Pohjoinen Sapa

Hanoista suuntasimme paikallisella yöjunalla Pohjoiseen, turistienkin suosimaan vuoristokaupunkiin Sapaan. Sapa on viime vuosina tullut suosituksi alkuperäiskansoista, joita kaupunkin kaduilla valeltelee. Nämä värikkäät pienet tummat ihmiset ovat opetelleet ahkerasti englantia, ja kauppaavat ulkomaalaisille käsitöitään.

Sapan ympäristokylät on myös valjastettu turistien vaellusreiteillä, ja paikalliseen elämänmenoon on hyvä mahdollisuus tutustua. Useat toimistot kauppaavat elämysmatkoja, joissa yövytään paikallisessa perheessä, mutta me kuitenkin päätimme valita kiinalaiselta kuulostavan hotellin majapaikaksemme (sitä se Kiinassa oleskelu teettää, siitä tulee riippuvaiseksi).

Junamatka sujui kohtalaisen kivasti, vaikka mistään hiljaisista yöunista ei ollutkaan tietoa. Viiden aikaan aamulla matka jatkui pikkubussilla Sapan vuoristokaupunkiin. Maisema oli usvasta huolimatta, tai juuri siitä johtuen, huikea jo matkalla kaupunkiin. Junaväsymys alkoi väistymään, ja hotellille päästyämme kauniit vuoristomaisemat, raikas viileä ilma ja iloiset ihmiset antoivat kaivatun energiabuustauksen, ja aloimme heti tustumaan kaupunkiin.



Kaupunkin oli nopeasti kävelty päästä päähän, ja tuleville päiville oli suunitelmat valmiina. Kaupungin kupeessa sijaitsevalle näköalapaikalle olisi kiivettävä, sekä muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan kylään olisi päästävä tutustumaan.



Street market.


Katukauppiaat olivat kaukana suurkaupunkien hyökkäävistä myyjistä. Pienet tytöt eksoottisissa vaatteissa myivät iloisina tyynyliinoja, laukkuja, koruja ja nauhoja. Tytöt olivat leikkisiä ja puheliaita. Hinnat olivat hieman kalliimpia kuin myymälöissä, mutta kerrankin oli oikein ilo ostaa kadulta.



Minority people.


Vietnamissa on lakinsa, mutta kylät ovat liian pieniä ja pohjoisessa, jotta ne sinne asti ulottuisivat. Tytöt, erityisesti kauniit, menevät naimisiin erittäin nuorina, 13-15 vuotiaina, ja 25-vuotiaina heillä on jo usein 3-5 lasta. Useimmat heistä kulkevat päivittäin 2-6 tuntia tullakseen kauppaamaan käsitöitä Sapan kaduille. Tytöt olivat ylpeitä lapsistaan ja miehistään, ja uteliaita tietämään ison blondin iän ja perhesuhteet. Jutustelun päätteeksi oli hauska ostaa jotain.



Golden smile.

Seuraavana päivänä edessä oli kiipeäminen näköala-alueelle. Kokonaisuudessaan kuvaamistaukoineen, kiipeämiseen meni hieman toista tuntia, ja näköalat olivat sen arvoiset. Ylhäältä näkyi niin Sapaa sivuavan vuoriston korkein huippu Fansipan, kuin koko Sapan kaupunki.

Way up.

Sapa.

Vaelluksen jälkeen hieman pohtien asiaa päätimme tutustua hotellin kylpylään, missä nimenomaan sauna toimi houkuttimena. Yleensä Aasiassa tulee suhtautua näihin paikkoihin hieman varauksella, muutamassa vuodessa paikat yleensä homehtuvat läpeensä, ja tulojen ehtyessä kunnossapito lopetetaan kokonaan. Liian monta leväistä allasta nähneenä.

Hotellin uima-allas ei luvannut hyvää. Pitkästä aikaa meinasi blondin rohkeus loppua kesken katsellessa vihreän sameaa lammikkoa, jossa sammakot uiskentelivat. Mutta kylpylä olikin ihan oma maailmansa.

Ilmeisesti lähiaikoina uusittu allastila koostui kolmesta porealtaasta, joista yksi oli todella lämmin, ja kaksi muuta viileää. Poreiden lisäksi saattoi nauttia hierovasta suihkusta keskellä allasta. Sauna oli suomalaisvalmisteinen, ja hyvässä kunnossa. Iltapäivä sujahti saunan, kylmävesi altaan ja porealtaan välillä hyppiessä.

Illaksi ulos nauttimaan paikallisesti ruuasta. Kun mahdollisuus oli, niin päätin testailla muutakin kuin sitä iänikuista possua, nautaa ja kanaa. Listalta valittiin siis peuraa, villisikaa ja kania. Ja herkullista oli! Aivan riistalta mikään ei maistunut, joten lienee kuitenkin kyseessä kasvatetut elukat, mikä blondin omatunnolle sopii mainiosti. Auringon laskua ihailtiin huoneen parvekkeelta nauttien mukana tuotua skumpaa.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli vaellus läheiseen Cat cat-kylään. Reitti heitti lenkin kylän läpi, ja paikallisen elämänmenon lisäksi pääsi pällistelemään vesiputousta. Maisemaa hallitsivat riisiviljelmät. Menomatka oli tunti alamäkeä ja paluu luonnollisestikin hieman kauemmin ylämäkeä. Eipä silti, halukkaista mopokyydin tarjoajista ei ollut puutetta, mutta jopa blondi päätti pinnistellä kävellen paluumatkankin.

Rice terrace.

Climbing again.

Waterfall a la Cat cat.

Water buffalos.

Reissussa rähjääntyneenä olikin hyvä taas loiskahtaa kylpylän altaaseen, ennen siirtymistä bussilla rautatieasemalla. Sapasta jäi hyvä mieli, ja se jäi lyhyelle listalle kohteita, joihin blondi voisi mielellään eksyä myöhemminkin. Useimmat matkailijat viettävät Sapassa vain yhden yön, mutta itselleni kaksikaan yötä ei ollut tarpeeksi. Luonnon lisäksi parasta olivat ihmiset, jotka poikkesivat niin kiinalaisista kuin Hanoin vietnamilaisistakin.