Auckland ja hyytävä kylmyys

Nälkä ja kylmä. Tai oikeastaan laskeuduttuamme Aucklandiin oli lähinnä nälkä, mutta kultaiset kaaret hoitivat sen ennen kuin ehdimme kentältä ulos. Ja kylmä alkoi oikeastaan vasta sen jälkeen. Aucklandissa satoi vettä ja oli 12 astetta lämmintä. Pellavahousut ja neuletakki ei oikein riittänyt.

Nappasimme lentokenttätaksin, ja saimme erittäin suulaan naiskuskin. Odotellessamme josko muita kyydin tarvitsijoita ilmaantuisi, olimme jo kuulleet koko perhehistorian. Ja sitten mentiin. Ehkä Aucklandin nopein kuski. Pari kertaa täytyi vilaista keikkuuko peräkärry, jossa rinkkamme olivat, vielä mukana.

Saavuimme yhtenä kappaleena hotellille. Ja pienen pieneen huoneeseen. Laajakuvat ovat kyllä ihmeellinen juttu. Noh, huoneen pienuus osoittautui onneksi. Keskuslämmityksen puuttuminen ei ihmetyttänyt, mutta kaapista löytyi iloinen yllätys - pikku lämppäri. Eiku lämppäri puhaltamaan ja vällyjen alle. Huomenna päivä uusi.

Intialaisen aamupalan jälkeen alettiin pohtimaan mitäs sitä huvittaisi tehdä. Päivän ohjelmassa oli vierailu MOTAT:iin, liikenne- ja tekniikkamuseoon. Mutta ennen sitä täytyi tarkistaa olisiko meillä mahdollisuus nähdä vielä valaita tämän reissun puitteissa. Soitto valas ja delfiinikierroksia järjestävälle taholle, ja niin meille oli buukattu seuraavaksi päiväksi laivareissu. Hui, tuli kiire.

Meinaan ostamaan jotain lämmintä. Aamu ei ollut valjennut yhtään lämpimämpänä kuin edellinen yö. Mutta onneksi Aucklandissa oli alennusmyynnit. Hilpaisimme yhteen keskustan monista urheiluliikkeistä ja mukaan lähti kaikki alusasusta asti. Ja edullisesti.

Tämän jälkeen saatoimmekin sitten suunnata museoon. Museo jakautui kahteen osaan, joiden välillä kävijöitä kuljetti ratikka. Ei niin kovin erilainen kuin Helsingissä yhä käytössä olevat ratikat. Ne tuntuivat kuitenkin huvittavan lapsia suunnattomasti.



Steamy.

Ensimmäisenä stoppina oli alue joka koostui useasta hallista, joissa jokaisessa esiteltiin eri tekniikan saavutuksia. Lisäksi oli Heurekamainen puuhahalli, teatteri, viktorianaikainen kylä ja malleja vanhoista kulkuneuvoista.



Almost like Air pacific.



Pump station.



Victorian village.



Meat shop.



Playground.

Useampi tuntin sujahti kierrellessä näyttelyitä, ja huomasimme että meillä oli enää tunti aikaa tutustua lentokoneiden historiaan. Pikapikaa siis ratikalle.



History tram.

Lentokoneille ei loppujen lopuksi jäänyt paljoakaan aikaa, ja jouduimme kiirehtimään viimeiseen ratikkaan joka veisi meidät takaisin lähtöpisteeseen. Lentokoneiden luota kun kuljetusvaihtoehdot keskustaan olivat vähissä.



War plane.



Floating plane.

Päivä alkoi olla muutenkin pulkassa. Museon vieressä olisi ollut eläintarha, mutta se sulki ovensa samaan aikaan kuin museokin, joten olimme liian myöhässä morjestamaan tiikeriä. Suuntasimme bussilla takaisin keskustaan, sillä taksikyydit ovat Aucklandissa lähes samoissa hinnoissa kuin Suomessa. Lyhyen shoppailukierroksen jälkeen pääsin maistamaan harvinaista herkkua, mikä oli muuten varsinainen löytö - eli kebabia! Siis aivan samanlaista kuin kebab Suomessa. Ei siis sitä tikkulihaa, vaan kimpaleena käristettyä mössöä josta vuollaan palasia, ranskikset lisukkeeksi, salaatti ja useita kastikkeita. Lempparii! Suomen jälkeen Uusi-Seelanti on nyt blondin lemppari kebabmaa.