Ho Chi Minh city

Ho Chi Minh (kuten Kiinan, Venäjän ja Korean toverit kaupunkia kutsuvat), tai Saigon (kuten kapitalistinen maailma kaupunkia kutsuu), osoittautui hiljaisemmaksi ja pienemmäksi kuin mm. Shanghai, Hong Kong, Jakarta tai Bangkok. Runsaalla kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen paljoudella liikenteen kaoottisuus onnistui kuitenkin vetämään vertoja isommillekin aasialaisille serkuilleen.



Here we go and cross the street. Be brave. And calm.

Koska aikomuksena oli viettää Vietnamissa ainoastaan hieman yli viikko, niin majoitus oli varatttu Ho Chi Minhistä koko täksi ajaksi, ja tyytyminen oli päiväretkiin. Viikko alkoi omatoimisella kaupungin kiertelyllä. Ho Chi Minhin keskusta ei ole suuren suuri, ja sen talsii yhdessä päivässä jo useampaan kertaan ympäri. Ostokset pystyy keskittämään kätevästi muutamille pääkaduille ja marketteihin, joista kuuluisin lienee Ben Thanh.



Saigon river.

Pha Thu Thiem....?

Nopealla silmäyksellä näki että kiinalaisten vaikutus oli suuri. Kiinalaisia ravintoloita Shanghai-tyyppisellä menulla löytyi joka kulmasta. Myös Vietnamin kielestä löytyy runsaasti kiinasta lainattuja sanoja. Kuten myös marketeista löytyi runsaasti Kiinasta tuotuja tuotteita. Ostoksia tehdessä koitin parhaani mukaan vältellä kiinalaisia tavaroita, ja keskittyä tinkimään vietnamilaistyylisestä krääsästä. Mukaan tarttui mm. syömäpuikkoja plus pidikkeitä, lakkataulu, vietnamilainen mekko plus kengät, alkoholijuomia (kiitos ranskalaisten siirtomaavallan), mausteita ja kuivattuja hedelmiä.

Uncle Ho.

Omatoimisesti vierailimme mm. eläintarhassa, jonka yhteydessä oli puutarha ja Ho Chi Minh museo. Eläintarha oli ok, mutta puutarha oli keskittynyt lähinnä esittelemään vanhoja puita. Ei siis kauheasti säväyttänyt. Ho Chi Minh museossa kuvaaminen oli kielletty, ja museo koostui yksittäisistä esineitä useilta vuosisadoilta.

Salad with lizard.

Love is in the air.

Botanical something.

Siesta time.

Waiting for a lunch?

Waiting for several lunches.

Museossa esitettiin myös vietnamilaista erikoisuutta, vesinukketeatteria. Vesinukketeatteri on kai lähtöisin Pohjois-Vietnamista, joten Ho Chi Minhissä siihen ei juurikaan törmää. Vaikkei museo muuten ollutkaan kummoinen kannatti siellä käynti jo pelkän esityksen vuoksi.

Water puppetry. Fire and water!

Matkasuunnitelma Vietnam

Edellisestä reissusta onkin jo kulunut muutama viikko, minä aikana on käyty ennakkoäänestämässä, kuntoiltu ahkeraan ja kaupunkikierrätetty Suomesta tullutta vierasta (kiva kun käy vieraita).
Koska kesä ei näytä vielä tulevan Shanghaihin (täällä sataa), lähden vastaanottamaan sitä Ho Chi Minhiin (ex-Saigon).
Palataan asiaan reilun viikon päästä :-)

Synttärit!

Hihhiii!!! Meikäläinen se täyttää tänään vuosia!!

Lahjojen lisäksi odotan vanhenemista innolla, koska haluan tulla:

- Päättäväisemmäksi. Vanhemmille naisille asioista päättäminen tuntuu olevan niin helppoa. Ja turha koittaa asettua kaiken kokeneen kärpän tielle.

