Jeepneyt olivat jo tuttuja matkalta Paloon joten arvelin kyydin Baseyhin lähtevän samalta torilta. Torilla käännyin jo tutuksi tulleen harmaa hapsisen kyytienjärjestelijä ukon puoleen. Kuullessaan matkakohteeni alkoi hän huito rannan suuntaisesti "Boat?". Muistelin että Baseyhin pääsi myös veneellä, mutta matka kestäisi kauemmin. Eli "No, jeepney". Huitominen rannansuuntaisesti jatkui. Selvisi että Baseyn jeepneyt lähtevät hieman kauempaa.
Streets of Basey.
Jeepneyden kylkiä tarkastellen (kylkiin on maalattu määräkaupungin nimi) lähdin kävelemään rantaa pitkin. Hyppäsin ensimmäiseen jeepneyhin jossa Baseyn nimi esiintyi ja arvelin sen olevan lähdössä pian sillä kyydissä oli jo useita muita matkustajia, ja matkatavaroita. Filippiiniläiset ovat puheliasta kansaa, ja heitä hieman ihmetetty turistin läsnäolo paikallisten kulkuvälineessä. Kun sanoin olevani matkalla Baseyhin kyydissä ollut vanha mies huitoi pakettiautojen suuntaa, ja ilmoitti että ne vievät Baseyhin, tämä jeepney ajaa vain Baseyn ohi enkä tietäisi missä jäädä pois kyydistä. Silmäilin tyhjiä pakettiautoja joissa ei ollut määräkaupunkia esillä epäluuloisesti. Tulin siihen lopputulokseen, että kyseessä lienee vanhan miehen kaveri joka kyyditsee turisteja kovalla hinnalla. Ilmoitin pysyväni jeepneyssä. Matkustajia nauratti.
Muncipal tourism office of Basey.
Matka kesti hiemna alle tunnin eikä ollut pelkoa ettei jatko kyytiä olisi ollut saatavilla, sillä Baseyn pysäkillä oli jo useita pyörätakseja odottamassa. Turismitoimistossa maksoin pakolliset maksut. Opas olisi kuulema odottamassa määränpäässä. Kysyin miten pääsen takaisin Taclobaniin, kun palaan luolilta. Toimiston henkilökunta osoitti pihalla seisovia pakettiautoja. Samanlaisia kuin mitä matkatoverini olivat minulle ehdottaneet Taclobanissa. Kysyin hintaa. 5 pesoa enemmän kuin Jeepney, mutta paku menee suoraan Taclobaniin eikä pysähtele matkalla. Omaa epäluuloisuuttani manaten hyppäsin veneen kyytiin, ja lähdimme seilaamaan kohti Sohoton luolaa, joka oli luolista isoin.
Vehicle of the day.
Passing traffic.
Muutaman tunnin venematkan päätteeksi joen penkat muuttuivat jyrkästi vedestä kohoavaksi kallioiksi. Olimme perillä. Veneen ohjaaja huitoi katoksia kohti, ja ilmoitti että opas on luolassa ja että meidän pitäisi odottaa. Niinpä jäimme odottamaan. Ja odotimme.
Puolisen tunnin kuluttua opas ilmestyi paikallisen naisen ja länsimaalaisen miehen kanssa luolasta. Oppaita oli siis vain yksi joka odotteli luolan luona saapuvia turisteja. Opas vaikutti tylyltä, enkä saanut miehen puheesta aluksi selvää. Kiitin mielessäni faktaa, että opastus oli ilmaista eli maksu oli vapaaehtoinen. Odotuksesta hieman ärsyyntyneenä lähdimme kiertämään luolia. Opas muuttui luolassa kuin toiseksi ihmiseksi. Hän kertoi värikkäitä, ja usein hieman härskejä tarinoita kivimuodostelmista, usutti valopoikaa näyttämään valoa paremmin, jotta saisimme hyvä valokuvia ja varoitteli maassa olevista kuopista.
Sohoton cave.
Resident of cave.
Another resident.
It was beauty of nature. Guide told us funny, and not always so innocent, stories about stones.
Kierros oli hauska, ja opas oli puheliaalla tuulella ja vastaili auliisti Filippiinejä koskeviin kysymyksiimme. Reilun tunnin kestäneen kierroksen päätteksi päädyimme antamaan reilun tipin. Veneen ohjaaja oli jo odottamassa meitä, ja lähdimme sateiselle paluumatkalle Baseyhin.
Hmm-m.
Sohoton luonnonpuisto oli varmastikin Taclobanin nähtävyyksistä hienoin. Matkaa Sohoton luolalta olisi voinut jatkaa muihin luoliin, mutta päätimme palata Baseyhin tässä vaiheessa, sillä emme tienneet mihin aikaan viimeinen kuljetus Taclobaniin lähtisi. Baseyssä kun ei ole mitään muuta nähtävää, joten yöpyminen siellä ei houkuttanut.
Leaving cave.
Likomärkinä tungimme itsemme Taclobaniin lähtevään pakuun, ja tunnin kuluttua olimme pakkaamassa hotellilla. Seuraavan aamun lento Hong Kongiin lähtisi varhain.
No comments:
Post a Comment