Vuosipäivä!

Onnea minun ja Shanghain vuoden kestäneelle suhteelle!
Vuosi Shanghaissa on siis takana. Onko fiilis edelleen hyvä?

Alun todella suuren innostuksen jälkeen huonoja Kiina päiviä tuli useammin. Kuukausien kuluessa tylsiä käytännön asioita ja tehtäviä ei enää voinut lykätä, tai niitten aika vain oli tullut. Shanghain upeaan ulkokuoreen tutustumisen (kuherruskuukausien) jälkeen oli aika alkaa sopeutumaan kiinalaisuuteen, ja siihen sopeutuminen ei ollut yhtä helppoa kuin expattien yökerhoihin, kuntosaleihin, asuma-alueihin ja markkinoihin tutustuminen.

En halunnut olla niitä expatteja, jotka pyörivät vain ulkomaalaisten kansoittamissa paikoissa missä palvelua saa englanniksi ja hinnat ovat kymmenkertaiset. Halusin sopeutua hieman enemmän. Kun tänne kerran ollaan tultu.

Ajan myötä ymmärrys näitä omissa piireissään vuosia pyöriviä expatteja kohtaan kuitenkin kasvoi. Noitten piirien ulkopuolella kaikki on uutta ja outoa. Kun ensin on sopeutunut ulkomaalaisten rutiineihin ja yhteisöön, niin muutaman kuukauden sisällä kiinalaiseen elämään sopeutuminen tuntuu kuin uudelta maasta muutolta.

En ymmärtänyt kiinaa, eikä länsimaissa oppimani elekieli vienyt minua pitkälle. Jokainen kiinalainen laite minkä ostin täytyi viedä ainakin kerran huoltoon, jokainen tilaamani tuote täytyi käydä tarkastamassa ainakin kerran ennen kaupan solmimista, jokainen taloudenhoitaja täytyi kouluttaa uudelleen alusta asti ja jokainen kodinkone/elektroniikkalaite yms. täytyi korjauttaa vähintään neljä kertaa vuodessa.

Aloin ymmärtämään miksi jenkkirouva piti minua hulluna, kun kerroin hankkivani ruokani lähimarketista, käyttäväni taksia oman auton ja kuljettajan sijasta, matkustavani kiinalaisten turistimatkoilla ja ostavani elektroniikan kiinalaisilta markkinoilta. Täällä ei elämää tarvitse yrittää hankaloittaa, vaan tämä maa hoitaa sen kyllä puolestasi. Miksi nähdä kaikki se vaiva, kun expatteja varten nuo palvelut on rakennettu tänne erikseen? Niin mukavaa, tuttua ja turvallista.

Ja huolimatta siitä, että minun koko elämäni on muuttunut, ei se kaikilla muilla ole. Eikä se aina tee ystävyyssuhteiden säilyttämistä helpoksi. Yritän pitää yhteyttä vanhoihin ystäviini, mutta heidän elämänsä tuntuu kovin vieraalta verrattuna omaani, ja viestien määrä vähenee.

Uuden ympäristön, kulttuurin ja tapojen tuoman jännityksen lisäksi tulevat vielä ne tavalliset takaiskut. Vuoden aikana on tutustuttu paikalliseen sairaalan sisältä käsin, ja vietetty niin lemmikin kuin sukulaisenkin hautajaisia.

Upeiden kokemusten ja suurten pettymysten jälkeen puolen vuoden rajapyykin jäädessä taakse elämä oli tasoittunut. Olin oppinut hieman kiinaa, tiesin mistä mitäkin tavaroita voi hankkia edullisesti, ja tiesin mihin seikkoihin kiinnittää huomiota, jotta sain laadullisesti hyvää tavaraa. Tavalliset huijaukset ja itkuvirret oli jo kiinalaisilta kuultu, ja osaan tukkia niiden suun ennen kuin he aloittavatkaan. Tuntuu että asiat alkoivat sujumaan helpommin ja aikaa on enemmän.

Joten kyllä. Fiilis on taas (edelleen) hyvä. Nyt voin todeta kokemuksella, että vasta vuoden jälkeen voi sanoa viihtyykö täällä vai ei. Kaikki mitä teen ei ole enää niin hohdokasta kuin aluksi, mutta elämä on lähempänä tavallista arkea, mikä sopii minulle. Sosiaalinen piiri on täällä vaihtunut tiuhaan, mutta vuoden jälkeen osaa jo sanoa ketkä ovat ystäviäni.

