Korean (etelä) suppea oppimäärä

Koska hyödynsimme lentoyhtiön pistejäjestelmää saimme bonuksena lentää Bangkokiin Soulin kautta. Eli normaalin suoran 4 tunnin Shanghai-Bangkok lennon sijasta matkustimme ensin 1,5 tuntia Souliin, missä odottelimme muutaman tunnin Bangkokin koneeseen pääsyä.

Ei sinällään paha nakki, mutta blondin huonolle tuulelle sai Soulin kentän remontointityöt. Kävi niin että lähtö aamuna blondilla oli kaksi mielihalua: juustohampurilainen ja englanninkielinen juorulehti. Hampurilaisen olin suunnitellut lounaaksi Incheon kentällä ja lehden lukemiseksi matkalla sinne. Kun pääsimme Pudongin kentälle meille ilmoitettiin että lentomme on peruttu, ja meidät siirrettäisiin aikaisemmalle lennolle (joka oli myöhässä). Lähtöselvityksessä kuitenkin kesti (ilmeisesti erittäin skandinaavinen sukunimeni aiheutti taas kerran hieman hämminkiä), ja lopulta päädyimme juoksemaan turvatarkastuksen läpi suoraan portille. Se siitä juorulehden ostamisesta.

No tokihan Incheon kentältä yksi lehti ja hamppari löytyy. Tai sitten ei. Puolitoista vuotta Aasiassa, ja se vaan jaksaa hämmästyttää, ettei Aasian isoimilla lentokentillä ole aavistustakaan kansainvälisten matkustajien viihdyttämisestä.

Jouluhan ei ole mikään erikoinen juhla näissä maissa (Kiina, Thaimaa, Koreat...), joten tämä koetaan loistavana remontointi ja inventaario aikana. Kesän turistit ovat poistuneet aikoja sitten, ja kevään Uuden Vuoden juhlat, jotka saavat koko mantereen sekaisin, ovat kaukana edessä. Joten lyödään myymälät ja ravintolat remppaan joulukuuksi. Näin Incheon kentälläkin. Kolmesta länsimaalaisesta ravintolasta kaksi olivat remontin takia kiinni. Auki olevasta ravintolasta oli kaikki länsimaalaista ruokaa vähänkin muistuttava loppunut jo aika päivää sitten, silti ravintola oli täynnä. Korealaiset ruokapaikat (joita taisi olla n. 10 kpl) olivat kaikki tyhjiä.

Ja nyt tähän väliin huomautus: minä todella pidän aasialaisesta ruuasta. Mutta jos lentokenttä pizzat ja hampparit eivät ole kaksisia, niin aasialainen lentokenttä ruoka on aivan kaameaa. Ei minkään makuista haaleaa harmaan limaista. Kuvaa hyvin 90 prosenttia Incheon kentällä tarjolla olleista annoksista.
Ja: saatan syödä 14 päivää putkeen kiinalaista ruokaa ja nauttia siitä. Mutta sitten kun mieli tekee pepperonipizzaa, juustohampurilaista, tulista tacoa yms. niin lievästi lämpimältä katkaravulta maistuvien haaleiden pehmeiden lasagnepastalevyjen hörppiminen harmaasta liemestä EI OLE VAIHTOEHTO.

Päädyin siis nyrpeänä popsimaan yli kuivia ranskiksia (kauhea nälkä), ja pohdiskelin että miten on mahdollista, ettei tästä yhdysvaltalaisten pitkäaikaisesta ystävyysvaltiosta löytynyt yhtään amerikkalaista juorulehteä.

Aasiassa lennoilla tarjotaan yleensä mereneläviä, joten se siitä lentokoneruuasta. Bangkokiin laskeuduttiin vähän ennen puolta yötä nälkäisinä ja väsyneinä. Onneksi oli edes tarjolla GT:a, siitäs sait Finnair.

Pakoon vesisadetta

Aika karata Shanghain sateita pakoon Thaimaahan.
Matkasuunnitelma: Pattaya -Ayutthaya -Bangkok

Seuraavan reilun viikon ajan nautiskelen lämpimistä keleistä, vesistä ja ihmisistä.

Hyviä Juhlapyhiä!

Happy Holidays!

Shanghai ennen joulua

Joulu on taas, joulu on taas...Kiina on täynnä lahjoi...

Jeps, talvi tuli tänä vuonna aikaisin kelien puolesta, pari viikkoa sitten kelit muuttuivat kylmiksi ja vaihteliviksi. Tyypillista Shanghain talvelle. Toisena päivänä on 5 astetta lämmintä, sataa vettä ja tuulee 20 m/s. Seuraavan päivänä paistaa aurinko ja on 15 astetta lämmintä. Ainakaan tätä keliä ei voi tasaisesti vihata (kuten Suomessa vihasin talvea).

Jouluvalot ja kuuset on tuotu esille ostoskeskuksissa. Joulun myötä myös huomaa selvemmin kuinka paljon kaupunki on muuttunut. Kaksi vuotta sitten useita joulukoristeita oli turha etsiä. Nyt niitä myydään jokaisessa kaupassa. Vuosi sitten mantelilastujen löytäminen oli juhlahetki. Nyt valmiit torttutaikinat ja luumuhillot lepäilevät kansainvälisten kauppojen hyllyillä. Ikea piti viime vuonna expattiyhteisöä viimeiseen asti jännityksessä, ja glögipullot ilmestyivät hyllyille viikkoa ennen aatoa. Nyt glögiä on saanut jo marraskuun lopulta lähtien, ja neljää eri laatua.

Kelistä huolimatta tämä kaupunki jaksaa ihastuttaa muutoskyvyllään ja nopeudellaan.

Olen myös tehnyt jotain peri expattimaista. Osallistunut joulumarkkinoille. Joulumarkkinoita pitävät melkein kaikki itseään kunnioittavat expattiyhteisöt ympäri kaupunkia. Markkinoilla myydään joulukrääsän lisäksi kiinalaista tavaraa, ja osa tuotosta menee yleensä johonkin hyvään tarkoitukseen (kai). Markkinoilla voi kuvauttaa itsensä pukin kanssa, ja tarjolla on pikkulämpimää purtavaa. Itse kävin saksalaisen ravintolan pihalla järjestettävillä markkinoilla. Hyvä valinta jo siksikin että saksalaisiin voi yleensä luottaa ruokatarjoilun suhteen. Lämmintä gluhweinia, bratwursti hodareita ja lämpimiä kirsikkakermavohveleita. Nammmmm.

Christmas bazaar.

