Hong Kong

Toinen Manner-Kiinan ulkopuolelle tehty reissu suuntasi Hong Kongiin. Tällä kertaa nähtävyyksistä listalla oli vanhoina tuttuina Peak ja Star ferry. Käytettävissä oli kaksi päivää, joista yksi oli varattu vierailulle hyviä arvosteluita saaneeseen Ocean parkiin. Merimaailma-huvipuistoon, jota turistit ja lehdet ovat kehuneet yhdeksi Aasian parhaimmista. Muu aika oli varattu shoppailulle ja honkkarin loistavasta kulinaristisesta maailmasta nauttimiselle.

Peakille päätimme suunnata heti ensimmäisenä iltana tarkoituksena nähdä Hong Kong ja Kowloon valoisaan aikaan ja pimeällä. Hämmästyksekseni olivat muuttaneet ylimmän näköala tasanteen maksulliseksi, joten tyydyimme kuvaamaan maisemia syrjempää. Ilmat ei suosineet ja keli oli viileä, tuuli kova ja näkyvyys ei erityisen hyvä. Vietimme aikaa valojen syttymistä odotellen toisessa Peakin uusista kummallisuuksista, Forest Gump ravintolassa. Ravintola luonnollisestikin tarjoili katkarapuruokia.

And stop Forrest stop.

Evening in HK.

Night in HK.

Maisema Peakiltä oli kelistä huolimatta näkemisen arvoinen, vaikka poispääsyä ratikalla jouduimmekin jonottamaan yli puolisen tuntia. Suurempi yllätys meitä kohtasi pyöriessämme Sohon lähettyvillä ja etsiskellen ruokapaikkaa illaksi. Kävimme aperatiiveillä suomalaisen perustamassa "Finds" ravintolassa. Tämän jälkeen suuntasimme maailman pisimmille liukuportaille ja aloimme matkan ylöspäin tähyillen mahdollisia ruokapaikkoja. Ei osoittautunut helpoksi tehtäväksi.

Oli perjantia ilta klo n. 20 ja ravintolat olivat kadulle asti täynnä. Ilmeisesti kaikilla hong kongilaisilla on varaukset viikoiksi eteenpäin ravintoloihin, meillä kuitenkaan ei ollut, ja emme voineet muuta kuin ihmetellä kadulla viinilasit kädessä tupaten täyteen ravintoloihin jonottavia ihmisiä. Siirryimme etsimään vapaata pöytää hieman syrjemmälle. Lopulta löysimme espanjalaisen ravintolan, jonka ravintolapäällikkö lupaili meille pian vapautuvaa pöytää ekstra tuolilla. Ei ehkä maailman paras ravintola, mutta tällä hetkellä se on kyllä edelleen Hong Kongin lempparipaikkojeni joukossa. Vastaus pöytätiedusteluun täysissä ravintoloissa oli mielestäni ollut tarpeettoman ylimielinen. Enää ei olla Englannissa.

Asiasta viisastuneena koitimme varata seuraavana päivänä Kowloonin puolelta pöytää yhdestä rannan ravintoloista. Täyttä oli, joten tyydyimme ravintolaan ilman näköalaa. Pienistä ongelmista huolimatta, aina saimme vatsan täyteen ja 90 prosenttisesti ruoka oli herkullista.

Päiväretki Ocean Parkiin oli onnistunut, tosin paikka ei aivan lunastanut odotuksiamme. Huvipuistoalueella vain yksi laite vei pisteet kotiin vatsanpohjassa tuntuvina vihlaisuina, ja hai-akvaario oli aika aneeminen verrattuna muihin näkemiini haitankkeihin. Riutta-akvaario osoittautui paremmaksi, tosin sekään ei ollut suuren suuri. Parasta antia akvaarioista oli meduusa-akvaario, jossa eri kokoisia meduusoja uiskenteli avaruusmaisessa ympäristössä.

We are...

...space jellys!

Puiston parasta antia oli kuitenkin delfiini- ja merileijonashow joka oli hauskaa seurattavaa. Mietityttämään jäi kuinkahan merileijonat ja delfiinit luonnossa kaveeraavat keskenään. Show oli joka tapauksessa hyvä, ja ainoa asia jonka takia voisin harkita vierailua Ocean parkissa uudelleenkin.

Dolphin pool and amusement park.

Stars of the show.

Other jumping stars.

