Peking - Olympialaiset 2008

Onpa taas olevinaan ollut kiire. Tietokoneen edessä vietetystä ajasta on suuri osa tullut kulutettua syysloman (=häämatkan) suunnitteluun. Nyt liput on hankittu ja ensimmäinen majoitus on varattu. Loput hoidetaan sitten reissun päällä. Koska tällä kertaa tulemme panostamaan hieman parempiin hotliin ja huoneisiin, niin yleensä ei saatavuudesta ole pula.

Mutta ennen kuin Shanghain alati viilevenää keliä pääsee pakoon, niin palataanpa viikon takaisiin tapahtumiin.

Suuntasimme siis suoraan Sheshanilta (josta siis edelleenkin myöhemmin lisää) Pekingin koneeseen, ja hieman yli pari tuntia myöhemmin laskeuduimme Pekingin uudelle lentokentälle terminaali kolmoseen. Nykyisin saakin sitten olla tarkkana Pekingistä lähtiessä mikä kenttä ja mikä terminaali. Terminaalit sijaitsevat automatkan päässä toisistaan, joten saattaa tulla kiirus, jos kenttää täytyy vaihtaa.

Pekingin olympialaisia varten rakennetuista tiloista päätin ensimmäisenä tutustua huolella terminaali kolmosen matkatavarahallin naisten vessaan. Ikinä ei ole vatsatautia ollut ja taas oli...Mutta täytyy sanoa että terminaali näytti hyvältä ja parkkitilaan oli panostettu.

Kun olin uskaltanut luopua vessapaikastani lähti isäntämme johdattamaan meitä kohti kotiaan. Samalla saimme tutustua muutamiin Pekingin olympia määräyksiin. Parittomina päivinä sai ajaa vain parittomilla kilvillä varustetuilla autoilla, joten kuski oli lainannut autoa kaveriltaan. Kun kaarsimme moottoritielle, isäntämme esitteli meille että sisin kaista oli varattu olympiatunnuksilla varustetuille autoille. Noh, ainakaan motarilla ei kummemmin ollut tungosta.

Vatsani ja meidän asettauduttuamme aloilleen, aloimme suunnittelemaan illan ohjelmaa. Nopsa käynti feikkimarkkinoilla, ja illallinen Suomi-ravintolassa. Olen yleensä saanut tingattua Pekingissä paremmin kuin Shanghaissa, joten odotukset olivat kovat. Mutta olympialaiset tekivät tässäkin temput, ja muutaman laukun hankkimiseen upposi muutama tunti. Totesin että annan Pekingin kauppiaille uuden mahdollisuuden olympialaisten ollessa huolella ohi.

Joten suunnistamaan kadun toisella puolella sijaitsevaan Suomi-ravintolaan. Shanghaista vastaava uupuu, vaikka tanskalaiset ovatkin antaneet hyvän yrityksen kiinalaisten koukuttamiseksi salmariin. Salmaria lukuunottamatta pysyttäydyin kuitenkin erossa Suomi-herkuista, ja nautin oikein herkullisen pizzan siiderin kera. Mmmm. Oli hyvää, ja paikka oikein viihtyisä. Toivottavasti toiminta laajenee Shanghaihin asti tulevaisuudessa...

Paukkuja päätettiin säästellä seuraavan päivän kisakoitokseen, painuimme pehkuihin hyvissä ajoin ennen...noh, auringon nousua.

Nautimme seuraavana päivänä isäntiemme valmistaman herkullisen grillilounaan, ja aloimme virittämään liput ja paidat valmiiksi. Olimme päättäneet lähteä kisapaikalle useampaa tuntia ennen kisan alkamista klo 19. Pitihän sitä varata aikaa pällistelyyn ja fiilistelyyn paikan päällä.

Security check.

Ja kyllä kannatti. Heti astuttuamme taksista oli vastassa hymyileviä kisaturisteja, kohteliaita vapaaehtoisia ja siisti kisa-alue. Suuntasimme heti turvatarkastukseen, koska meitä oli varoiteltu, että se saattaisi viedä tovin. Mutta ei hätää. Kymmenen minuuttia myöhemmin liput oli skannattu, ja laukut läpivalaistu. Edessämme aukeni itse kisapaikka, linnunpesä.

Bird nest.

Water cube.

Press centre.

Maleksimme linnunpesän vierustaa ympäri, samalla ottaen runsaasti kuvia ja pysähtyen välillä rupattelemaan muiden suomalaisten kanssa. Täytyy sanoa, että kaikki pisteet suomalaisille kisaturisteille. Fiilis oli kaikilla hyvä, ja odotukset korkealla. Lisäksi useat olivat koristautuneet asiaankuuluvin rekvisiitoin. Omakin mieto puvustukseni herätti joissain kiinalaisissa mielenkiintoa, ja paljon tuli myös oltua kuvattavana. Oli hienoa nähdä, että vaikkei yleisurheilu ole kovin suosittua Kiinassa, eikä tälle päivälle ollut luvassa yleisurheilusta mitään mitaleja kiinalaisille, niin osallistuminen oli silti runsasta, ja kiinnostus kovaa. Noh, se tietysti selittyy sillä että kiinalaiset rakastavat voittajia, ja niitä oli tänäkin iltana luvassa!

Pari tuntia kului ihmetellessä alueen rakennuksia, kuvatessa ja suomalaisten kanssa jutellessa. Sitten olikin aika alkaa suunnistamaan omalle paikalle. Kävimme ostamassa kisaoluet, ja kun löimme peput penkkiin niin naisten korkeushyppy olikin jo alkamassa. 10 minuuttia myöhemmin marssivat kentälle keihäänheittäjät. Nopeasti tuli selväksi, että latvialaiset fanit olivat vähin, mutta äänekkäin, joukoin kannustamassa maan miestään. Norjalaisia paikalla oli muutamia, ja suomalaisia yllin kyllin. Hyvä Suomi! Ja siitä se sitten alkoi.

Tero Pitkämäki.

Teemu Wirkkala.

Tero Järvenpää.

Gadget of the day.

Norjalainen Andreas Thorkildsen oli alusta asti ylitse muiden (valitettavasti). Kun ensimmäinen karsintakierros oli ohi, oli tilanne lupaavalla tolalla ja kaikki suomalaiset mukana kisassa. Sitten alkoi tapahtumaan. Norjalainen heitti olympiaennätyksen (90,57 m) ja metakka stadionilla yltyi. Kultamitallin osalta peli alkoi olla selvä, kunnes Järvenpää kohahdutti kiinalaista yleisöä. Ennen kuin huuto oli lakannut huomasin punaisen lipun nousevan.

Promising.

Pitkämäki.