- Välinpitämättömämmäksi asioita ja henkilöitä kohtaan, joilla ei ole elämääni mitään vaikutusta. Näin voi keskittyä oikeasti tärkeisiin aisoihin. Vanhemmat naiset ovat ignooraamisen maailmanmestareita.

- Itsevarmemmaksi. Elämänkokemus tuo tämänkin tullessaan. Sitä oppii, että on aina parhaan painoinen, pituinen, ryppyinen jne. juuri sellaisena kuin kulloinkin on.

- Varakkaammaksi. Niin se vaan on, ettei kukaan lukiossa ole rikkaimmillaan. Enää ei kaikkea tarvitse hankkia, vaan kaikki tarpeellinen on jo hankittu.

- Tyylikkäämmäksi. Oranssit hiukset, nenälävistykset, mustat minihameet ja punaiset maiharit on jo kokeiltu. Ajanmyötä oppii mistä pitää ja mikä itselleen sopii.

- Itsekkäämmäksi. Oppii ettei itsensä hengiltä raatamalla voita mitään. Vaikka Reiskalle joka päivä klo 7 löisi eteen kuuden ruokalajin illallisen ei se omaa elämänlaatua paranna. Kannattaa siis siirtyä keittiön puolelta kauneussalonkiin hemmottelemaan itseään. Ennen kuin on liian myöhäistä.

Hyvää syntymäpäivää minulle!

Hong Kongin nähtävyydet

Hong Kongista, tai oikeastaan Kowloonin puolelta, löytyy lukuisia museoita ja näyttelyitä. Monissa tapauksissa Hong Kongin ja Kiinan historia on näyttävästi esillä. Päätin kuitenkin jättää väliin Shanghaistakin löytyvät taide-, historia- ja tiedemuseot, ja vierailla avaruusmuseossa (Space museum). Oikeastaan ainoastaan siksi etten vastaavassa paikassa ole aikaisemmin käynyt.

Our solar system.

Museo itsessään oli aika pieni, ja enemmänkin keskittynyt interaktiivisten vetonaulojen esitelyyn. Mikäs siinä, aina on kiva leikkiä avaruusseikkailua. Näyttelyalueen ja pelien lisäksi museon planetaariossa esitettiin elokuvia. Osa liittyi avaruuteen ja osa ei. Itse päädyin aikataulullisista syistä katsomaan elokuvan, joka käsitteli Pluton pudottamista pois planeettojen joukosta. Esitys oli ok, kovaäänisistä tarina tuli kantonin kiinaksi, mutta onneksi jokaisella istuimella oli kuulokkeet joista sai valittua englannin kielisen selostuksen.

Space animals.

Avaruusmuseo oli nopeasti käyty eikä sieltä oikein mitään uutta tietoa herunut. Ihan kiva aikuisten leikkipaikka.

Lautta-ajeluiden lisäksi varmasti suosituin vierailukohde Hong Kongin turistien keskuudessa on Hong Kongin puolella olevan kukkulan huipulla käynti (Peak). Eli siis huipulle menevään ratikkaan ja ylös. Päätepysäkille on turisteja varten rakennettu terminaali, josta löytyy matkamuistokojua ja ravintolaa useassa kerroksessa. Rakennuksen katolla on sitten se näköalapaikka mistä turistien kuuluu ottaa Hong Kongin maisema kuvat.

The way up to Victoria Peak.

Hong Kong.

Huipulle ei kannata huonolla säällä mennä, sillä huippu saattaa olla pilvien peitossa jolloin mitään ei tietenkään näy. Näkymien lisäksi huipulta löytyy Madame Tussaudin vahakabinetti. Kabinetti oli yllättävän iso, tosin uusimmat hahmot olivat kiinalaisia. Osa vanhemmista vahanukeista ei mennyt täydestä maalin lohkeillessa nuken käsistä. Mutta todella elävännäköisiäkin hahmoja joukosta löytyi. Jos ei ole vieraillut Lontoossa on tämä ihan oiva paikka käydä pällistelemässä kuuluisia vahanukkeja.

