Tacloban

Viikon sukeltelun jälkeen oli aika siirtyä Taclobaniin, Leyten saaren pääkaupunkiin. Kuljetus oli varattu resortista, mutta hotellia ei ollut kiikarissa. Resortin työntekijöiden ehdotus kysyä suosituksia kuskilta kaatui yhteisen kielen puutteeseen. Filippiineillä melkein kaikki puhuvat englantia ainakin jonkinlaisella korostuksella. Mutta meidän kusksi nyt sattui olemaan yhtä kielitaidoton kuin virkaveljensä Shanghaissa.

Joten kiersimme siis seitsemisen Lonely Planetin suosittelemaa hotellia, kun saavuimme Taclobaniin. Muutaman hotellin jälkeen tuli selväksi ettei hotellihuoneelta kannata kummia odotella. Milloin lämmintä vettä ei tullut huoneeseen, milloin ikkunan takana oli rakennustyömaa, milloin torakat juoksivat vastaan kun huoneen ovi avattiin. Kierroksen lopuksi päädyimme suht hyvätasoiseen keskustahotelliin mistä otimme isoimman ja kalleimman huoneen mitä löytyi. Tarkoittaen siis n. 20 neliön huonetta, ainoastaan hieman homeisella kylppärillä, josta löytyi ainoastaan yksi torakka. Hinta 60 euroa yö.



Streets of Tacloban.

Taclobanista ja sen ympäristöstä löytyi kirkon lisäksi muutama muukin nähtävyys. Filippiinojen kuuluisa leidi Imelda Marcos on kotoisin Leyten saarelta, ja on mm. aikoinaan voittanut Taclobanin missikisoissa tittelin "Rose of Tacloban". Titteli poiki matkan Manilaan, missä Imelda-kaunotar kohtasi tulevan miehensä, ja maan tulevan presidentin Marcosin. Imeldalla on ilmeisesti aina ollut silmää muullekin kuin omalle kauneudelleen, ja ennen maastapakoa Imelda ehti rakennuttaa talon perheelleen mm. Taclobaniin. Tuon kaikkien kenkä- ja käsilaukkufriikkien äidin rakennuttama talo oli siis nähtävä. Ehkäpä näkisin myös vilauksen Imeldan tuhansista kengistä ja laukuista?

Santo Nino Shrine and Heritage Centre - house once owned by Imelda Marcos.

Happy Couple - Imelda and Ferdinand Marcos.

Motskaritaksi alle ja menoksi. Talo kulkee nykyisin nimellä "Santo Nino Shrine and Heritage Centre". Pääsymaksuun kuulu pakollinen opas, joka kuljettaa vieraat talon läpi. Alakerran sissäntuloaulassa aukeni valtava kappeli. Kappelin reunoilla aukesi kymmeniä ovia vierasmakuuhuoneisiin. Alakerran päätti oleskelutila ja ruokasali. Uskonnollisten esineiden lisäksi kaikkiall oli kuvia Imeldasta ja Ferdinandista. Alakerran makuuhuoneisiin oli lavastettu miniaatyyreissä Imeldan elämä. Oleskelutilasta ja ruokasalista löytyi lahjoja mm. Kiinan (Mao Tse Dong), Korean, Neuvostoliiton ja Tsekkoslovakin hallitsijoilta.

It was good be a guest.

Miniature of the "Rose of Tacloban" competition.

Fountain made of shells.

Yläkerrassa oli tanssisali, isompi ruokailihuone ja Imeldan perheenjäsenten makuuhuoneet. Marcosille oli suotu noin 40 neliön makuuhuone, kun taas Imeldalla itsellään oli tuplasti isompi makuusoppi. Kylpyhuone oli kuutisen metriä korkea, ja suihku löytyi tietysti vielä erilllisestä huoneesta. Hmmmm, Imelda on selvästi osannut järjestää muitakin asioita kuin kenkäkaappinsa sisällön...

Big ballroom.

One of many paintings of Imelda.

Valitettavasti kengistä tai laukuista ei näkynyt vilaustakaan, ja opas osasi kertoa että talon irtaimistosta suurin osa on myyty ulkomaille. Imelda on palannut Etelä-Amerikassa viettämästään maanpaosta, ja elelee näinä päivinä Manilassa. Ilmeisesti sillä ehdolla ettei enää koskaa yritä puuttu Filippiinien politiikkaan milläänlailla (Filippiineillä on muuten ollut naispresidentti jo vuosia). Vielä 60-vuotiaanakin Imelda on kuulema varsinainen kaunotar.

In bed with Imelda.

Vase beauty.

Uutta idoliani pohtien palasimme kaupungin keskustaan, ja hyppäsimme torilla Paloon matkaavaan Jeepneyhin. Jeepneyt ovta pitkiä ja varsin koristeellisiä jeeppeä, joilla paikalliset liikkuvat kaupungista toiseen. Paloon matkaa ei ollut kuin kymmenisen kilometriä ja hyppäsimme seuraavan nähtävyyskohteemme kohdalla ulos. MacArthurin maihinousun muistomerkki.

Jeepney.

The Memorial to Gen. MacArthur's Palo Landing.

MacArthur oli amerikkalainen armeijan komentaja, joka piti tukikohtaa Filippiineillä ennen kuin Japanilaiset valloittivat Filippiinit toisen maailmansodan temmellyksessä. Tällöin MacArthur kuulema astuessaan helikopteriin Manilassa sanoi kuolemattomat sanat "I shall return". Ja niin hän tekikin. Muutamaa vuotta myöhemmin Japanin mahti alkoi horjumaan, ja MacArthur joukkoineen nousi maihin Palossa. Filippiinit saivat itsenäisyytensä, ja lunastetun lupauksen kunniaksi maihinousu kohtaan on pystytetty patsas, joka kuvaa MacArthurin ja hänen tovereidensa kävelyä maihin.

Our hotel had a photo exhibition of MacArthur.

Oli tuo lupaus ollut totta tai ei, tai olkoonkin niin ettei amerikkalaisten enää sodan tuossa vaiheessa täytynyt käydä kiivaita taisteluita Filippiinien vapauttamiseksi, niin patsaat olivat näkemisen arvoisia. Ja tarina oikein viihdyttävä kaupunkilegenda. Palon rannalla pääsin myös kokeilemaan paikallista uima-allaskulttuuria vierailemalla rantaresortin allasalueella. Allas oloissa ei ainakaan Leytellä ole kehumista. Harvoista hotelleista allas löytyy ja jos löytyy, on se usein käyttökelvoton. Eivät raukat ymmärrä hyvän päälle. Hieman tuli ikävä Thaimaan hotellien koko sisäpihan kokoisia uima-altaita luolineen, putouksineen ja allasbaareineen.

Pool of the day. I dream about Thailand.

Kaupungin ihmeet oli suurimmaksi osaksi nähty, ja mieli teki trooppisen luonnonhelmaan. Leyten saarelta löytyy muutamakin luonnonpuisto, mutta Taclobania lähin puisto sijaitsee Leyten pohjoispuolella olevalla Samarin saarella. Lonely Planet on ohjeistanut miten tuonne Sohoton-nimiseen puistoon Taclobanista pääsee (Tacloban ei ole mikään turistikeskus, joten pakettiretkistä on turha haaveilla). Paikallinen tursti-info oli vielä jopa vahvistanut kirjan tiedot, joten ei kun matkaan!