Wirkkala.

Järvenpää.

Still have hope.

Noooo!

Byaaah.

It is ok. Fourth place ain´t bad.

Ja tämän jälkeen latvialainen Ainars Kovals (86,64 m), joka oli heittänyt erittäin vaihtelevasti, ja jatkuvasti Pitkämäkeä huonommin tempaisi ohi. Olo oli jotenkin typertynyt. Kisan puolessa välissä hopea oli ollut itsestään selvyys, ja pronssistakaan ei ollut suurta huolta. Lopulta suomalaisten fanien tuli tyytyminen yhteen mitalliin. Mutta hieno homma! Ja hienosti kaikki suomalaisia kannustivat. Jopa takanani istuneet ruotsalaiset, jotka kannustivat norjalaista,

taputtivat suomalaisten suorituksille.

Winner - Andreas Thorkildsen.

Third - Tero Pitkämäki.

Hyvä Tero!

Olin odottanut kisalta hieman enemmän, mutta Pitkämäen pronssi (86,16 m) on hieno saavutus. Täällä kuitenkin kisasivat maailman parhaat, joten jos nyt on maailman kolmanneksi paras jossain, niin on se vaan hyvin! Täytyy tunnustaa, että norjalainen kyllä ansaitsi kullan tasaisen ylivoimaisella suorituksella. Latvialaisen ohi meno hieman jäi kaivelemaan, varsinkin kun kaverin suoritukset eivät olleet erityisen loistavia joka kierroksella.

Men´s 5000 m.

Women´s high jump.

Men´s 4x400 m.

Tuona iltana olympiaennätyksiä oikein sateli. Keihäänheiton lisäksi ennätyksiä rikottiin miesten 5000 metrin juoksussa (Kenenisa Bekele, Etiopia 12.57,82) ja miesten viestissä (USA 2.55,39). Aivan loppuun asti emme kisoja seuranneet vaan päätimme livistää, ja välttää ruuhkan häipymällä ennen naisten korkeushypyn loppua.

Päädyimme kertaamaan kisan tapahtumia drinksuille läheiseen hotelliin, josta otimme bussin keskustaan, ja jatkoimme jälkipeliä Suomi-ravintolassa. Paikka oli luonnollisestikin täynnä suomalaisia, eikä siellä voinut olla törmäämättä tuttuihin. Jotenkin tunnelma oli kuitenkin vaisu, ja salmarit kumottiin maltillisella vakavuudella. Ilta kuitenkin venyi, ja tunnelma nousi aamua kohden. Kolmen aikoihin päätimme luovuttaa, ja palata pakkailemaan tavaroita.

Muutaman tunnin unien jälkeen heräsimme aamupalalle, ja aloimme tilailemaan taksia, ja kantamaan laukkuja ulos. Matka kentälle sujui nopeasti, ja täytyy sanoa että sisääntsekkaus kentällä tuntui sujuvan loistavasti, vaikka porukkaa olympialaisten viimeisenä päivänä luonnollisestikin kentällä riitti. Hieman ihmetytti ratkaisu, jossa ravintolat oli sijoitettu lähtöhalliin ennen turvatarkastusta. Sanomattakin on selvää, että kiinalaiset sukulaisiaan saattamaan tulleet mummot ja papat valloittivat penkkejä ottaen päiväunia. Saimme kuitenkin paikan kohteliaalta kiinalaiselta herralta, ja näin pöperöä rinnan alle ennen lentoa takaisin Shanghaihin.

Toinen hieman ihmetystä aiheuttava seikka oli ulkomaalaisten lehtien loistaminen poissaolollaan. Shanghainkin kentällä oli enemmän julkaisuja tarjolla kuin täällä. Päätä raapien kävin läpi kioskit ennen ja jälkeen turvatarkastuksen. Mutta ei niin ei. Ilman päivän kuumimpia juorua suuntasimme koneeseen. Muutamaa tuntia myöhemmin laskeuduimme väsyneinä Shanghaihin. Taksiin, himaan ja tuijottelemaan telkusta olympialaisten päättäjäisiä.

Peking näytti minusta aikalailla samalta kuin aikaisemminkin. Ihmiset tosin olivat erilaisia. Tapasin viikonlopun aikana varmaan enemmän englantia puhuvia kiinalaisia kuin kahden vuoden aikana Shanghaissa yhteensä. Hieno homma! Tällä tiellä kun nyt vaan pysyttäisiin, niin voisin kuopata kiinan oppikirjani takapihalle! Ihmiset olivat myös erittäin kohteliaita ja ystävällisiä. Tosin, olen aina ollut sitä mieltä että Pekingin kiinalaiset ovat mukavampia kuin Shanghain.

Mutta vielä jotain on edessä. Olympialaiset ei ole vielä täysin suoritettu, vaan Pekingin isännöinti pesti jatkuu edelleen. Paraolympialaiset alkavat 6.9., joten kisoja on vielä kisattavana. Ja jos lippuja ei tullut ekalla kerralla hankittua, niin nyt on vielä mahdollisuus fiilistellä linnunpesässä ja vesikuutiossa.

Nyt se sitten tapahtui

Enkä nyt tarkoita viikonlopun Pekingin tai Valencian suomalaisurheilijoiden menestystä (ja epäonnistumisia). Vaan sitä että blondi meni naimisiin. Oltuamme melkein 3 vuotta kihloissa ja asuttuamme yhdessä 2 vuotta (kyllä, menimme kihloihin paljon ennen kuin muutimme yhteen, eikös olekin outoa) päätimme lopettaa susipareilun 21.8.2008. Toisen ollessa lähes kolmekymppinen ja toisen neljäkymppinen, kaiken lässytyksen nuoresta parista voi heti unohtaa.

Tämä ei varmastikaan kuitenkaan tullut kellekään tutullemme yllätyksenä, koska jo mennessämme kihloihin olimme kertoneet olevamme menossa naimisiin (eikös kihlaus sitä tarkoita). Asiat kuitenkin venyivät, eikä Kiina juurikaan helpottanut toteutusta.

Nyt kuitenkin lomamatkojen, olympialaisten ja työmatkojen välistä löytyi aikaa valmistella asia ja lopulta päivä aikaa toteuttaakin se. Prosessi alkoi viime keväänä Suomessa. Aloin selvittelemään miten Kiinassa mennään naimisiin. Pian selvisi ettei Suomen lain mukaista avioliittoa pysty Manner-Kiinassa suoraan solmimaan, joten avioliitosta tulisi kiinalainen. Hong Kongissa kuulema on merimieskirkko, joka vihkii suomalaisia, mutta en halunnut sekoittaa kirkkoa millään tavalla tähän toimitukseen.

