Vihdoinkin valaat!

Aamukebabien jälkeen (kyllä, ne olivat niin hyviä) suuntasimme lyhyen shoppailukierroksen (kyllä, alennusmyynnit olivat loistavat) jälkeen satamaan etsimään lähtöpaikkaamme. Vene löytyi ja turvallisuusesityksen jälkeen ampaisimme matkaan kohti pilvistä horisonttia.



Boat of the day.

Järjestäjä ilmoitti että delfiineihin törmäämisen todennäköisyys oli n. 70 prossaa ja valaiden n. 90 prossaa. Samalla annettiin valastakuu, eli jollei valaita näkyisi saisimme kupongin, joka oikeuttaisi ilmaiseen uusinta reissuun. Meillä ei kuitenkaan ollut kuin päivä aikaa, joten se oli nyt tai ei tällä reisulla, tilanne valaiden suhteen.



Auckland.

Innokkaina aloimme tähyilemään merelle. Tarkoituksena bongata lintuparvia, jotka saattaisivat viitata nisäkkäisiin vedessä. Kaksi tuntia kului, eikä maisemien lisäksi juuri muuta katseltavaa löytynyt. Lisäksi alkoi satamaan, joten siirryin fiilistelemään veneen sisätiloihin.



In the end of the rainbow is...

Delfiinien bongaus vedet oli jo ohitettu aikoja sitten, ja päivän toivo lepäsi valaissa. Edellisinä päivinä rannikolla oli bongattu nuoria orkavalaita, jotka jostain syystä olivat eronneet laumasta. Kyseiset yksilöt olivat aiheuttaneet myös pienoisen media kohun, sillä jotkut halusivat siirtää lapsukaiset ihmisten avustuksella takaisin lauman luokse. Mutta luonto pitää huolta omistaan. Kyseisenä aamuna oli kauempana merella bongattu orkalauma joka suunnisti kohti poikasia. Ilmeisesti äiskä ja iskä olivat tulossa noutamaan karkulaisia.

Saimme viestin toiselta laivalta, että orkat oli nähnyt läheisessä poukamassa, joten täyttä potkua sinne päin!



...an orca whale!

Ja siellähän ne. Yhteensä 4 kappaletta nuoria orkavalaita. Uusi-Seelantilaiset ottavat luonnonsuojelun tosissaan, ja rannikkovesiin eksyvät valaat saavat olla itsekseen. Mitään uimista valaiden kanssa ei järjestetä, ja veneet pysyvät aikalailla paikallaan. Ehkäpä tästä syystä valaat olivat erittäin uteliaita, ja uiskentelivat veneiden joukossa välillä kurkistaen pinnalle.



Orcas love company.

Paikalla oli myös valastutkija, joka oli viettanyt jokaisen päivän valaiden lähistöllä, sen jälkeen kun valaat olivat vesille ilmaantuneet. Hänen pieni kumiveneensä oli valaiden erityisessä suosiossa, aivan kuin valaat olisivat välillä koittaneet leikkiä veneen kanssa. Näissä veitikoissa ei tällä visiitillä ollut merkkiäkään tappajavalaasta, mutta ehkäpä iltapalan aikaan meininki on toinen.

Valaat oli nähny, ja veneretki oli venynyt jo aiottua pidemmäksi. Illan hämärtyessä suuntasimme takaisin satamaan. Raitisilma järkytyksestä väsyneenä katselin maisemien sijasta unia paluumatkan ajan.



It´s...



...getting darker.

Aucklandin visiitin viimeinen rasti oli visiitti kaupungin maamerkissä, Sky tornissa. Tornissa sijaitsee useampikin ravintola, joiden antimia meille oli suositeltu, mutta aikataulusta johtuen tyydyimme visiittiin näköalatasanteelle.

Auckland on loistava paikka aktiivisille matkailijoille, joilta jonkin verran hynää löytyy rinkan pohjalta. Mm. Sky tornissa ei olisi tarvinnut tyytyä ihastelemaan näkymiä lasin takaa, vaan ulkokehälle pääsi kävelemään, tai tornista pääsi laskeutumaan (hyppäämään) alas vaijeria pitkin. Tuntivauhtina n. 80 km.



Somewhere there is our hotel.

Me jätimme kuitenkin hyppelyt väliin, ja auringon laskun jälkeen suuntasimme hotellimme lähellä sijaitsevaan meksikolaiseen ravintolaan. Siellä margaritojen ääressä oli hyvä fiilistellä loman päättymistä. Matka oli ollut blondille ensimmäinen tätä lajia, mutta toivottavasti ei viimeinen. Vaikka Fidziä, Samoaa ja Tongaa tuli varmasti koettua tarpeeksi, niin muut saaret eläköön vielä jännityksessä, josko iso vaalea vielä joskus niille rantautuisi. Vaikka esimerkiksi pienenä sivumatkana Australian, tai Uuden-Seelannin lomalta. Ainakin Aucklandin osalta jäi vielä paljon näkemättä ja kokematta. Puhumattakaan muusta maasta.

Seuraavana aamuna suuntasimme kentälle, jo hieman innokkaina palaamaan kotiin. Siellä sitä jo päästiin kodikkaisiin tunnelmiin muiden kiinaan matkaajien joukossa.



Chinese. How do they always do it? And this is what we have to deal with on daily basis.