Energian vielä riittäessä raahauduimme hotellille. Samoalainen matkatoimisto oli selvästikin enemmän tehtävänsä tasalla ja varaus oli kunnossa. Tosin huoneeseen pääsisi vasta klo 10 jälkeen. Nou hätä, olimme laskeskelleetkin, että katselisimme auringon nousun rannalla. Joten eikun kameran kanssa biitsille.
Moonlight.
Menimme ihailemaan auringon nousua niemen kärkeen. Hetken aikaa tunnelma oli kuin jostain tieteisseikkailusta kun toisella puolella niemenkärkeä oli kirkas kuutamoa ja lilasininen satumainen yötaivas, kun samaanaikaan toisella puolen taivaan ranta alkoi maalautumaan oranssiksi ja auringon ensimmäiset säteet pilkottivat pilvien lomasta.
Sunrise.
Saimme otettua muutamia kuvia, kunnes totesimme että aurinko alkaa olla liian ylhäällä, ja päätimme säästää kameroitamme. Edellinen uneton yö (ja päivä ilman hotellihuonetta) alkoi tuntumaan ja kaaduimme rantatuoleille. Heräsin kolme tuntia myöhemmin kuumuuteen. Varjo oli siirtynyt syrjään tuolini yltä, ja aurinko porotti pilvettömmältä taivaalta. Katsoin kelloa, joka näytti että oli aika lähteä kyselemään vapaata huonetta.
Baby cat.
Huone järjestyi lyhyen odottelun jälkeen. Eipä siellä tullut silti kauaa aikaa vietettyä vaan vaihdoin uikkarit päälle ja suuntasin takaisin rannalle. Hotelli sijaitsi jonkin matkan päässä Apian keskustasta, mikä mahdollisti meressä polskuttelun. Toki Apiassakin uimarantoja löytyy, mm. kuuluisa snorklaus mahdollisuuksistaan on Deep Marine Reserve, joka sijaitsee hieman keskustasta itään.
Again.
My beach buddy.
Tooo many churches.
Me kuitenkin vietimme seuraavat kolme päivää pääosin löhöillen uima-altaalla, josta oli kivenheitto mereen. Koska resortti oli syrjässä keskustasta, ruokailu hoitui pääosin resortin tiloissa. Tällä kertaa paikallisen ruuan lisäksi maistelimme pizzoja ja aasialaista ruokaa. Sunnuntai-iltana meitä hemmoteltiin bbq-illallisella, joka oli kyllä ehdottomasti matkan siihen mennessä herkullisin ateria. Muutoin ruuissa sama vika kuin Fidzillä, liian rasvaista ja mautonta. Enpä ole aikaisemmin kokenut vastaavaa, meikäläiseltä jäi jopa pizza syömättä kun se lillui voissa. Ja tämä blondi ei kyllä ihan pienestä määrästä rasvahappoja jätä ateriaa väliin!
BBQ.
House band.
Fire boys.
Hotellin alueella toimi myös golf-keskus, mutta kysellessämme respasta kentän aukuoloajoista, ja voisivatko he tehdä meille varauksen, saimme vastaukseksi hiljaisia päänpudistuksia ja puhelin numeron kentälle. ”Hoitakaa itse” oli vastaus. Kävi kuitenkin ilmi että kenttä on sunnuntaisin kiinni, joten pelailu jäi väliin. Hämmästyneenä heikosta palvelustatasosta (maan pääelinkeino on turismi...eipä ihme että ei taloudellisesti mene kauhean hyvin) päätimme nauttia hotellin alueella sijaitsevan Span tarjonnasta, sillä se piti ovensa avoinna kirkon kellojen soidessakin.
Jungle spa.
Foot massage waiting.
Spa oli rakennettu keskelle viidakkoa, mikä loi paikkaan oman tunnelmansa. Hyttyset olivat pienoinen kiusa avoimissa hierontamökeissä, mutta hierojat koittivat peittää asiakkaan vartalon huolella. Hieronnan päätteeksi saattoi liota kylpylän jacuzzissa. Jacuzzin lisäksi me spotitimme kuntosalin perältä oikean suomalaisvalmisteisen saunan! Tai oikeastaan sauna on kai valmistettu Aasiassa, mutta kuitenkin. Ulkopuolella oli oikein tarinaa suomalaisista saunatavoista. Tokihan saunaa oli siis testattava. Iltapäivä kuluikin hämärään asti leppoisasti saunoessa ja liotessa porealtaassa.
Jacuzzi.
Sauna spirit.
Yeah!
Not bad.
Mama cat.
Hotelli kuului Apian parhaimmistoon, mutta vaikka palvelu pelasikin hieman keskivertoa paremmin (ei kuitenkaan nopeammin), niin hieman hengetön fiilis paikasta jäi. Laskut tulee täällä, kuten muuallakin tarkastaa huolella, sillä meiltä koitettiin veloittaa viittä eri kulua, jotka meille eivät kuuluneet. Muutamassa oli vielä kyse tuplaveloituksessa. Paikallisten ammattitaidosta (tai työmoraalista) ei kyllä muodostunut tämänkään maan osalta kauhean korkeaa käsitystä.
No comments:
Post a Comment