Eli selvittämään miten Kiinassa mennään naimisiin. Tässä meitä auttoi paljon Kiinan Suomen konsulaatti ja Ulkoministeriö. Ja maistraatti koitti hämätä antamalla väärää tietoa...

Kuten odotettavaa oltiin törmäyskurssilla Suomen byrokratia koneiston kanssa. Johtuen väärinkäsityksistä yms. loppujen lopuksi Suomen päässä papereiden kokoamiseen tarvittiin neljä käyntiä Helsingin maistraatissa, yksi visiitti ulkoministeriöön ja kolme vierailua Kiinan Suomen suurlähetystöön. Jos joku vielä ihmettelee mihin se aika toukokuun Suomen visiitillä meni, niin tähänhän se. Lisäksi hierottiin avioehtoa lakinaisen kanssa.

Yhden lähetystö visiitin voi kyllä laittaa oman tyhmyyden piikkiin. Rehellisenä Suomalaisena ilmoitin, että voin hakea paperit seuraavana päivänä ennen lähtöämme takaisin Kiinaan, kun myöhemmin tajusin että hieman painostamalla ja maksamalla lisää olisin saanut ne samana päivänä, ja säästynyt koko aamupäivän vievältä reissulta lähetystöön. Osittain olin lannistunut jo maistraatissa jättäessäni papereita perjantaina. Virkailija ilmoitti että paperit ovat noudettavissa viiden työpäivän päästä...eli...hmmm...selaa kalenteri...ensi viikon perjantaina. Olimme kuitenkin lähdössä takaisin Suomeen, joten paperit olisi pakko ehtiä toimittamaan tuona samana päivä ulkoministeriöön ja vielä sen jälkeen lähetystöön. Ja ennen kello yhtätoista. Noh, tokihan suomalaiset nyt toisia suomalaisia auttavat, ja jonkinlainen ratkaisu tähän löytyy. Kysyin että olisiko mahdollista noutaa paperit to iltapäivällä koska olemme lähdössä takaisin Kiinaan. Hmmm...selaa kalenteria...paperit voi noutaa viiden työpäivän päästä eli...ensi perjantaina. Oli pakko vielä kysyä, että onko nyt varmasti niin että ensi perjantaina klo 8 on aikaisin ajankohta jolloin ne paperit on kirjoitettu, ja ettei vain olisi niin että paperit tehdään kyllä heti ja ne vain lepäilevät hyllyllä odottaen perjantaita...virkailijan ilme alkoi kiristymään ja päätin poistua paikalta.

Eli pe aamuna kello kahdeksan maistraattiin, kello yhdeksän olimme etsimässä parkkipaikkaa ulkoministeriön laillistuksia tekevän osaston edessä. Kun pääsimme sisälle oli vastassa prosessin seuraava hupiosuus. Muistutettakoon nyt että alkoi olla pienoisia aikataulupaineita, ja toiveena oli nopea visiitti, jotta pääsisin jonottamaan lähetystöön ajoissa. Astuin pieneen tilaan, jossa istui penkillä kolme ihmistä. Vastapäätä oli kaksi luukkua, joista molemmat olivat tyhjiä. Odotin 5 minuuttia mitään ei tapahtunut. Odotin 10 minuttia ja toiselle luukulle mateli keski-ikäinen nainen. Yksi istujista nousi ja käveli luukulle. Hänet käännytettiin pois. Laillistamisia hoidetaan vain toisella luukulla, ei kellään ollut passiasiaa? Mutta toisella luukullahan ei ollut ketään! Toinen istujista nousi ja alkoi asioimaan passitädin kanssa. Pian hänellä oli kourassaan uusi passi, ja he rupattelivat leppoisasti puutarhan hoidosta. Toinen luukku oli edelleen tyhjä, ja odotustilassa oli jo kuusi henkeä jonossa sille. Puolen tunnin päästä luukulle ilmaantui laillistamistäti, ja siirappimaisen hitaasti alkoi tapahtumaan. Olin saanut maistraatit dokumentit laillistettua noin tunnin odottelun jälkeen, ja kaasutin kohti lähetystöä. Saavuin lähetystöön ajoissa, ja ehdimme saamaan lähetystön laillistuksen ennen paluutamme Kiinaan.

Esteettömyystodistuksethan ovat voimassa 4 kuukautta, joten deadline oli syyskuun puolessa välissä. Jos jotakuta ihmetyttää miten voi olla vaikeaa löytää aikaa mennä naimisiin niin voin selittää. Työmatkoja touko-kesäkuun vaihde, kesäkuussa lähes neljän viikon lomalle Tyynelle valtamerelle, ja paluu Shanghaihin heinäkuun puolen välin tienoilla. Esteettömyystodistukset olisivat voimassa vielä täsmälleen 2 kuukautta, mutta vastaan tulee Kiinan kansalliset lomapäivät syys-lokakuussa, ja silloin suunniteltu yli kolmen viikon loma. Joten aikaa jäljellä 1 kk 2 viikkoa.

Aloin selvittämään miten asia Shanghaissa konkreettisesti hoidetaan. Tässä Shanghain Suomen konsulaatti oli suureksi avuksi. Heiltä sain dokumentin jossa prosessi ja siihen vaadittavat dokumentit oli kuvattu. Sain myös linkin Kiinan hallituksen sivuille, josta löytyi paikallisen ulkomaalaisia vihkivän maistraatin osoite. Keräsin Suomesta haalimani paperit ja lähdin toimistoon. Olin aika ylpeä leimoilla, ja hologrammeilla laillistetuista papereistani, kunnes saavuin toimistoon. Laillistukset eivät paljon tuntuneet auttavan, eikä virkailija ilmeisesti edes pystynyt lukemaan dokumentteja, vaan kiinan kieliset käännökset olisi saatava. Eikä mitkä tahansa käännökset, vaan Shanghaissa on neljä instanssia, jotka tälläisiä virallisia käännöksiä pystyvät tekemään. Lisäksi (ja tämä oli uutta), koska kyseessä oli kaksi ulkomaalaista, tarvittiin kirje konsulaatista, että voisimme mennä naimisiin. Lisäksi tarvittiin valokuvia, mutta se nyt oli pienempi murhe.

Eikun konsulaattiin. Sain kirjeen jossa ilmoitettiin että Suomen lain mukaan saimme mennä naimisiin. Vein kaikki paperit yhteen virallisista käännöstoimistoista, josta ne kuulema voisi noutaa viikon kuluttua. Tässä vaiheessa oli tullut lisää aikataulu paineita, sillä tulossa olevat työmatkat veisivät kaksi viikkoa elo-syyskuun vaihteesta. Eli jäljellä 3 viikkoa. Koko prosessi alkoi jo uuvuttamaan kun palasin toiselle visiitille maistraattiin käännösten ja passien kanssa. Passit, asumislupa ja viisumi ok, esteettömyystodistusten käännökset ok, mutta hahaa! Konsulaatin kirjeessä oli meikäläiselle laitettu väärä syntymävuosi. Muuten hyvä.