Mutta kaiken ihanuuden keskellä, jotain perikiinalaistakin. Nettiyhteydet ovat tökkineet viime aikoina pahasti. Yhteys ulkomaalaisille palvelimille on ollut niin hidas, että useille suomalaisille sivuille on ollut turha haaveilla pääsevänsä. Samoin suomalaiset mailipalvelimet ovat olleet tavoitettamattomissa. Viikkojen taistelun jälkeen tilanne on hiljalleen tasaantunut. Hidasta on, mutta maltilla sivut on nyt mahdollisuus avata. Viiteen sähköpostiin (webmail, palvelimella Suomessa) vastaamiseen meni eilen 3 tuntia. Välillä yhteys katkesi, välillä ilmoitti ettei sivua voida ladata, ja kun latasi niin erittäin hitaaaasti. Usein kriittiset toiminnot (reply, new mail jne.) jäivät latautumatta. Jos sivun latautuminen kestää keskimäärin 10 minuuttia ja nettiyhteys pysyy pystyssä keskimäärin 7 minuuttia kerrallaan niin kärsivällisyyttä koetellaan.

Mutta tilanne on jo (taas) paranemaan päin. Paitsi että blogini ei taaskaan aukene Kiinassa. Peri kiinalaista on myös, että yhteyksiä ulkomaailmaan on taas ruvettu valvomaan ankarammalla otteella. Talon aulaan on ilmestynyt seuraavan näköiset ilmoitukset:

Lyhyesti sanottuna, Kiinan kommunikaatiovirasto haluaa muistuttaa, että kaikki luvattomat kommunikaatioyhteydet ulkomaihin (nettiyhteydet, satelliittilautasantennit, kännykkäliittymät yms.) ovat ehdottomasti kiellettyjä, ja niiden omistaminen, hankkiminen, toimittaminen, ylläpitäminen ja salailu ovat rangaistavia tekoja. Ja blaa, blaa, blaa. Lopuksi vielä kannustetaan vahvasti tarkastamaan kaikkien tietämiensä yhteyksien laillisuus, ja ilmiantamaan kyseisiin rikoksiin syyllistyneet henkilöt. Jesh! Kenestäköhän voisi laverrella? Irtoaisikohan oleskelulupa ja työlupa jos tehokkaasti lavertelisi? Ja mikäköhän se rangaistus on? Hmmm.

Moving on

Viime viikkoina joululahjaostosten lisäksi työllistävä vaikutus on ollut muuton suunnittelulla. Expattityyliin muuttoprosessi alkaa sillä, että valitaan kartasta alue missä haluttaisiin asua. Tämän jälkeen mietitään omat vaatimukset asunnolle, ja koitetaan kommunikoida nämä mahdollisimman tarkasti kiinalaiselle välitystoimistolle.

Välittäjä järjestää tämän jälkeen kierroksia asunnoissa. Välittäjä saapuu siis auton ja kuljettajan kanssa hakemaan katsomaan asuntoja. Yhdessä päivässä ehtii käydä läpi, alueen laajuudesta riippuen, 6-10 asuntoa.

Tämän jälkeen annetaan palautetta välitysfirmalle nähdyistä asunnoista, ja koitetaan selittää mitä haluttiin, koska välittäjä on esitellyt jotain aivan muuta. Tämän jälkeen varataan toinen päivä, jolloin kierretään katsomassa asuntoja. Kieltäydytään katsomasta asuntoja, jotka eivät täytä vaatimuksia.

Tämän jälkeen annetaan taas palautetta välittäjälle, ja uhataan hankkia asunto ilman välittäjän apua (välittäjät saavat täälläkin palkkansa siitä että sopimuksia syntyy). Pyydetään ennen seuraavaa kierrosta asuntojen speksit etukäteen.

Tätä leikkiä voi jatkua jonkin aikaa, mutta onneksi meitä sattui onnestamaan jo toisella kierroksella, ja löysimme muutaman mahdollisen ehdokkaan tulevaksi kodiksemme. Tämän jälkeen alkavat neuvottelut vuokraajan kanssa.

Asunnot vuokrataan täällä yleensä kalustettuina ja elektroniikalla varustettuina. Joten neuvoteltava on jokaisesta verhosta ja matosta jonka asuntoon haluaa. Huomioitava on myös mitkä kalusteet (esim. patjat) haluaa uusina, ja tämä on saatava myös lopulliseen sopimukseen. Asunnon lisäksi neuvotellaan usein kaasusta, sähköstä, satelliitti-TV:stä, netistä, juomavedestä, ayista ja kuntosalijäsenyydestä.

Välittäjä toimii välikätenä vuokraajan ja vuokralaisen välillä, ja tinkii parhaansa mukaan. Tai niin ainakin olisi toivottavaa, joissain tapauksissa välittäjällä voi tietysti olla omia taka-ajatuksia. Jotkut asunnot ovat luonnollisestikin helpompia vuokrata kuin toiset. Tulee pitää mielessä että yhdellä välitysfirmalla on yleensä asuntoja vuokralla vain tietyistä yhtiöistä. Jos välittäjä tietää että talojen 1-3 naapuriin on tulossa remontti puolen vuoden päästä, on kiire vuokrata asunnot ennen kuin naapurit aloittavat remontin. Remonteilla on täällä välillä taipumusta venyä, vaikka töitä tehdään yötä päivää seitsemänä päivänä viikossa. Tuona aikana kukaan ei tietenkään halua muuttaa naapuuriin asumaan (expatit tekevät aina lyhyitä vuokrasopimuksia). Jos samaan aikaan talot 7-10 ovat loistavassa kunnossa ja kaikki vuokralaiset ihastuvat niihin, voi olla välittäjän edunmukaista saada diilit talojen 7-10 osalta epäonnistumaan, jotta vuokralaiset harkitsisivat asuntoja 1-3 (tietämättä remontista).

Jos välittäjä innokkaasti tyrkyttää asuntoa joka on heikkotasoinen muihin näkemiisi verrattuna, ja valittaa kuinka muissa asunnoissa vuokraisännät ovat hankalia, niin kannattaa antaa hälytyskellojen soida. Itse selvitimme yhden vastaavan asunnon kohtalon nykyiseltä asukkaalta. Asukas sattui olemaan expatti, kiinalaiset eivät tietystikään meille totuutta kerro vaan auttavat mieluummin toisiaan. Tämä asunto tuntui olevan ainoa vapaana oleva isossa yhtiössä. Kyseessä oli paritalon puolikas, nykyinen asukas arveli naapurissa alkavan remontin puolen vuoden sisällä. Kun ilmoitimme epäilystämme välittäjälle seurasi kiinalainen hiljainen hetki, ja meille ilmoitettiin että tietokannassa yllättäen löytyikin 4 vapaata taloa samasta yhtiöstä.

