Fidzi - Port Denarau

Mutta kaikki loppuu aikanaan, neljän päivän jälkeen oli aika siirtyä pääsaarelle odottelemaan seuraavan yön lentoa. Loman ensimmäinen löhöilyosio oli takana. Resortti oli saanut selvitettyä lippusotkumme, ja meitä odotti maksetut flyerin liput kun astuimme lautalle. Neljää tuntia myöhemmin saavuimme Port Denarauhin, ja alueen sisäisellä bussikuljetukselle siirryimme hotelliin, jossa meillä piti olle varaus. Koska olimme saapuneet saarelle pyhäpäivänä, ja lähteneet resorttiin aikaisin aamulla ei meillä ollut ollut tilaisuutta ottaa matkatoimistoon yhteyttä. Resortissa taas kaikki yhteydet ulkomaailmaan olivat poikki, ja oli myöhäinen ilta kun taas saavuimme pääsaarelle.

Port Denarau.

Joten kuten tässä vaiheessa jo arvata saattaa, mitään varausta ei tietenkään ollut. Lentomme oli määrä lähteä seuraavana yönä, ja olimme haaveilleet myöhäisesti ulostkirjautumisesta. Saimme kuitenkin pitkällisen neuvottelun jälkeen tyytyä siihen, että ylipäätään saimme huoneen jo täyteen buukatusta hotellista (olen todella pahoillani Mr. Walter Willson jos saavuit paikalle myöhemmin tuona iltana ja totesit että varaamasi huone oli jo luovutettu jollekin muulle...). Saimme siis huoneen kahdeksitoista tunniksi, ja se kelpasi meille. Varsinkin kun blondi oli onnistunut kaikessa matkasählingissä juomaan liian vähän, ja olo oli aika huono.

Tools for eating humans. Cannibalism was still existing in Fidzi only 100 years ago.

Appelsiinimehunesteytyksen ja yöunien jälkeen olo oli kuitenkin parempi. Hotellista olivat ystävällisesti luvanneet, että saisimme pyöriä hotellin alueella siihen asti kunnes lentomme lähtisi aamuyöllä. Joten eikun skumppa-aamiaiselle ja sen jälkeen altaalle!

Pool day.

Port Denarau osoittautui pikku-amerikaksi, joka on täynnä kalliita hotelleja, niiden allasalueita, ja mustasta hiekasta tehtyjä yksityisiä rantoja. Alue on kaupungista, Nadista, hieman syrjässä, ja ollut ennen turistirysää mangrovemetsää. Nadin läheisyydestä johtuen merivesi ei ole puhtainta mahdollista, ja mangrovesta johtuen se on todella sameaa, poiketen täysin läheisten pikkusaarten kirkkaasta vedestä. Tästä huolimatta alueen golf-kenttä ja pieni ostoskeskus tekevät paikasta selvästikin vastustamattoman tietyn tyyppisille matkailijoille. Visiittimme aikaan hotellit oli täyteen buukattuja. Vaikka Hard Rock Cafessa yhden illan drinksuileekin, ja Port Denaraun intialaisen ruoka oli tosi maukasta, sain kuitenkin alueesta tarpeekseni yhdessä vuorokaudessa. Yhdyn muihin reppumatkailijoihin (hah, minähän olin rinkan kanssa liikenteessä!), ja tyydyn toteamaan että Port Denarau on välttämätön paha matkalla paratiisisaarille. Tosin näitä paratiisisaaria on taas syytetty ylihinnoittelusta, kaikkien häämatkalaisten suunnatessa saarten luksusresortteihin.

HRC Fidzi.

Kwuak.

Port Denarau show.

Indian drinks.

Oli niin tai näin, Fidzi on tyynen valtameren saarista kallein, mutta varmasti myöskin helpoin matkailijalle. Muualta saa hienoja ketjuhotelleja etsimällä etsiä, eikä skumppa-aamiaisista kannata haaveilla. Itse pääsaarella, Viti Levulla emme paljoa aikaa viettäneet, joten paikallisesta elämänmenosta en juuri osaa kertoa. Yleisvaikutelma oli erittäin siisti, mutta ihmisten asenne enemmänkin välinpitämätön (jotkut voivat kai kutsua sitä rentoudeksi – fidzi time). En kutsuisi kohtaamiamme paikallisia mitenkään erityisen ystävällisiksi, tai iloisiksi. Ei ainakaan lähelläkään mihin Aasian matkailussa on tottunut. Opimme myös ettei paikallisiin matkatoimistoihin ole aina luottaminen (soitin myöhemmin toimistoon ja avauduin), ja että kaikki, KAIKKI, varaukset tulee vahvistaa 24 tuntia ennen. Mikä taas on erittäin hankalaa ottaen huomioon epäsäännölliset toimistoajat, ja kommunikaatioyhteyksien epävarman toiminnan. Fidzillä oli hieno käydä, ja saarella vietetty aika oli kaiken vaivan ja vastoinkäymisten arvoista. Lisäksi Fidzi toimii hyvänä linkkinä muihin saarivaltioihin. Me suuntasimme seuraavaksi Samoalle.