Indiana Jones was ok.

Some chinese artist. But figure looked very much like real person.

Also very good figure.

This doesn't look like real person at all. So I guess figure is very successful.

Uusimpien nähtävyyksien joukkoon kuuluu Ngong Ping 360 astetta. Eli Lantau saaren kukkulalle rakennettu kylä jonka kyljessä on iso istuva Buddha. Kylä itsessään ei ole kummoinen, ja Buddhallekin on aikamoinen matka kylästä, mutta matka kylään on kokemisen arvoinen. Joko puolisen tuntia kestävä kaapelivaunuajelu, tai ties kuinka monta tuntia kestävä patikointi.

To Ngong Ping...

...360.

Varmaan on sanomattakin selvä, että tämä blondi valitsi kaapelivaunun. Näkymät olivat hyvät, ja niitä oli aikaa ihailla. Hieman harmitti että rata oli niin syrjässä, ettei Hong Kongia tai Kowloonia näkynyt vilaukseltakaan. Itse kylässä olisi ollut jotain apina-ja teatteriesityksiä tarjolla erillisestä maksusta, mutta taas aikataulullisista syistä tyydyimme ihastelemaan itse kylää, ja hieman kauempana istuvaa jättimäistä Buddhaa.

Village and the world's tallest outdoor seated bronze Buddha.

Enemmille nähtävyyksille ei muutaman päivän visiitillä liiennyt aikaa. Hong Kong tarjosi pehmeän laskun Kiinaan niin kelien, kielen kuin kulttuurinkin puolesta.

Hong Kong

Hong Kong tuntui paluulta sivistyksen pariin. Tässä vaiheessa matkaa myös tuli mieleen että tämähän on varsinainen kielimatka, valitaan vain maita missä puhutaan englantia...

Hong Kong still have their own flag.

Siis takaisin Kiinassa. Vaikkei se ihan siltä tuntunut. Honkkarilaiset olivat kuin kiinalaisia, mutta oudon kohteliaita, ystävällisiä ja siistejä. Ihan kuin paranneltu versio perus shanghailaisesta. Ja tietysti se, että joka paikassa puhuttiin loistavaa englantia, ja kaikki tekstit olivat englanniksi, sai tuntumaan ettei Shnaghai mitenkään voi sijaita samassa maassa. Ja kauanhan näin olikin.

Hong Kong on siis onnistunut säilyttämään ainakin osan englantilaisten perinnöstä. Positiivisessa mielessä. Tämä tekee Hong Kongista helpon paikan länkkärille vierailla ja asua.
Hong Kongissa yhdistyy mukavalla tavalla kiinalainen palvelukulttuuri (joka on kyllä vailla vertaansa), ja se että palvelua saa ymmärrettävällä kielellä (palvelusta ei ole paljon iloa jollei dialogia saada aikaiseksi).

Rare, but not totally unusual sight.

Muunmuassa ulkona syöminen oli todella, noh, herkullisen helppoa. Siinä missä Shanghaissa italialaisessa paikassa pastana tarjotaan nuudeleita, ja meksikolaisessa kanafajitaksessa kanan nokka törröttää leivän välistä, niin Hong Kongissa ilman kummempaa paikan valintaa, tai tutustumista menuun, sai aina loistavaa ruokaa. Ruokapaikkoja on tietysti saarilla ympäriinsä, mutta jos ravintola-aluetta etsii kannattaa tutustua mm. SOHO:n tarjontaan.

Street escalator in SOHO. Up we go!