Meitä onnesti ja kävimme läpi vain yhden epäonnistuneen neuvottelun vuokranantajan kanssa, ja toisen talon neuvottelujen kohdalla jo tärppäsi. Tämän jälkeen välittäjä tekee sopimusluonnokset johon kaikki neuvotellut asiat kirjataan (kyllä, valaisimien tarkkuudella). Sitten välittäjä lähestyy expatin työnantajaa sopimuksen kanssa. Työnantaja käsittelee sopimuksen, ja joko hyväksyy tai hylkää sen. Jos välittäjä on työnsä tasalla, tulisi hänellä olla melko hyvin selvillä mitkä ovat työnantajan rajoitukset esim. vuokran suuruuden ja maksimi neliömäärän suhteen. Aina näin ei tietenkään ole. Sinä tapauksessa aletaan prosessi alusta.

Kun sopimus on saatu solmittua vuokraajan ja työnantajan välillä, alkavat neuvottelut muuttofirmojen kanssa. Tarjolla on länsimaalaisten vetämiä muuttofirmoja, sekä täysin paikallisia yrityksiä. Yleensä tarjotaan täyttä palvelua, eli pakkaustiimi (6-10 henkilöä) jakautuu erihuoneisiin, pakkaa kaikki tavarat, kantajat kantavat niitä autoon, kuljetus uuteen asuntoon, kantajat kantavat tavarat vastaaviin huoneisiin uudessa asunnossa ja pakkaajat purkavat tavarat paikoilleen.

Periaatessa kivutonta ja vaivatonta. Hinnat eivät päätä huimaa, mutta luotettavuus onkin sitten toinen asia. Vakuutukset ovat kalliita, joten useimmat muuttavat vakuuttamatta muuttokuormaa (vakuutus ei sisälly perustarjoukseen). Kiinalaiset taas ovat kyllä kuuluisia tehokkuudestaan, mutta varovaisuudestaan eivät. Tavarat naarmuuntuvat ja rikkoontuvat usein muuttojen yhteyksissä. Tavatonta ei ole myöskään kadonneet tavarat. Itse on oltava vahtimassa molemmissä päissä, kuinka monta laatikkoa lähtee ulos, ja että sama määrä tuodaan sisälle. Tavarat "katoavat" yleensä kuljetuksen aikana. Ei siis ole aivan kehno idea muuttaa arvokkaimmat tavarat itse, vaikka taksilla.

Näissä merkeissä ovat joulukuun alkuviikot sujuneet, lukemattomia valokuvia on otettu, useita varustelistoja hintoineen on koottu, sopimuksia on tavattu ja muokattu. Kalenteria on selattu paljon. Näillä näkymin muutto taitaa kuitenkin olla edessä.

Asian food

Vieraiden jälkeiset viikot olivat aika pyöritystä jouluvalmisteluissa ja -juhlissa. Mutta oli se vaan taas kiva saada vieraita. Aika meni todella nopeasti kierrellessä Shanghain nähtävyyksiä, markkinoita ja baareja. Kaupunkia katselee hieman enemmän turistin silmin kun liikkuu ympäriinsä vieraiden kanssa, jotka aktiivisesti havainnoivat uusia asioita ympäristöstä.

Tällä kertaa shoppailuun aikaa ei käytetty niin runsaasti, mutta käytetty aika oli sitäkin tehokkaampaa. Kun taas aasialaiseen ruokakulttuuriin tutustumiseen käytettiin useampi ilta.

Chinese deserts aren't often so yummy. Luckily we have italian cuisine.

Ja koska ihmiset eivät usein näe omaa napaansa pitemmälle, niin minäkin toimin lajillemme tyypillisellä tavalla, ja vein vieraat tietysti omiin lempipaikkoihini.

Perinteistä kiinalaista ruokaa edusti kiinalainen ravintola Shanghaissa, missä maistelimme mm. Pekingin ankkaa, sekä ravintola vesikaupungissa, jonka erikoisuus on mureaksi haudutettu läskineen ja nahkoineen tarjottava possu. Yleensä skippaan possuruuat, mutta tästä on tainnut tulla blondin sikajuhlien helmi.

Beijing duck in Shanghai.

My favorite pork.

Kiinalaista pikaruokaa taas edusti sisämongolialainen mausteikas hot pot. Pöydän keskellä siis kiehuu öljyvesiseokset, joissa on runsaasti erilaisia mausteita. Siellä sitten keitellään pöytään tuotavat raa'at ainekset. Ravintola ilma ovat täynnä mausteista vesihöyryä. Loistava sapuska talvisaikaan.

Inner mongolian hot pot.

Kiinalaisesta arkiruuasta muiden työssäkäyvien kiinalaisten tapaan (ups, mutta emmehän me...) nautimme lounaan myös food courtissa. Ostat kortin jolle lataat rahaa, jonka jälkeen lähdet pujottelemaan pöytien ja ruokakojujen täyttämään kauppakeskukseen. Osoittelemalla saat mitä haluat ja kortilla maksat ostokset. Edullinen ja nopea tapa syödä, jollei välitä pienestä tungoksesta ja metelistä.

Beef noodle soup.

Vuf! Yes. It is dog meat. I finally got a chance to taste it. Taste wasn't anything special, but maybe I give a dog another chance later.

Muihin Aasian ihmeisiin kuuluu korealainen barbeque. Toimii samalla periaatteella hot potin kanssa, mutta liemen sijasta pöydän keskellä on hiilten päällä levy, jolla raa'at ruuat kypsennetään. Sitten vaan dipataan kastikkeessa ja kääräistään salaatin lehteen ja syödään pois.

Korean barbeque.

Samaa lihaisaa linjaa jatkaa teppanyaki, jossa ruokailijat istutetaan kuuman levyn eteen, ja kokki kypsentää raa'at ruuat asiakkaiden silmien edessä. Ruoka on taatusti lämmintä, ja poiketen kiinalaisista ravintoloista, liha on mureaa, ilman luita ja jänteitä. Erittäin hyvää. Riisiä ei tule teppanyaki paikassa ikävä.

Raw fish. Some like.

Teppanyaki. Japanese cuisine.

Ja herkuttelun jälkeen on kiva pujahtaa viettämään perilänsimaalaista ravintolailtaa. Happy hour!

Itsenäisyyspäivä!

Sinivalkoista päivää juhlittiin konsulaatin järjestämien kemujen lisäksi kotona Fazerin suklaan, Havi kyntilöiden ja Oskar Merikannon musiikin kera.

Paljon onnea 90-vuotiaalle Suomelle!

Luvassa...

...vieraita! Seuraava viikko kuluu kierrellessä Shanghaita kavereiden kanssa!

