Peking - Olympialaiset 2008

Onpa taas olevinaan ollut kiire. Tietokoneen edessä vietetystä ajasta on suuri osa tullut kulutettua syysloman (=häämatkan) suunnitteluun. Nyt liput on hankittu ja ensimmäinen majoitus on varattu. Loput hoidetaan sitten reissun päällä. Koska tällä kertaa tulemme panostamaan hieman parempiin hotliin ja huoneisiin, niin yleensä ei saatavuudesta ole pula.

Mutta ennen kuin Shanghain alati viilevenää keliä pääsee pakoon, niin palataanpa viikon takaisiin tapahtumiin.

Suuntasimme siis suoraan Sheshanilta (josta siis edelleenkin myöhemmin lisää) Pekingin koneeseen, ja hieman yli pari tuntia myöhemmin laskeuduimme Pekingin uudelle lentokentälle terminaali kolmoseen. Nykyisin saakin sitten olla tarkkana Pekingistä lähtiessä mikä kenttä ja mikä terminaali. Terminaalit sijaitsevat automatkan päässä toisistaan, joten saattaa tulla kiirus, jos kenttää täytyy vaihtaa.

Pekingin olympialaisia varten rakennetuista tiloista päätin ensimmäisenä tutustua huolella terminaali kolmosen matkatavarahallin naisten vessaan. Ikinä ei ole vatsatautia ollut ja taas oli...Mutta täytyy sanoa että terminaali näytti hyvältä ja parkkitilaan oli panostettu.

Kun olin uskaltanut luopua vessapaikastani lähti isäntämme johdattamaan meitä kohti kotiaan. Samalla saimme tutustua muutamiin Pekingin olympia määräyksiin. Parittomina päivinä sai ajaa vain parittomilla kilvillä varustetuilla autoilla, joten kuski oli lainannut autoa kaveriltaan. Kun kaarsimme moottoritielle, isäntämme esitteli meille että sisin kaista oli varattu olympiatunnuksilla varustetuille autoille. Noh, ainakaan motarilla ei kummemmin ollut tungosta.

Vatsani ja meidän asettauduttuamme aloilleen, aloimme suunnittelemaan illan ohjelmaa. Nopsa käynti feikkimarkkinoilla, ja illallinen Suomi-ravintolassa. Olen yleensä saanut tingattua Pekingissä paremmin kuin Shanghaissa, joten odotukset olivat kovat. Mutta olympialaiset tekivät tässäkin temput, ja muutaman laukun hankkimiseen upposi muutama tunti. Totesin että annan Pekingin kauppiaille uuden mahdollisuuden olympialaisten ollessa huolella ohi.

Joten suunnistamaan kadun toisella puolella sijaitsevaan Suomi-ravintolaan. Shanghaista vastaava uupuu, vaikka tanskalaiset ovatkin antaneet hyvän yrityksen kiinalaisten koukuttamiseksi salmariin. Salmaria lukuunottamatta pysyttäydyin kuitenkin erossa Suomi-herkuista, ja nautin oikein herkullisen pizzan siiderin kera. Mmmm. Oli hyvää, ja paikka oikein viihtyisä. Toivottavasti toiminta laajenee Shanghaihin asti tulevaisuudessa...

Paukkuja päätettiin säästellä seuraavan päivän kisakoitokseen, painuimme pehkuihin hyvissä ajoin ennen...noh, auringon nousua.

Nautimme seuraavana päivänä isäntiemme valmistaman herkullisen grillilounaan, ja aloimme virittämään liput ja paidat valmiiksi. Olimme päättäneet lähteä kisapaikalle useampaa tuntia ennen kisan alkamista klo 19. Pitihän sitä varata aikaa pällistelyyn ja fiilistelyyn paikan päällä.

Security check.