Majoituimme Hong Kongin saaren puolelle, mutta liikuttua tuli Kowlooniin ja takaisin useampaan otteeseen lautoilla (mm. Star ferry) ja metrolla. Metro on vaivaton käyttää ja muutaman päivän turistikorttiin saa yhdistettyä lentokenttäjunan. Taksia ei kentältä kannata keskustaan ottaa, sillä juna on todella vaivaton. Hong Kongin taksien hinnat eivät ole yhtä halpoja kuin muualla Kiinassa. Varsinkin kun matkalaukuista veloitetaan takseissa erikseen.

Hong Kong by day.

Lautalla Hong Kongin ja Kowloonin välin liikkuminen on muutenkin kannattavaa jo maisemien katselu mielessä. Muistutti minua Shanghain Bundista. Näkymät kannattaa käydä katsomassa päivällä ja yöllä. Jollei halua lauttamatkailla voi näkymiä ihailla terminaalien vierestä rannalta käsin.

Hong Kong by night.

Hong Kongissa oli uuden vuoden jälkeiset alennusmyynnit hyvässä käynnissä ja vaatteita 50 ja 70 prosentin alennuksella tuli shopattua huolella. Toisin kuin Shangaissa, niin Honkkarin liikeistä isompikin länkkäri löytää oman kokonsa. Katumarkkinoista tuli vierailtu Mongkokin urheilu-, elektroniikka- ja naistentavarakaduilla sekä Temple Streetin yömarkkinoilla. tavara oli kovin samaa kuin Shanghain kopiomarkkinoilla, ainoana erona ehkä että kojujen joukosta löytyi aikuisviihderekvisiittaa ja tinkiminen kävi helposti. Ainakin Shanghain markkinoilla treenanneet pääsevät täällä helposti alempiin hintoihin kuin Shanghaissa.

Mongkok.

Shoppailu tuli hoidettua suurimmaksi osaksi Kowloonin puolella, kun taas syöminen hoitui Hong Kongin puolella. Hong Kongin Hollywood Boulevardin antiikki- ja taideliikkeissä tuli myös vierailtua, mutta muutaman esineen hintatiedustelun jälkeen totesin jatkossakin tyytyväni kiinalaiseen kopioantiikkiin.

Temple street's night market.

Suuren suuri Hong Kong ei ole, ja hieman kuten Singaporessakin, niin muutamassa päivässä ehtii jo paljon. Ostosten lomassa kiertelimme toki myös nähtävyyksiä.

Sohoton - Samar

Samarin saarella sijaitsevassa Sohoton luonnonpuistossa voi patikoinnin lisäksi ihmetellä mm. tippukiviluolia. Patikointi ei houkuttanut, mutta jalka vipatti luolien suuntaan. Eli LP auki ja tutkailemaan miten Sohoton luoliin pääsisi tustustumaan. Teoriassa yksinkertaista, jeepney Maasinin bussiasemalta, hypätään pois kyydistä Baseyssä, mennään maksamaan pakolliset maksut kylän turismitoimistoon, joka järjestää kyydin ja oppaan. Eli eikun bussiasemalle.

Jeepneyt olivat jo tuttuja matkalta Paloon joten arvelin kyydin Baseyhin lähtevän samalta torilta. Torilla käännyin jo tutuksi tulleen harmaa hapsisen kyytienjärjestelijä ukon puoleen. Kuullessaan matkakohteeni alkoi hän huito rannan suuntaisesti "Boat?". Muistelin että Baseyhin pääsi myös veneellä, mutta matka kestäisi kauemmin. Eli "No, jeepney". Huitominen rannansuuntaisesti jatkui. Selvisi että Baseyn jeepneyt lähtevät hieman kauempaa.

Streets of Basey.

