Maasin & Malitgbo

Maasiniin saavuttiin hengissä. Niin minä kuin muutkin matkan varrella kohtaamani elolliset oliot. Kiikarissa oli muutama paikallinen nähtävyys. Se perinteinen kaupungin kirkko ja eksoottisemman kuuloinen Maasinin taidemuseo (Museum of art).

It is good to get your meat fresh.

Streets of Maasin.

Kirkko löytyi kuin itsestään, ja skootteri parkkeerattiin kaupunkikierroksen ajaksi. Kirkko oli rakennettu 1700-luvulla, ja oli yhä aktiivisessa käytössä. Jumalanpalvelus oli juuri loppunut. Kirkkoja tuntui muutenkin olevan saari täynnä. Uskonnolla (katolilaisuus) on filippiineillä vahva vaikutus. Kai muistatte uutisissa pääsiäisen tienoilla välähtelevät kuvat itsensä ristiinnaulitsevista filippiinoista?

Church of Maasin.

Kirkko ei kuitenkaan ollut kummoinenkaan verrattuna Euroopan katolilaisiin katedraaleihin. Koska kaupungissa kurvailu skootterilla ei innostanut amatööripyöräilijää, niin tyydyin motskaritaksin kyytiin. Kaupunkien sisällä liikkuminen hoituu filippiineillä moottoripyörätakseilla (motorcab), joissa on sivuvaunu, tai vastaavilla polkupyörätakseilla (tricycle). Hinta on noissa kulkupeleissä joustava, ja usein vastaukseksi hintatiedusteluuni sain "up to you".

Amen.

Taidemuseo oli julkisivusta asti todellinen elämys. Jo etukäteen olin tutkinut Lonely Planetin arviota museosta ja saanut sen kuvan, että museo on enemmänkin paikallisten esineiden keräilyvarasto. Sisällä ystävällinen omistajapariskunta oli innokas esittelemään museota, ja vaikutti todellla otetulta että vieraita oli tullut näinkin kaukaa. Yleensä kuulema vain paikalliset koululuokat käyvät tutustumassa "näyttelyihin".

Parrot collection.

Ensimmäiseksi huomioni kiinnittivät värikkäät täytetyt linnut lasivitriineissä. Niiden ympärillä oli täytettynä muita paikallisten metsien asukkaita. Toiselle seinälle oli kerätty hyönteisiä, kaloja ja matelijoita. Seuraavasta huoneesta löytyi astioita, kolikoita, aseita, ruukkuja, kelloja ja melkein mitä vaan voi kuvitella jonkun keräävän.

Wonders of the land and sea.

Esittely oli sydämellistä, ja omistaja halusi ehdottomasti saada vierailijoiden nimet ja kotimaan kirjoitettua pahville, jonka hän voisi ripustaa seinälle muiden esineiden jatkoksi. Paikka oli sairaalloisen sekavan kiinnostava. Suuren suuri se ei ollut, mutta museo olikin pariskunnan koti, josta melkein kaikki tila oli uhrattu keräilyesineille. Pääsymaksua ei ollut, mutta esittelystä antoi mielellään vapaaehtoisen lahjoituksen.

Gun and coin collection.

Maasinista matka jatkui samaa reittiä rantaa pitkin palaten sukellusresorttiin. Sen verran rentoutta ajoon oli kuitenkin tullut, että paluumatka sujui huomattavasti nopeammin. Resortille saapuessani pyörän vuokra-aikaa oli vielä jäljellä niin runsaasti että päätin karauttaa rantatietä eteenpäin kohteena Malitgbon rantakaupunki.

Road view.

Malitgbo oli taas huomattavasti pienempi kuin Maasin. Vierailtua tuli taas paikallisessa kirkossa. Malitgbon siirtomaa-aikaista kummitustaloa (Villa Margarita) tuli ihailtua vain matkan päästä. Vierailu taloon olisi pitänyt järjestää useaa päivää etukäteen. Talo toi väistämättä mieleeni "Skeleton Key" elokuvan talon. Kun talon mustia ikkunoita tuijotti tarpeeksi kauan saattoi vannoa, että ikkunoiden ohi lipui valkoisia hahmoja. Hui!

The ghost house of Malitgbo - Villa Margarita.

Kummituksia tai ei, ennen pimeää oli kuitenkin päästävä takaisin resortille. Ei sen takia että pelkäisin vampyyrejä, vaan sen takia että pimeässä ajaminen lasten leikkiessä mutkittelevalla tiellä ei houkuttanut.

Paluu matkassa oli jo hieman road tripin tuntua, ja rannan maisemia oli mukava katsella. Kiitäessäni skootterilla 40 km/h.

Get your motor runnin', head out on the highway, lookin' for adventure and whatever comes our way...
;-D