Kiina F1 2007

Filippiinien jälkeen laukkuja ei ehtinyt purkamaan, kun vuorossa oli Kiinan F1 kisa. Viime vuodesta poiketen, tänä vuonna liikeellä oltiin suuremmalla porukalla, ja yksityiskuljetus oli varattu. Mutta kuten viime vuonnakin, aika-ajot jäivät väliin, ja lippu oli hankittu vain kisapäiväksi.

Shanghai F1 circuit.

Matkaan lähdettiin noin kolme tuntia ennen kisan alkua, ja radalle saavuttiin noin kaksi tuntia ennen starttia. Tämä riitti hyvin muutamasta fanituotteesta tinkimiseen. Viime syksyn Indonesin reissulta hankttua ferraripaitaa komistamaan tuli vielä punainen lippis. Suomen lippu oli hommattu toukokuun Suomen visiitillä. Keli oli vaihteleva, kovaa tuulta ja sadetta oli lupailtu kisapäivälle, joten kiinalaisten tapaan varustauduttu oltiin sadetakilla, ja viitoilla.

No worries if you left your raincoat, ear plugs etc. home.

Heti saavuttuamme radalle kävi selväksi, että muutama muukin suomalainen oli tänä vuonna isommalla porukalla liikenteessä. Suomen liput heiluivat myös ilahduttavasti muiden kansalaisuuksien käsissä!

Kisajärjestelyt olivat taas kerran sujuvat, myyntikojuja (fanituotteita, ruokaa, juomaa) ei alueella ollut kuin muutamia, toisaalta ainakin toistaiseksi katsomoihin saa tuoda omat eväät. Muutamaa kuuroa lukuunottamatta keli pysyi kohtalaisena, ja radan pinta näytti suurimman osan kisasta kuivalta.

There is a reason why tickets are checked twice - first when you enter the area and second when you go to your seat.

Food stall inside.

Food stall outside. Of course cheaper. Also beer available.

Näillä eväillä pienoisessa sateessa lähdettiin siis seuraamaan vuoden 2007 Kiinan F1 kisaa. Kiinalaiset ovat ottaneet Ferrarin omakseen, ehkä sen maineen takia, mutta myös Renaultilla näytti olevan vankka kannatusjoukko paikallisten keskuudessa. Onneksemme olimme melkolailla muiden punapaitojen joukossa katsomossamme, joten fiilis oli alusta asti hyvä, ja joukolla hurrasimme punaisten autojen ilmestyessä kentälle. Ja ehkä täytyy myöntää että hieman buuasimme mustahopeisille pirsseille. No, maassa maan tavalla...

Drivers "parade".

Let the race began!

Tarkkoihin yksityiskohtiin kisan vaiheista ei lienee enää tarvetta, kaikki tietävät miten kisassa kävi - HYVÄ KIMI! - ja kaikki varmasti jo tietävät miten tämä kausi ratkesi - HYVÄ FERRARI!

Kimi Räikkönen.

Heikki Kovalainen.

Driving with "the Iceman".

Sen verran tapahtumista kisapaikalla, että Shanghain kisahan oli suht rauhallinen, ja ilman suurta draamaan, ennen Hamiltonin keskeyttämistä. Paikkamme sijaitsivat juuri siinä mutkassa, missä autoja lipsui tuon tuosta ulos, mutta vakavilta kolareiltahan vältyttiin. Samassa mutkassa nähtiin myös muutama komea ohitus. Edessämme oli TV-kuvaa näyttävä iso taulu, ja tulostolppa. Kisassa pysyi hyvin mukana katsomosta käsin.

Not like this.

First stop.

Sanomattakin on selvää, että huuto oli aikamoinen, ja iloinen sellainen, kun ruudulle ilmestyi kuva Hamiltonin autosta hiekalla. Uskomaton töppäys!

Hih.

HIH!

Heikki's race wasn't so great.

Paikan päällä seurattaessa kisa on aina liian nopeasti ohi, tosin tällä kertaa tulos oli mieluinen. Onnellisina siirryttiin hitaalle paluumatkalle juhlimaan Kimin voittoa Shanghain yöhön!