Luulen, että se etten mennyt siitä mistä aita on expateille matalin maksaa vielä itsensä takaisin. Puoli vuotta voi Shanghaissa helposti elää sen varassa että "täältä pääsee vielä joku päivä pois", ja vuosikin kuluu hujahtaen tutustuen expattien itselleen luomaan maailmaan. Mutta sen jälkeen on mietittävä mitä elämältään täällä haluaa. Luulen, että mitä aikaisemmin lusikan expatti-käteen on ottanut, sitä antoisammaksi aika Shanghaissa tulee. Niin kivalta (tai kadehdittavalta) kuin täällä tekemäni asiat tuntuvat, niin alkutilannetta myöskään ei tule unohtaa.

Vuosi sitten tulin vieraaseen maahan jättäen ystävät ja työpaikan Suomeen. Pyrin nopeasti unohtamaan aikaisemmat suunnitelmani (niitä oli juuri TKK:lta valmistuneella paljon), ja rakentamaan elämäni tämän uuden mahdollisuuden mukaan.

Olen yllättynyt kuinka aktiivisesti olen jaksanut tutustua uusiin ihmisiin, jopa tietäen että he ovat muuttamassa pian pois Shanghaista. Olen tyytyväinen että olen jaksanut kuunnella toisten kokemuksia mitä tämä kaupunki on heille tarjonnut, ja kokeilla itselleni sopivimpia uusia harrastuksia aktiivisesti. Olen onnellinen että minulle on tarjoutunut mahdollisuus matkustella tässä maailman osassa, ja että olen pystynyt todella hyödyntämään tämän mahdollisuuden. Olen iloinen että olen aktiivisesti pyrkinyt osallistumaan yhdistystoimintaan, sillä sen myötä tulevat tehtävät antavat työssäkäymättömälle aivan uudenlaisen mahdollisuuden tutustua kiinalaisten tapaan hoitaa ja järjestää asioita. Ja olen hämmästynyt kuinka olen jaksanut tämän kaiken ohella suorittaa opintoja Suomeen.

Tuntuu että olen vuoden sijasta kokenut asioita kolmen vuoden edestä, vaikka aika on mennyt niin nopeasti että se tuntuu vain kolmelta kuukaudelta. Olen oppinut matkustamaan yksin ja, olen oppinut erottamaan kokeilunhaluni uhkarohkeudesta. Olen oppinut lukemaan aasialalaisia ihmisiä. Nyt tiedän koska "ei" tarkoittaa "en tiedä", koska "ei ole" ja koska "en halua". Eikä vain se että pystyn erottamaan eri kansalaisuudet toisistaan ulkonäöltä (en koskaan aikaisemmin pystynyt), vaan myös tiedän mikä on ominaista eri maan asukkaille Aasiassa, ja myös jonkin verran historiallista taustaa mistä tämä johtuu. Aasialaisten ihmisten lisäksi olen myös ollut tekemisissä muiden ulkomaalaisten kanssa, ja yrittänyt ymmärtää heidän taustaansa (vaikka joidenkin kansalaisuuksien kanssa ymmärrys välillä edelleenkin loppuu).

Olen nähnyt eläimiä joita en ikinä uskonut näkeväni, niin maan pinnalla kuin veden alla. Ymmärrän enemmän kiinaa kuin ikinä edes halusin oppia. Olen huomattavasti rohkeampi puhumaan vieraita kieliä vaikka osaisin vain muutaman sanan, sillä olen kokenut että se oikeasti auttaa. Olen kokeillut lukuisia uusia ruoka- ja juomalajeja, löytäen niistä useita uusia lemppareita. Olen käynyt paikoissa joita en edes tiennyt olevan olemassa. Ja olen valmis kokemaan lisää.

Joten olin iloinen, kun kuulin uutisen Kiinassa oleskeluni jatkumisesta. Joten, valitettavasti en pääse pippaloihin Suomessa vielä vähään aikaan. Saan viettää toisenkin vuosipäivän tässä kaupungissa!