Kiinalainen kuntoilu

Joka vuotisen (siltä näyttää) kiinasyysflunssan jälkeen, olen taas koittanut hieman kohottaa romahtanutta kuntoa. Ja miksi se kunto olisi romahtanut parin viikon flunssan seurauksena? Koska kiinaflunssa alkaa aina kovalla kurkku kivulla, siis sellaisella että mieluummin kuolaat kuin nielet syljen koska se sattuuuuu. Tämän jälkeen alkaa lievä yskä ja nuha, joka ei vaan lähde pois. Viikon sisällä yskä kovenee ja keuhkoputkia alkaa polttamaan. Siis sillä tavalla että olet valmis nieleskelemään jääpaloja pitkin päivän jotta polte hieman laantuisi (oikea hoito on juoda paljon ja usein kuumaa nestettä). Tämän jälkeen yskä hellittää, mutta hengitysongelmat alkavat, ja kun käyt makuulle keuhkoihin sattuu. Tässä vaiheessa voi unohtaa kaikenlaisen kuntoilun, koska kahden rappusen nouseminen saa aikaan tunteen ettet pysty hengittämään.

No niin, eli nyt ollaan siis selviämässä taas kerran pienestä keuhkotulehduksesta, ja jäljellä on enää pientä särkyä keuhkossa ja hengästyneisyyttä. Eli siis eikun salille testaamaan onko näistä keuhkoista enää mihinkään.

Olen käynyt vuoden aikana kolmella eri kuntosalilla Shanghaissa. Yhdellä länsimaalaisille suunnatulla (Hong Konglainen ketju), yhdellä taloyhtiön salilla (pieni ja kiinalainen, mutta siellä oli uima-allas) ja nykyisellä kiinalaisen ketjun salilla.

Ja muutama asia kiinalaisten kuntoilusta on pistänyt silmään.

Ilmeisesti salilla käyminen on in, hip ja pop. Vaikka se tarkottaisikin salille ilmaantumista villapaidassa/farkuissa/korkokengissä ja täydessä meikissä. Nopea pyrähdys jossakin laitteessa ja sitten pois. Näkiväthän kaikki minut?

Salilla käyntihän on salilla käynti, vaikkei mitään tekisikään. Oiva paikka vaihtaa juoruja kuntoilevan kaverin kanssa, samalla voi istua kaverin kuntoillessa viereisessä kuntopyörässä ja mutustaa leipää/makkaraa/pullaa/keksiä. Oivaa ajankäyttöä.

Ja kaikki yoogaavat. apljon ennen kuin se oli in, hip ja pop läntisessä maailmassa niin ihmiset täällä ovat vsäännöllisesti väännelleet itseään kummallisiin asentoihin. Ja todennäköisesti jatkavat sitä kaukan sen jälkeen kun läntinen maailma on jo siirtynyt muihin humputuksiin. Yoogajien keski-ikä? Siinä 40 vuotta.

Erilaiset kuntoilu uskomukset leviävät myös täällä. Joku on kertonut näille että itsensä kietominen muovikelmuun auttaa...jotain. Tädit kietovat itseään uskollisesti ja päättäväisesti pukuhuoneessa elmukelmuun ennen harjoittelun aloittamista. Mitä helv...?

Ja vaikka suomalaiset saattoivat keksiä saunan, niin kiinalaiset ottavat siitä kaiken ilon irti. Tyypillinen kiinalaisen saunatuokio: saunaan ilmestytään sandaaleissa ja alushousuissa (saunahousut?), mukana pullo vettä, pussillinen suolaa ja kurkku/omena/mandariini. Suolaa hierotaan ympäri vartaloa muutamaan otteeseen, vedellä pestään kasvoja silloin tällöin ja välillä syödään. Ajoittain käydään myös ottamassa kylmä suihku ja takaisin saunaan. Vaikka kuntosalin naisten osasto kaikuisi tyhjyyttään, niin saunaosastolla on aina täyttä. Kiinalaiset jos jotkut rakastavat läträämistä vedellä.

Ja suomalainen saunahan ei ole eroottinen paikka. Eikä rivo, härski tai perverssi. On vain vaikea muistaa se kun istuu saunan lauteella ja tuijottelee varpaitaan, kun edessä kylkikyljessä pyllistelee alastomia kiinalaisia. Sauna-asento on kyynärnoja saunan alimmalle lauteelle, jalat suorina, pieni haara-asento ja perse päin kiuasta. Ja kaveri vieressä rouskuttaa kurkkua. Koittaakohan ne vaan häkellyttää ulkomaalaisia?

Saunan ja pukuhuoneen välissä on tyypillisesti lepoalue. Joka tarkoittaa siis aluetta jossa voi puuhailla kaikenlaista alasti ja märkänä. Voi esim. makoilla äksänä aurinkotuoleissa, kuivata hiusten kuivaimella vartalon karvoitusta yms. Ja minä kun ihmettelin että miksi hiustenkuivaimissa lukee "Strictly for drying hair only".

Jotakin on tarttunut silti minuunkin. Saunassa syöminen on kivaa, omena virkistää paremmin kuin lämpenevän veden litkiminen, eikä saunahousut välttämättä ole hassumpi idea, näin pyyhe pysyy kuivana. Vielä ollaan kuitenkin kaukana siitä että heittäisin housut nurkkaan, ja alkaisin pyllistelemään kiuasta kohti, tai siitä että kuntosali varusteisiini kuuluisi rullallinen kelmua.

Xian city

Viileästä kelistä huolimatta Xianin kaupunki osasi olla edukseen. Ihmiset olivat iloisempia, puheliaampia ja kohteliaampia kuin Shanghaissa. Ja tietysti hinnat olivat yleisesti halvemmat. Täällä ravintolassa pitkänenäkin voi saada nuudelikeiton yhdellä yuanilla!



City wall.

Kaupungin nähtävyydet eivät aivan lyöneet laudalta Huashanin maisemia. Vanhaa kaupunkia ympäröivä muuri ei ole kummoinen nähtävyys, vanhan kaupungin sydämessä sijaitsevat kello- ja rumputorni ovat nopeasti nähty, eikä villihanhi pagodat jaksa säväyttää Pekingin temppelien jälkeen.



Bell tower.

Xianista mieleenpainuvimmat muistot jäivät muslimikorttelista. Kaduilta joilla yötä päivää myydään lämmintä ruokaa ostajan silmien edessä valmistettuna. Ruuan voi nauttia joko paikan päällä muovituolilla keikkuen, tai ottaa mukaansa. Ruokapaikat ovat auki aamusta yöhön, mutta vasta illan hämärtyessä katujen elämä vilkastuu, ja viimeisetkin myyjät raahavat kärrynsä markkinapaikalle.



Drum tower.