Winner!

Nyt ferraripaita on jo pesty ja taiteltu kaappiin odottamaan ensi kautta ja ensi vuoden Kiinan F1 kisaa. Kisakalenterin nopea vilkaisu näyttää että kisa pidetään myöhemmin syksyllä, joten lomailut on varmaan lomailtu jo ennen kisaa. Ehkäpä vuonna 2008 pääsisi seuraamaan myös aika-ajoja paikan päälle!

Halloween!

Kiinalaiset ovat ihanasti omaksuneet kaikki muiden kansalaisuuksien juhlapyhät, kunhan ne mahdollistavat rihkaman rajattoman myynnin.

Suomalaisten keskuudessa Halloweenia juhlittiin pienimuotoisemmin. Ja mikäs sitä juhliessa, kirkas taivas, sumuinen maa ja taysikuu-uuu-uu....

Metro Manila

Surullisen vaarallisen kuuluisa Manila. Kaikki varmasti tietävät kuvat Manilan slummeista, joissa asuu arviolta 2 miljoonaa ihmistä. Tästä miljoona kaupungistä löytyy Kaakkois-Aasian köyhimpiä asukkaita, ja kurjimpia elinoloja. Tämän johdosta rikollisuus kaupungissa kukoistaa, eikä mikään ole vierasta katumukiloinneista autokaappauksiin.

Toisaalta Manilassa on aina asunut myös onnellinen expattiyhteisö, ja kaupunki on vuosia sitten äänestetty jopa maailman parhaaksi expattikaupungiksi. Myös omiin korviini oli kiirinyt kaupungin hyvät ja huonot puolet jo aikoja sitten.

Tuttavani ovat kertoneet masentavia kokemuksia kuinka kaikki heidän tavaransa on ryöstetty, tai kuinka heidät on majoitettu synkille alueille likaisiin hotelleihin. Matkaoppaat ovat nimenneet kaupungin Kaakkois-Aasian vaarallisimmaksi turistikaupungiksi, kaupungiksi jossa ei kannata hukata passiaan ja mm. saateisimmaksi kaupungiksi. Löytyy kasapäin neuvoja miten välttää matkustaminen Manilan kautta, tai ainakin yöpyminen kaupungissa.

Totuus yleensä on tarua ihmeellisempi, ja nyt minulla oli mahdollisuus testata Metro Manilan ihanuutta ja kamaluutta yhden vuorokauden
ajan.

Totta varmasti on, että Manilassa kannattaa suorittaa jonkin verran valintaa alueen, ja majoituksen suhteen. Ihan jo senkin takia, että ruuhkat voivat olla aikamoiset. Koska kyseessä oli lyhyt visiitti, niin lentokentän läheisyys oli yksi kriteeri majoituksen valintaan. Toisaalta kahden viikon matkailun jälkeen budjettia ei ollut enää paljoa jäljellä, jotenPeninsulat ja Shangri-Lat saattoi unohtaa. Outoa kyllä, toisin kuin Indonesian sisarkaupungissa Jakartassa, täällä hotellihuoneiden hinnat olivat aika kovia. Keskitasoisesta hotellista löytyi kuitenkin varaa valita huonetyypistäkin.

Päädyin siis Makatiin, Manilan Beverly Hillsiin. Liiketoiminnan keskittymään, jossa rikkaat ja ulkomaalaiset käyvät toissa ja asuvat suljetuilla asuinalueillaan aitojen takana (Bel Air 1 & 2). Olin siis kaukana Manila Bayn kuuluisista sumuisista (=saasteisista) auringon laskuista, ja Tondosta, Manilan tiheimpään rakennetusta slummialueesta.

Ja kaikki vaikutti hyvältä. Viimeinen paikka missä Aasiassa olisin kuvitellut kuljeskelevani kaupungin katuja yöllä, on varmasti ollut Manila, mutta eipä pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Traffic jam made in Makati.