Puiston hyviinpuoliin kuului myös se että sissäänpääsymaksu oikeutti kaikkiin laitteisiin ja akvaarioihin ja esityksiin puiston sisällä. Poistuessamme kävimme vielä moikkaamassa puiston pandoja, joista osa olikin varsin esiintyvällä tuulella. Ja jo tuttuun Hong Kong tyyliin jonotimme yli puoli tuntia pois pääsyä bussilla.

Only way to see pandas.

Here it is!

Illalla suuntasimme Kowloonin puolelle yömarkkinoille, joista mukaan tarttui laukkuja, kiikareita ja koruja. Sitten nopsaan seuraamaan viimeisiä hetkiä Hong Kongin puolen valoshowsta rannalla. Lähempää katsottuna kaupungin valot olivat vaikuttavampi näky kuin Peakiltä katsottuna, mutta jotenkin mielessä oli Shanghai ja Pudongin valot, eikä Hong Kong oikein pystynyt tekemään vaikutusta pilvenpiirtäjineen.

Seuraavana aamupäivä ennen paluuta Shenzheniin ja oikeaan Kiinaan käytimme katumarkkinoilla Mongkokissa. Viime visiitillä Mongkokin markkinat olivat tehneet vaikutuksen edullisilla tarjouksilla, ja tinkimisne helppoudella. Molemmat olivat ilmeisesti menneet talven lumia. Hinnat olivat korkeammalla kuin Shanghaissa ja tinkiminen ei luistanut. Mukaan ei lähtenyt mitään.

Paluu Shenzheniin sujui yhtä sujuvasti lautalla kuin kaikki muutkin siirtymisen loman aikana olivat menneet, ja ennen kuin tajusimmekaan olimme takaisin Manner-Kiinan puolella. Nautimme muutamat viimeiset siiiderit aurinkoisella terassilla ja siten suuntasimme kohti lentokenttää ja talvista Shanghaita.

Macao

Peliparatiisi. Sen verran Macao tietoutta oli itselleni karttunut ennen lauttamatkaa tuonne portugalilaisten aikoinaan hallinnoimalle alueelle. Suunnitelmana oli käydä katselemassa portugalilaiskortteleita, kokeilla paikallista ruokaa ja sitten suunnata joihinkin Macaon peliparatiiseista.

Vehicle of the week.

Lauttamatka oli ohi tunnissa ja rajamuodollisuudet olivat nopeasti hoidettu. Arvioimme kartasta nähtävyyden jonne otimme lauttaterminaalista taksin, pohtien valuutta tilannettamme. Yuaneitahan meillä tietysti oli, mutta olin myös vaihtanut terminaalissa hyvällä kurssilla euroja Hong Kongin dollareiksi. Macaolla on kuitenkin omakin valuuttansa, Pataca, vaikka HKD:t ovatkin yleisesti hyväksyttyjä. Homma hoitui kätevämmin kuin kuvittelimmekaan. Patacan ja HKD:n arvo sama. Tai siis ainakin käyttörahana se toimii näin. Molemmilla valuutoilla voi maksaa missä tahansa, ja valuuttoja voi myös sekoittaa. Joten välillä maksoin HKD:nä ja Patacalla ja saatoin saada takaisin kumpaakin valuuttaa.

Touch of Europe.

And something chinese.

Ruins of Saint Paul's Church ei ollut vaikuttava näky, mutta korttelin alueen ympärillä olivat miellyttävän eurooppalaisia. Ihmiset näyttivät kiinalaisilta, mutta olivat kohteliaita ja siistejä. Ja ymmärsivät englantia! Tästä kannustuneina suuntasimme turisti-infoon (paikat jotka Manner-Kiinassa ovat täysin hyödyttömiä kiinaa osaamattomalle) ja kysyimme ohjeita lähimpään portugalilaiseen ravintolaan. Ravintola sijaitsikin melkein kulman takana, ja sinne suuntasimme testaamaan portugalilaista keittiötä.

Ruins of Saint Paul's Church.

Ruoka oli ok, ja ilmapiiri ravintolassa hyvä. Palvelu erinomaista. Portugalilainen keittiö jäi kuitenkin vielä ehkä hämärän peittoon, mutta vatsat olivat täynnä kun päätimme suunnata yhteen Macaon kuuluisimmista kasinoista, Venettaan (Venetsia).

Venetta casino outside.

Lähestyessämme kasinoa eteemme aukeni Las Vegasmainen valtava hotelli, jonka ympäristö oli lavastettu värikkääksi kopioksi Italian Venetsiasta. Päästyämme sisälle huomasimme ettei lavastus päättynyt tähän. Aula oli katedraalimaisesti kullattu ja kupolit maalattu. Toisen kerroksen ostoskeskuksen liikkeiden lomasta löytyi kanaaleja, joita pitkin gondoolikuskit veneitään ohjasivat. Jotkut jopa lauloivat. Ihmeteltyämme aikamme kaikkea tätä kitschiä päätimme suunnata pelikerrokseen.