Ja kyllä kannatti. Heti astuttuamme taksista oli vastassa hymyileviä kisaturisteja, kohteliaita vapaaehtoisia ja siisti kisa-alue. Suuntasimme heti turvatarkastukseen, koska meitä oli varoiteltu, että se saattaisi viedä tovin. Mutta ei hätää. Kymmenen minuuttia myöhemmin liput oli skannattu, ja laukut läpivalaistu. Edessämme aukeni itse kisapaikka, linnunpesä.

Bird nest.

Water cube.

Press centre.

Maleksimme linnunpesän vierustaa ympäri, samalla ottaen runsaasti kuvia ja pysähtyen välillä rupattelemaan muiden suomalaisten kanssa. Täytyy sanoa, että kaikki pisteet suomalaisille kisaturisteille. Fiilis oli kaikilla hyvä, ja odotukset korkealla. Lisäksi useat olivat koristautuneet asiaankuuluvin rekvisiitoin. Omakin mieto puvustukseni herätti joissain kiinalaisissa mielenkiintoa, ja paljon tuli myös oltua kuvattavana. Oli hienoa nähdä, että vaikkei yleisurheilu ole kovin suosittua Kiinassa, eikä tälle päivälle ollut luvassa yleisurheilusta mitään mitaleja kiinalaisille, niin osallistuminen oli silti runsasta, ja kiinnostus kovaa. Noh, se tietysti selittyy sillä että kiinalaiset rakastavat voittajia, ja niitä oli tänäkin iltana luvassa!

Pari tuntia kului ihmetellessä alueen rakennuksia, kuvatessa ja suomalaisten kanssa jutellessa. Sitten olikin aika alkaa suunnistamaan omalle paikalle. Kävimme ostamassa kisaoluet, ja kun löimme peput penkkiin niin naisten korkeushyppy olikin jo alkamassa. 10 minuuttia myöhemmin marssivat kentälle keihäänheittäjät. Nopeasti tuli selväksi, että latvialaiset fanit olivat vähin, mutta äänekkäin, joukoin kannustamassa maan miestään. Norjalaisia paikalla oli muutamia, ja suomalaisia yllin kyllin. Hyvä Suomi! Ja siitä se sitten alkoi.

Tero Pitkämäki.

Teemu Wirkkala.

Tero Järvenpää.

Gadget of the day.

Norjalainen Andreas Thorkildsen oli alusta asti ylitse muiden (valitettavasti). Kun ensimmäinen karsintakierros oli ohi, oli tilanne lupaavalla tolalla ja kaikki suomalaiset mukana kisassa. Sitten alkoi tapahtumaan. Norjalainen heitti olympiaennätyksen (90,57 m) ja metakka stadionilla yltyi. Kultamitallin osalta peli alkoi olla selvä, kunnes Järvenpää kohahdutti kiinalaista yleisöä. Ennen kuin huuto oli lakannut huomasin punaisen lipun nousevan.

Promising.

Pitkämäki.

Wirkkala.

Järvenpää.

Still have hope.

Noooo!

Byaaah.

It is ok. Fourth place ain´t bad.

Ja tämän jälkeen latvialainen Ainars Kovals (86,64 m), joka oli heittänyt erittäin vaihtelevasti, ja jatkuvasti Pitkämäkeä huonommin tempaisi ohi. Olo oli jotenkin typertynyt. Kisan puolessa välissä hopea oli ollut itsestään selvyys, ja pronssistakaan ei ollut suurta huolta. Lopulta suomalaisten fanien tuli tyytyminen yhteen mitalliin. Mutta hieno homma! Ja hienosti kaikki suomalaisia kannustivat. Jopa takanani istuneet ruotsalaiset, jotka kannustivat norjalaista,

taputtivat suomalaisten suorituksille.

Winner - Andreas Thorkildsen.

Third - Tero Pitkämäki.

Hyvä Tero!