Omia lemppareitani oli maustetut lammas- ja nautavartaat grillattuna, tulisesti maustettu suolainen leipä grillattuna, lämmin pitaleipä täytettynä maustetulla lammasohramuhennoksella ja tietysti kaikkien aikojen Kiina suosikkini höyryävän kuuma nautanuudelikeitto, tällä kertaa höystettynä viinietikalla, chilillä ja korianterilla. Muutaman asteen lämmössä ulkona nautittuna aivan loistava välipala!



Big wild goose pagoda.



Next to big wild goose pagoda you can find some souvenirs.

Ruuan valmistamisen lisäksi muslimit osaavat toki kiinassakin kaupankäynnin. Muslimikorttelin yhteyteen on pesiytynyt paikalliset feikkimarkkinat. Tällä kertaan mukaan lähti mahjong-peli.



Muslimic quarter.

Shanghaihin verrattuna Xianin keskusta on pieni, eikä liikkuminen kaupungin sisällä vie paljoa aikaa. Koska Xian on yksi kuuluisimmista turistikaupungeista Kiinassa, saa taksien kanssa olla varuillaan, ja mm. lentokentälle on vaikea saada mittarikyytiä vanhasta kaupungista. Toisaalta jos on kiire, niin hinnasta sopiminen saattaa maksaa itsensä takaisin. Mittarilla ajettaessa kun takseilla tuntui olevan usein lyhin reitti hieman hakusessa. Mutta kaikenkaikkiaan, en ollut kauhean otettu Xianin nähtävyyksistä, mutta sitä enemmänkin olen innostunut Xianin katuelämästä. Jos Xianissa vierailee ei vierailua muslimikorttelissa tule jättää väliin!

Huashan

Xianissa ei terrakota-sotilaiden lisäksi kummempia nähtävyyksiä koko päiväksi ole, joten päätimme kokeilla matkaa läheiselle Huashan vuorelle. Vuori on taolaisten pyhäpaikka, ja suosittu vierailukohde kiinalaisten keskuudessa.

Vuori sijaitsee 120 kilometriä Xianista, ja epäonnistuneiden taksineuvottelujen jälkeen, suuntasimme Xianin rautatieaseamalle. Lippuja oli jäljellä seisomapaikkoja ja makuupaikkoja. Koska emme olleet varmoja matkan kestosta valitsimme halvat makuupaikat.

Sleepy feeling.

En ole koskaan aikaisemmin matkustanut kiinalaisessa junassa makuuvaunussa. Ja ainakaan kovat makuupaikat eivät vakuuttaneet. Junassa haisi tupakan, mandariinien, nuudelikeiton ja lian sekoitus. Lakanat olivat suttaiset, tupakan tuhkaa oli ympäriinsä (junissa saa polttaa sisällä), lattia oli tahmaisen lian peitossa ja kaiken kruunasi kiinalaisten kovaääninen hauskanpito (pelasivat korttia). Matkustus noissa oloissa menee päivän verran, mutta viikkoa ei kyllä tekisi mieli asustella kyseisessä vaunussa.

Mutta meidän matkamme päättyi jo muutaman tunnin päästä lähdöstä. Neuvottelimme autokyydin vuorelle, ja kuljettaja vei meidät vuoren juurella sijaitsevaan turistikeskukseen. Keskuksesta ostimme sisäänpääsyn ja bussilipun kaapelivaunujen luo. Ylös olisi voinut kävelläkin, mutta matka ensimmäiselle huipulle olisi kestänyt 4-6 tuntia.

Vehicle of the day.

Ja ei kun ylös. Tavoitteenamme oli kiertää pohjoiselta huipulta itäiselle huipulle (1,5-2 h), siitä eteläiselle (n. 0,5 h) ja sitten arvioida onko aikaa jatkaa läntiselle huipulle (n. 1 h). Korkeimmillaan reitti kulkisi 2100 metrin korkeudessa meren pinnasta. Kaapelivaunulla pääsimme 1600 metrin korkeuteen.

There we started.

Jo jonottaessamme kaapelivaunuun totesimme ettei ylhäälläkään todennäköisesti tarvitse olla yksin. Muita länsimaalaisia ei näkynyt, mutta kiinalaisturistien virta oli loputon. Ylhäällä liikkuminen kapeilla portailla tapahtui siis nätissä jonossa kiinalaisten määrätessä matkan tahdin. Ajoittain kiipesimme pystysuoraan seinämään tehtyjen rappusten ja kettinkien avustuksella ylöspäin.

Ups.

Huh.

LP oli varoitellut ettei vuorelle kannata mennä jos keli on huono, ja voin kyllä allekirjoittaa sen. Ei pelkästään sen takia että silloin ei näkyvyys ole välttämättä hyvä, vaan myös tungoksen takia. Kiinalaisten tapa rynniä, tunkea ja töniä on hengenvaarallinen, jos jalalle liian kapeat jyrkät rappuset kuilun reunalla ovat jäässä tai märät.

Sososososo beautiful.

Matka eteni hitaasti mutta varmasti. Päästyämme pohjoiselta huipulta ensimmäiseen jyrkkään nousuun alkoi joukko vähentyä. Toisaalta myöskin portaikko kapeni entisestään. Saavuimme 2000 metriin noin 1,45 lähdön jälkeen, ja totesimme että tässä vaiheessa on paras kääntyä takaisin sillä, tungos reitin alkupäässä hidastaa etenemistä molempiin suuntiin. Ennen pimeän tuloa (klo 17) on vuorelta hyvä poistua, jollei mukana ole varusteita yövaellusta varten.

Misty mountains.

Matka jäi siis suunnitellusta puoleen väliin. Olimme lähteneet hotellista seitsemän aikaan, ja junalla saavuimme Huashanin kylään yhdentoista aikoihin. Ylhäällä pohjoishuipulla olimme kahdentoista aikoihin. Sanoisin että Xianista käsin on yhdessä päivässä mahdotonta kiertää kaikkia huippuja, ellei sitten lähde yövaellukselle. Huashanin auringon nousu on kuulema kuuluisa, ja joka yö vuorelle kiipeää joukko matkailijoita odottamaan sitä.

Also here you can pray.

Mutta vuoresta jäi kipeiden lihasten lisäksi hyvä mieli. Maisemat olivat kauniit, ja sanoisin että kokemuksena Huashan oli vaikuttavampi kuin terrakota-sotilaat. Joten jos vaan kunto ja lihakset kestää niin suosittelen! Paluumatkalle lähdettiin turistikeskuksesta lähtevällä Xianin bussilla.

Terrakota-sotilaat

Aina ei matkusteta palmun alle hiekkarannalle, vaan Shanghaista lähdettäessä on myös mahdollista osua lomailemaan kylmempään paikkaan. Viime viikonloppuna suuntasin pitkäksi viikonlopuksi sisämaahan, Xianiin. Onneksi tarkastelin säätietoja ennen matkaa, sillä Xianiin lupailtiin jopa miinusasteita öisin!