Eikun takaisin konsulaattiin, ja käännöstoimistoon. Toimistossa arvelivat, että koko kirje on kirjoitettu väärin, ja hyvä niin että puhuivat ääneen, sillä tästä säikähtäneenä suuntasin maistraattiin kolmannen kerran. Tällä kertaa visiitti kesti kauemmin, kolme kiinalaista käänteli paperia, ja lopputulos oli ettei kirje kelvannut. Sen pitäisi nimittäin ilmoittaa, että Kiinassa solmittu avioliitto on tunnustettu Suomessa. Viisastuneena pyysin mallikirjeen.

Eikun taas konsulaattiin (kiitos heidän kärsivällisyydelleen). Nyt kirjoitimme kirjeen mallin mukaan suoraan kiinaksi, joten visiitiltä käännöstoimistoon vältyttiin. Kävimme myös räpsäisemässä valokuvat, jotta voisin tarkastuttaa vielä nekin. Aikataulua kiristi varmistunut olympiamatka, joka veisi viimeisen viikonlopun ennen työmatkoja. Aikaa jäljellä siis 2 viikkoa.

Neljäs kerta toden sanoo, ja maistraatti ilmoitti papereiden olevan ok. Kiinalaisten puolesta siis saimme naida. Kun tämä oli varmistunut virallinen kosinta (tietysti mukaanlukien korkeapolviasento), hoidettiin perjantai lauantai välisenä yönä omalla pihalla viltillä, joka oli ympäröity kynttilöillä ja ruusuilla. Vastaus varmistettiin skumpalla, ja grilliruualla. Loppuyöstä muistan hämärästi myös vodkan...

Löimme päivän lukkoon huomioiden, että yksi päivä menisi vihkikuvien ottamiseen. Kiinalaiseen tapaan kuvat otetaan ennen vihkimistä eri paikoissa ympäri Shanghaita. Englantilaisen ammattivalokuvaajan (nykyisin tekee enemmän dokumentti- ja taidekuvia) aikataulu sopi, ja kiersimme Shanghain keskustaa kiinalaiset kuteet päällä (oli muuten kuuma) maanantaina. Mekko oli teetetty kangasmarkkinoilla, joten kalliiksi se ei tullut (jotain 60 egee kankaineen ja teetätyksineen). Mekon sovitus oli enemmän hermoja koettelevaa, ja lopulta harsin viimeiset haluamani muutokset kuvausta edeltävä yönä. Korut oli tingattu helmimarkkinoilta ja meikin ja hiukset päätin hoitaa itse. Kuvat saimme sunnuntaina, ja ne olivat onnistuneet loistavasti. Oli ihan vaikea valita sukulaisille ja ystäville lähetettäviä kuvia.

Mutta siinä välissä torstaina paukkasimme maistraattiin viidennen kerran (ja toivottavasti viimeisen, tosin kiinalaiset erotkin hoidetaan siellä...), täytimme kaavakkeet, otimme valokuvia, odottelimme hetken, vannoimme valan Kiinan lipun alla ja hymyilimme kuin idiootit. Maistraatissa koko toimitus oli ohi puolessa tunnissa. Kävelimme pienet punaiset kirjat (avioliittotodistus) kädessämme ulos toimistosta, ja aloitimme seuraavan prosessin.

Suuntasimme suoraan notaarille, jotta saisimme paperityön hoidettua mahdollisimman pian loppuun. Koska avioliittomme on rekisteröity ainoastaan Kiinaan, niin siihen pätevät toistaiseksi vain Kiinan lait. Todistukset on notarisoitava, jonka jälkeen ulkoasiaintoimisto todistaa notarisoinnin lailliseksi, jonka taas Suomen konsulaatti laillistaa. Tämän jälkeen konsulaatti lähettää todistukset Suomeen maistraattiin.

Mitä siis tulee tehdä, jos kaksi suomalaista haluaa mennä naimisiin Kiinassa, ja rekisteröidä avioliiton myös Suomeen:

- Jommalla kummalla on oltava asumislupa Kiinaan, ja toisella tietystikin viisumi

- Suomen maistraatista on hankittava esteettömyystodistukset englanniksi (1 vko)

- Todistukset on laillistettava Suomen ulkoministeriössä

- Viimeiseksi todistukset on laillistettava Kiinan Suomen suurlähetystössä (3 pvä)

- Todistukset on käännettävä valtion virallisella kääntäjällä Kiinaksi (1 vko)

- Suomen konsulaatista/suurlähetystöstä on hankittava kirje kiinaksi, jossa todetaan että
Kiinassa solmitut avioliitot tunnustetaan Suomessa

- 3 kpl värivalokuvia parista yhdessä (mahtoiko olla jotain kokoa 3,5 x 5,5 cm)

- Avioliiton solmiminen Kiinan maistraatissa (1 h)

- Avioliittotodistukset on notarisoitava Fengyang lulla (1 vko)

- Notarisointi laillistettava ulkoasiaintoimistossa Nanjing lulla

- Lopullinen laillistus Suomen konsulaatissa/suurlähetystössä
- Paperit lähetetään Suomen maistraattiin

Notarisointi kestää viikon, joten kun paperisota oli toistaiseksi hoidettu loppuun, korkkasimme skumpan ja lähdimme kohti Sheshania viettämään hääpäivää-ja yötä Le Royal Meridienne hotelliin. Sheshanista enemmän lisää myöhemmin. Seuraavana aamuna väsyneenä, mutta onnellisena suuntasimme kentälle ja kohti Pekingin olympiahuumaa. Josta myöskin enemmän lisää myöhemmin. Toisen osapuolen ollessa seuraavat viikot työmatkoilla, jää varsinainen häämatka syyskuulle, jolloin kohteena Vietnam. Sitä odotellessa, ja rakkaan aviomieheni ollessa poissa, taidanpa nauttia muutaman lasillisen skumppaa ihan itsekseni!

P.S. Kaikki osapuolet pitivät kiinalaiseen tapaan oman nimensä.

Art of living in tropic

Huh hellettä! Tai ei kai tämä edes ole helle Shanghaissa. Noh, kuitenkin yli 30 astetta lämmintä.
Tätä on kyllä odotettu koko alkuvuosi!