Venetta inside.

O sole mioooooooo!

Välttelimme korkeidenpanosten puolta ja sujahdimme turvallisesti peliautomaattien joukkoon. Itse etsiskelin pokeria, joita tuntui löytyvän niukasti. Löysin kuitenkin 8 automaatin keskittymän ja aloin pelaamaan. Välillä piti käydä baarin puolella nesteyttämässä (alkoholijuomat eivät olleet ilmaisia), ja sitten jatkettiin. Parin tunnin pelaamisen jälkeen jäin voitolle n. 20 HKD kun alkupanokseni oli ollut saman verran. Ei hassumpaa, mutta mielessä sopii pitää ettei vastaava olisi taatusti onnistunut, jos olisin syöttänyt koneeseen aluksi 1000 HKD:a.

That's the way I like my casino.

Some kitsch in the air.

Aika Macaossa oli ohi ja meidän täytyi suunnata lauttaterminaaliin, jotta ehdimme viimeiselle lautalle Shenzheniin. Macaosta jäi hyvä mieli, halpa paikka se ei ollut, mutta kasinolla olisi voinut ehdottomasti viettää enemmänkin aikaa. Ehkäpä joskus toisten.

Shenzhen

Shanghain talvi ei lämmennyt vaan alkoi satamaan lunta! Kurjat kelit, ja kaupunkiin julistettiin hätätila "oranssi" jäätyneiden teiden vuoksi. Meikäläinen puolestaan siirsi ylimääräisen patterin makkariin.

Mutta eipä Shanghai ole ainoa paikka Kiinassa jota kelit koettelevat. Etelä-Kiinassa kelit olivat myös kovin vaihtelevia, ja t-paidassa ympäriinsä vaeltelemisen sai unohtaa.

Shenzhenille aikaa oli varattu kolmisen päivää, joiden aikana oli tarkoitus tutustua paikalliseen ruokaan, shoppailu mahdollisuuksiin ja käydä katsastamassa Shenzhenin kuuluisimmat nähtävyydet - Window of the world (mini maailma) ja Splendid China (mini Kiina).

Odotimme paljon varsinkin mini Kiinalta, ja uhosimme ennen vierailua kuinka aiomme kävellä mini Kiinan muurilla...odottakaas vain. Noh, ehkä mini muurilla olisi voinut juuri ja juuri kävellä, mutta pelkään että se olisi voinut sortua. Kyseessä oli siis puisto jonne oli ripoteltu pienoismalleja Kiinan kuuluisimmista nähtävyyksistä. Hieno ajatus sinällään, eikä toteutuskaan ollut hassumpi, olimme vaan kuvitelleet pienoismallien olevan hieman suurempaa kaliiperia. Kiersimme alueen ensin avokärryn kyydissä, ja jonka jälkeen kävelimme kierroksen kohokohdat läpi.

Mini Greatwall.

Mini not modest statues.

Mini chinese bridge.

Mini Lhasa.

Mini Kiina oli muutamassa tunnissa koluttu, jonka jälkeen päätimme ajella aluetta kiertelevällä monoraililla mini maailmaan. Mini maailma vaikutti alusta asti mahtipontisemmalta. Täällä pienoismallit olivat huomattavasti isompia, ja jotkut olivat jopa oikeaa vastaavassa koossa.

Monorail.

Toistimme mini Kiinassa hyväksi havaittua keinoa ottaa ensin kärryajelu, jonka lisäksi ostimme lipun aluetta kiertävään monorailiin ja Eiffel-tornin hissiin. Ajeltuamme aluetta läpi suuntasimme suosikkeihimme.

Mini Egypt.

Mini Manhattan - not cocktail.

Pariisi oli hyvin edustettuna, ja näkymät Eiffel-tornista olivat hyvät. Japanilaiset puutarhat olivat kauniita, mini Manhattan mielenkiintoinen (ja hieman historiallinen WTC torneineen), Lontoo oli pieni ja mini Eurooppa oli osittain suljettu. Hienoja olivat myös Aasian kaupunkien temppeleiden pienoismallit. Toisin kuin mini Kiinassa täällä aika ei antanut periksi kaikelle mielenkiintoiselle, ja näkemistä jäi vielä toiseenkin kertaan.

Mini Europe.

Mini palaces of Bangkok.