Shanghaissahan ei talvella pakkasta tai lunta tule. Olin muuttaessani Shanghaihin tajunnut jättää paksuimmat talvivaatteet ja kengät Suomeen, mutta silti enssmmäisen talven jälkeen totesin että komeron perällä pyörii lukuisia Shanghain ilmastoon aivan liian paksuja villapaitoja, lapasia, takkeja ja vuorellisia saappaita.

Nyt mylläsin komeron ylösalaisin löytääkseni lämpimämpiä rytkyjä. Jotain etua olla suomalainen subtrooppisessa ilmastossa, tarpeen tullen meillä on valmius pukeutua myös kylmään ilmastoon. Mukaan tuli siis pakattua lapset, talvitakki ja vuorelliset housut. Tuntui oudolta seisoa toppatakin kanssa lähtöselvityksessä, kun vieressä jonottavilla oli päällään T-paidat ja sandaalit.

Xianiin on Shanghaista noin kahden tunnin lentomatka. Paikan päällä huomasin, että osa vaatteista oli liioittelua, sillä päivisin lämpötila auringon paistaessa oli 10-15 astetta, mutta öisin lämpimät vaatteet tulivat tarpeen. Hotelli sijaitsi Xianin vanhassa kaupungissa, ja huoneissa oli säädettävä lämmitys. Palella ei tarvinnut.

Xianissa on yksi Kiinan kuuluisimmista (ellei kuuluisin) nähtävyys, terrakota-sotilaat. Keisari Qin haudan ympäristöstä on vuosien varrella maanalta paljastunut satoja savesta tehtyjä ihmishahmoja. Tarina kertoo, että keisari oli halunnut rakennuttaa itselleen kuoleman jälkeisen armeijan. Terrakota-sotilaiden lisäksi Qin haudatutti mukaan satoja muita ihmisiä. Prinsseja, prinsessoja, jalkavaimoja, palvelijoita ja työläisiä haudattiin, osa elävältä, keisari Qin haudan läheisyyteen.

Terracotta museum.

Terrakota-sotilaita on tällä hetkellä löydetty kolmesta eri paikasta, kaivannot ovat lähellä toisiaan, ja sijaitsevat kaikki suljetulla alueella jonne päästäkseen on maksettava pääsymaksu. Alueella on myös museo, joka kertoo kaivantojen historiasta.

Hall nro. 3.

Kaivanto numero 1 on isoin kaivannoista, ja siellä on mahdollisuus nähdä parhaiten entisöidyt sotilaat. Kaivanto 2 oli suljettu remontin vuoksi (liekö olympialaisia silmällä pitäen), ja kaivanto 3 oli huomattavasti pienempi, ja sisälsi vain muutaman täysin entisöidyn sotilaan.

Hall nro. 1.

There they are - Qin's famous warriors.

Olin odottanut isompaa aluetta. Kaivanto kolme oli aika nopeasti käyty läpi, eikä museo ollut kaksinen, englannin kielisistä kylteistä huolimatta. Kaivanto 1 oli ehdottomasti mielenkiintoisin, myös muutaman muunkin turistin mielestä. Luulen että nähdäkseen jotain oli marraskuinen perjantai päivä hyvä ajoitus. Kuten muutkin kuuluisat nähtävyydet, täälläkin voi olla todella ahdasta kesäisin, viikonloppuisin ja kiinalaisten lomien aikaan.

Up we go!

Terrakota-sotilaat eivät onnistuneet tekemään kauhean suurta vaikutusta. Sotilaat on ehkä pistettävä historian mittakaavaan. Nyt löydetyt sotilaat sijaitsevat kilometrien päässä keisarin haudasta, joten voidaan vain arvailla kuinka paljon vielä löytämättömiä sotilaita maa kätkee sisäänsä. Keisari Qin hauta sijaitsee muutaman minuutin taksimatkan päässä löydetyistä sotilaista. Hauta on vain kumpu, mutta sieltä on mukavat näkymät ympäristöön.

B experience

Vau ja vou! Mun blogi näkyy taas Kiinassakin! Tilanne siis vaihtelee.

Mutta asiaan. Shanghaissa on muutaman vuoden ajan kiertänyt maailmanluokan tähtiä konsertoimassa. Nyt vuorossa oli Beyonce. En juurikaan ole konsertti/festari ihminen ollut Suomessa. Porin jazzit ovat suurinpiirtein ainut paikka missä olen käynyt maailmanluokan artisteja kuuntelemassa.

Nyt kun aikaa kuitenkin on niin päätin lähteä katsomaan millaisen shown tämä jenkkitähti tarjoaa aasialaisille faneilleen. Koska kansainvälisten tähtien konsertit ovat suhteellisen tuore ja harvinainen ilmiö Shanghaissa, saavat tapahtumat paljon julkisuutta paikallisissa medioissa. Beyoncen vierailu oli myös tapetilla artistin ihonvärin vuoksi, ja artikkeleissa toivottiin Beyoncen avaavan Kiinan ovet muillekin tummaihoisille artisteille. Ja samalla hälventävän paikallisten ennakkoluuloja tummaihoisia kohtaan. Miten niin kiinalaisetko rasisteja...

Beyonce esiintyi sisästadionilla, jonne mahtui 8000-10000 katsojaa. Lippujen menekkiä oli julkisesti arvioitu varovaisesti, sillä kukaan ei oikein etukäteen osannut veikata kuinka paljon Shanghaista löytyy länsimaalaisen artistin faneja, ja kuinka suurella osalla faneista on ajallinen ja taloudellinen mahdollisuus saapua konsertti paikalle.

Itse painiskelin kysymysten kanssa kuten, mihin aikaan paikalle tulisi saapua (onko lämppäriä), saako konsertissa tanssia seisaaltaan, kuinka kauan konsertti kestää, miten vaikeaa paikalta on päästä pois konsertin jälkeen jne.

Minulle selvitettiin etukäteen että Kiinassa ei lämppäreitä harrasteta, show alkaa ilmoitettuun aikaan ja silloin paikalla olisi oltava. Eli näin toimittiin. Stadionilla oli ainoastaan istumapaikkoja (kuulema yleistä Kiinassa). Lippuni oli toiseksi halvimmille paikoille, yläkatsomossa suht keskellä katsomoa. Ihan ok paikka.

Formuloista tuttuun tyyliin fanituotteiden myyntiä ei juurikaan ollut. Olin haaveillut ostavani DVD:n mutta paikalla oli myynnissä ainoastaan muutamia paitoja, mukeja ja hiirenalusia. Juomapuolena tarjolla oli vettä ja jääteetä.

