prosenttia oli vain japaniksi, niin harvoin sitä pääsee kuitenkaan kuulemaan toista puolta tarinasta.
Yasukuni shrine.
Museossa oli käyty läpi kaikki Japanin sisäisistä keisarisodista lähtien päätyen lopulta toiseen maailmansotaan. Osa tarinoista oli selvästi väritettyjä, mutta osa pisti kyllä miettimään että kuinka rehellisesti meille historiaa opetetaan. Tai pikemminkin mitä sieltä jätetään pois.
Jos museo ei saa pisteitä täydestä rehellisyydestä, niin pisteet neutraalista kerronnasta, mitä tulee Japanin sotaväkeen. Enemmän japanilaisten kuria ja uhrautuvaisuutta ylistävää tekstiä kuulee amerikkalaisissa elokuvissa. Ainoastaan erikoisjoukoista kertovassa osiossa oli sorruttu vetoamaan tunteisiin, kun soitettiin sotilaiden kotiväelleen ennen lentoa jättämiä viestejä.
Yasukunin muistomerkki tai sotamuseo ei löydy useimpien valmismatkojen ohjelmistosta. Siellä kannattaa silti piipahtaa, sillä paikka panee ajattelemaan asioita. Japania syytetään siitä, että muistomerkki juhlistaisi toisessa maailmansodassa tuomittuja sotarikollisia, jotka saatoivat yksin tappaa satoja vastustajan miehiä. Toisaalta olisi kuitenkin hyvä muistaa, että muistomerkki on ollut olemassa Tokiossa jo satoja vuosia.
Ja kuinka se poikkeaa Yhdysvalloissa Washingtonissa kaartavasta Vietnamin sodan uhrien muistomerkistä? Japanilaiset juhlivat sotilaitaan nimeämällä heidät sankareiksi, ei uhreiksi, mutta yhtä kaikki. Tuskin Pohjois-Vietnamilaiset arvostavat muistomerkkiä paljoakaan. Siinä nimetyt uhrit kun tappoivat heidän perheenjäseniään.
Subscribe to:
Posts (Atom)