Mini Tokio.

Mini Paris.

Paikalliseen ruokaan tutustuimme majapaikkaamme lähellä olevan hotellin dim sum aamiaisella. Olimme paikan ainoat pitkänenät, ja herätimme hieman hilpeyttä paikallisissa koittaessamme valita erilaisia dim sumeja ohi menevistä kärryistä maisteltaviksi. Vaikka kokeilimme monenlaista nyyttiä, ei dim sumista vieläkään tullut lemppariherkkuani. Mutta aina pitää kokeilla.

Shenzhen dim sum.

Viimeinen aamu Shenzhenissä vietettiin shopaten feikki/kuormasta pudonneita merkkivaatteita. Tässä mielessä Shenzhen tarjosi jotain mitä Shanghaista en ole löytänyt (jos joku tietää Shanghaissa vastaavaa niin viestiä tuleen). Ajoimme ystävämme opastuksella kortteliin, joka oli täynnä matalia ränsistyneitä kerrostaloja, kipusimme rappuja ylös ja vastaan tuli mies joka toivotti meidät tervetulleeksi.

Eteemme aukeni rekkikaupalla designer housupukuja, juhlamekkoja, hameita, toppeja ja iltapukuja. Ensin oli hieman totuteltava ympäristön rähjäisyyteen, mutta kun oli päässyt siitä yli oli mielenkiintoista tutkia varastoa helmien toivossa. Ja muutamia löytyikin.

Myynnissä ilmeisesti ovat kopiot (tehty samoista kankaista)/ylijääneet/laadullisesti heikot kappaleet oikeilta tehtailta. Tarjolla on yleensä 1-6 kokoa, mutta erityisen loistavaksi paikan tekee, että sinne kerätyt vaatteet ovat suunnattuja USA:n markkinoille joten kokoja löytyi!

Shenzhen outlet.

Poistuessani talosta ostokset kainalossa jäin haikeena katselemaan kaikkia alueen tutkimattomia outlet myymälöitä. I shall be back!

Ennen vuodenvaihdetta

Ennen kuin rotta potkii possua persauksille, niin lähden kaverini kanssa moikkaamaan vanhaa Shanghai tuttuani Shenzheniin.
Matkasuunnitelma: Shenzhen - Macao - Hong Kong.

Paluu Shanghaihin viikon kuluttua, jos Shanghain talvi jo sitten alkaisi lämpenemään...

Muuttamisen sietämätön keveys

Vuoden vaihteessa tuli siis muutettua. Ei siksi että vanhassa asunnossa mitään vikaa olisi ollut (tai että olisimme saaneet häädön), mutta sijainniltaan asunto sijaitsi lähempänä keskustaa kuin työssäkäyvän osapuolen työpaikkaa. Uusi asunto on toki samalla puolella jokea kuin vanhakin (ei nyt sentään Pudongiin...), mutta neljä metropysäkkiä kauempana keskustasta. Noh, poreallas ja oma piha hieman helpottavat lähiöelämän tuskaa...

Muutenkin muutto sujui kaiken kaikkiaan yllätävän kivuttomasti. Vaikka suoritimmekin pakkauksen ja tavaroiden purun itse. Muuttopäivänä kiinalainen yhtiö halusi vielä neuvotella joistain pakkausmateriaaleista, ja niiden hinnoista, mutta sopuun päästiin rivakasti. Muutto ja vanhan asunnon luovutus oli kaiken kaikkiaan ohi noin neljässä tunnissa. Huonekalut oli purettu ja paikoillaan. Mitään ei oltu kannettu itse.

Olin arvellut seuraavien päivien kuluvan tavaroita laatikoista etsiskellen, mutta toisaalta tuo purku on vähän kuin vanha laastaritemppu. Kivuttomammin ohi kun sen tekee nopeasti. Eli muuttoilta ja seuraavat uuden vuoden vapaapäivät kuluivat 45:tä laatikkoa purkaessa. Ja sitten se oli ohi. Vaatteet roikkuivat henkareissa, pyyhkeet koukuissaan, astiat telineissään jne.

Noh, toki kaikki tavarat eivät heti löytäneet lopullista paikkaansa. Komerotilaa uudessa talossa on runsaasti, mutta eteisen varustus kiinalaiseen tyyliin heikko. Joten nyt kuluneiden viikkojen aikana on naulakkoja ja kenkätelineitä hankittu muutamia kappaleita. Muitakin hankintoja on asunto tuonut tullessaan. Tilaa ollessa enemmän kuin vanhassa asunnossa pyydettiin vuokraemäntää hankkimaan muutama huonekalu lisää, joiden toimitusta on sitten odoteltu. Siivousvälineistö meni myös uusiksi, uuden taloudenhoitajan toiveita on kuunneltu, ja välineitä hiljalleen osteltu.