Olin paikallani istumassa noin viisi minuuttia ennen alkamisaikaa, ja show pärähti käyntiin Beyoncen astuessa lavalle tasan klo 20 (ilmoitettu alkamisaika). Musiikki ja laulu alkoi heti ilman enempiä spiikkauksia.

Katsomo oli reunoja lukuunottamatta täynnä, joten luulen että paikalla oli ainakin 8000 ihmistä. Ohjelmaan kuului muutama kappale uudesta tuotannosta, runsaammin kappaleita Beyoncen ensimmäiseltä sooloalbumilta, ja runsaasti kappaleita Destiny's Childin ajoilta.

Asujen vaihdon ajan lavalla oli väliohjelmaa, joka oli melkein yhtä kiinnostavaa kuin artistin itsensä show. Kiinalaiset olivat täysillä mukana uudessa tuotannossa, mutta Destiny's Childin vanhemman tuotannon kajahtaessa ilmoille tunnelma alkoi pikku hiljaa laskea. Noh, 90-luvun lopulla täällä ei juurikaan tummaihoiset jenkkiartistit kansansuosiolla juhlineet.

Lavalle näki hyvin ja esteettä edullisimmiltakin paikoilta, lisäksi lavan tapahtumia pystyi seuraamaan kahdelta screeniltä lavan molemminpuolin. Eikä lippuja ostaessa kannata hämmästyä, viereiset paikat myydään parillisina tai parittomina. Esim. meidän poppoo istui vierekkäin samalla rivillä paikoilla 15, 17, 19, 21, 23, 25 ja 27.

Show päättyi kaksi tuntia alkamisesta hitaisiin uusiin kappaleisiin, jotka selvästikin olivat paikallisen yleisön mieleen. Lopuksi jäimme innolla taputtaman encoren toivossa, mutta Kiina osoitti taas kerran oletuksemme turhiksi. Tasan kymmeneltä Beyonce katosi portaita lavan taakse ja samaan aikaan verhot vedettiin lavan eteen ja valot räpsähtivät päälle. Konsertti oli ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin.

Mutta show oli hieno, ja fiilis hyvä koko konsertin ajan. Välillä jopa uskalsimme nousta ylös tanssimaan. Paikalla fiilistely jäi muutoin lyhyeen. Konsertteja ei selvästikään ole rakennettu kaupallisella tarkoituksella. Liekö taustalla häämöttää Kiinassa toimiva tiukka valvonta mitä, missä, kuka ja milloinkin saa esittää julkisesti tuotantoaan. Kokoontumisten ollessa myös lailla kielletty, niin täällä tuskin kannustetaan ihmisiä jäämään viettämään aikaa julkisille paikoille isoissa ryhmissä.

Poistuin stadikalta ja suuntasin satojen muiden lailla stadikan metropysäkille. Kuten Kiinassa yleensäkin tuhansien ihmisten siirtäminen paikasta toiseen ei ole mikään haaste, kymmenen minuuttia shown päättymisen jälkeen seisoin puoli tyhjässä metrossa joka lähti stadionilta. Miten...?

Jäi hyvä, positiivinen fiilis. Ja seuraavakin konsertti johon haluan paikan päälle on jo tiedossa: Nightwish tammikuussa!

Auts

Ennne Kiinaan lähtöä oli tietysti pienoinen piikkirumba. Puolen vuoden aikana olkavarret kipeinä sai olla kahdeksan kertaa. Kiinaan muuttajan rokotuksia ovat:

- Jäykkäkouristus (meikäläisellä voimassa 10 vuotta)
- Polio (buustattiin)
- Hepatiitti A+B (3 piikkiä)
- Japanin aivokuume (3 piikkiä)
- Lavantauti

Noista yllämainituista Shanghain matkailijoille suositellaan kolmea ensimmäistä.

Päätin lisätä komeaan piikkikokoelmaani vesikauhun, kahdesta syystä:

- Shanghaissa on kesän aikana lehtitietojen mukaan kuollut ainakin 4 kiinalaista vesikauhuun (todellinen luku lienee siis moninkertainen Kiinaa yhtään tuntien)
- Vaikka Shanghaissa lääkäriin pääsy nopeasti ei expateille ole mikään ongelma, niin kaikkialla Kaakkois-Aasian pikkusaarilla tilanne ei ole sama. Ja kaikkialla on runsaasti villikoiria ja -kissoja.

Mutta kuten usein täällä, se mitä saa voi olla jotain muuta kuin lähtee hakemaan.

Lääkärille meno täällä on hyvän vakuutuksen omaavalle expatille helppoa. Länsimaalaisia sairaalaketjuja on kaksi, joista kummallakin on täysi skaala hoitoja. Molemmilla on myös päivystys ja ensiapu. Mutta tavallisempienkin vaivojen ollessa kyseessä ajan voi varata normaalisti puhelimella 24 h, ja puheluusi vastataan heti. Ennen erikoislääkärille pääsyä, tavataan yleislääkäri, jolle ajan saa samaksi tai seuraavaksi päiväksi. Tai jos ei jaksa soitella kävelee suoraan respaan ja ilmoittaa asiansa. Aika on aina irronnut tunnin sisään.

Itse vastaanotto onkin sitten monimutkaisempi. Kun kävelee sisälle hoitaja ottaa potilaan heti käsittelyyn. Henkilötiedot tarkastetaan, syy käyntiin kysytään, vakuutus tarkastetaan, kuume ja verenpaine mitataan. Tämän jälkeen hoitaja katoaa, jättäen potilaan odottelemaan huoneeseen. Hetken kuluttua tulee lääkäri, jota hoitaja on briiffannut. Amerikkalaiseen tyyliin lääkäri selittää asioiden (tautien tai lääkkeiden) taustat huolellisesti ja usein antaa tulosteita joissa on viitattu eri terveysjärjestöjen suosituksiin luettavaksi. Tämän jälkeen hoitaja ilmestyy paikalle, ja jollei enää tarvetta niin lääkäri katoaa. Hoitaja ottaa verinäytteet, pistää rokotukset, antaa hoito-ohjeet yms. Tai tarvittaessa lääkäri suorittaa esim. pienen kirurgisen toimenpiteen. Koko ajan potilas on yhdessä ja samassa huoneessa. Jos tarvetta ultralle, röntgenille yms. hoitaja johdattaa potilaan sinne ja homma on ohi ilman odottelua. Yksinkertaisten verikokeiden tulokset saa myös huoneessa odottaessa, ja lääkkeen vaivaan näin ollen heti mukaan. Kun lähdetään niin mennään kassalle hoitajan antamien kaavakkeiden kanssa, ja allekirjoitetaan kaksi paperia ja se siitä.