Jeepneyden kylkiä tarkastellen (kylkiin on maalattu määräkaupungin nimi) lähdin kävelemään rantaa pitkin. Hyppäsin ensimmäiseen jeepneyhin jossa Baseyn nimi esiintyi ja arvelin sen olevan lähdössä pian sillä kyydissä oli jo useita muita matkustajia, ja matkatavaroita. Filippiiniläiset ovat puheliasta kansaa, ja heitä hieman ihmetetty turistin läsnäolo paikallisten kulkuvälineessä. Kun sanoin olevani matkalla Baseyhin kyydissä ollut vanha mies huitoi pakettiautojen suuntaa, ja ilmoitti että ne vievät Baseyhin, tämä jeepney ajaa vain Baseyn ohi enkä tietäisi missä jäädä pois kyydistä. Silmäilin tyhjiä pakettiautoja joissa ei ollut määräkaupunkia esillä epäluuloisesti. Tulin siihen lopputulokseen, että kyseessä lienee vanhan miehen kaveri joka kyyditsee turisteja kovalla hinnalla. Ilmoitin pysyväni jeepneyssä. Matkustajia nauratti.

Muncipal tourism office of Basey.

Matka kesti hiemna alle tunnin eikä ollut pelkoa ettei jatko kyytiä olisi ollut saatavilla, sillä Baseyn pysäkillä oli jo useita pyörätakseja odottamassa. Turismitoimistossa maksoin pakolliset maksut. Opas olisi kuulema odottamassa määränpäässä. Kysyin miten pääsen takaisin Taclobaniin, kun palaan luolilta. Toimiston henkilökunta osoitti pihalla seisovia pakettiautoja. Samanlaisia kuin mitä matkatoverini olivat minulle ehdottaneet Taclobanissa. Kysyin hintaa. 5 pesoa enemmän kuin Jeepney, mutta paku menee suoraan Taclobaniin eikä pysähtele matkalla. Omaa epäluuloisuuttani manaten hyppäsin veneen kyytiin, ja lähdimme seilaamaan kohti Sohoton luolaa, joka oli luolista isoin.

Vehicle of the day.

Passing traffic.

Muutaman tunnin venematkan päätteeksi joen penkat muuttuivat jyrkästi vedestä kohoavaksi kallioiksi. Olimme perillä. Veneen ohjaaja huitoi katoksia kohti, ja ilmoitti että opas on luolassa ja että meidän pitäisi odottaa. Niinpä jäimme odottamaan. Ja odotimme.

Local houses.

Puolisen tunnin kuluttua opas ilmestyi paikallisen naisen ja länsimaalaisen miehen kanssa luolasta. Oppaita oli siis vain yksi joka odotteli luolan luona saapuvia turisteja. Opas vaikutti tylyltä, enkä saanut miehen puheesta aluksi selvää. Kiitin mielessäni faktaa, että opastus oli ilmaista eli maksu oli vapaaehtoinen. Odotuksesta hieman ärsyyntyneenä lähdimme kiertämään luolia. Opas muuttui luolassa kuin toiseksi ihmiseksi. Hän kertoi värikkäitä, ja usein hieman härskejä tarinoita kivimuodostelmista, usutti valopoikaa näyttämään valoa paremmin, jotta saisimme hyvä valokuvia ja varoitteli maassa olevista kuopista.

Sohoton cave.

Resident of cave.

Another resident.

It was beauty of nature. Guide told us funny, and not always so innocent, stories about stones.

Kierros oli hauska, ja opas oli puheliaalla tuulella ja vastaili auliisti Filippiinejä koskeviin kysymyksiimme. Reilun tunnin kestäneen kierroksen päätteksi päädyimme antamaan reilun tipin. Veneen ohjaaja oli jo odottamassa meitä, ja lähdimme sateiselle paluumatkalle Baseyhin.

Hmm-m.

Sohoton luonnonpuisto oli varmastikin Taclobanin nähtävyyksistä hienoin. Matkaa Sohoton luolalta olisi voinut jatkaa muihin luoliin, mutta päätimme palata Baseyhin tässä vaiheessa, sillä emme tienneet mihin aikaan viimeinen kuljetus Taclobaniin lähtisi. Baseyssä kun ei ole mitään muuta nähtävää, joten yöpyminen siellä ei houkuttanut.

