Ohjelmassa oli luonnollisestikin visiitti terrakota-sotilailla. Samaan tuttuun kaavaan neuvoteltiin taksin kanssa hinta ja eikun matkaa. Kuski koitti kovasti kysellä jotain reitistä, mutta ohi meni. Mutta kuten yleensäkin asia valkeni liian myöhään. Blondilla oli hämärä muistikuva edelliskertaisesta matkasta kaivauksille, eikä se todellakaan ollut pomppuinen hiekkatie. Ilmeisesti kuski oli koittanut kysyä ollaanko valmiita maksamaan tietulli, mutta koska vastausta ei kuulunut, niin valittiin halvin mahdollinen reitti. Pom, pom, pom.
Mutta perille pääsi tälläkin tavalla. Ja lippujen oston jälkeen raivattiin tiemme kaikkien tarjolla olleiden oppaiden ohi itse kaivauksille. Tällä kertaa kaikki kolme hallia olivat auki, joten pääsin tutustumaan ensimmäsitä kertaa myös kakkoshalliin. Eipä nyt siksi että siellä mitään hätkähdyttävää olisi ollut. Ykköshalli on edelleen kaikista mahtavin. Kaikki kolme hallia ovat edelleen työnalla.
You already know the thrill.
Bell tower.
Drum tower.
You already know the thrill.
Ja miksipäs sitä vanhaa hyväksi havaittua kaavaa muuttamaan ja seuraavaksi suunnattiin Qin keisarin haudalle. Tällä kertaa haudan edessä oli hieman esityksen tynkääkin, ja kuvailimme kiinalaisten kanssa Qin dynastian aikaisiin asuihin pukeutuneita miehiä.
Kuvaamisen jälkeen alkoi tuttu kiipeäminen. Läähättäen huipulla ihailimme tovin maisemia. Luimme tarinat Qin keisareista, ja kuinka hän oli viisaasti ollut valitsemasta puolisoa, koska puolisot oli tapana haudata keisarien kanssa. Tosin puolison sijasta Qin keisarin kanssa oli haudattu joukko orjia. Kun olimme laskeutuneet kukkulalta tovin, törmäsimme (no ei kirjaimellisesti, kukaan ei kierinyt portaita alas) kanadalaiseen seurueeseen. Seniori-iässä oleva mies kysäisi puuskuttaen että mitä ylhäällä oikein on. Katsellessa seurueen punakoita naamoja vähän säälitti sanoa ettei yhtään mitään. Ei kiinalaisilla keisarien haudoilla ole muuta kuin kukkula. Joskus sinne voi kiivetä ja joskus taas ei. Näköalat tietysti ovat ihan ok, mutta ei siellä siis mitään muuta ole odotettavissa. Kiinalaisille itse kukkula on tärkeä muistomerkki keisarista. Punottavat naamat hieman venähtivät, kun jatkoimme laskeutumista alas seurue jäi neuvottelemaan keskenään.
Tomb of Qin emperor.
Tämä pakollinen Kiina nähtävyys oli suoritettu ja suuntasimme bussilla takaisin kaupunkiin. Jo saapumisiltana olimme suunanneet muslimikortteleihin, ja sama ohjelma oli vuorossa tänäkin iltana. Katuruoka kortteleissa on todella herkullista. Maustetut grillatut leivät ja lihatikut ovat edelleen lempparia. Ja asiat eivät olleet paljoa muuttuneet, löysin saman muslimimummon joka myi herkullisia kiinalaisia kuumia pitaleipiä jotka täytettiin lampaanlihalla ja jollain viljalla, seos joka on maustettu kuminalla. Ennen leivän täyttämistä täti sipaisee chilitahnaa leivän sisäpintaan. Hinta jotain 4 rämpylää eli noin 35 senttiä. Nam slurps! Aaaaaah...että ruoka on vaan ihana asia.
Toki Xianin ilta tarjoaa muutakin. Ruuan lisäksi muslimikorttelissa on katumarkkinat, jotka rihkaman osalta tosin sulkeutuvat aika aikaisin illalla. Matkalla kortteliin voi ihailla kaupungin kello- ja rumputorneja yövalaistuksessa. Muslimikorttelin "pääkatu" alkaa heti rumputornin takaa (tornin ohi vasemmalta puolelta). Muslimimummo löytyy pienen kärryn kanssa kun pääkatua jatkaa jonkin matkaa eteenpäin. Mummo on parkkeerannut kärryt kadun vasempaan laitaan. Suosittelen lämpimästi, ja jos ei ole tulisen ruuan ystävä, niin ottaa sitten leivän ilman chiliä. Ihanan lämmittävä kokemus viileässä Xianin yössä!
Bell tower.
Drum tower.
Xian by night.
Xianissa nähtävää riittää noin muutamaksi päiväksi ja kaupunki nähtävyyksistä tutustuimme Isoon villihanhen pagodaan. Tällä kertaa ehdimme sisällekin ja ihailemaan maisemia pagodasta käsin.
Big wild goose pagoda.
Xian by day.
Tämä oli nyt toinen visiittini Xianissa, ja luulen että tämä riittää. Terrakota-sotilaat eivät ole niin ihmeellisiä, ja muslimiruualle tulee hintaa jos pitaleivän takia täytyy lentää sinne asti. Vaikka leipä oli kyllä aika herkullinen...
No comments:
Post a Comment