Tokion nähtävyydet 2

Meiji Shine muistomerkillä käydessä voi kurkata Tokion katumuodin mekkaan Takeshita-dorille (Takeshita-katu). Harajuku tytöistä ja pojista puhuttaessa tarkoitetaan juuri täällä viikonloppuisin hengailevia nuorisoryhmiä, jotka pukeutuvat vapaa-ajallaan kuin menossa olisi rajumpikin roolipeli.



Takeshita-dori.



Street clothes.

Hilpeiden rytkyjen lisäksi Takeshita tarjoaa iiiihania kreppejä. Kreppejä myydään toki muillakin Tokion alueilla, mutta täältä ne ovat lähtöisin. Lätyn sisään voi tunkaista tuoreista mansikoista, suklaasta, kermavaahdosta, jäätelöstä tai juustokakusta lähtien melkein mitä tahansa. Kunhan se on herkullista ja nostaa annoksen kalorimäärää ainakin tuhannella. Lurps!



Takeshita crepes.

Harajukun alueella on myös aikuiselle väelle suunnattu muotikatu Omotesando, missä voi piipahtaa lounaalla shoppailun ohessa. Jos lounaan jälkeen on enää rahaa muuhun shoppailuun.



Omotesando.

Oikeastaan Tokiossa ainoa asia mikä ei aiheuttanut hintashokkia oli ruoka. Toki ruoka oli iltaisin länkkäripaikoissa hintavahkoa, mutta esim. lounastarjoukset olivat varsin kohtuullisia. Ja paikallista ruokaa tarjoavat automaatit ja muoviannosmallipaikat tarjosivat iltaisinkin ruokaa muutamalla satasella. Tämän reissun pohjalta sanoisin että onnistumis mahdollisuudet umpijapanilaisessa ravintolassa ovat huimasti suuremmat kuin umpikiinalaisessa. Kaikki mitä tilasimme oli syötävää, suurin osa hyvää, ja osa jopa herkullista.



Plastic sample plates.



Japanese restaurant.



Japanese restaurant when you step in.



Tech toilet. I'm lovin' it.

Tokiossahan voi jopa uida keinorannalla tekosaarella. Itse en tälläistä rantalöhöämis mahdollisuutta tajunnut ennen kuin oli jo myöhäistä, mutta Odaiba tekosaarelle tuli Yurikamomella joka tapauksessa mentyä. Yurikamome on automaattinen juna, joka kuljettaa ihmisiä saarelle ja pois. Ei halvin tapa päästä saarelle, mutta näkymät ovat matkan hinnan arvoiset. Automaattisen junasta tekee se, ettei siinä ole laisinkaan kuljettajaa. Tänä päivänä idea ei tunnu niin ihmeelliseltä, mutta ehkä se on joskus sitä ollut.



Yurikamome.

Saarella on mm. tekoranta, huvipuisto ja akvaario. Pienoinen huvittelukeskus siis. Saaren tunnusrakennuksia on Fuji TV-rakennus, jonka pallo muistuttaa erehdyttävästi Shanghain Oriental Pearliä. Palloon pääsee maksusta sisälle, ja kuulema hyvällä kelillä sieltä voi nähdä Fuji vuoren. Itse olin liikenteessa hämärän aikaan usvaisella kelilla, kuinkas muuten, joten päätin säästää jenini ja ihastelin saarelle vievää Rainbow-siltaa ja rannalla sijaitsevaa vapauden patsasta maantasalta.



Japan wheel.



Fuji TV building.



Rainbow bridge and statue of liberty.

Viimeinen nähtävyyteni oli pikainen visiitti Edo-Tokio kaupunki museossa. Ehkä oli jo pikkasen väsy, eikä mielenkiinto sen vuoksi riittänyt, mutta kaupunki museosta ei jäänyt kaksinen kuva. Kaikkia tekstejä ei ollut täälläkään käännetty englanniksi. Tietysti minikokoinen kopio perinteisestä japanilaisesta teatterista, ja kopiot entisaikojen asumuksista olivat mielenkiintoisia nähdä, mutta niiden lisäksi museolla ei juurikaan ollut tarjottavaa ainakaan turistille.



Kabuki theater.



Old times.



Actors.