Tällä kelillä täytyy kuitenkin olla tarkkana mitä puuhailee, useammasta kuin yhdestä suusta olen kuullut tokaisun että "on liian kuuma tehdä mitään!". Shanghaihan kuuluu virallisesti subtrooppiseen vyöhykkeeseen, joten eihän täällä vielä ole edes kuuma!. Monet expatit tuntuvat hylkäävän Shanghain kesäksi, mutta omasta mielestäni kesä on (täälläkin) paras vuoden aika. Kun muutamat pikkuseikat ottaa huomioon, niin kesä Shanghaissa voi olla parasta mitä tälle blondille on tapahtunut.

Suurin osa ajasta kannattaa viettää mahdollisimman vähissä vaatteissa. Olenkin Shanghaihin paluuni jälkeen ilahduttanut ystäviäni kulkemalla ympäriinsä minishortseissa ja narutopeissa. Ottaen mallia Shanghaipimatsuista, vain sateenvarjo puuttuu! Toisaalta jos päiväretket ulkosalla venyvät tulee pääkoppa suojata jollain. Lippis on aina ihanan rahvaanomainen, mutta ellen ole menossa urheilemaan, niin koitan pysyä erilaisissa pannoissa, huiveissa ja hellehatuissa. Niitä, shortseja ja toppeja kannattaakin sitten pitää yllä pienoista varastoa, jollei aio joka päivä pestä pyykkiä. Meikki kannattaa jättää minimiin, ripsiväri ja huulikiilto suojakertoimella on hyvä valinta. Kaikki muu valuu ennemmin tai myöhemmin päivän kuluessa. Mukana kannattaa myös pitää aurinkolaseja, ja jos oikein haluaa hienostella, niin kosteuspyyhkeitä joilla voi pikkaisen kasata itseään kuosiin, jos pitää jostain syystä näyttää edustavalta, hikoiltuaan ulkona.

Ja hikoilla kannattaa, jollet vietettyäsi puoli tuntia 37 asteen helteessä auringossa hikoile, niin jotain on pahasti vialla. Yleensä tässä vaiheessa nestevajauksen aiheuttamalta pääkivulta ei enää säästy, vaikka nesteytyksen aloittaisikin. Siinä vaiheessa kun olo on heikko, vetämätön, tuntuu ettet saa henkeä, ja silmissä alkaa musteta, niin saatat kärsiä nestehukasta. Suomessa suositeltu 2 litraa ei riitä alkuunsakaan jos vietät päivän ulkona, tai muuten kuumissa oloissa (henk.koht. en enää pidä ilmastointia kotona päällä, vain kosteudenpoisto yöllä makkarissa). Juon ainakin 3-4 litraa päivässä. Hikoilun loppumisen lisäksi hälyttäviä merkkejä ovat tokaisut "hei, mun ei oo täytyny käydä vessassa koko päivänä!". Lisää juomista.

Itse olen muutaman kerran onnistunut hankkimaan itselleni lievän lämpöhalvauksen (en tosin Kiinassa). Ensimmäisen kerran nuorena ja tyhmänä, toisen kerran hieman vanhempana, mutta yhtä tyhmänä. Ei sitä kerrasta opi. Olo oli aivan hirveä. Paleltaa ja hikoiluttaa yhtä aikaa. Tekisi mieli juoda jääkylmää vettä litrakaupalla, mutta kun ottaa ekan hörpyn alkaa oksettamaan ja paleltamaan. Joten jos alkaa tuntua pahalta olla auringossa, kannattaa siirtyä varjoon ja juoda lisää. Runsas nesteytys aiheuttaa myos suolojen nopsan poistumisen kehosta, joten hieman saa laittaa suolaa ruokaan. Hätätapauksessa syö perunalastuja. Kuuntele mitä keho haluaa, kyllä luonto pitää meistäkin huolen.

Toinen asia onkin sitten itsensä polttaminen. Terveysvaikutteista kaikki ovatkin jo varmasti selvillä, mutta hieman omakohtaista kokemusta. Jos unohtaa mitä palaminen tekee iholle, niin kaikenkaikkiaan se on äärimmäisen epämiellyttävää, ja voi pilata aurinkoloman. Itse olen pahimmillaan polttanut itseni vain ravun punaiseksi laajalta ihoalueelta, ja voin kertoa että jo se on kivuliasta. Pahimmillaan ei pysty istumaan eikä makaamaan, kun aina ihoon sattuu. Vaatteiden saumat ovat suoraan saatanasta. Parin valvotun yön ja sisällä vietyn päivän jälkeen ihoa alkaa kutittamaan ja seuraavat yöt kuluvatkin sitten raapiessa. Tämän jälkeen iho on äärimmäisen herkkä palamaan uudelleen, joten rannalla löhöilun (ja muunkin ulkoilun), voi unohtaa loppulomaksi. Joten parempi siis suojata iho. Eteläisellä pallonpuoliskolla vannotaan yli 30 suojakertoimen voimaan, ja meille natural blondeille se sopii hyvin. Shanghaissakin voi muuten polttaa itsensä vesikelloille. Auts.

Kun on varustautunut kevyellä vaatetuksella, hatulla, aurinkorasvalla ja isolla vesipullolla niin sanoisin, että terve ihminen voikin nauttia näistä keleistä täysin siemauksin.

Mutta mitä sitten tehdä? Jotkut valitsevat vilpoisissa tiloissa kesän vieton. Ravintolat, museot, elokuvateatterit ja ostoskeskukset ovat erittäin (liian) viileitä, joten naukkailu, safkailu, shoppailu ja nähtävyyksien pällistely ovat hyviä vaihtoehtoja Shanghain kesäkissoille- ja kolleille jollei halua hikoilla. Mutta meikäläinen on odottanut näitä kelejä koko vuoden, joten pysyn ennemmin ulkona. Ultimaaliset ponnistukset ja urheilusuoritukset kannattaa unohtaa, ja ulkoillessa kääntää itsensä hidastetulle vaihteelle. Päivä drinksuttelusta on täytynyt luopua, ja lounailla nautitaan vain soodaa. Aurinko ja viina eivät sovi yhteen. Terassille voi hiipiä auringon laskiessa (tapahtuu täällä ympäri vuoden tasaisesti n. klo 18 aikaan). Kun terassille sitten hiipii, niin mukaan on otettava hyttysmyrkky. Puiset auringossa muhivat terassit ovat kaikenlaisten iltapalaa odottelevien ötököiden lempimestoja. Yhden illan jälkeen jalasta saattaa löytyä helposti 20 pistosta. Joten muista myrkyttää ainakin koivet. Täällä, kuten muuallakin lämpöisissä maissa hyttystenpistot eivät ole vain ikävä kutiseva kiusa, vaan pikkuveitikat levittävät useita hengenvaarallisia tauteja. Epidemioita sattuu ja tapahtuu. Vaikka meillä blondeilla onkin mahdollisuus tehokkaaseen terveydenhoitoon, ja hengenlähtö on erittäin epätodennäköistä, niin epidemian alettua eivät kaikki ole näissä maissa yhtä onnekkaassa asemassa. Moniin tauteihin hyttysmyrkky on yhä ainoa puolustuskeino.

