Nyt se sitten tapahtui

Enkä nyt tarkoita viikonlopun Pekingin tai Valencian suomalaisurheilijoiden menestystä (ja epäonnistumisia). Vaan sitä että blondi meni naimisiin. Oltuamme melkein 3 vuotta kihloissa ja asuttuamme yhdessä 2 vuotta (kyllä, menimme kihloihin paljon ennen kuin muutimme yhteen, eikös olekin outoa) päätimme lopettaa susipareilun 21.8.2008. Toisen ollessa lähes kolmekymppinen ja toisen neljäkymppinen, kaiken lässytyksen nuoresta parista voi heti unohtaa.

Tämä ei varmastikaan kuitenkaan tullut kellekään tutullemme yllätyksenä, koska jo mennessämme kihloihin olimme kertoneet olevamme menossa naimisiin (eikös kihlaus sitä tarkoita). Asiat kuitenkin venyivät, eikä Kiina juurikaan helpottanut toteutusta.

Nyt kuitenkin lomamatkojen, olympialaisten ja työmatkojen välistä löytyi aikaa valmistella asia ja lopulta päivä aikaa toteuttaakin se. Prosessi alkoi viime keväänä Suomessa. Aloin selvittelemään miten Kiinassa mennään naimisiin. Pian selvisi ettei Suomen lain mukaista avioliittoa pysty Manner-Kiinassa suoraan solmimaan, joten avioliitosta tulisi kiinalainen. Hong Kongissa kuulema on merimieskirkko, joka vihkii suomalaisia, mutta en halunnut sekoittaa kirkkoa millään tavalla tähän toimitukseen.

Eli selvittämään miten Kiinassa mennään naimisiin. Tässä meitä auttoi paljon Kiinan Suomen konsulaatti ja Ulkoministeriö. Ja maistraatti koitti hämätä antamalla väärää tietoa...

Kuten odotettavaa oltiin törmäyskurssilla Suomen byrokratia koneiston kanssa. Johtuen väärinkäsityksistä yms. loppujen lopuksi Suomen päässä papereiden kokoamiseen tarvittiin neljä käyntiä Helsingin maistraatissa, yksi visiitti ulkoministeriöön ja kolme vierailua Kiinan Suomen suurlähetystöön. Jos joku vielä ihmettelee mihin se aika toukokuun Suomen visiitillä meni, niin tähänhän se. Lisäksi hierottiin avioehtoa lakinaisen kanssa.

Yhden lähetystö visiitin voi kyllä laittaa oman tyhmyyden piikkiin. Rehellisenä Suomalaisena ilmoitin, että voin hakea paperit seuraavana päivänä ennen lähtöämme takaisin Kiinaan, kun myöhemmin tajusin että hieman painostamalla ja maksamalla lisää olisin saanut ne samana päivänä, ja säästynyt koko aamupäivän vievältä reissulta lähetystöön. Osittain olin lannistunut jo maistraatissa jättäessäni papereita perjantaina. Virkailija ilmoitti että paperit ovat noudettavissa viiden työpäivän päästä...eli...hmmm...selaa kalenteri...ensi viikon perjantaina. Olimme kuitenkin lähdössä takaisin Suomeen, joten paperit olisi pakko ehtiä toimittamaan tuona samana päivä ulkoministeriöön ja vielä sen jälkeen lähetystöön. Ja ennen kello yhtätoista. Noh, tokihan suomalaiset nyt toisia suomalaisia auttavat, ja jonkinlainen ratkaisu tähän löytyy. Kysyin että olisiko mahdollista noutaa paperit to iltapäivällä koska olemme lähdössä takaisin Kiinaan. Hmmm...selaa kalenteria...paperit voi noutaa viiden työpäivän päästä eli...ensi perjantaina. Oli pakko vielä kysyä, että onko nyt varmasti niin että ensi perjantaina klo 8 on aikaisin ajankohta jolloin ne paperit on kirjoitettu, ja ettei vain olisi niin että paperit tehdään kyllä heti ja ne vain lepäilevät hyllyllä odottaen perjantaita...virkailijan ilme alkoi kiristymään ja päätin poistua paikalta.