Mikä ei myöskään tullut yllätyksenä oli talon varustaminen Shanghain talveen. Tässä osin onni ei suosinut, sillä kuluneiden viikkojen aikana Shanghai on kokenut kylmimmät kelit vuosikymmeneen (ei, täällä ei ole lunta). Lämpötila on päivisin poukkinut 5-10 asteen välillä ja muutamina öinä on ollut pakkasta (!).

Vanhan asunnon lattialämmitys (harvinaisuus täälläpäin) kun ei kuulunut mukaanotettaviin kalusteisiin, niin nyt olemme saaneet ihmetellä uuden talon lämmitystä sisäilman ollessa 15-20 astetta.

Toki melkein kaikissa huoneissa on A/C joka puhaltaa lämmintä. Sopii loistavasti lämmitykseen siihen asti kunnes ulkolämpötila laskee lähelle nollaa. Sen jälkeen laitteet alkavat takkuamaan, menevät pois päältä, puhaltavat viileää yms. Teho ei riitä. Paikalliseen tyyliin ensitöiksemme hommasimme muutaman patterin ja siirrettävän puhaltimen. Oikein tehokkaita ja luotettavia. Kuulema myös taloudellinen ratkaisu A/C:hen verrattuna. Viikkojen aikana, kun keli ei ole osoittanut merkkiä lämpenemisestä, on näitä pattereita hankittu lisää. Mukavuuden vuoksi myös mattoja, erityisesti kylppäreihin, on hommattu useita. Sekä tossuja itselle ja vieraille.

Nyt viimeisiä toimituksia (uusi pesukone) odotellaan, ja pöydällä on viikonlopusta pyörinyt pussillinen ötökkäpalloja, jotka pitäisi vielä ripotella kosteudenpoistajien lisäksi vaatekaappeihin. Täällä maalla kun on näitä ötököitäkin :-)

Bangkok

Bangkokissa ei ikinä voi viettää liikaa aikaa. Tällä kertaa olimme varanneet viikonlopun tälle Thaimaan pääkaupungille. Vaalien takia alkoholin tarjoilu oli taas kielletty, mutta jo parinkymmenen metrin päästä hotellista löytyi juottola joka oli valmis kieltoa uhmaamaan.

Thaimaalaisen ruuan lisäksi nautimme Bangkokin länsimaalaisten ruokapaikkojen valikoimasta. Shanghaissa länkkäripaikkojen taso vaihtelee, osassa paikoista hinnat ovat naurettavan korkeat (jääneet ajalle jolloin juusto oli Kiinassa vieras käsite), tai joidenkin menu on joutunut antamaan periksi kiinalaiselle valtaväestölle, ja ruuat ovat outo sekoitus kiinalaisen ja ulkomaalaisen keittiön kesken.

Loistavan cajun paikan lisäksi nautimme tietysti illallista myös paikallisessa ravintolassa. Mutta täytyy tunnustaa ettei thaimaalaisen pikaruokaketjun voittanutta ole mitä tulee tuliseen grillattuun kanaan.

Lähellä HRC:tä sijaitseva pikaruokala on tullut Bangkokin vierailujeni vakiopaikaksi. Pöydät ovat pieniä, tuolit kiikkeriä, eikä englanninkielisestä palvelusta ole hajuakaan, mutta ruoka on erinomaista. Täällä ei turhaan kainostella tarjota länkkärille aitoa thairuokaa kaikkine mausteineen. Chili polttaa huulia niin että ne turpoavat ja limen happamuus saa ikenet vihlomaan. That's the way I like it...

Ruokaelämysten lisäksi Bangkokilla on runsaasti tarjottavaa shoppailurintamalla. MBK, Siam Centre, Emporium... Tällä kertaa kiersimme halpojen thaiesineiden toivossa myös paikallisia supermarketteja, ja mukaan niistä lähtikin puuvateja, mausteita ja suitsukkeita. Täydensin thaisilkkikrääsä varastoani sarjaan sopivilla tyynyliinoilla ja valaisimilla MBK:ssa, sekä pohdiskelin Bootsissa mitä lääkkeitä, vitamiinejä ja pesuaineita Shanghaista on vaikea löytää.

