Tarkoituksena oli viipyä Tongan pääkaupungissa Nuku´alofassa niin vähän aikaa kuin mahdollista, ja suunnata Tongan pohjoiselle saariryhmälle Vava´ulle. Mutta taas kerran päädyimme saarten ”rennon” elämänmenon uhreiksi.
Saavuimme Tongatapuun lauantai-iltana, ja ensitöiksemme saimme todeta että lentolippuja myyvät tahot olivat kaikki kiinni. Itseasiassa lentolippuja ei ollut mahdollisuutta saada ennen maanantai aamua, sillä sunnuntaina oli pyhäpäivä, ja kaikki muut paikat olivat kiinni – paitsi kirkot. Tämä piti sisällään kaupat, ravintolat, baarit, toimistot, nähtävyydet ja kaiken mahdollisen mikä nyt olisi vaatinut edes jonkun ajatuksen työnteon tapaisesta.
Kirosin lähetyssaarnaajat (taas kerran), ja aloimme pohtimaan mahdollisuuksiamme. Päädyimme majoittumaan Nuku´alofan ehkä isoimpaan hotelliin, jossa viikkoisin toimi saaren suurin matkatoimisto. Saimme selville että sunnuntaina ei ollut muuta mahdollisuutta viihdyttää itseään kuin lähteä läheisille saarille viettämään saaripäivää, tai lähteä saarikierrokselle tutustumaan luonnonnähtävyyksiin. Lentolippuja voisimme sitten mennä kyselemään ma aamuna kentältä. Tämä kuulosti (ainoalta) suunnitelmalta. Päädyimme saarikierrokseen.
Kierros alkoi muinaiselta trilithonilta. Tämänkin trilithonin historia, kuten muuallakin maailmassa, on hieman epäselvä. Se on saattanut olla vain portti kuninkaalliseen puutarhaan, mutta sen kyljet ovat täsmälleen auringon nousua ja laskua vasten. Viikolla alueella on runsaasti kojuja, mutta sunnuntaina paikka oli aukio.
Tongatapu Trilithon.
Seuraavana oli lyhyt pysähdys autolla kuninkaallisen perheen jäsenten hautojen ulkopuolella. Kyseessä oli prinsessan ja hänen puolisonsa hauta. Mikä nyt paikasta tekee nähtävyyden on pyramidimainen hautarakennelma. Tongalaiset ovat kautta historian haudanneet kuninkaalliset vastaaviin hautoihin. Saarella on vanhempiakin vastaavia hautoja, joita on mahdollisuus päästä tutkiskelemaan lähempää. Meidän kierrokseemme ne eivät kuitenkaan kuuluneet, ja suuntasimme seuraavaan kohteeseemme Stalactive luolaan.
Royal tombs.
Luola sijaitsi rannalla, mistä myös löytyi muutama hauta. Lähdimme laskeutumaan pimeään luolaan, ja totesin että mukanani yleensä aina retkillä kantama taskulamppu tuli taas tarpeeseen. Luolan kerrotaan löytyneen, kun lakia paossa oleva mies perheineen oli asuttanut sitä muutaman vuoden ajan. Epäselväksi jäi mitä mies oli tehnyt, ja kuinka hänen kävi piilopaikan paljastuttua. Oli miten oli, luola oli loputtoman pitkän oloinen, ja opas oli sitä mieltä ettei kukaan koskaan ole varsinaisesti tutkinut kuinka pitkälle luola ulottuu. Meidän matkamme päättyi luolan päähän missä luola jatkui veden alla.
Local village tombs.
Stalactive cave.
Deeper...
...deeper...
...deeper...
Opas lähti kiipeämään ylemmäs ja sanoi näyttävänsä meille jotain, ja...hyppäsi sitten veteen. Intoutuneena uimahypyistä yksi seurueemme jäsen lähti mukaan hyppimään veteen. Itse pohdin uimahyppelyn mielekkyyttä, ja katsellessani jalkojeni alla olevia linnun ja lepakon jätöksiä tulin siihen lopputulokseen että jääköön väliin. Vaikka hauskalta se kyllä vierestä katsoen vaikutti.
...and SPLASH!
Mutta matkan jatkuessa luolasta Tongatapun blowholeseille, ei yhtään harmittanut että oli kuivat vaatteet päällä. Blowholesit olivat täysin erilaiset kuin Samoalla. Reiät olivat pienempiä ja lähellä vesirajaa. Komeat suihkut nekin kuitenkin olivat.
Tongatapu blowholes.
Saarikierroksen seuraava kohde oli flying foxes lepakkojen asuinpaikka. Olin lukenut noista elukoista aikaisemmin, mutta epäselväksi oli jäänyt oliko kyseessä lintu vai muu elukka. Täällä sitten selvisi, että kyse on isosta lepakosta, joka elää yhdyskunnissa. Ihmettelimme kuinka tämä voi olla osa kierrosta, miten lepakkojen kulloinenkin olinpaikka oli niin hyvin selvillä, mutta opas osasi kertoa että laumailun lisäksi lepakot ovat paikkauskollisia. Kolovain kylän tien varressa olevissa muutamassa puussa on aina ollut lepakoita, ja niin kai tulee aina olemaan. Lepakoita oli kiva kuvata, ja kuluikin tovi ennenkuin jatkoimme matkaa viimeiseen kohteeseen, kuninkaalliseen palatsiin.