Leaving cave.

Likomärkinä tungimme itsemme Taclobaniin lähtevään pakuun, ja tunnin kuluttua olimme pakkaamassa hotellilla. Seuraavan aamun lento Hong Kongiin lähtisi varhain.

Tacloban

Viikon sukeltelun jälkeen oli aika siirtyä Taclobaniin, Leyten saaren pääkaupunkiin. Kuljetus oli varattu resortista, mutta hotellia ei ollut kiikarissa. Resortin työntekijöiden ehdotus kysyä suosituksia kuskilta kaatui yhteisen kielen puutteeseen. Filippiineillä melkein kaikki puhuvat englantia ainakin jonkinlaisella korostuksella. Mutta meidän kusksi nyt sattui olemaan yhtä kielitaidoton kuin virkaveljensä Shanghaissa.

Joten kiersimme siis seitsemisen Lonely Planetin suosittelemaa hotellia, kun saavuimme Taclobaniin. Muutaman hotellin jälkeen tuli selväksi ettei hotellihuoneelta kannata kummia odotella. Milloin lämmintä vettä ei tullut huoneeseen, milloin ikkunan takana oli rakennustyömaa, milloin torakat juoksivat vastaan kun huoneen ovi avattiin. Kierroksen lopuksi päädyimme suht hyvätasoiseen keskustahotelliin mistä otimme isoimman ja kalleimman huoneen mitä löytyi. Tarkoittaen siis n. 20 neliön huonetta, ainoastaan hieman homeisella kylppärillä, josta löytyi ainoastaan yksi torakka. Hinta 60 euroa yö.



Streets of Tacloban.

Taclobanista ja sen ympäristöstä löytyi kirkon lisäksi muutama muukin nähtävyys. Filippiinojen kuuluisa leidi Imelda Marcos on kotoisin Leyten saarelta, ja on mm. aikoinaan voittanut Taclobanin missikisoissa tittelin "Rose of Tacloban". Titteli poiki matkan Manilaan, missä Imelda-kaunotar kohtasi tulevan miehensä, ja maan tulevan presidentin Marcosin. Imeldalla on ilmeisesti aina ollut silmää muullekin kuin omalle kauneudelleen, ja ennen maastapakoa Imelda ehti rakennuttaa talon perheelleen mm. Taclobaniin. Tuon kaikkien kenkä- ja käsilaukkufriikkien äidin rakennuttama talo oli siis nähtävä. Ehkäpä näkisin myös vilauksen Imeldan tuhansista kengistä ja laukuista?

Santo Nino Shrine and Heritage Centre - house once owned by Imelda Marcos.

Happy Couple - Imelda and Ferdinand Marcos.

Motskaritaksi alle ja menoksi. Talo kulkee nykyisin nimellä "Santo Nino Shrine and Heritage Centre". Pääsymaksuun kuulu pakollinen opas, joka kuljettaa vieraat talon läpi. Alakerran sissäntuloaulassa aukeni valtava kappeli. Kappelin reunoilla aukesi kymmeniä ovia vierasmakuuhuoneisiin. Alakerran päätti oleskelutila ja ruokasali. Uskonnollisten esineiden lisäksi kaikkiall oli kuvia Imeldasta ja Ferdinandista. Alakerran makuuhuoneisiin oli lavastettu miniaatyyreissä Imeldan elämä. Oleskelutilasta ja ruokasalista löytyi lahjoja mm. Kiinan (Mao Tse Dong), Korean, Neuvostoliiton ja Tsekkoslovakin hallitsijoilta.

It was good be a guest.

Miniature of the "Rose of Tacloban" competition.

Fountain made of shells.