Näin siis alkoi meikäläisen rokotuksen hakukin. Täällä tulee aina tavata lääkäri ennen kuin rokotus annetaan. Tuttuun tyyliin hoitaja katosi tietojeni ja rokotuskorttini kanssa jättäen minut lukemaan vesikauhusta ja rokotteesta kertovaa brosyyriä, ja hetken päästä lääkäri tulee sisälle. Jo ensimmäinen kysymys osoittautuu hankalaksi. Tiedänkö toimiiko hepatiittirokotukseni? Öööö...?

Hieman taustaa. Kiinassa hepatiitti b otetaan tosissaan. Arvioidaan että 2 miljardia ihmistä on saanut tartunnan, joista 340 miljoonaa on kroonisesti sairaita tartunnan vuoksi. Suurin osa näistä Aasian tyynenmeren puoleisella alueella. Tauti voi olla tappava, vaikka osa sen saaneista onkin vain kantajia. Vuosittain maailmassa kuolee 1,5 miljoonaa ihmistä hepatiitti b:n johdosta. Mikä tekee siitä yhden tappavimmista viruksista tällä hetkellä. Kiinassa tartunnan saaneita on arviolta 140 miljoonaa. Todellinen luku voi olla suurempi (mikäli Kiinaa yhtään tunnen).

Lääkäri ei ollut tyytyväinen myöskään kuusi vuotta sitten saamaani jäykkäkouristusrokotteeseen, vaan ilmoitti että se tulee uusia viiden vuoden välein Kiinassa asuessa.

Että näin. Selittelin aikani miksei HVB vasta-aineita ollut testattu (testataanko niitä Suomessa?), ja lääkäri häipyi pudistellen päätään, ja hoitaja ilmaantui putkiloiden ja neulojen kanssa huoneeseen. Tarkastin steriilipaketit, lääkkeiden voimassaolopäivät ja hoitaja selitti mistä maasta rokote on peräisin.

Eli vesikauhupiikin lisäksi tehtiin vasta-aine testi HVB:lle ja seuraavalla kerralla (vesikauhurokotus annetaan kolme kertaa) tehostetaan jäykkäkouristus. Jännityksellä odotan mitä muuta on luvassa.

Kiina F1 2007

Filippiinien jälkeen laukkuja ei ehtinyt purkamaan, kun vuorossa oli Kiinan F1 kisa. Viime vuodesta poiketen, tänä vuonna liikeellä oltiin suuremmalla porukalla, ja yksityiskuljetus oli varattu. Mutta kuten viime vuonnakin, aika-ajot jäivät väliin, ja lippu oli hankittu vain kisapäiväksi.

Shanghai F1 circuit.

Matkaan lähdettiin noin kolme tuntia ennen kisan alkua, ja radalle saavuttiin noin kaksi tuntia ennen starttia. Tämä riitti hyvin muutamasta fanituotteesta tinkimiseen. Viime syksyn Indonesin reissulta hankttua ferraripaitaa komistamaan tuli vielä punainen lippis. Suomen lippu oli hommattu toukokuun Suomen visiitillä. Keli oli vaihteleva, kovaa tuulta ja sadetta oli lupailtu kisapäivälle, joten kiinalaisten tapaan varustauduttu oltiin sadetakilla, ja viitoilla.

No worries if you left your raincoat, ear plugs etc. home.

Heti saavuttuamme radalle kävi selväksi, että muutama muukin suomalainen oli tänä vuonna isommalla porukalla liikenteessä. Suomen liput heiluivat myös ilahduttavasti muiden kansalaisuuksien käsissä!

Kisajärjestelyt olivat taas kerran sujuvat, myyntikojuja (fanituotteita, ruokaa, juomaa) ei alueella ollut kuin muutamia, toisaalta ainakin toistaiseksi katsomoihin saa tuoda omat eväät. Muutamaa kuuroa lukuunottamatta keli pysyi kohtalaisena, ja radan pinta näytti suurimman osan kisasta kuivalta.

There is a reason why tickets are checked twice - first when you enter the area and second when you go to your seat.

Food stall inside.

Food stall outside. Of course cheaper. Also beer available.

Näillä eväillä pienoisessa sateessa lähdettiin siis seuraamaan vuoden 2007 Kiinan F1 kisaa. Kiinalaiset ovat ottaneet Ferrarin omakseen, ehkä sen maineen takia, mutta myös Renaultilla näytti olevan vankka kannatusjoukko paikallisten keskuudessa. Onneksemme olimme melkolailla muiden punapaitojen joukossa katsomossamme, joten fiilis oli alusta asti hyvä, ja joukolla hurrasimme punaisten autojen ilmestyessä kentälle. Ja ehkä täytyy myöntää että hieman buuasimme mustahopeisille pirsseille. No, maassa maan tavalla...

Drivers "parade".

Let the race began!

Tarkkoihin yksityiskohtiin kisan vaiheista ei lienee enää tarvetta, kaikki tietävät miten kisassa kävi - HYVÄ KIMI! - ja kaikki varmasti jo tietävät miten tämä kausi ratkesi - HYVÄ FERRARI!

Kimi Räikkönen.

Heikki Kovalainen.

Driving with "the Iceman".

Sen verran tapahtumista kisapaikalla, että Shanghain kisahan oli suht rauhallinen, ja ilman suurta draamaan, ennen Hamiltonin keskeyttämistä. Paikkamme sijaitsivat juuri siinä mutkassa, missä autoja lipsui tuon tuosta ulos, mutta vakavilta kolareiltahan vältyttiin. Samassa mutkassa nähtiin myös muutama komea ohitus. Edessämme oli TV-kuvaa näyttävä iso taulu, ja tulostolppa. Kisassa pysyi hyvin mukana katsomosta käsin.

Not like this.

First stop.

Sanomattakin on selvää, että huuto oli aikamoinen, ja iloinen sellainen, kun ruudulle ilmestyi kuva Hamiltonin autosta hiekalla. Uskomaton töppäys!

Hih.

HIH!

Heikki's race wasn't so great.

Paikan päällä seurattaessa kisa on aina liian nopeasti ohi, tosin tällä kertaa tulos oli mieluinen. Onnellisina siirryttiin hitaalle paluumatkalle juhlimaan Kimin voittoa Shanghain yöhön!

Winner!

Nyt ferraripaita on jo pesty ja taiteltu kaappiin odottamaan ensi kautta ja ensi vuoden Kiinan F1 kisaa. Kisakalenterin nopea vilkaisu näyttää että kisa pidetään myöhemmin syksyllä, joten lomailut on varmaan lomailtu jo ennen kisaa. Ehkäpä vuonna 2008 pääsisi seuraamaan myös aika-ajoja paikan päälle!