Myrkyistä puheenollen, ihan yleinen tapahtuma on myös asuinalueiden myrkytys. Lue tiedotteita, ja pidä kotieläimet (ja lapset) sisällä niinä päivinä kun ulkona myrkytetään. Muista myös sulkea ikkunat! Osittain tästä syystä on myös blondin keittiö säästynyt tuholaisilta. Jokaisen esineen ollessa sisällä siinä 36 asteen lämpötilassa, kosteuden ollessa 75 prosenttia, niin ruuan säilyminen pöydällä voi olla vain tunteja. Mansikat homehtuvat illassa. Porkkanat kahdessa päivässä. Likaiset astiat muutamassa yössä.

Kotityöt eivät missään tapauksessa kuulu tähän keliin. Minkä johdosta onkin ikävää, että keli asettaa kuitenkin hieman vaatimuksia kodinhoidolle. Astiat on pestävä oitis etteivät ne homehdu, tai ala houkuttelemaan ötököitä. Ja vaikkei muurahaiset likaisissa astioissa olisikaan huono juttu, niin siitä ne pian löytävät tiensä ruokakaappeihin. Tiskit koneeseen heti ruuan jälkeen. Jätteet roskikseen, ja illan päätteeksi ulos. Ruuantähteet tulee pyyhkiä heti. Pudotin kerran juuston palan keittiön lattialle, vein käsissäni olevat astiat pihalle, ja kun pääsin sisälle oli juuston palassa kiinni jokin musta koppakuoriaisen näköinen ja viisi pientä muurahaista. Roiskeet, läikät ja murut on siis siivottava oitis. Ellei aio perustaa Nooan arkkia. Tässä taloyhtiö tosin auttaa ajoittain myrkyttämällä ulkotilat. Jos tuholaistilanne sisällä käy sietämättömäksi, erilaisia tuholaisentorjujia löytyy kyllä joka lähtöön. Ja eipä enää torakat tanssi pöydillä.

Vaatehuolto on toinen kotirouvan työkuormaa näissä oloissa kasvattava (erityisesti kun ayi päätti pitää kahden viikon loman keskellä kuuminta kesää, prkl). Hikisiä vaatteita saa pestä alvariinsa, ja kuivatus onkin sitten temppu sinällään. Periaatteessa ulkonakuivatus näin lähiössä asuessa onnistuu, mutta pitää varoa suoraa auringonpaistetta, muuten vaatteet haalistuvat ennen aikojaan. Itse kuitenkin kuivatan sisällä, kosteudenpoisto puhaltamaan kun on laittanut erän kuivumaan. Muuten vaatteet haisevat tunkkaiselta kuivuttuaan. Vaatteiden kuivatus voi myös kestää useita päiviä, toki jos vaate kestää kuivausrummun, niin prosessi nopeutuu. Kun vaatteet on saanut raikkaana kuivaksi, olisi ne pinottava johonkin missä ne eivät homehdu. Tässä auttaa kaappeihin laitettavat kosteudenpoistajat. Itselläni yhdessä vaatekomerossa on n. 8 kpl 500 ml kosteudenpoistajaa, jotka kesällä kahdessa kuukaudessa kaikki ovat täynnä nestettä. Lisäksi olen varustanut komerot ötökkäpalloilla, jotka toimivat norsukarkottimen tavoin. Ikinä en ole yhtään ötökkää komerosta löytänyt...

Mutta kotityöt eivät ole paras tapa kuluttaa aikaa kesäisessä Shanghaissa. Iltaisin terassit (sangria, frozen cocktails, jäätelödrinksut yms.) ja grillaus (naudan sisäfile, kanasatay-vartaat, kasvisnyytit, chiliburgerit, suklaarommibanaanit yms.) omalla pihalla, kuuluvat ehdottomiin kesäilta suosikkeihini, mutta mitäs puuhailla päivisin kun aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta?

Uima-allas on tämänkin kesän kestosuosikki. Uusi resepti on löhöily (kirjan, tietsikan, MP3-soittimen tai drinksun kanssa) omalla pihalla ja välillä hilpaisu yhtiön uima-altaalle vilvoittelemaan. Samalla voi hoitaa kotityönä pihan kastelua. Drinksun fiksaus, löhöilyä, letkun siirto, uima-allas, letkun siirto, drinksun fiksaus, löhöilyä, letkun siirto, uima-allas...noh, ymmärsitte kuvion. Kylläpä pihatyöt ovatkin ikäviä...Jos huvittaa häipyä kotoa muualle löhöilemään, niin Dino Beach on yhä ehdoton suosikkini. Hiekkaranta ja liukumäkiä. Aikuisillakin on lupa nauttia!

Nyt kun keli on hivelevä niin Shanghain monet puistot ovat myös päivän arvoisia. Mm. Century Park ja Changfeng ovat kivoja puuhapaikkoja koko perheelle (vaikka perheeseen kuuluisikin vain 2 aikuista). Jos oikein aktiiviseksi heittäytyy niin ulkoilmanähtävyydet ovat auki koko kesän 7 päivää viikossa, vierailu johonkin eläintarhoista, puutarhoista tai läheisistä vesikaupungeista nostattaa muuten laiskan pulskeaa tunnelmaa kivasti. Sen jälkeen voikin ottaa mallia pandasta, ja jäädä seuraavaksi päiväksi löhöilemään jääkaapin läheisyyteen.

Tosin olen itse keskittynyt täyttämään jääkaappia juomilla, sekä pakastinta jäillä ja jäätelöllä. Kokkailu kuumassa keittiössä on ehdoton no-no kesällä. Löhöillessä päivällä uima-altaassa voi miettiä mihin illan tullen tekisi mieli suunnistaa. Kuumalla ei tee mieli syödä paljon, joten on turha täyttää kaappeja nopeasti pilaantuvilla elintarvikkeilla. Samalla säästyy tylsiltä ja aikaa vieviltä ostosreissuilta.