Bangkok tuntuu edelleenkin olevan lähempänä länsimaalaista elämäntyyliä kuin Shanghai, ja ehkä myös siksi siellä käyminen tuntuu rentouttavalta lomalta (sen lisäksi että ihmiset nyt vaan ovat mukavia ja ilmasto on lämmin ympäri vuoden). Mutta muistellessani mitä vuosi sitten Thaimaasta tuotin Shanghaihin, niin alkaa jo hymyilyttämään.
Mutta vaikka Shanghai tästä kehittyisi kuinka, niin luulen että Bangkok pysyy suosikki matkakohteitteni joukossa vielä pitkään.

Saraburi/Ayutthaya

Pattayalta matka jatkui Ayutthayan ja Saraburin rajalla asuvien tuttavien luokse (mies suomalainen ja vaimo thaimaalainen). Eläkepäiviään vaimon kotiseudulle muuttaneen pariskunnan rakenteilla oleva talo huokui vanhaa siirtomaatyyliä. Valkoisine pylväineen ja marmorilaattoineen aika komea näky.

Pihalle oli rakenteilla uima-allas, ja isäntä kertoi suunnitelmistaan rakentaa viereen sauna ja vesiputous. Tällä hetkellä uima-altaan rakentajat olivat vallanneet osan pihasta. Rakentajat kun tekivät töitä auringon noususta auringon laskuun. Illalla pihalle tehtiin nuotio, jossa grillattiin päivän aikana pellon laidalle asetettuihin loukkuihin jääneet peltorotat. Iltapesu hoitui pihalle rakennetussa vesialtaassa, ja nukkumapaikka oli talon alla. Näin asumiseen tai ruokaan ei mennyt rahaa, ja työläiset pystyivät säästämään tai lähettämään sukulaisilleen koko palkkansa. Kätevää vai mitä?



Dinner.

Isännät olivat vieraanvaraisia (thaimaalaiset yleensä ovat), ja ruuasta tai juomasta ei ollut puutetta. Lähtiessämme saimme vielä isännän kirjastosta kasan suomenkielisiä kirjoja kotiinvietäväksi. Lupasimme vastata samalla mitalla seuraavalla vierailulla.



Neighbours.

Arvoimme bussin ja junan välillä kun suunnittelimme paluuta Bangkokiin. Päädyimme junaan, koska asema oli erittäin lähellä isäntäväkemme taloa, sekä myös siksi että Thaimaan ajoittain jumittuva tieliikenne ei houkuttanut. Kyselimme tietävätkö isäntämme ketään ulkomaalaista joka olisi junalla Bangkokiin matkannut, mutta ei. Arvelivat että saatamme olla ainoat valkonaamat junassa.



Mutta emmepä olleet. Juna saapui melkein ajallaan (n. 20 minuuttia myöhässä), löysimme heti oven vierestä isoille matkalaukuillemme tilaa ja itsellemme istumapaikat. Hetken päästä konduktööri tuli tarkastamaan liput, ja keskityin tarkastelemaan Thaimaalaista junaelämää.



Ilmastointia junassa ei ollut, mutta kaikkien ikkunoiden ollessa auki ei kuumuus haittannut. Thaimaalaiset matkustavat hyvin samaan tyyliin kuin kiinalaiset. Junalla ei vain siirrytä paikasta toiseen vaan normaali elämä jatkuu junaan astuttaessa. Syödään keittoja, juodaan teetä, leikitään lasten kanssa, nukutaan, vaihdetaan vauvan vaippoja, pelataan korttia yms. Välillä tekemisen keskeyttää ohikulkevat kaupustelijat, jotka myyvät junissa kuivattuja kaloja, hedelmiä yms.

Loppujen lopuksi pari tuntinen matka sujui vaivattomasti, ja perillä olimme vain noin 30 minuuttia aikataulusta myöhässä. Asemalla huomasimme, että junasta poistui vaaleahiuksinen reppumatkailija. Itse voin suositella juna matkustusta Thaimaassa muillekin kuin reppumatkailijoille. Thaimaalaiset ovat joustavaa kansaa, eikä isojen laukkujenkaan kanssa täyteen junaan nouseminen ole ongelma. Tilaa löytyy aina!

Pattaya - believe it or not

Pattayan kadut ovat täynnä kojuja, ja rantakadun tuntumasta löytyy useita ostoskeskuksia. Yhdessä niistä löytyy Rippley's believe it or not (juuri se TV-show) museo, jonka yhteydessä on 4D teatteri, haunted experience- kummitustalo ja infinity maze-talo. Ja olihan noita kummallisuuksia kokeiltava.



