Ta Prohm ja Angkor Wat

Koska olimme todenneet ettei temppelialue ole niiiiin iso, eikä matka keskustasta niiiin pitkä, joten päätimme tyytyä tuk tuk-kyyteihin temppelikierroksillamme. Ta Prohm on pitkälti siinä tilassa missä se aikoinaan löydettiin. Entisöijät tekivät päätöksen, etteivät lähde restauroimaan temppeliä. Toki kasvistoa karsittiin reilusti, ja romahtamaisillaan olevia rakenteita on tuettu.

Päätös kannatti. Ta Prohmista tuli itse Angkor Watin ohella yksi suosituimista temppeleistä ja päivittäin sadat turistit haluavat kuvauttaa itsensä raunioilla luikertelevien puunjuurten kanssa. Olin ostanut Pre Rupilta temppeleistä kertovan kirjan kaupustelijalta, mikä osoittautui matkan parhaaksi hankinnaksi. Hieman tiedot tietysti vuosien varrella olivat vanhentuneet, mm. kirjassa temppeleihin suositellaan kulkureittejä, mutta käytännössä kaikissa suosituimmissa temppeleissä on nykyisin varsin ohjatut ja yksiselitteiset reitit. Joihin osiin temppeleitä ei enää pääse sortumavaaran vuoksi, ja osa reiteistä on jo sortunut jättäen jälkeen entisten hallien sijasta vain kivikasoja.

Temppeleissä liikkuessa tulee muistaa muutama asia. Angkorin temppeleissä saa vielä liikkua aika vapaasti, eikä vahtivaa silmää juurikaan ole, eikä turisteja pidetä naruilla metrien päässä temppeleistä. Mutta jotta tämä saattaisi jatkua, niin muutamaa perussääntöä tulisi noudattaa. Temppelit ovat yksi maailman suosituimmista turistikohteista, ja päivittäin kaiverruksi käy katsomassa tuhansia ihmisiä. Mieti siis asia niin että mitä itse teet se tulee toistumaan tuhansia kertoja päivässä. Jos kosket johonkin puuhun, kaiverrukseen, kiveen, niin mieti mikä vaikutus on kun sama toistuu päivittäin, kuukausittain, vuosittain miljoonia kertoja. Äläkä ikinä edes unelmoi ottavasi jotain matkamuistoja mukaan temppeleistä. Melkein kaikissa temppeleissä näkyi surullinen todistus ihmisten ahneudesta, ja patsaiden ja kaiverrusten osia oli varastettu. Tämä tuhoaa nähtävyyden tehokkaammin kuin mikään luonnonvoima.

Hyväntahtoisenkin matkailijan on varottava muutamia asioita, älä istu tai astu vahingossakaan kaiverrusten päälle, älä roskaa, varo ettei mukanasi olevat tavarat tuhoa temppeleitä esim. selkäreppu tai sateenvarjo, ja vältä kiipeämistä mihinkään. Kivikasat ovat herkästi liikkuvia, ja liikkuessaan voivat aiheuttaa lisää romahduksia.

Ta Prohm lunasti kaikki odotukset ja osoittautui lempparitemppelikseni. Sen synkkä alkuperäisessä kunto ja viidakon voimakas läsnäolo oli vaikuttavaa. Temppelissä kulkeminen oli kuin olisi pyörinyt jossain muussa ajassa ja maailmassa. Keli oli pilvinen, eikä turistilaumoista ollut haittaa. Sadekauden päätös ei vielä suosinut turismia, mutta matkailijoita, jotka haluavat tutustua temppeleihin rauhassa syksy kyllä ajankohtana hellii.

Ta Prohm.

Muutaman tunnin pyörittyämme Ta Prohmin sokkeloissa päätimme siirtyä iltapäivän kuluessa Angkor Watiin. Itse päätemppeliin kehoitettiin varattavaksi mielellään kokonainen päivä, mutta vähintään neljä tuntia. Jotkut temppelit menevät kiinni viiden aikaan, jolloin aurinko laskee ja ihmiset ottavat viimeiset kuvat ja alkavat pimeyden laskiessa hipsiä kohti kaupunkia. Kuitenkin esim. Angkor Wat taitaa nykyisellään olla auki myös iltaisin, tietysti valaistuna asianmukaisesti. Meidän tavoitteena oli kuitenkin katsella temppeliä auringonlaskun kajossa, ja sitten palata hotellille.

