7.3.07

Leyte - sukellus

Leytelle oltiin tultu sukeltamaan ja sitähän resortti tarjosi. Nopeasti selvisi että kuuluin resortin harvojen amatöörien joukkoon. Keskus tarjosi Nitrox-sukellusta, ja sukelluksia oli mahdollisuus resortin puolesta tehdä jopa 5-6 päivässä. Aamuisin matkaan lähtiessä useilla oli omat varusteet mukana, ja sukellusta harrastettiin kahden tankin kanssa kalliiden kameroiden kera.

Equipments and divers were transported to the boat.

Itse en kuitenkaan ollut tullut täydentämään PADI koulutustani, ja olinkin poikkeus tyytyessäni sukeltelemaan matalalla (10-20 m), vain päiväsaikaan ja ilman minkäänlaista kameraa.

And yeah, there were a lot of gadgets.

Päivän sukellusreissurutiini oli lähtö klo 8.30, ensimmäinen sukellus ennen puolta päivää ja toinen puolen päivän jälkeen. Takaisin resorttiin iltapäivällä, jonka jälkeen pääsi vielä yhdelle valoisan ajan sukellukselle veneellä. Yösukellukset tehtiin usein rannasta. Ja jos halusi sukeltaa useammin kuin 3-4 kertaa oli mahdollisuus lähteä sukeltamaan rannasta.

Local beach houses.

Muistelin, että Bunakenia oli kehuttu sukeltajien paratiisiksi, enkä aivan ollut ymmärtänyt koulutuksen pyörteissä miksi. Tehtyäni muutaman sukelluksen Leyten kehutuissa vesissä osasin kyllä antaa arvoa Bunakenille enemmän.

This is where whale sharks like to hang out.
Beach boat.

Sukellustoverini kehuivat näkyvyyttä, pehmeitä ja kovia koralleja sekä kalojen runsautta. Itselleni nousi mieleen muistikuvat Bunakenin lähes rajattomasta näkyvyydestä, värikkäistä koralleista ja ympärillä pyörivistä trooppisten kalojen parvista. Leytellä näkyvyys oli kyllä hyvä koko matkani ajan (10-30 m), mutta ei se pystynyt kertaakaan lyömään laudalta Bunakenin superkirkkaita vesiä.

Locals joined us for our search of whale sharks.

Sukeltaminen oli kuitenkin hauskaa. Laitteet tuntuivat tutuilta, ja muutaman päivän jälkeen sukeltamiseen tuli uudenlaista varmuutta. Laivalla ja maalla liikkuminen varusteet päällä sujui luontevammin. Tämä johtui myös osittain taitojen kehittymisen myötä pudotetuista painoista. Mainittakoon nyt, että sukellan edelleen erittäin runsailla painoilla (5-6 kg). Minkäs teet, rasva kelluu. Tosin hyljemäisestä rasvakerroksesta oli pitemmillä sukelluksilla etuakin. Laihojen kiinattarien pukiessä kolmatta pukua päälle olin itse jo sujahtanut 3 mm pitkähihaiseen ja -lahkeiseen pukuun. Ei käynyt kateeksi seuratessa sinertävien ja tärisevien aasialaisten kanssa sisarieni nousemista vedestä hytisemään veneen kannelle. Eläköön rasva.

Do you see it?

Sukellusreissujen kohokohta oli tietysti valashain bongaaminen. Valashaita lähdettiin bongaamaan 6.30 aamulla. Vene matka kesti muutaman tunnin, jonka jälkeen alettiin paikallisten avustuksella paikallistamaan valashaita. Kun valashai oli paikallistettu laitettiin kamppeet niskaan samaan aikaan kun paikalliset pitivät haita (vai onko se valas?) silmällä. Sitten vaan kaikki veteen ja peukut pystyyn että iso kala (vai nisäkäs?) vilahtaa näköpiirissä. Tämän jälkeen takaisin veneeseen, käydään läpi ketkä kalan näkivät ja sama uudestaan.

Ready to go!
Locals spotted a whale shark.

Itse olin mukana kahdella valashain bongausmatkalla. Ja ainoastaan siitä syystä etten ensimmäisillä kerralla onnistunut kyseistä otusta näkemään. Siitä huolimatta, että valashai näyttäytyi kolme kertaa. Melkein kaikki muut veneellä olijat sen näkivät. Toisella reissulla olin viisaampi. Veteen on hypättävä ensimmäisten joukossa sillä valashai saattaa säikähtää sukeltajia ja luikkia pakoon. Noh, toisella kertaa valashai ei ollut ujoa sorttia ja poseerasi edessäni kymmenisen sekunttia, jonka jälkeen pystyin vielä seuraamaan sitä (runsaan välimatkan päästä, valashaita ei saa jahdata) noin minuutin ajan. Toisen reissun toisella sukelluksella koko ryhmämme ui valashain kanssa muutaman minuutin ajan.

Did you saw it? It was huuuuge!

Näky oli aika upea. Valashait jotka bongasin olivat poikasia, 4-6 metrisiä. Valashai kasvaa noin 10 metriseksi. Leyten saarella valashaita pystyy bongaamaan aamu- ja iltapäivisin marraskuusta-huhtikuuhun. Jos sukeltajia on vedessä vähän, ja kaikki malttavat olla jahtaamatta valashaita, saattaa se jäädä uiskentelemaan sukeltajien ympärille. Valashain saa kuitenkin säikäytettyä salamalla, taskulampulla tai jo pelkästään ilmakuplilla. Oman turvallisuuden takia valashaita ei ikinä saa sukeltaa 3-4 metriä lähemmäs. Sen pyrstön isku tekee kipeää, ja saattaa olla hengen vaarallinen jos sukeltaja menettää tajunnan. Valashaihin ei myöskään saa ikinä koskea, sillä sen iho on erittäin herkkä ja se tulehtuu ihmisen bakteereista. Tulehduksen leviäminen saattaa johtaa valashain kuolemaan. Ei kai nyt kukaan halua tappaa otusta jonka haluaa bongata useita kertoja?

Whale shark days were long also for a crew.

Viikon kala (tai nisäkäs) oli siis valashai. Muita kohokohtia olivat riuttahai, pieni rausku, skorpionikalat, useat värikkäät merietanat ja koloistaan kurkistelevat mureenat. Tarjolla olisi ollut myös sukellusreissu bongaamaan merikilpikonnia, mutta päätin pitää välipäivän tuolloin (= olin polttanut nahkani niin pahasti ettei veneelle ollut menemistä). Leyten saarella oli muutakin tarjottavaa kuin vedenalaiset ihmeet.

3 comments:

Anonymous said...

Ihan ensi kertaa satuin blogilistan kautta sivuillesi.. jäin pitkään lueskelemaan.. mielenkiintoista.. ja kuinka paljon kauniita kuvia.. tulen toistekin! Hei täältä kylmästä sohjosta ;)

:o) Maria

http://nukketalo.vuodatus.net

Anonymous said...

Upeita luontoelämyksiä! Valashai ei ole nisäkäs, vaan kala, vieläpä maailman suurin sellainen. Olen kade.

Shanghaig said...

Shanghaissakin on tullut takatalvi, ja lämpötila on vaihdellut 5-10 asteen välillä. Täällä pitäisi jo olla lämpimämpää tähän vuodenaikaan. Hieman kaipaa takaisin Filippiineille.

Yksi koko matkan kohokohdista oli valashain bongaus.
Olen siis nähnyt maailman suurimman kalan! :-)
Olkoonkin etteivät näkemäni yksilöt olleet suurimpia lajinsa edustajia.