Museolta en odottanut paljoa. 4D esityksien kuvanlaatu osoittautui yllättävän heikoksi, eikä esitysten tasokaan juuri saa kiitosta. Haunted experience taas osoittautui loistavaksi. Emme oikein tienneet mitä odottaa, kun astuimme jonoon. Hetken päästä maskeerattu työntekijä tuli noutamaan jonossa olijat (n. 8 henkeä) sisälle arkkuja täynnä olevaan huoneeseen. Meille annettiin köysi, josta kaikkia kehoitettiin pitämään kiinni, ja osoitettiin ovi josta astua sisälle taloon... Ja meikäläinen tietysti ensimmäisenä köyden päässä!

Olen todella heikkoihin kaikkiin kummitusjuttuihin, joten odottelin innolla tulevia kauhuja. Pian talon luonne paljastui. Pimeässä hapuilimme huoneesta toiseen, milloin katosta roikkuvia ruumispusseja siirrellen, milloin etsien ovea pilkkopimeässä. Silloin tällöin pimeässä törmäsi oikeaan ihmiseen, joka onnistui säikäyttämään joka kerta köydestä pitelevän porukkamme. Talosta löytyi tietysti myös normaalia kummitustalo kamaa, putoavia nukkeja yms. Yhden kerran seinästä verhon takaa kädet ojossa huutaen hyökkäävä näyttelijä sai joukossamme olevan naisen jopa kaatumaan, kun hän säikähtäessään koitti juosta pakoon pimeässä. Täytyy sanoa että ajoittain oli itsellänikin vaikeuksia pitää kiinni köydestä. Loistava paikka :-)

Infinity maze oli peilihuoneista ja erilaisista valoista koostuva talo. Taloon mentäessä laitettiin käsiin ja jalkoihin valkoiset kangas sukat ja hanskat. Ideana oli edetä huoneesta toiseen, ja etsiä ovi seuraavaan huoneeseen. Tuli mieleen elokuva Cube. Mitään pelottavaa ei kuitenkaan paikassa ollut, vaan ideana oli peileillä ja valoilla luodut aisteja sekoittavat efektit. Tuntui kuin olisi ollut keskellä 70-luvun scifi-elokuvaa. Hauska paikka.

Museo oli odotettua mielenkiintoisempi, vaikka ihan kaikkea mitä näki ei tullut uskottua. Koko paikkahan on tietysti tekemällä turisteille tehty, mutta siitä huolimatta hieman erikoisempi kokemus. Voi suositella. Kauhutaloa ei kuitenkana ihan heikko hermoisille ;-)



Muu aika sujuikin baareissa notkuen ja shopaten. Mukaan Pattayalta tarttui mausteita, löhikäärmepaitoja ja silkkikrääsää. Ihanan helppo ja rentouttava lomakohde!

Diving Pattaya

Pattayan rannat on suurimmaksi osaksi pilattu liian tiuhaan asetetuilla tuoleilla, lukuisilla kaupustelijoilla ja vesileluilla. Hotellin allas osoittautui rentouttavammaksi paikaksi. Ja Pina coladat olivat lähellä. Tälläkään kertaa thaimaalaiset drinksut eivät pettäneet.

Altaalta oli kuitenkin irrottauduttava hieman nähtävyyksien kiertelyyt. Mainoksissa houkuttelevilta olivat vaikuttaneet tiikeri zoo, uinti delfiinien kanssa ja käärmeshow. Käärmeshow kuulema ei ollut kaksinen, tiikeri zoo ei useampien valokvien katselun jälkeen enää vaikuttanut mieltäylentävältä paikalta, ja jotenkin matkatoimiston tädin "You can only swim with one delphine, other one you can not..." kuulosti oudolta. Oliko toinen delfiini sukua tappajahaille? Muutenkin myynnissä olevat retket vaikuttivat kalliilta ja ohjelmassa oli epämiellyttävän pitkiä visiittiejä paikallisilla markkinoilla, vrt. 8 tunnin retki delfinaarioon: 2 h matkoihin, 1,5 h delfinaariossa josta 30 min. uimista delfiinin kanssa (6-30 henkeä?), loppuaika markkinoilla. Delfinaario ottaa vastaan vain ryhmiä. Että näin, homma haiskahti härskiltä kalalta.

Päätin siis tyytyä sukellusmatkaan. Päädyimme lähestymään paikallista skandinaavista sukelluskeskusta, jonka retkiin oli mahdollisuus yhdistää kalastusta ja snorklausta. Seuraavana aamuna olimme keskuksen avoalavurin kydissä matkalla kohti satamaa. Veneessä oli kaikki tarvittavat varusteet valmiina. Ohjelmassa kaksi sukellusta.