Keli ei kuitenkaan ollut suosiollinen, ja kuskimme ilmoitti jo matkalla temppelille, ettei auringonlasku ole näkyvissä tänä iltana. Emme antaneet sen masentaa vaan lähdimme suuntaamaan temppeliin. Temppeleihin mentäessä on hieman syytä antaa ajatusta myös kulkusuunnalle. Joihinkin temppeleihin on useita sisäänkäyntejä, ja yleensä kannattavinta on mennä sisälle toiselta puolelta, kävellä temppelin läpi ja tulla toiselta puolelta ulos. Jolloin asia täytyy tietysti sopia kuskin kanssa etukäteen. Usein kuskit myös ovat loistavasti perillä temppeleistä ja turistien metkuista ja mieltymyksistä, joten reittiä suunniteltaessa kannattaa myös luottaa paikallisten sanaan. Muutenkaan kambutsealaiset eivät olleet kovia kiskureita, tai agressiivisia kaupantekijöitä. Fiilis oli kaduilla liikkuessa hyvä, ja asiointi oli mukavaa ja helppoa.

Menimme sisään takaportista pohtien samalla mihin osiin temppeliä halusimme välttämättä tutustua, ja mitkä olimme valmiit uhraamaan ajan puutteen vuoksi. Aloitimme kierroksen uloimmalta kehältä, ja huomasimme menevän hieman vastavirtaan. Toinen asia mitä huomasimme oli myös ettei temppelin kiertämiseen välttämättä mene niin paljoa aikaa kuin olin olettanut. Tosin emme jääneet ihmettelemään jokaisen kaiverruksen tarinaa ja tarkoitusta.

Puolikkaan ulkokehäkierroksen jälkeen siirryimme sisemmällä kehälle, josta menimme nöyränä nuolia seuraten sisäpihalle, mistä aukeni näkymä viiteen päätorniin. Low seasonin huonona puolena on se että paikat ovat usein remontissa. Niinkuin oli osa torneista. Tästä johtuen ylös ei päässyt kiipeämään, joten tyydyimme kiertämään sisäpihaa, ja ihastelemaan torneja alhaalta käsin.

Aurinko alkoi laskemaan ja siirryimme uloimman pihan sivutornien kautta ulos ihailemaan temppeliä edessä olevien lammikkojen toiselta puolen. Kokonaisuutena kierroksemme sisällä oli kestänyt noin kaksi tuntia, tosin osa uloimmasta temppelistä oli jäänyt näkemättä, eikä torneihin ollut päässyt kiipeämään.

Rakennukset ovat kivenharmaita ja synkän värisiä, mutta kunnon auringonlaskun aikaan Angkor Wat muuttuu kullanruskeaksi. Meille sitä ei kuitenkaan ollut luvassa, joten kuvasimme illan hämärtyessä temppeliä jonkin aikaa, ja päätimme lähteä takaisin kaupunkiin.

Itse Angkor Watin temppeli oli hieno kokemus, vaikka olin hieman pettynyt ettei torneihin ollut päässyt kiipeämään. Jollei ole huikean kiinnostunut eri kaiverrustyyleistä, niin sanoisin että puolipäivää riittää kyllä. Meillä temppeliin ja ulkokuvauksiin meni alle neljä tuntia, josta osa meni pelkästään odottaessa auringonlaskua.

Angkor Wat.

Illalla suuntasimme jo tutuksi käynneelle ravintolakadulle nauttimaan intialaisista herkuista. Ruoka oli loistavaa, mutta viikon syömättömyys alkoi kostautumaan eikä tarvinnut paljoa syödä, kun totesin taas olevani täynnä. On se kauheeta kun eivät edes drinksut enää mahdu vatsaan!