Jos veri vetää harrastamaan, niin valitettavasti expateille suunnatut kurssit ovat suureksi osaksi tauolla (kiinan kielitunteja lukuunottamatta) kesän ajan. Kaikenlaiset hemmottelupalvelut ovat kuitenkin luonnollisesti auki läpi kesän, ja mikäs sen kivempaa kuin heilutella hoidettuja jalkoja altaan reunalla. Liikuntalajit onnistuvat myös ympäri kesän, mutta itse olen päättänyt pitäytyä pallon lyönnissä kuumimman ajan. Syksyn tuiskuissa voi sitten hölkkäillä itsensä talvikuntoon. Nyt rentoudutaan ja nautitaan lämmöstä!

Nyt se alkaa - Olympialaiset!

8 tuntia 26 minuuttia ja 56 sekuntia.

Pekingin vuoden 2008 kesäolympialaiset ovat lähempänä kuin koskaan. Tähän päivään Peking ja Kiina ovat valmistautuneet vuodesta 2001 asti. Valmistelut ovat tiivistyneet viimeisen vuoden käytöstapakampanjoihin, englannin opetukseen, Pekingin ilmanlaadun parantamiseen ja Kiinan koristeluun olympialogoilla. Selvästikin tämä tapahtuma on kiinalle ja kiinalaisille enemmän kuin pari viikkoa kestävä urheilukilpailu. Maa haluaa osoittaa erinomaisuutensa. Ja pian se nähdään millainen alkupamaus on luvassa.

Itse urheiluareenojen ja muiden välttämättömien valmistelun lisäksi Kiinassa on puuhailtu paljon. Missä muussa maassa sadattuhannet ihmiset opettelisivat vieraan kielen yhden tapahtuman innoittamana? Jo olympiatulen kiertäessä Kiinassa näimme tuhansien ihmisten muodostelmia, joten jännityksellä odotan millainen spektaakkeli tänä iltana on luvassa. Ilotulitus tulee myös olemaan varmasti jotain ainutlaatuista.

Julkaistuna teemana on ollut Kiinan historia, jota kuvastaa mm. olympiatuli ja kisamaskotit. Kiinassa neljällä elementillä on aina ollut käyttöä, ja nyt ne on valjastettu maskoteiksi, lisäten joukkoon kiinalaisten suuresti rakastaman pandan. Tulta taas koristaa kiinalaiset symbolit "Onnea tuovat pilvet". Tulen reitti Kiinassa mukaili muinaista silkkitietä.

Kiinalaiset symbolit löytyvät kaikesta. Rakennukset on asetettu Pekingin "pyhään linjaan", ja jokainen areena kuvastaa, jotain Kiinalle tyypillistä asiaa. Täällä jos jossain kaikki on hiottu viimeisen päälle, ja kaikelle on koreografia. Vaikka meistä jokin saattaa vaikuttaa sattumalta, ja kuviot vain kauniilta koristeilta, on jokaisen takana tarina, joka juontaa juurensa tuhansia vuosia kiinan historiaan. Järjestäjien yhtenä haasteena on koittaa suodattaa Kiinan äärettömän monimutkainen kulttuuri ja historia meille länsimaalaisille tunnistettavalla tavalla. Esim. maskoteista panda on kaikille helposti tunnistettava, mutta entäs jos kiinalaiset olisivat valinneet pandan sijaan apinan? Kaikki kiinalaiset tietävät tarinan munkin matkasta länteen, mutta suurimmalle osalle länsimaalaisista se on vieras, ja apina olisi vain herättänyt kummastusta. Sian valinta symboliksi olisi taas ollut suorastaan huono valinta. Myöskään rottakoristelu, mikä tänä vuonna on luonnollisestikin Kiinassa yleinen, on viisaasti unohdettu mitä olympialaisiin tulee.

Vaikka ulkomailla Tiibetin tilanne on kiristänyt ilmapiiriä olympialaisten suhteen, ja pari viikkoa sitten Pekingiin sapuneet toimittajat ovat vaahdonneet internetin rajoittamisesta, niin tavalliset kiinalaiset ovat tapahtumasta vain puhtaasti innoissaan. Sadat tuhannet hakivat vapaaehtoisiksi olympialaisiin, useilla tarkoittaen perheen toimeentulon pienenemistä. Valitut vapaaehtoiset tulevat ympäri Kiinan, ja ovat käyneet läpi pitkän koulutusjakson. Haastatteluissa paistoi kuitenkin läpi innostus ja halu toivottaa ulkomaalaiset vieraat tervetulleiksi. Täytyy muistaa että nyt on myös kyse maasta jossa vieraat oven sijaan saatetaan ulos, parkkipaikalle, autolle, kotipihalle...En tiedä löytyykö mistään olympiamaasta näin innokkaita vapaaehtoisia. He eivät ehkä osaa kieliä, mutta halu näyttää ulkomaalaisille millaiseksi Kiina on viimeisten vuosikymmenten aikana kehittynyt on kova.

Kiina perusti jo hyvissä ajoin olympia TV-kanavan, jolta tulee 24 tuntia vuorokaudessa olympilaisiin liittyvää lähetystä. Lisäksi Kiinan ainoa englanninkielinen kanava CCTV9 on viime viikon aikana keskittynyt lähettämään aiheesta ohjelmia. Sanomattakin on selvää että tänään kymmenet kiinalaiset kanavat keskittyvät olympia-aiheisiin ohjelmiin. Ulkomaalaisista kanavista Discovery on keskittynyt kertomaan Pekingin rakennuksista, ilmanlaadusta ja kiinalaisista menestystarinoista koko vuoden ajan, HBO on näyttänyt urheiluaiheisia elokuvia, Musiikkikanavalla olympialaisten teemalaulut ovat soineet ja uutiskanavilla on kerrottu valmisteluista, ja esitetty kuinka toimia kohteliaasti.

Kiina on koittanut pestä kasvojaan kovasti, ja monella tavalla. Pekingin lähistöllä tehtaita on suljettu, liikennettä rajoitettu ja ihmisiä kehoitettu pysymään kotonaan ruuhkien välttämiseksi. Kaikki muutokset eivät näy ulospäin positiivisesti. Ulkomaalaisten Kiinaan pääsyä on rajoitettu rajusti, ja viisumimuodollisuuksia vaikeutettu tuntuvasti. Shanghain kaupoissa ja sairaaloissa alkaa näkymään tietyt rajoitukset, kuten raskaan maantieliikenteen kieltäminen Pekingin alueella, ja lääkkeiden maahantuontikielto. On ymmärrettävää että monet myös odottavat malttamattomina tapahtuman olevan ohi, jotta elämä taas palaisi raiteilleen. Tällä viikolla mm. Shanghain metrossa alkoivat erityiset turvatoimet. Laiturien sadat kaupat on suljettu, roskikset poistettu ja vartijoita lisätty. Toisaalta taas nettiliikenne on vapaanpaa kuin koskaan. Mm. tämä blogi näkyy nyt ilman ongelmia, kuten myös esim. Wikipedian sivut, ja niin monet muut muutoin suljetut sivustot. Ikävä kyllä luulen että muutos on väliaikainen ja kun kisat ovat ohi Kiina taas sulkee ovet, tai ainakin varoo jättämästi niitä liikaa rakoselleen.

