Saraburi/Ayutthaya

Pattayalta matka jatkui Ayutthayan ja Saraburin rajalla asuvien tuttavien luokse (mies suomalainen ja vaimo thaimaalainen). Eläkepäiviään vaimon kotiseudulle muuttaneen pariskunnan rakenteilla oleva talo huokui vanhaa siirtomaatyyliä. Valkoisine pylväineen ja marmorilaattoineen aika komea näky.

Pihalle oli rakenteilla uima-allas, ja isäntä kertoi suunnitelmistaan rakentaa viereen sauna ja vesiputous. Tällä hetkellä uima-altaan rakentajat olivat vallanneet osan pihasta. Rakentajat kun tekivät töitä auringon noususta auringon laskuun. Illalla pihalle tehtiin nuotio, jossa grillattiin päivän aikana pellon laidalle asetettuihin loukkuihin jääneet peltorotat. Iltapesu hoitui pihalle rakennetussa vesialtaassa, ja nukkumapaikka oli talon alla. Näin asumiseen tai ruokaan ei mennyt rahaa, ja työläiset pystyivät säästämään tai lähettämään sukulaisilleen koko palkkansa. Kätevää vai mitä?



Dinner.

Isännät olivat vieraanvaraisia (thaimaalaiset yleensä ovat), ja ruuasta tai juomasta ei ollut puutetta. Lähtiessämme saimme vielä isännän kirjastosta kasan suomenkielisiä kirjoja kotiinvietäväksi. Lupasimme vastata samalla mitalla seuraavalla vierailulla.



Neighbours.

Arvoimme bussin ja junan välillä kun suunnittelimme paluuta Bangkokiin. Päädyimme junaan, koska asema oli erittäin lähellä isäntäväkemme taloa, sekä myös siksi että Thaimaan ajoittain jumittuva tieliikenne ei houkuttanut. Kyselimme tietävätkö isäntämme ketään ulkomaalaista joka olisi junalla Bangkokiin matkannut, mutta ei. Arvelivat että saatamme olla ainoat valkonaamat junassa.



Mutta emmepä olleet. Juna saapui melkein ajallaan (n. 20 minuuttia myöhässä), löysimme heti oven vierestä isoille matkalaukuillemme tilaa ja itsellemme istumapaikat. Hetken päästä konduktööri tuli tarkastamaan liput, ja keskityin tarkastelemaan Thaimaalaista junaelämää.



Ilmastointia junassa ei ollut, mutta kaikkien ikkunoiden ollessa auki ei kuumuus haittannut. Thaimaalaiset matkustavat hyvin samaan tyyliin kuin kiinalaiset. Junalla ei vain siirrytä paikasta toiseen vaan normaali elämä jatkuu junaan astuttaessa. Syödään keittoja, juodaan teetä, leikitään lasten kanssa, nukutaan, vaihdetaan vauvan vaippoja, pelataan korttia yms. Välillä tekemisen keskeyttää ohikulkevat kaupustelijat, jotka myyvät junissa kuivattuja kaloja, hedelmiä yms.

Loppujen lopuksi pari tuntinen matka sujui vaivattomasti, ja perillä olimme vain noin 30 minuuttia aikataulusta myöhässä. Asemalla huomasimme, että junasta poistui vaaleahiuksinen reppumatkailija. Itse voin suositella juna matkustusta Thaimaassa muillekin kuin reppumatkailijoille. Thaimaalaiset ovat joustavaa kansaa, eikä isojen laukkujenkaan kanssa täyteen junaan nouseminen ole ongelma. Tilaa löytyy aina!