JS oli kuitenkin vienyt ohjelmasta kaksi ekaa päivää, joten jäljelle oli jäänyt kolme täyttä päivää aikaa kierrellä temppeleitä. Päätimme aloittaa pienesti, ja kierrellä syrjäisempia temppeleitä autolla ensimmäisenä temppeli päivänä. Päivän ohjelmassa oli Banteay Srei, Kbal Spean ja Pre Rup.
Aloitimme kierroksen Kbal Speaniltä, joka ei itseasiassa ollut temppeli vaan joen varsi, jossa oli kaiverruksia. Joki oli nimetty tuhannen lingan joeksi, joten tokihan sinne oli päästävä...Automatka kesti toista tuntia, jonka jälkeen alkoi kipuaminen joelle (miksi aina...?).
Tunnin kestänyt vaellus kävi voimille, ja joelle päästyämme oli hieman epäselvää mitä sieltä tulisi netsiä. Alavirrasta löytyi muutama kalliokaiverrus, mutta mistään tuhansista lingoista ei ollut merkkiäkään. Lähdimme ylävirtaan ja siellä paikoittain näkyi pieniä nypyjä veden alla. Siellä ne lingat olivat. Hmmm, blondille oli myyty tämä matka jotenkin vääryydellä...
Kbal Spean.
Lingas.
No, olihan osa isommista kaiverruksista, joita vesi huuhtoi mielenkiintoisia, mutta kauhean paljon nähtävää joella ei ollut. Paikallisilla oli vapaa päivä ja kun vaelsimme joelta pois vastaan tuli tasaisena virtana paikallista väestöä.
Seuraavana vuorossa ole Banteay Srei, joka oli naisten temppeli. Kuulema koristeellisin alueen temppeleitä, muttei kovin iso. Taas odotukseni olivat olleet jotain muuta. Jäljellä oli muuta kehä muuria ja osia itse temppelistä. Mihinkään ei päässyt sisälle, ja vaikka kaiverruksia oli runsaasti ne tuntuivat värittömyydessään häviävän toistensa sekaan.
Banteay Srei.
Olo oli hieman hämmästynyt ja lähdimme suuntamaan viimeiselle temppelille Pre Rupiin. Pre Rup osoittautui pyramidimaiseksi temppeliksi, jonka huipukta olikin loistavat näkymät. Kovin koristeellinen temppeli ei ollut, mutta kuten myöhemmin sain huomata niin rakenteeltaan varsin poikkeava muista temppeleitä. Tässä vaiheessa en osannut vielä asiaa niin paljon arvostaa, mutta viimeisestä paikasta jäi hyvä fiilis.
Pre Rup.
Päivää oli vielä jäljellä ja nyt hieman viisaampana päädyimme taas altaalle suunnittelemaan seuraavan temppelipäivää. Temppelit ovat laajalla alueella, ja minua oli aikaisemmin informoitu että suurimmissa temppeleissä menee useita tunteja, ja itse Angkor Watille tulisi varata koko päivä. Päätimme kuitenkin ottaa riskin ja suunnata seuraavana päivälle omalle ennakkosuosikilleni Ta Prohmille (viidakkotemppeli, missä mm. Tomb Raideria on kuvattu) ja itse Angkor Watille, joka taasen on entisöidyin temppeli.
Illalla lähdimme tutustumaan baarikatuun, joka tarjosi laajan valikoiman erimaalaista ruokaa. Oma ruokahaluni oli edelleen täysin hukassa (mikä on siis blondin tapauksessa harvinaista ja huolestuttavaa), joten päätin ottaa kovat otteet käyttöön, hylätä aasialaisen ruuan, ja luottaa blondin takuu varmaan kestosuosikkiin margarita pizzaan. Ja tottakai kiviuunissa paistettuna!
Temppu tepsi ja sain vedettyä yli puolet pizzasta (yleensä yksi kokonainen ei tunnu missään). Kiitos italialaisille. Vielä ei yöelämä kuitenkaan houkuttanut, ja viiteen päivään eka kunnon ateria alkoi mukavasti nukuttamaan.
No comments:
Post a Comment