Eli pe aamuna kello kahdeksan maistraattiin, kello yhdeksän olimme etsimässä parkkipaikkaa ulkoministeriön laillistuksia tekevän osaston edessä. Kun pääsimme sisälle oli vastassa prosessin seuraava hupiosuus. Muistutettakoon nyt että alkoi olla pienoisia aikataulupaineita, ja toiveena oli nopea visiitti, jotta pääsisin jonottamaan lähetystöön ajoissa. Astuin pieneen tilaan, jossa istui penkillä kolme ihmistä. Vastapäätä oli kaksi luukkua, joista molemmat olivat tyhjiä. Odotin 5 minuuttia mitään ei tapahtunut. Odotin 10 minuttia ja toiselle luukulle mateli keski-ikäinen nainen. Yksi istujista nousi ja käveli luukulle. Hänet käännytettiin pois. Laillistamisia hoidetaan vain toisella luukulla, ei kellään ollut passiasiaa? Mutta toisella luukullahan ei ollut ketään! Toinen istujista nousi ja alkoi asioimaan passitädin kanssa. Pian hänellä oli kourassaan uusi passi, ja he rupattelivat leppoisasti puutarhan hoidosta. Toinen luukku oli edelleen tyhjä, ja odotustilassa oli jo kuusi henkeä jonossa sille. Puolen tunnin päästä luukulle ilmaantui laillistamistäti, ja siirappimaisen hitaasti alkoi tapahtumaan. Olin saanut maistraatit dokumentit laillistettua noin tunnin odottelun jälkeen, ja kaasutin kohti lähetystöä. Saavuin lähetystöön ajoissa, ja ehdimme saamaan lähetystön laillistuksen ennen paluutamme Kiinaan.

Esteettömyystodistuksethan ovat voimassa 4 kuukautta, joten deadline oli syyskuun puolessa välissä. Jos jotakuta ihmetyttää miten voi olla vaikeaa löytää aikaa mennä naimisiin niin voin selittää. Työmatkoja touko-kesäkuun vaihde, kesäkuussa lähes neljän viikon lomalle Tyynelle valtamerelle, ja paluu Shanghaihin heinäkuun puolen välin tienoilla. Esteettömyystodistukset olisivat voimassa vielä täsmälleen 2 kuukautta, mutta vastaan tulee Kiinan kansalliset lomapäivät syys-lokakuussa, ja silloin suunniteltu yli kolmen viikon loma. Joten aikaa jäljellä 1 kk 2 viikkoa.

Aloin selvittämään miten asia Shanghaissa konkreettisesti hoidetaan. Tässä Shanghain Suomen konsulaatti oli suureksi avuksi. Heiltä sain dokumentin jossa prosessi ja siihen vaadittavat dokumentit oli kuvattu. Sain myös linkin Kiinan hallituksen sivuille, josta löytyi paikallisen ulkomaalaisia vihkivän maistraatin osoite. Keräsin Suomesta haalimani paperit ja lähdin toimistoon. Olin aika ylpeä leimoilla, ja hologrammeilla laillistetuista papereistani, kunnes saavuin toimistoon. Laillistukset eivät paljon tuntuneet auttavan, eikä virkailija ilmeisesti edes pystynyt lukemaan dokumentteja, vaan kiinan kieliset käännökset olisi saatava. Eikä mitkä tahansa käännökset, vaan Shanghaissa on neljä instanssia, jotka tälläisiä virallisia käännöksiä pystyvät tekemään. Lisäksi (ja tämä oli uutta), koska kyseessä oli kaksi ulkomaalaista, tarvittiin kirje konsulaatista, että voisimme mennä naimisiin. Lisäksi tarvittiin valokuvia, mutta se nyt oli pienempi murhe.

Eikun konsulaattiin. Sain kirjeen jossa ilmoitettiin että Suomen lain mukaan saimme mennä naimisiin. Vein kaikki paperit yhteen virallisista käännöstoimistoista, josta ne kuulema voisi noutaa viikon kuluttua. Tässä vaiheessa oli tullut lisää aikataulu paineita, sillä tulossa olevat työmatkat veisivät kaksi viikkoa elo-syyskuun vaihteesta. Eli jäljellä 3 viikkoa. Koko prosessi alkoi jo uuvuttamaan kun palasin toiselle visiitille maistraattiin käännösten ja passien kanssa. Passit, asumislupa ja viisumi ok, esteettömyystodistusten käännökset ok, mutta hahaa! Konsulaatin kirjeessä oli meikäläiselle laitettu väärä syntymävuosi. Muuten hyvä.

Eikun takaisin konsulaattiin, ja käännöstoimistoon. Toimistossa arvelivat, että koko kirje on kirjoitettu väärin, ja hyvä niin että puhuivat ääneen, sillä tästä säikähtäneenä suuntasin maistraattiin kolmannen kerran. Tällä kertaa visiitti kesti kauemmin, kolme kiinalaista käänteli paperia, ja lopputulos oli ettei kirje kelvannut. Sen pitäisi nimittäin ilmoittaa, että Kiinassa solmittu avioliitto on tunnustettu Suomessa. Viisastuneena pyysin mallikirjeen.

Eikun taas konsulaattiin (kiitos heidän kärsivällisyydelleen). Nyt kirjoitimme kirjeen mallin mukaan suoraan kiinaksi, joten visiitiltä käännöstoimistoon vältyttiin. Kävimme myös räpsäisemässä valokuvat, jotta voisin tarkastuttaa vielä nekin. Aikataulua kiristi varmistunut olympiamatka, joka veisi viimeisen viikonlopun ennen työmatkoja. Aikaa jäljellä siis 2 viikkoa.

