Hotelli oli aivan HCMC:n ytimessä joten baarit ja raflat olivat lähellä. Espanjalaisessa ravintolassa oli hyvä aloitella iltaa, jonka jälkeen seurasi lyhyt baarikierros, mm. vanhassa tuttavuudessa Apocalypsessa tuli taas käytyä. Meno ei puolessatoista vuodessa ollut juurikaan muuttunut. Eikä Vietnamin lainsäädäntö. Jo Hanoissa olimme saaneet todeta että puolen yön jälkeen on turha avointa baaria etsiä. Jos on sisällä jossain raflassa niin voi saada henkilökunnan puhuttua ympäri tarjoilemaan juomista esim. yhteen asti. Mutta se tehdään sitten pimeässä ja suljettujen ovien takana. Yöelämällä ei Vietnamissa edelleenkään juhlita.
HCMC:n nähtävyydet oli jo eletty aikaisemmin, joten lähinnä keskityttiin ostosten tekemiseen ja elämästä nauttimiseen. Ben Thanin markinoilla käytiin tinkimässä, nautittiin niin nuudelikeitosta kuin juustopatongeistakin, ja tietysti hyvästä kahvista ja viineistä. Kahta viimeistä lähti mukaan kotiinviemisiksi asti. Käytiin myös hieman ryhdistäytymässä viidakko-lookista ja leikkautettiin hiukset, hierotuttiin jalat ja otettiin pedikyyri. Alkoi olla jo aika palailla ihmisten ilmoille.
Reilu kolmen viikon reissu päättyi siis Vietnamiin, josta paluu HK:n välilaskulla Shanghaihin lokakuun alkupuolella. Vietnam on aina hyvä valinta matkakohteeksi, ja niin HCMC kuin Hanoikin ovat kyllä tehneet vaikutuksen blondiin. Tällä hetkellä kuitenkin ehdoton suosikkini Vietnamissa on toistaiseksi Sapan pohjoinen pikku kaupunkija sen iloiset mini-ihmiset.
No comments:
Post a Comment