Ensimmäinen sukellus matalalla korallilla (vastoin oppikirjan sääntöjä), ja toinen syvälle rahtilaivan hylylle. Ensimmäinen sukellus ei ollut kaksinen. Ei pelkästään sen takia, että taistelin maskin kanssa koko sukelluksen ajan, mutta näkyvyys ei ollut kaksinen (ehkä n. 10 metriä), ja niin kuin monin paikoin Thaimaan rannikolla, koralli on tuhoutunut saasteiden ja dynamiittikalastuksen johdosta. Pieniä kalaparvia oli runsaasti, mutta isoimmista kaloista rauskua lukuunottamatta muut pysyivät piilossa.

Sukellusohjaajakin oli pettyneen oloinen, ja pintaan tultiin jo 40 minuutin sukelluksen jälkeen (syvimmillään sukellus oli ollut vain 10 m). Korjailtuani maskia ja odoteltuamme pari tuntia siirryimme hylylle. Toinen sukellus tehtiin köyttä pitkin. Rahtilaiva oli upotettu tarkoituksella noin vuosi sitten, ja virtaus sen yläpuolella saattoi olla kova. Näkyvyyden ollessa huono oli paras edetä köyttä pitkin. Hylky lepäsi 40 metrin syvyydessä, joten niin syvälle mentäessä sukelluksesta tulee väkisinkin lyhyt, joten nopea laskeutuminen on eduksi. Ylösnoustessa on tietysti noudatettava turvallista nousuvauhtia.

Itselläni ei ole ollut ongelmia syvällä sukeltaessa, joten odottelin sukellusta itsevarmalla innolla. Laskeutuminen sujui ongelmitta, ja parinkymmenen metrin syvyydessä aloin hahmottaa hylkyä. Ja mikä hylky se oli! Toki ymmärsin, että rahtilaiva tulee olemaan isompi kuin aikaisemmin näkemäni pienet kalastusalusten hylyt, mutta vau! Alus oli n. 60 metriä pitkä, ja mastosta pohjaan n. 30 m korkea. Tuli jotenkin Titanic mieleen. Näkyvyys ei ollut loistava, virtaus oli kohtuullinen (ei paha, en ole hyvä sukeltamaan kovassa virtauksessa). Osaksi huonon näkyvyyden takia taskulamppu olisi melkein tullut tarpeen, sillä hylyn luona oli todella hämärää, mikä vielä lisäsi syvyyden tuntua.

Olin todella vaikuttunut näkemästäni, ja johtuen tästä ilman kulutuskin pomppasi. Tarkoituksena oli olla 20 minuuttia alhaalla, mutta jo 10 minuutin sukelluksen jälkeen huomasin että olin kuluttanut puolet ilmasta. Sinällään hassua, koska yleensä kulutan ilmaa kohtuullisesti. En tietenkään yhtä vähän kuin ammattilaiset, mutta verrattuna muihin kokoisiini harrastelijasukeltajiin, niin sukelluksen pituus ei ole koskaan jäänyt minun ilmamäärästäni kiinni.

Harmissani ilmoitin tilanteen ohjaajalle, ja keskityin hengittämään jatkosukelluksen ajan rauhallisesti. Toivoen ettei ohjaaja nostaisi meitä pintaan liian ajoissa, vaan pysyttäisiin alkuperäisessä suunnitelmassa ja käytettäisiin hänen tankkiaan nousussa.

Ohjaaja näytti lukevan ajatukseni, ja pysyimme suunnitellussa ohjelmassa. Sukelsimme kahteen otteeseen hylkyyn sisälle. Mahtavaa! Titanic fiilis vahvistui. Kasvistoa hylyssä oli jo runsaasti, isoja kaloja näkyi siellä täällä, ja löytyipä hylyn sisältä piilotteleva valtava kalmarikin. Todella hieno kokemus. Yksi parhaita sukelluskokemuksiani tähän mennessä.

Lähdimme nousemaan pintaan 20 minuutin sukelluksen jälkeen, kun minulla oli ilmaa jäljellä noin 40 baaria (itseni rauhoittelu oli toiminut). Pysähdyksen aikana siirryin käyttämään ohjaajan tankkia, ja pintaan noustessa oli vielä noin 30 baaria ilmaa jäljellä. Täytynee jatkossa vastaavilla sukelluksia harkita varapullon asettamista 5 metriin.

Mutta oli se hieno sukellus!!!