Samoa - Upolu

Mutta hotellin ulkopuolellahan se elämä vasta raottuu. Niinpä päätimme viettää yhden päivän kierrellen saarta. Kävin kokeilemassa kepillä jäätä, ja jututtamassa hotellin matkatoimistoa ennen saarikierrosta. Koitin kysellä hintaa yksityiselle saarikierrokselle. Vastauksena sain että heillä on valmiit ryhmäkierrokset joka toinen päivä, jolloin voimme valita kahdesta eri vaihtoehdosta. Kumpikaan ei kuitenkaan kattanut paikkoja, joista olimme kiinnostuneet. Koitin vielä vihjailla että ymmärrämme toki että tälläinen yksityinen kierros olisi hintavampi. Mutta ei niin ei.

Teimme sopimuksen paikallisen taksikuskin kanssa. Tyynellä valtamerellä hinnoista on aina sovittava etukäteen, vaikka varsinaista tinkauskulttuuria ei ole, niin taksien suhteen se kuitenkin toimii. Kukaan ei käytä mittaria, mutta eipä meiltä edes koitettu nyhtää mitään varsinaisia ryöstötaksoja. Tässä taas tulee esiin bisnespassiivisuuden hyvät puolet, kaikesta ei koiteta edes ottaa maksimihyötyä irti.



Where are you? Anyone?

Matkan ensimmäinen pysäkki oli Falefa-putous. Kuvissa mahtavan näköinen putous ei ollut luonnossa kaksinen. Kuskimme oli sitä mieltä, ettei meidän kannata maksaa itseämme sisälle joen toisella puolella sijaitsevalle näköalatasanteelle, vaan putouksen näkee kyllä tarpeeksi hyvin tien varren puskistakin. Ja oikeassa hän kyllä oli. Napsittuamme muutamat kuvat päätimme siirtyä ohjelmassa eteenpäin.



Falefa waterfall.



Saaren ehkä kuuluisin nähtävyys (ja asukki), on Robert Louis Stevensonin vanha kotitalo. Stevenson on kuuluisia kirjailija, jonka tuotoksia ovat mm. Kidnapped, Treasure island sekä Dr. Jekyll ja Mr. Hyde. Tarina sinällään on aika traaginen. Robert sairastui nuorena miehenä tuberkuloosiin, joka vaivasi häntä koko elämänsä ajan. Hän meni naimisiin sairaanhoitajansa kanssa, ja he muuttivat lämpimämpään ilmastoon Samoalle. Robertin terveydentila parani, ja he elivät Samolla 4 vuotta, Robertin kirjoittaessa sinä aikana noin 30 kirjaa. He koittivat välillä muuttaa Uuteen-Seelantiin, mutta tauti paheni viileissä oloissa nopeasti, ja he palasivat Samoalle. Robert perheineen auttoi kyläläisiä monin tavoin, eikä ikinä pyytänyt mitään vastapalvelusta. Hänen ainoa toiveensa oli tulla haudatuksi läheiselle kukkulalle.



The most famous house.



Robert Louis Stevenson.


Robert kuoli kotitalonsa pihalla hieman yli nelikymppisenä. Hän oli sairastanut tuberkuloosia yli kaksikymmentä vuotta. Paikalliset toteuttivat hänen toiveensa, ja hautasivat hänet kukkulalle. Haudasta on nyttemmin tullut paikallinen turistinähtävyys. Sanotaan, että Dr. Jekyll ja Mr. Hyde on Robertin sairauden tuotosta, kuvastaa sitä kuinka Robert koki elämässään sairaan minän ja terveen minän vaihtelun. Meillä ei kuitenkaan ollut aikaa lähteä kipuamaan Robertin (hänen vaimonsa haudattiin samaan paikaan myöhemmin) haudalle, vaan tyydyimme ihastelemaan taloa ja sen ympärillä olevaa laajaa nurmikkoaluetta.









Grave of Robert Louis Stevenson.

Lounaalle pistäydyimme pieneen intialaiseen ravintolaan. Ruoka oli loistavaa vaihtelua resortti- ja hotelliaterioille. Ja jopa aika maukasta!



Choice of the day. Indian food.

Päivän viimeinen etappi oli Piuala allas, joka on laavakiven merestä erottama makeanveden uimapaikka. Allas jatkuu kymmenisen metriä pimeään luolaan, jonka perältä voi sukeltaa viereiseen pienempään luolaan. Aukko on noin 3 metrin syvyydessä veden alla ja noin 3 metriä pitkä. Haastavaksi sukelluksen (jollei se sitä jo ole muutenkin), tekee aukon pienuus. Aukko on noin metri kertaa metri suuruinen, ja ylös noustessa on oltava todella varovainen ettei lyö päätään, sillä luola on matala siitä kohti.



Tooo many churches.



Piuala cave pool.

Pohdittuani sukellusta jonkin aikaa päätin koittaa sitä, kunhan joku olisi vastassa toisella puolella, jotta näen missä kohdassa on turvallista nousta pintaan. Ja sitten mentiin. Koitin pitää itseni tunnelin pohjassa kiinni koko sukelluksen ajan, mutta päästyäni tunneliin, totesin sen olevan niin ahdas, että reunoista on pakko ottaa kiinni. Käytännössä siis työnsin itseni ylös tunnelista, ja nousin hieman liian aikaisin jolloin kolhaisin päätäni hieman luolan kattoon.



On the other side.

Noh, iloisena kipitin toisella puolella sukellusta epäröivien luokse, kertomaan ettei se sen kummempi suoritus ollut, mutta että ylösnousussa on oltava tosi varovainen. Kun selitin asiaa seuraaville sukeltajille, takaani tuli vanha mies joka piteli päätään. Oli saanut kunnon haavan päähän noustessaan liian aikaisin pintaan. Auts. Haavasta tuli sen verran verta että seurue päätti lähteä sairaalaan kysymään tarvittaisiinko tikkejä. Seurueen opas näytti surkealta, ja koitti selittää, että HÄN sanoi ettei pintaan saa nousta liian aikaisin.

Vastaavia luolia, joissa voi sukeltaa veden alla toiseen luolaan löytyy saarilta useita. Muistakaa kuitenkin aina oma harkinta. Parempi käydä katsastamassa itse kumpikin puoli ennen sukellusta, jos mahdollista. Jollei, niin suhtautukaa paikallisten rentoon välinpitämättömyyteen varauksella (Tottakai sinne voi sukeltaa! Muutama metri!). He eivät ole missään vastuussa TEIDÄN päästänne.



Saarikierros tuli päätökseen ja ehdimme vielä huuhtoa päivän hiet meressä ennen illallista. Edessä oli taas aikainen herätys, sillä olimme seuraavana päivänä siirtymässä Samoan toiselle suurelle saarelle Savai´ille. Lautat saarelle kuulema lähtivät kuudesta kuuteen läheiseltä laiturilta. Heräsimme kuudelta, selvitimme laskun (joka piti huolella tarkastaa) ja jäimme odottelemaan taksia. Taksin saapuminen kesti tovin, ja aloimme jo olla huolestuneita ehtimisestämme klo 8 lauttaan. Mutta kunpa vaan olisimmekaan tienneet...