Yläkerrassa oli tanssisali, isompi ruokailihuone ja Imeldan perheenjäsenten makuuhuoneet. Marcosille oli suotu noin 40 neliön makuuhuone, kun taas Imeldalla itsellään oli tuplasti isompi makuusoppi. Kylpyhuone oli kuutisen metriä korkea, ja suihku löytyi tietysti vielä erilllisestä huoneesta. Hmmmm, Imelda on selvästi osannut järjestää muitakin asioita kuin kenkäkaappinsa sisällön...

Big ballroom.

One of many paintings of Imelda.

Valitettavasti kengistä tai laukuista ei näkynyt vilaustakaan, ja opas osasi kertoa että talon irtaimistosta suurin osa on myyty ulkomaille. Imelda on palannut Etelä-Amerikassa viettämästään maanpaosta, ja elelee näinä päivinä Manilassa. Ilmeisesti sillä ehdolla ettei enää koskaa yritä puuttu Filippiinien politiikkaan milläänlailla (Filippiineillä on muuten ollut naispresidentti jo vuosia). Vielä 60-vuotiaanakin Imelda on kuulema varsinainen kaunotar.

In bed with Imelda.

Vase beauty.

Uutta idoliani pohtien palasimme kaupungin keskustaan, ja hyppäsimme torilla Paloon matkaavaan Jeepneyhin. Jeepneyt ovta pitkiä ja varsin koristeellisiä jeeppeä, joilla paikalliset liikkuvat kaupungista toiseen. Paloon matkaa ei ollut kuin kymmenisen kilometriä ja hyppäsimme seuraavan nähtävyyskohteemme kohdalla ulos. MacArthurin maihinousun muistomerkki.

Jeepney.

The Memorial to Gen. MacArthur's Palo Landing.

MacArthur oli amerikkalainen armeijan komentaja, joka piti tukikohtaa Filippiineillä ennen kuin Japanilaiset valloittivat Filippiinit toisen maailmansodan temmellyksessä. Tällöin MacArthur kuulema astuessaan helikopteriin Manilassa sanoi kuolemattomat sanat "I shall return". Ja niin hän tekikin. Muutamaa vuotta myöhemmin Japanin mahti alkoi horjumaan, ja MacArthur joukkoineen nousi maihin Palossa. Filippiinit saivat itsenäisyytensä, ja lunastetun lupauksen kunniaksi maihinousu kohtaan on pystytetty patsas, joka kuvaa MacArthurin ja hänen tovereidensa kävelyä maihin.

Our hotel had a photo exhibition of MacArthur.

Oli tuo lupaus ollut totta tai ei, tai olkoonkin niin ettei amerikkalaisten enää sodan tuossa vaiheessa täytynyt käydä kiivaita taisteluita Filippiinien vapauttamiseksi, niin patsaat olivat näkemisen arvoisia. Ja tarina oikein viihdyttävä kaupunkilegenda. Palon rannalla pääsin myös kokeilemaan paikallista uima-allaskulttuuria vierailemalla rantaresortin allasalueella. Allas oloissa ei ainakaan Leytellä ole kehumista. Harvoista hotelleista allas löytyy ja jos löytyy, on se usein käyttökelvoton. Eivät raukat ymmärrä hyvän päälle. Hieman tuli ikävä Thaimaan hotellien koko sisäpihan kokoisia uima-altaita luolineen, putouksineen ja allasbaareineen.

Pool of the day. I dream about Thailand.

Kaupungin ihmeet oli suurimmaksi osaksi nähty, ja mieli teki trooppisen luonnonhelmaan. Leyten saarelta löytyy muutamakin luonnonpuisto, mutta Taclobania lähin puisto sijaitsee Leyten pohjoispuolella olevalla Samarin saarella. Lonely Planet on ohjeistanut miten tuonne Sohoton-nimiseen puistoon Taclobanista pääsee (Tacloban ei ole mikään turistikeskus, joten pakettiretkistä on turha haaveilla). Paikallinen tursti-info oli vielä jopa vahvistanut kirjan tiedot, joten ei kun matkaan!