Kadut ja ostoskeskukset olivat suht siistejä, ilmassa leijuvasta pölystä huolimatta. Ja niin kuin kaikkialla Filippiineillä, ihmiset avoimia, nauravia, ystävällisiä ja puhuivat loistavaa englantia. Ruoka oli edullista ja maittavaa, sekä juomat tarpeeksi isoja. Uusin lempparini: vihreä mango margarita , lurps!

Planning a night out.

Suoritin tavaksi muodostuneen vierailun HRC:ssä (ja lähdin paita kainalossa tottakai!), kävin shoppaamassa englanninkielistä kirjallisuutta ja matkalukemista koneeseen, ihmettelin baarien loistavia juomatarjouksia ja nautin herkullisesta paikallisesta grilliruuasta. Ryömiessäni takaisin hotellille, oli matkan varrella lukuisia houkuttelevan näköisiä ravintoloita ja liikkeitä.

Here it is, HRC of Makati.

Eli siis, voin suositella Manilaa ainakin Makatin osalta. Lennot Aasian sisällä sinne ovat lyhyitä (yhtä lyhyitä kuin Bangkokiin!), ja kaupungin hintataso on kuitenkin esim. Bangkokia alhaisempi. Viihdykettä löytyy varmasti, filippiinot osaavat pitää hauskaa, ja kaupungin shoppailumahdollisuudet ovat loistavat. Omiin potentiaalisiin viikonloppukohteisiin lisäsin Manilan oitis!

Uusi resortti, uudet kujeet

Toinen resorttimme oli uuden uusi villa-resortti. Itseasiassa niin uusi että villat avattiin sen mukaan kun vieraita tuli. Esittely villat olivat vielä rempan alla, ja kun kysyimme onko villoissa telkkua, niin vastaus oli että telkku ym. hankitaan kunhan ensin saadan asiakkaita, jotta on rahaa hankkia tavaroita.

Private resort?

What typhoon?

Olimme tinkineet itsellemme villan omalla pikku altaalla alennettuun hintaan, ja hieman jännitti noinkohan villa on valmis kun saavumme. Mutta no worries, kalusteet olivat paikallaan, ja villa oli sisustettu. Kaikki palvelut resortissa eivät pyörineet, mutta ravintola toimi, ja kokki oli halukas toteuttamaan toiveita myös listan ulkopuolelta, kunhan vain ilmoitti päivää aikaisemmin mitä mieli teki.

Mmm, dinner time!

Oh boy they knew how to grill chicken!

Vaikka taifuuni oli jo pyyhkäissyt Filippiinien ohi tässä vaiheessa lomaa, niin ankarat tuulet jatkuivat. Mutta onneksi altaalla oli tyyntä.

Little cousin...

...and his big cousin.

Spider in paradise.

Unlucky one with length of 10 cm from foot to foot. Sorry, its either me or you in the bed. And I really need my beauty sleep.

Ja ainahan lomalla jotain uutta pitää kokeilla. Yleensä se on jokin ruoka, mutta tällä kertaa päädyin kokeilemaan vesiurheilu, nimittäin kajaakilla melontaa. Aallot rajoittivat hieman reitin valintaa, mutta huonomminkin olisi voinut käydä. Päädyimme läheisen saaren asumattomalle rannnalle. Hmmm, yksityisranta :-)

I want to go...there!

With this.

And here we are!

Puerto Galeran ympäristö on helppo lomakohde. Tämä oli toinen visiittini Filippiineillä, ja sanoisin että pidin kuitenkin enemmän Leyten koskemattomuudesta. Erityistä viihdetarjontaa turisteille oli sieltä turha etsiä, mutta nähtävyydet ja luonto olivat vaikuttavampia kuin itäisellä Mindorolla. Lisäksi rannat ovat Puerto Galeran lähistöllä osittain pilattu valjastamalla ne lukuisten kaupustelijoiden, kymmenien sukelluskeskusten ja satojen veneiden käyttöön. Toisaalta Mindoro tarjoaa enemmän mahdollisuuksia aktiivilomailuun ja shoppailuun.