Samoa ja Mr. Murphy

Rauhallinen tunnelma päättyi kuitenkin nopeasti, kun aloimme päivällisellä ihmettelemään tulevaa lentoaikataulua. Laskeskelin päivämääriä, ja totesin että koska menetämme yhden kokonaisen päivän lentäessämme Uuteen-Seelantiin, niin meidän pitäisi lähteä matkaan 1,5 vuorokautta ennen jatkolentomme (viikon ainoa lento Niuelle) lähtöaikaa...eli...NYT. Voi p....

Eikun respaan ja selvittämään vaihtoehtoja. Pääsaarelta lähtisi lento Aucklandiin noin 8 tunnin kuluttua. Sinne siis täytyisi päästä, muuten emme millään ehtisi Niuen koneeseen. Mutta kulkuyhteydet Tyynellä valtamerella eivät ole kaksiset. Lentojen vähyyden lisäksi myös lauttoja kulki harvakseltaan (minkä me jo oikeastaan tiesimmekin), eikä Savai´ilta Upolulle (n. 20 km) ole klo 16 jälkeen mitään keino päästä ennen seuraavaa aamua. Argh.

Koitimme vielä kysellä että kyllähän nyt saarivaltiosta täytyy aina joku botski löytyä, joka meidät voisi viedä mutta ei (tai pikemminkin ketään ei kiinnostanut). Asian selvittyä suoritin pientä päässä laskentaa, ja totesin meidän kärsivän noin 2000 euron tappiot tällä möhläyksellä Voi p...

Ketutti ja väsytti. Hotellin henkilökunta oli sitä mieltä, että lentoja lähtee kyllä myöhemmin, ei hätää. Nettiyhteydet saarelle olivat poikki (yllätys, yllätys), joten pyysin lentoyhtiöiden puhelinnumeroita. Vastauksena tuijottelua, siis eihän nyt ulkomaalaisiin yhtiöihin voi noin vain suoraan soittaa...Mutta ei hätää! He voivat soittaa paikalliselle lentokentälle. Kiristelin hieman hampaitani, ja pyysin heitä soittamaan kentälle. Kahden tunnin kuluttua oli olevinaan saatu selville, että seuraavana aamuna olisi lähdössä lento Aucklandiin. Kaivelin hieman muistiani, ja ilmoitin etten oikein uskonut tätä tietoa. Pyysin saada lentokentän numeron, minulla kun katsos oli kännykkä, jolla voin soittaa itsekin. Tässä vaiheessa selvisi, ettei oltu tehty muuta kuin kuunneltu nauhoitetta lentokentän vastaajassa.

Aloin olla valmiina murhaamaan ensimmäisen typerän paikallisen laiskijaisen, joka vielä kertoisi minulle että voi kyllä soittaa lentokentälle. Otettiin soitto Kiinaan ja Suomeen, selvitettiin lentoyhtiöiden puhelinumerot, ja soitettiin niihin (oma apu paras apu). Alta 10 minuutin oli selvillä, ettei mitään seuraavan aamun lentoa Aucklandiin ollut, ja että lentoyhtiö, jolla paikalliset olivat väittäneet lennon olevan, ei lennä laisinkaan kyseiseen kohteeseen.

Tässä vaiheessa kaiken sähläämisen jälkeen puoli yö alkoi lähestymään, ilmapiiri alkoi olla aika kireä. Tilannetta ei parantanut ilmoitukseni, että olin itse soittanut suoraan (ulkomaalaiseen, hui!) lentoyhtiöön, eikä mitään konetta lähde. Päätimme lähteä seuraavana aamuna lautalla Upolulle, ja jatkaa selvittämistä sieltä käsin.

Ketutuksen määrä ei ollut yhtään vähentynyt, vaan väsymyksen myötä harmitti vielä enemmän. Pakkaaminen ei tuntunut sujuvan, eikä oikein nukuttanutkaan. Muutaman huonosti nukutun tunnin jälkeen oli aika lähteä autolla kohti lauttaterminaalia. Tällä kertaa lautta jopa suvaitsi lähteä ajallaan, ja noin tuntia myöhemmin olimme (6 tuntia liian myöhään) Upolulla.