Neljäs kerta toden sanoo, ja maistraatti ilmoitti papereiden olevan ok. Kiinalaisten puolesta siis saimme naida. Kun tämä oli varmistunut virallinen kosinta (tietysti mukaanlukien korkeapolviasento), hoidettiin perjantai lauantai välisenä yönä omalla pihalla viltillä, joka oli ympäröity kynttilöillä ja ruusuilla. Vastaus varmistettiin skumpalla, ja grilliruualla. Loppuyöstä muistan hämärästi myös vodkan...

Löimme päivän lukkoon huomioiden, että yksi päivä menisi vihkikuvien ottamiseen. Kiinalaiseen tapaan kuvat otetaan ennen vihkimistä eri paikoissa ympäri Shanghaita. Englantilaisen ammattivalokuvaajan (nykyisin tekee enemmän dokumentti- ja taidekuvia) aikataulu sopi, ja kiersimme Shanghain keskustaa kiinalaiset kuteet päällä (oli muuten kuuma) maanantaina. Mekko oli teetetty kangasmarkkinoilla, joten kalliiksi se ei tullut (jotain 60 egee kankaineen ja teetätyksineen). Mekon sovitus oli enemmän hermoja koettelevaa, ja lopulta harsin viimeiset haluamani muutokset kuvausta edeltävä yönä. Korut oli tingattu helmimarkkinoilta ja meikin ja hiukset päätin hoitaa itse. Kuvat saimme sunnuntaina, ja ne olivat onnistuneet loistavasti. Oli ihan vaikea valita sukulaisille ja ystäville lähetettäviä kuvia.

Mutta siinä välissä torstaina paukkasimme maistraattiin viidennen kerran (ja toivottavasti viimeisen, tosin kiinalaiset erotkin hoidetaan siellä...), täytimme kaavakkeet, otimme valokuvia, odottelimme hetken, vannoimme valan Kiinan lipun alla ja hymyilimme kuin idiootit. Maistraatissa koko toimitus oli ohi puolessa tunnissa. Kävelimme pienet punaiset kirjat (avioliittotodistus) kädessämme ulos toimistosta, ja aloitimme seuraavan prosessin.

Suuntasimme suoraan notaarille, jotta saisimme paperityön hoidettua mahdollisimman pian loppuun. Koska avioliittomme on rekisteröity ainoastaan Kiinaan, niin siihen pätevät toistaiseksi vain Kiinan lait. Todistukset on notarisoitava, jonka jälkeen ulkoasiaintoimisto todistaa notarisoinnin lailliseksi, jonka taas Suomen konsulaatti laillistaa. Tämän jälkeen konsulaatti lähettää todistukset Suomeen maistraattiin.

Mitä siis tulee tehdä, jos kaksi suomalaista haluaa mennä naimisiin Kiinassa, ja rekisteröidä avioliiton myös Suomeen:

- Jommalla kummalla on oltava asumislupa Kiinaan, ja toisella tietystikin viisumi

- Suomen maistraatista on hankittava esteettömyystodistukset englanniksi (1 vko)

- Todistukset on laillistettava Suomen ulkoministeriössä

- Viimeiseksi todistukset on laillistettava Kiinan Suomen suurlähetystössä (3 pvä)

- Todistukset on käännettävä valtion virallisella kääntäjällä Kiinaksi (1 vko)

- Suomen konsulaatista/suurlähetystöstä on hankittava kirje kiinaksi, jossa todetaan että
Kiinassa solmitut avioliitot tunnustetaan Suomessa

- 3 kpl värivalokuvia parista yhdessä (mahtoiko olla jotain kokoa 3,5 x 5,5 cm)

- Avioliiton solmiminen Kiinan maistraatissa (1 h)

- Avioliittotodistukset on notarisoitava Fengyang lulla (1 vko)

- Notarisointi laillistettava ulkoasiaintoimistossa Nanjing lulla

- Lopullinen laillistus Suomen konsulaatissa/suurlähetystössä
- Paperit lähetetään Suomen maistraattiin

Notarisointi kestää viikon, joten kun paperisota oli toistaiseksi hoidettu loppuun, korkkasimme skumpan ja lähdimme kohti Sheshania viettämään hääpäivää-ja yötä Le Royal Meridienne hotelliin. Sheshanista enemmän lisää myöhemmin. Seuraavana aamuna väsyneenä, mutta onnellisena suuntasimme kentälle ja kohti Pekingin olympiahuumaa. Josta myöskin enemmän lisää myöhemmin. Toisen osapuolen ollessa seuraavat viikot työmatkoilla, jää varsinainen häämatka syyskuulle, jolloin kohteena Vietnam. Sitä odotellessa, ja rakkaan aviomieheni ollessa poissa, taidanpa nauttia muutaman lasillisen skumppaa ihan itsekseni!

P.S. Kaikki osapuolet pitivät kiinalaiseen tapaan oman nimensä.