Samoa - Savai´i

Seuraava aamu paljasti majapaikkamme upean hienohiekkaisen rannan ja kirkkaan veden. Ranta jäi kuitenkin vielä toistaiseksi haaveeksi, sillä aamupalan jälkeen alkoi päivän saarikierros. Hotelli oli järjestänyt meille kuljetuksen, ja yksi henkilökunnan jäsen lähti oppaaksi. Vaikka myöhemmin hieman ihmetetty tämän tädin rooli.



Wake up! Rise and shine!



Again.





Always.

Päivän ekana kohteena oli sademetsän yllä kulkeva canopy walkway. Päästyämme puunjuurelle meille kuitenkin ilmoitettiin, että walkway on korjauksessa, mutta voisimme vapaasti kiivetä puuhun (maksu oli tietysti otettu jo paljon ennen tätä). Olin hieman pettynyt, mutta se haihtui nopeasti kivutessani päättymättömän tuntuisi tikkaita puun latvaan rakennetulle tasanteelle. Walkway oli jäänyt kauas alapuolelle, ja näkymät olivat erittäin hyvät. Pääskyset lentelivät alapuolella avautuvan metsikön yllä, ja pystyimme näkemään helposti kauas merelle. Olin lukenut, että yöpyminen puussa olisi mahdollista, mutta meillä ei kuitenkaan tähän ollut aikaa, vaan jatkoimme matkaa näpsittyämme kelpo kasan kuvia.



Path.



Tree.



Canopy walkway.



Going up.



Tree house.



The view.



Toisena kohteena oli Moson jalanjälki. Tarinan mukaan aikojen alussa maailmaa kansoittivat jättiläiset, joista yhden jalanjälki on jäänyt Samoalle. Toinen jalan jälki kuulema löytyy jostain päin Fidziä. Oikeasti jälki on syntynyt tulivuoren purkautuessa, ja laavan jäähtyessä epätasaisesti. Odotin näkeväni jonkin uima-altaan kokoisen jalan jäljen, mutta maksettuamme meidät johdatettiin noin kaksi metriä pitkän kuopan eteen. Siinä se sitten oli. Jos halusi ottaa kuvia se maksoi lisää.



Moso´s footprint.

Matkalla seuraavaan nähtävyyteen pysähdyimme Falealupon raunioilla. Falealupo oli siis niemenkärjen, ja siellä ennen sijainneen kylän nimi. Kylä oli kuitenkin tuhoutunut pahoin hurrikaanin iskiessä 2001 syksyllä, ja kun yhteisö oli toipunut tästä iski seuraava tuhoisa hurrikaani kevät-talvella 2003. Tämän jälkeen kyläläiset siirtyivät sisämaahan, ja rannikolle todisteena menneisyydestä jäivät kahden kirkon rauniot.



Falealupo ruins 2001.




After semetary was destroyed, bones were tranferred into this building.



Falealupo ruins 2003.



Some stayed. Typical Samoan house has no walls.

Raunioiden jälkeen meidät johdatettiin laavatuubeihin, joihin kyläläiset asettuivat myrskyn iskiessä saarelle. Paikan tarina vahvistaa samoalaisten sanonnan, että naiset ovat ahkerampia kuin miehet, sillä tarinan mukaan luolan ovat rakentaneet miehet ja naiset, jotka kilpailivat kumpi saa talonsa valmiiksi ensin. Naisten ollessa häviöllä ensimmäisenä iltana, he päättivät jatkaa työskentelyä läpi yön. Kun miehet seuraavana aamuna heräsivät oli naisten talo jo valmis, ja heitä harmitti niin paljon, että he jättivät oman talonsa kesken. Siitä todisteena luolan toisessa päässä on katossa aukko. Tarina on mielenkiintoinen, mutta tosiasiassa luola on muodostunut tulivuoren purkautuessa.



Path.



The view.




Rock house lava tube.

Luolan jälkeen suuntasimme kierroksemme viimeiseen kohteeseen, joka oli maailman läntisin maapiste. Eli jos siis kartta avataan päivämäärärajan kohdalta, on tämä paikka läntisin maa-alue. Päivä päättyy täällä siis viimeisenä, ja mikä hienointa, horisontissa voi nähdä jo huomisen. Paikallisen uskomuksen mukaan niemen kärki, Cape Mulinu´u, on myös henkien kohtaamispaikka. Joka yö henget vaeltavat taivaanrannasta laavassa olevaa rakoa pitkin läheiseen altaaseen uimaan. Tämän jälkeen henget kokoontuvat läheiselle kukkulalle juomaan kavaa. Tästä todisteena on kuulema kukkulalla nähdyt oudot valoilmiöt, ja kuinka koirat alkavat haukkumaan lähestyttäessä kukkulaa yöllä. Me saatoimme nähdä huomisen, mutta emme aaveita.




To make sure you won´t miss the spot.



I can see tomorrow!




Path of spirits.




Kava place of spirits.

Palasimme mielenkiintoisen saarikierroksen jälkeen hotellin rannalle. Snorklailimme ja uimme ja löhösimme.



Everything OK.



Where are you little fishes?



Sunset.



House band.