Ihastuin kuitenkin Vietnamiin heti (taas). Hotellimme oli vanhassa kaupungissa, joka kuhisi pyöräilijöitä, autoja, skoottereita ja kaikenlaisia kyydin tarjoajia. "Hey Mister, where you wanna go!". Ilma oli kuuma ja kostea ja olin pitkästä aikaa Kaakkois-Aasiassa. Tyyneen valtamereen verrattuna kaikki tuntui loksahtavan nopsaan kohdalleen, ja neuvottelut takseista, retkistä, junalipuista ja lennoista sujui kuin sitä olisi tehnyt koko ikänsä.
Varasimme junamatkan Sapaan Pohjois-Vietnamiin ja risteilyn Halong baylle. Ja lupailimme palata asiaan Laosin lentolippujen kanssa. Meille jäi muutama päivä aikaa tutustua Hanoihin, ja se oli tarkoitus käyttää tehokkaasti.
Ehdimme tutustua Hoan Kiem-järven ympäristöön, Army museoon, HCM museoon, Fine arts museoon, Kirjallisuuden temppeliin, HCM masoleumiin, Vesinukketeatteriin, Lenin puistoon, St. Joseph katedraaliin ja Hoa le vankilaan.
Armeijamuseo keskittyi pitkälti ranskalaisia, japanilaisia ja amerikkalaisia vastaan käytyihin taisteluihin. Mikä tietysti ymmärrettävää. Esillä runsaasti valokuvia, ja jonkin verran vanhaa kalustoa.
Army museum.
HCM museo ja mausoleum kuuluivat myös ehdottomiin vierailukohteisiin. Museo oli outo kokoelma modernia tulkintaa ja sotahistoriaa. Oma osastonsa oli myös annettu Pohjois-Korealle ja historiallisille valokuville. Setä Ho oli kyllä kuvien perusteella jonkin verran kollegoitaan enemmän kosketuksissa todelliseen maailmaan. Verrattuna nyt vaikka Maoon ja Staliniin.
HCM museum.
HCM mausoleum.
Water puppetry.
Taidemuseo oli yksi harvoista museoista, joka oli pyhäpäivänä auki. Elämyksenä ei kummallinen, varsinkaan kiinalaisten taidemuseoiden jälkeen, mutta kohtuullisen kompakti ja nopeasti käyty. Valtion museoiden ja monumenttien ollessa kiinni, olivat kuitenkin myös temppelit auki, joten kirjallisuuden temppeliin oli tutustuttava.
Fine art´s museum.
Temppeli oli toiminut munkkien pitämänä yliopistona, siksi kirjoihin viittaava nimi. Vinkki tästä paikasta oli itseasiassa tullut katubaarissa edellisenä iltana, kun olimme pohdiskelleet aukiolevia paikkoja. Temppelialue oli rauhallinen ja kaunis, ja aivan kuten taidemuseokin, nopeasti käyty.
Temple of literature.
Viimeisenä vierailukohteena Hanoissa oli Hoa len vankila. Ranskalaisten vietnamilaisille rakentama vankila, missä loppujen lopuksi vietnamilaiset päätyivät säilyttämään amerikkalaisia vankeja. Vankila on suuriksi osin tuhottu, ja tilalle rakennetaan toistaan hienompia tornitaloja. Mutta ilmeisesti sen verran vakaan kassavirran vankila tuottaa, ettei sitä ole haluttu laittaa maantasalle kauttaaltaan. Kannatti käydä, vaikka hieman HCMC toistoa alkoikin olla jo nähtävyyksien katselussa.
Hoa le prison.
Escape route.
Luonnollisestikin suurin osa Vietnamin nähtävyyksissä pyörii maan sotien ympärillä, ja muutaman valokuvanäyttelyn nähtyään alkavat nähtävyydet nopeasti toistamaan itseään. Kaupunkien ulkopuolelle on lukuisia taistelupaikkoja, joihin turisteja rahdataan joskus päivien matkojen takaa. Ennen lähtemistä näille fiilistelymatkoille, kannattaa kysysä itseltään mitä matkalta odottaa. Usein matkan päässä on vain tyhjä pelto, yksinäinen bunkkeri ja muutama valokuva. Täytyy olla todella kiinnostunut taistelupaikoista, jos näitä peltoja jaksaa kierrellä.
St. Joseph cathedral.
Itselleni parhaat kokemukset ja elämykset Hanoissa tulivat vanhan kaupungin kaduilla, kierrellessä järven rantaa ja nauttiessa paikallisesta ruuasta. Mitä ei kyllä ollut helppo löytää. Aluksi pyörimme toisten turistien suosimissa paikoissa, mutta kokeilut olivat enemmän tai vähemmän epäonnistuneita. Sitten lähdettiin poikkeamaan hieman pääkaduilta, ja ruoka alkoi olla huomattavasti maukkaampaa. Kyllä sitä chiliä, limeä, korianteria, inkivääriä ja sitruunaruokoa olla pitää! Ehdottomana suosikkina Vietnamista edelleen Pho bo - lihakeitto.
Yllättäen Hanoista puuttui patonki-, juusto- ja viinikulttuuri, mikä mieleeni oli jäänyt HCMC:stä aikaisemmalta vierailultani. Päätimme jatkaa kadonneiden patonkien metsästystä muualta Vietnamista.
No comments:
Post a Comment