Nyt kun tiedossa oli jo hieman mistä olin tykännyt, oli päivän kohteet valittu silmällä pitäen sitä. Tavoitteena oli nähdä enemmän Ta Prohmin kaltaisia viidakkotemppeleitä, ja uutena tuttavuutena halusin nähdä kasvotorneja.
Lähdimme aikaisin liikenteeseen ja kello seitsemän saavuimme Prasat Kravanille, missä olimme paikalla ennen kaupustelijoita. Paikka oli autio ja nopeasti käyty. Prasat Kravan koostuu vain viidestä vierekkäin olevasta tornista, ja poikkeaa muista temppeleistä huomattavasti. Se sijaitsee kuitenkin temppeleille vievän päätien varrella, joten visiitti on kätevä järjestää.
Prasat Kravan.
Srah Srang.
Seuraavana suuntasimme Srah Srangille, joka on tehty lammikko vastapäätä Banteay Kdein temppeliä. Srah Srang oli kaunis auringon noustessa ja laiturin raunioilla tuli kuvattua tovi. Banteay Kdei oli keskikokoinen suureksi osaksi romahtanut temppeli lammikkoa vastapäätä. Temppeli oli pitkän mallinen, joten se oli nopeasti käyty. Mutta aivan se ei vetänyt vertoja Ta Prohmin synkkyydelle ja karismalle. Nähtävää oli vähemmän ja luonto ei ollut aivan yhtä vaikuttavasti tehnyt temppujaan rakennuksille. Sisäänmeno torni oli kuitenkin ensimmäinen kasvotorni, jonka näin ja lupaili hyvää.
Banteay Kdei.
Seuraavaksi vuorossa oli pieni ja syrjäinen Ta Som. Ta Somin kasvotorni oli edellistä paremmassa kunnossa, mutta siihen temppelin elämykset melkein jäivät. Hyvänä puolena edelleen turistien vähyys, olimme koko aamun saaneet pitää temppelit melkein kokonaan itsellämme.
Ta Som.
Ta Somilta matka jatkui luontevasti Preah Khanille. Preah Khanin sanotaan olevan Ta Prohmin jälkeen vaikuttavin viidakkotemppeli, joten odotukset olivat taas kohdallaan. Jumitimme kuitenkin suojaan temppelin portin alle kun kaatosadekuuro iski. Suojaamme pyörähti myös paikallinen noin 10-vuotias paikallinen tyttö joka alkoi jututtamaan matkakumppaniani: "Hey Mister, you have candy for me?". Siinä oli muuten naurussa pitelemistä kun näkee kuinka suomalaisen kundin naama voikin venähtää. Ei meinannut ihan heti tulla sanaa suusta. Ja nyt tähän väliin muistiinpano kaikille pikkulasten vanhemmille: sen lisäksi että opetatte lapsillenne ettei vierailta sediltä saa ottaa karkkia, niin muistakaahan myös opettaa ettei vierailta sediltä pidä mennä PYYTÄMÄÄN karkkia.
Kun karkkia ei herunut tyttö polkaisi tuhahtaen matkaan, ja mekin päätimme tihkusateesta välittämättä suunnata temppelille. Temppeli oli päivän tähän mennessä isoin. Olimme menneet sisään pohjoisesta portista ja olimme sopineet menevämme ulos läntisestä portista. Sateesta huolimatta temppelin pohjoisosa, keskusta ja läntinen puoli tuli koluttua tyydyttävästi. Sitten oli jo luovutettava ja päätimme suunnata päivän toiseksi viimeiseen kohteeseen Angkor Tomiin.
Preah Khanin.
Angkor Tom on Watin ja Ta Prohmin lisäksi useiden turistien must see listalla. Alue on useita kilometrejä pitkä ja pitää sisällään useita temppeleitä. Meitä kiinnosti Lepra kuninkaan terassi, norsuterassi, Bapuon ja Bayon. Aloitimme kierroksen terasseilta ja sovimme näkevämme kuskin Bayonin eteläpuolella. Terasseja pitkin etenimme eteläänpäin. Suuntasimme Bapuonille menevälle sillalle, mutta päästyämme temppelille asti meitä odotti kyltti, jonka mukaan temppeli oli suljettu kunnostustöiden vuoksi. Samalla alkoi taas satamaan, ja päätimme paeta kuuroa kojujen takana oleviin ravintoloihin.
Leper king terrace.
Elephant terrace.
Paistettu riisi maistui, ja sade alkoi hiljalleen rauhoittumaan. Suuntasimme Bayonille. Bayon on tunnetuin kasvotorneistaan. Enkä ollut pystynyt odottamaan mitään näin upeaa. Aurinko alkoi pilkistämään ja meitä vastassa oli korkea temppeli, josta meitä tuijotti kymmeniä kasvotorneja. Näkymä oli kuin jostain surealistisesta unesta.
Rainy lunch break.
Bayonin tornien sokkeloissa ihmetellen kului aikaa, ja iltapäivä oli pitkällä kun maltoimme laskeutua alas temppelistä. Bayon oli ehdottomasti päivän paras tuttavuus, eikä enää yhtään harmittanut ettei Bapuonille ollut päässyt. Jos Angkor Tomista pitäisi valita yksi vierailukohde olisi se ehdottomasti Bayon. Sen verran erikoinen ilmestys rakennelma oli ollut.
Bayon.
South entrance of Angkor Tom.
Viimeisenä olimme toivoneet voivamme kiivetä Bakheng kukkulalle, mistä olisi näkymä Angkor Watille. Kuskimme kuitenkin ilmoitti ettei se onnistu, minkä kävimme vielä varmistamassa paikan päälläkin. Jokin aika sitten yksi korealainen ryhmämatkalainen oli tippunut alas kiivetessään tungoksessa ylös jyrkkää kasvillisuuden peittämää portaikkoa ja oli kuollut. Tästä syystä Bakheng oli toistaiseksi suljettu turisteilta.
Bakheng.
Hieman suunniteltua lyhyemmäksi jäänyt temppelikierros ei harmittanut, ja sateen loputtua jäi hyvää aikaa viettää loppu iltapäivä hotellin altaalla. Illalla suuntasimme tekemään viimeiset ostokset baarikadun vieressä sijaitsevalle Pha Chaun kauppakujille. Tämän jälkeen nautimme paikallisesta barbequesta strutsin, krokotiilin ja naudan lihaa. Kenguru oli päässyt loppumaan. Hieman kyllä epäilen joko lihan laatua, tai eläinten ruokavaliota. Tietäen nyt kuitenkin että mm. strutsia nyt syödään jonkin verran Suomessakin. Sen verran karmean makuista lintu oli, että saa minun puolestani jäädä rauhassa munimaan jatkossa. Kroko oli periaatteessa hyvää, mutta hieman kalamaista, minkä takia ei aivan päässyt suosikki ruokieni joukkoon. Ja lehmä nyt oli lehmää.
Pha Chau market.
Kaiken kaikkiaan Kambutseasta, ihmisistä, Siem Reapistä ja Angkorin temppeleistä jäi todella hyvä fiilis. Ehdottomasti haluan mennä käymään Kambutseassa toistenkin, ja Siem reap tulee olemaan varmasti listan yläpäässä kohdetta valittaessa. Temppeleissä voisi viettää enemmänkin aikaa, eikä kaikissa tietenkään tullut edes käytyä. Loistava paikka, nyt kun taas muistelee niin alkaa oikein tekemään mieli takaisin. Hmmm.
No comments:
Post a Comment