Kuva minkä olympiavieraat Kiinasta saavat eivät siis ole aivan todellinen. Jos se näyttää liian hyvältä ollakseen totta, niin ei sitä täällä yleensä olekaan. Kun katselen kuvia Pekingistä en koskaan siellä vieraillessani ole nähnyt katuja niin autioina, tai teitä tyhjinä.

Mutta on vaikea olla tempautumatta mukaan. Yleinen fiilis kisojen suhteen tuntuu parantuneen mitä lähemmäksi kisoja tullaan. Nyt kun ensimmäisiä jalkapallomatseja jo käydään, alkaa itselläänkin jalka vipattamaan Pekingin suuntaan. Jo vuosi sitten hankitut T-paidat, lippikset ja huivit (feikki tietysti, kiinalaisuudelle uskollisena) polttavat kaapissa. Avajaiset tämä blondi kuitenkin seuraa kotisohvalta, mutta ehkäpä vielä tulevina viikkoina pääkaupunki kutsuu...

7 tuntia, 22 minuuttia ja 11 sekuntia.

Vihdoinkin valaat!

Aamukebabien jälkeen (kyllä, ne olivat niin hyviä) suuntasimme lyhyen shoppailukierroksen (kyllä, alennusmyynnit olivat loistavat) jälkeen satamaan etsimään lähtöpaikkaamme. Vene löytyi ja turvallisuusesityksen jälkeen ampaisimme matkaan kohti pilvistä horisonttia.



Boat of the day.

Järjestäjä ilmoitti että delfiineihin törmäämisen todennäköisyys oli n. 70 prossaa ja valaiden n. 90 prossaa. Samalla annettiin valastakuu, eli jollei valaita näkyisi saisimme kupongin, joka oikeuttaisi ilmaiseen uusinta reissuun. Meillä ei kuitenkaan ollut kuin päivä aikaa, joten se oli nyt tai ei tällä reisulla, tilanne valaiden suhteen.



Auckland.

Innokkaina aloimme tähyilemään merelle. Tarkoituksena bongata lintuparvia, jotka saattaisivat viitata nisäkkäisiin vedessä. Kaksi tuntia kului, eikä maisemien lisäksi juuri muuta katseltavaa löytynyt. Lisäksi alkoi satamaan, joten siirryin fiilistelemään veneen sisätiloihin.



In the end of the rainbow is...

Delfiinien bongaus vedet oli jo ohitettu aikoja sitten, ja päivän toivo lepäsi valaissa. Edellisinä päivinä rannikolla oli bongattu nuoria orkavalaita, jotka jostain syystä olivat eronneet laumasta. Kyseiset yksilöt olivat aiheuttaneet myös pienoisen media kohun, sillä jotkut halusivat siirtää lapsukaiset ihmisten avustuksella takaisin lauman luokse. Mutta luonto pitää huolta omistaan. Kyseisenä aamuna oli kauempana merella bongattu orkalauma joka suunnisti kohti poikasia. Ilmeisesti äiskä ja iskä olivat tulossa noutamaan karkulaisia.

Saimme viestin toiselta laivalta, että orkat oli nähnyt läheisessä poukamassa, joten täyttä potkua sinne päin!



...an orca whale!

Ja siellähän ne. Yhteensä 4 kappaletta nuoria orkavalaita. Uusi-Seelantilaiset ottavat luonnonsuojelun tosissaan, ja rannikkovesiin eksyvät valaat saavat olla itsekseen. Mitään uimista valaiden kanssa ei järjestetä, ja veneet pysyvät aikalailla paikallaan. Ehkäpä tästä syystä valaat olivat erittäin uteliaita, ja uiskentelivat veneiden joukossa välillä kurkistaen pinnalle.



Orcas love company.

Paikalla oli myös valastutkija, joka oli viettanyt jokaisen päivän valaiden lähistöllä, sen jälkeen kun valaat olivat vesille ilmaantuneet. Hänen pieni kumiveneensä oli valaiden erityisessä suosiossa, aivan kuin valaat olisivat välillä koittaneet leikkiä veneen kanssa. Näissä veitikoissa ei tällä visiitillä ollut merkkiäkään tappajavalaasta, mutta ehkäpä iltapalan aikaan meininki on toinen.

Valaat oli nähny, ja veneretki oli venynyt jo aiottua pidemmäksi. Illan hämärtyessä suuntasimme takaisin satamaan. Raitisilma järkytyksestä väsyneenä katselin maisemien sijasta unia paluumatkan ajan.



It´s...



...getting darker.

Aucklandin visiitin viimeinen rasti oli visiitti kaupungin maamerkissä, Sky tornissa. Tornissa sijaitsee useampikin ravintola, joiden antimia meille oli suositeltu, mutta aikataulusta johtuen tyydyimme visiittiin näköalatasanteelle.

Auckland on loistava paikka aktiivisille matkailijoille, joilta jonkin verran hynää löytyy rinkan pohjalta. Mm. Sky tornissa ei olisi tarvinnut tyytyä ihastelemaan näkymiä lasin takaa, vaan ulkokehälle pääsi kävelemään, tai tornista pääsi laskeutumaan (hyppäämään) alas vaijeria pitkin. Tuntivauhtina n. 80 km.



Somewhere there is our hotel.

Me jätimme kuitenkin hyppelyt väliin, ja auringon laskun jälkeen suuntasimme hotellimme lähellä sijaitsevaan meksikolaiseen ravintolaan. Siellä margaritojen ääressä oli hyvä fiilistellä loman päättymistä. Matka oli ollut blondille ensimmäinen tätä lajia, mutta toivottavasti ei viimeinen. Vaikka Fidziä, Samoaa ja Tongaa tuli varmasti koettua tarpeeksi, niin muut saaret eläköön vielä jännityksessä, josko iso vaalea vielä joskus niille rantautuisi. Vaikka esimerkiksi pienenä sivumatkana Australian, tai Uuden-Seelannin lomalta. Ainakin Aucklandin osalta jäi vielä paljon näkemättä ja kokematta. Puhumattakaan muusta maasta.

Seuraavana aamuna suuntasimme kentälle, jo hieman innokkaina palaamaan kotiin. Siellä sitä jo päästiin kodikkaisiin tunnelmiin muiden kiinaan matkaajien joukossa.



Chinese. How do they always do it? And this is what we have to deal with on daily basis.