Olin odottanut kisalta hieman enemmän, mutta Pitkämäen pronssi (86,16 m) on hieno saavutus. Täällä kuitenkin kisasivat maailman parhaat, joten jos nyt on maailman kolmanneksi paras jossain, niin on se vaan hyvin! Täytyy tunnustaa, että norjalainen kyllä ansaitsi kullan tasaisen ylivoimaisella suorituksella. Latvialaisen ohi meno hieman jäi kaivelemaan, varsinkin kun kaverin suoritukset eivät olleet erityisen loistavia joka kierroksella.

Men´s 5000 m.

Women´s high jump.

Men´s 4x400 m.

Tuona iltana olympiaennätyksiä oikein sateli. Keihäänheiton lisäksi ennätyksiä rikottiin miesten 5000 metrin juoksussa (Kenenisa Bekele, Etiopia 12.57,82) ja miesten viestissä (USA 2.55,39). Aivan loppuun asti emme kisoja seuranneet vaan päätimme livistää, ja välttää ruuhkan häipymällä ennen naisten korkeushypyn loppua.

Päädyimme kertaamaan kisan tapahtumia drinksuille läheiseen hotelliin, josta otimme bussin keskustaan, ja jatkoimme jälkipeliä Suomi-ravintolassa. Paikka oli luonnollisestikin täynnä suomalaisia, eikä siellä voinut olla törmäämättä tuttuihin. Jotenkin tunnelma oli kuitenkin vaisu, ja salmarit kumottiin maltillisella vakavuudella. Ilta kuitenkin venyi, ja tunnelma nousi aamua kohden. Kolmen aikoihin päätimme luovuttaa, ja palata pakkailemaan tavaroita.

Muutaman tunnin unien jälkeen heräsimme aamupalalle, ja aloimme tilailemaan taksia, ja kantamaan laukkuja ulos. Matka kentälle sujui nopeasti, ja täytyy sanoa että sisääntsekkaus kentällä tuntui sujuvan loistavasti, vaikka porukkaa olympialaisten viimeisenä päivänä luonnollisestikin kentällä riitti. Hieman ihmetytti ratkaisu, jossa ravintolat oli sijoitettu lähtöhalliin ennen turvatarkastusta. Sanomattakin on selvää, että kiinalaiset sukulaisiaan saattamaan tulleet mummot ja papat valloittivat penkkejä ottaen päiväunia. Saimme kuitenkin paikan kohteliaalta kiinalaiselta herralta, ja näin pöperöä rinnan alle ennen lentoa takaisin Shanghaihin.

Toinen hieman ihmetystä aiheuttava seikka oli ulkomaalaisten lehtien loistaminen poissaolollaan. Shanghainkin kentällä oli enemmän julkaisuja tarjolla kuin täällä. Päätä raapien kävin läpi kioskit ennen ja jälkeen turvatarkastuksen. Mutta ei niin ei. Ilman päivän kuumimpia juorua suuntasimme koneeseen. Muutamaa tuntia myöhemmin laskeuduimme väsyneinä Shanghaihin. Taksiin, himaan ja tuijottelemaan telkusta olympialaisten päättäjäisiä.

Peking näytti minusta aikalailla samalta kuin aikaisemminkin. Ihmiset tosin olivat erilaisia. Tapasin viikonlopun aikana varmaan enemmän englantia puhuvia kiinalaisia kuin kahden vuoden aikana Shanghaissa yhteensä. Hieno homma! Tällä tiellä kun nyt vaan pysyttäisiin, niin voisin kuopata kiinan oppikirjani takapihalle! Ihmiset olivat myös erittäin kohteliaita ja ystävällisiä. Tosin, olen aina ollut sitä mieltä että Pekingin kiinalaiset ovat mukavampia kuin Shanghain.

Mutta vielä jotain on edessä. Olympialaiset ei ole vielä täysin suoritettu, vaan Pekingin isännöinti pesti jatkuu edelleen. Paraolympialaiset alkavat 6.9., joten kisoja on vielä kisattavana. Ja jos lippuja ei tullut ekalla kerralla hankittua, niin nyt on vielä mahdollisuus fiilistellä linnunpesässä ja vesikuutiossa.