Peking Flashback

Skumpasta selvittyämme edessä oli tiivistahtinen nähtävyyspäivä. Edellisiltainen kiinalainen opas oli kummastellut kysymystäni milloin Maoa pääsisi moikkaamaan mausoleumiin. Vastaus tähän oli että milloin vain. Se on ruumis, ei se tarvitse vapaapäiviä. Rohkenin kuitenkin mielessäni olla eri mieltä, sillä yhdelläkään aikaisemmista Pekingin vierailuistani en ollut kyseisen herran kanssa onnistunut treffeja sopimaan.

Ja vaikka opas oli kuinka sitä mieltä ettei ruumis ota vapaapäiviä, niin kylläpä vaan ottaa. Joka maanantai, ainakin mausoleumin edessä olevan kyltin mukaan. No, jääpä vieläkin jotakin nähtävää tulevaisuuteen.

So close, but so far.

Tian´anmen square.

Kiinassa tapahtuu nykyisin jatkuvasti. Kun olimme ehtineet Honkkarin messujen pyörteistä pois, pääsimme totetamaan että Pekingissä oli menossa ASEM 2007 tapaaminen. Ja tämän johdosta tiesulkuja.

You know the thrill.

I found it!

Forbidden city pre-show.

Aikaisemmalla Kielletyn kaupungin visiitillä itse kruunajaishalli oli ollut remontin alla, mutta nyt olympialaisten jälkeen kaikki tietysti kiilsi, noh ei uututtaan, mutta korjauksiaan.

This is the chair.

Mutta kruunajaishalliin kurkkaaminen olikin sitten tunkemisen takana. Kohde näytti olevan monen muunkin mieleen. Sain tungettua itseni eturiviin mukiloimalla muutaman kiinamummon, ja jopa näpättyä muutaman valokuvan vartioiden työntäessä minua pois seuraavien tulijoiden tieltä. Noh, kuvien laatu ei ollut kaksinen, mutta mahdollisuutta säätöihin ei juuri ollut vartijan karjuessa MOVE ON.

Kielletyssä kaupungissa vierähti muutama tunti, jonka jälkeen oli luovutettava ja suunnattava seuraavaan kohteeseen, Taivaan temppeliin.

Temple of Heaven.

Ja taas jotain uutta. Edellisellä visiitilläni en ollut onnistunut saamaan lippua itse temppeliin sisälle, vaikka kuinka koitin mankua. Olin paikalla liian myöhään ja pääsin kyllä puistoon, mutta myyjä katsoi ettei aika riittänyt enää temppelikierrokseen. Mutta nyt riitti. Puiston pääsylippu ja temppelippu kourassa tutustumaan taivaallisiin ihmeisiin.

Taivaalliset ihmeet veivät toista tuntia. Sanoisin että alue on ihan ok, ja varmasti vierailun arvoinen, mutta on se pirun iso. Todella paljon aikaa menee yhden temppelin näkemiseen. Ja tämän johdosta olimmekin jo myöhässä päivän viimeisestä varsinaisesta nähtävyydestä, Kesäpalatsista.

You know the thrill.

Kun saavuimme Kesäpalatsin lipunmyyntiin totesi myyjä ettei meille enää myydä nähtävyyksiä sisältävää lippua, mutta alueelle pääsisimme kyllä. Pahus. Mutta ei auta, ei kun monoa toisen eteen ja katsomaan mitä sitä kahdessa tunnissa ehtii.

Näin syksyisessäkin asussa Kesäpalatsi oli todella kaunis. Suosin hyväksi koettua reittiä, missä lähdin kiertämään aluksi kukkulan taakse, kiiveten sitten sen yli ja saapuen järven rantaan, missä suurin osa rakennuksista on. Ja kannatti. Kukkulan takaosa oli taaskin hiljainen ja massoista vapaa alue.

Poor tree.

Suzhou creek.

Kiivetessämme kukkulalle totesimme, että myyjä oli aliarvioinut reippautemme ja kävelytahtimme, ja meillä oli hyvin aikaa tutustua nähtävyyksiin. Koitimme onneamme pagodan lipunmyynnissä, ja niinhän meille myytiin sisäänpääsy pagodaan!

View from pagoda.

Pagoda.

Kello raksutti raksuttamistaan ja kun pääsimme alas oli meillä enää puolisen tuntia aikaa. Päätimme kuitenkin käydä pikaisesti kurkkaamassa marmorivenettä.

Cu Xi´s marple boat.

Taas kiinamummoja taklaten kiiruhdimme ulos palatsin alueelta ja taksiin. Vaikka Kesäpalatsi ei vielä ollut mennyt kiinni, niin meillä oli jo kiire illan viimeiselle rastille, Kung fu näytökseen.

Näytöksessä ei saanut kuvata, harmi. Aika makeita temppuja oli tarjolla. Muutenkin esitys oli varsin viihdyttävä. Temppujen ympärille ole rakennettu varsin viihdyttävä tarina, jota oli ilman tiiliskivien pilkkomistakin mielenkiintoista seurata. Voin suositella. Selvästikin olen kaikenlaisen kiinalaisen näyttämötaiteen uusi ystävä.

Pekingille varatut viisi päivää olivat tulossa päätökseen ja viimeistä iltaa lähdimme juhlistamaan hyväksi havaittuun suomalaisravintolaan. Herkullisen pizzan, siiderin ja salmarin lisäksi myöskään vinkkupullot eivät olleet pahan hintaisia. Jollei muuta Pekingistä, niin tämä ravintola pitäisi saada Shanghaihin - *huokaus*.