Da-da-da-da...
...da-da-da-da...
...da-da-da-da...
...BATMAN!
Kuten muihinkaan kuninkaallisiin kohteisiin, ei palatsin alueelle päässyt sisälle, joten tyydyimme tähyilemään palatsia aidan takaa. Tonga on hallinnollisesti hieman poikkeava muista saarivaltoista. Sillä on pitkät kuninkaallisen hallinnon perinteet, eikä se useiden muiden alueen maiden tavoin ole ollut länsimaiden valloittamana. Mikä kuningasvallasta tekee kuitenkin hieman poikkeavan, on se että kuningas valitaan usein vaaleilla. Varsinaista kuninkaallistasukua ei siis ole. Uskonnon lisäksi kuninkaallinen perhe on suuresti arvostettu, ja kuninkaalla on kaikki valta määrätä asioista maan sisällä.
Royal palace.
Closest we could get.
Kun saavuimme saarelle meiltä tiedusteltiin heti olimmeko tulleet seuraamaan uuden kuninkaan kruunajaisia. Olimme yhtenä kysymysmerkkinä. Meillä ei ollut hajuakaan mitä vanhalle kuninkaalle oli tapahtunut. Selvisi että vanha kuningas oli kuollut jokin aika sitten, ja kansa oli valinnut hänen sukulaisensa uudeksi kuninkaakseen. Kruunajaiset tapahtuisivat elokuussa. Tässä vaiheessa kysymys huvitti hieman enemmän, sillä olisimmeko tulleet Tongalle kahta kuukautta ennen kruunajaisia odottelemaan kyseistä tapahtumaan...
Me emme olleet kuitenkaan tulleet juhlimaan maan uutta johtajaa, vaan nauttimaan maan muista anneista. Saarikierroksen jälkeen palasimme hotellille ihmettelemään mistä saisimme hankittua ruokaa näin sunnuntaina. Asia ratkesi helposti. Kävi ilmi että olimme majoittuneet yhteen niistä harvoista paikoista, missä sunnuntaisin jonkinlainen tarjoilu pelasi. Hotellin allasbaari oli auki, ja jopa miehitetty muutamalla henkilökunnan jäsenellä, jotka eivät pelänneet kadotusta, vaikka olivatkin töissä lepopäivänä. Sana allasbaarista oli myöskin kiirinyt saaren muiden matkailijoiden tietoon, ja baarin antimista kävi nauttimassa muidenkin hotellien asukkaita.
Me emme olleet kuitenkaan tulleet juhlimaan maan uutta johtajaa, vaan nauttimaan maan muista anneista. Saarikierroksen jälkeen palasimme hotellille ihmettelemään mistä saisimme hankittua ruokaa näin sunnuntaina. Asia ratkesi helposti. Kävi ilmi että olimme majoittuneet yhteen niistä harvoista paikoista, missä sunnuntaisin jonkinlainen tarjoilu pelasi. Hotellin allasbaari oli auki, ja jopa miehitetty muutamalla henkilökunnan jäsenellä, jotka eivät pelänneet kadotusta, vaikka olivatkin töissä lepopäivänä. Sana allasbaarista oli myöskin kiirinyt saaren muiden matkailijoiden tietoon, ja baarin antimista kävi nauttimassa muidenkin hotellien asukkaita.
Not so great pool.
Olimme jututtaneet paikallisia aikaisemmin, ja he olivat arvelleet että vaikka ravintolat saisivat olla auki su iltana, monet pitäisivät ovet kiinni koska oli sunnuntai. Henkilökohtaisesti olen täysin yksityisyrittäjien puolella siinä, että heillä on oikeus pitää puljunsa suljettuna aivan milloin haluavat. Mutta toisaalta olen tiukasti vastaan, että mikään laki tai uskonto säätelisi asiaa. Senpä takia en aivan purematta niellyt paikallisten arviota, että kannattaisi pysyä hotellissa, koska muut paikat ovat kiinni. Sillä satun tietämään yhden kansan, jolla sattuu olemaan silmää kaupanteolle (ja himo rahalle). Toisin kuin paikallisilla.
Olin saapumisiltana käynyt viereisessä kiinalaisten omistamassa kaupassa, ja viereisessä kiinalaisessa ravintolassa. Mietin mielessäni, että jos vain on laillista pitää ravintola auki, niin tuo ravintola tulee olemaan auki. Samaanaikaan olin taas hämmästynyt, kuinka paikalliset olivat täysin tietämättömiä asiasta. En yhtään ihmettele että suurin osa Nuku´alofan kaupoista näytti olevan kiinalaisten omistamia. Paikallisten ollessa niin ”rentoja” (laiskoja ja välinpitämättömiä), niin työteliäiden kiinalaisten on helppo dominoida pääkaupungin markkinoita. Mutta niin kauan kun se on paikallisille OK että heidän rahansa virtaavat Kiinaan, niin mikäs siinä...
Ja tunnenko minä kiinalaiset, vai tunnenko minä kiinalaiset. Ravintolat saivat avata ovensa klo 16, ja juuri siihen aikaan kiinalaisen ravintolan valot syttyivät. Nautimme siis herkullisen kiinalaisen illallisen. Ihan kuin kotona!
No comments:
Post a Comment