Back in Bali - Lovina ja Jimbaran

Ja jo traditioksi muodostunut laskeudutaan lentokentälle vesisade odotti meitä Balillakin. Neuvoteltiin kyydistä ja lähdettiin matkaan vuoriston yli Balin pohjoiselle puolelle Lovina rannalle. Maisemat olisivat voineet olla hyvät, mutta rankkasade yön pimeys ja mutkainen serpentiinitie tekivät kolme tuntisesta ajosta aika raskaan. Mutta lopulta löysimme seuraavan resorttimme portin ja pääsimme tutustumaan uuteen majapaikkaamme.

Sateesta ei ollut seuraavana aamuna merkkiäkään ja huomasimme olevamme aivan rannan mustan hiekan tuntumassa. Mutta kuten ei muuallakaan ei ranta täälläkään ollut kovin houkutteleva. Aallot olivat kovia, vesi sameaa ja ranta roskainen. Lisäksi ranta oli joko täynnä maihin vedettyjä veneitä, tai asutettu vesirajaan asti. Viimeiseksi viikoksi ohjelmassa ei ollut muuta kuin löhöilyä. Päivä kuluikin lupaavasti altaalla. Illalla rankkasade iski taas, eikä auttanut muu kuin ryömiä hotellin raflaan iltapalalle.







Lovina beach.




Seuraavana päivänä irroittauduimme altaalta sen verran että lähdimme tutustumaan Lovinan pääkatuun. Kuljimme mennen tullen rantaa pitkin, kuten muutkin näyttivät tekevän. Keskusta oli aivan yhtä autio kuin rantakin. Suurin osa ravintoloista ja kaupoista sijaitsee pääkadun varrella, ja sadekauden aikaan alennukset olivat tuntuvia. Tuskin paikka koskaan suorastaan kuhisee, sillä keskusta on todella pieni, eikä liikkeitä ole useita. Täällä kirjakaupat myyvät käytettyjä kirjoja monopolihintaan, mutta samalla takuulla että ostavat kirjan takaisin kun se on luettu. Kirjan pystyi viemään mihin tahansa liikkeeseen ja siitä maksettiin puolet ostohinnasta takaisin. Lisäksi kirjakaupat ostivat muitakin käytettyjä kirjoja. Ei laisinkaan huono idea. Kirjahankintojen lisäksi shoppasimme ja söimme.





Local hindu temple.





Main street.

Kolmen yön jälkeen oli aika heiluttaa hyvästit Lovinalle ja siirtyä loppu lomaksi etelään Jimbaranin rannalle. Ja matkan varrella pysähtyä ostoksille Ubudiin. Kolme viikkoa sitten gallerialöydöt olivat jääneet kaivelemaan, ja nyt reissaamisen ollessa loppumaisillaan pystyi jo mukana kuljettamaan suurempiakin tauluja. Muutaman tunnin kiersimme liikkeitä ja mukaan lähtikin kolme taulua ja useita puuesineitä. Ja sitten jatkettiin matkaa.

Etsiskelimme Jimbaranilla tovin kunnes löysimme valtavan villa-alueen. Tämä olisi viimeinen pysäkkimme. Kaikki oli viimeiseen asti tuotteistettua ja suunniteltu niin ettei villasta olisi tarvinnut poistua laisinkaan. Villaan saattoi tilata esityksiä ja kokkeja laittamaan ruokaa. Ja meille se sopi. Aloimme nautiskelun omalla altaalla, ja jatkoimme sitä illalliselle omalla terassilla.

Tähän asti lomaa oli tapahtunut sellainen harvinaisuus ettei jättihämähäkkejä ollut juuri tavaroista löytynyt. Mutta ei voinut taaskaan nuolaista. Kahden kämmenen kokoisen hämyn tie tuli päätökseen niiden häirittyä blondin suihkuhetkeä. Aamiainen nautittiin tuttuun tapaan villassa, ja alkoi jo tuntua aika luontevalta viettää päivä biksuissa. Illalle oli kuitenkin muita suunnitelmia.

Jimbaranin ranta on kuuluisia kalaravintoloistaan, missä asiakas valitsee elävän raaka-aineen tankista, ja ruoka grillataan avoimessa keittiössä. Vaikka blondi ei mereneläviä harrasta, oli paikkaa kuitenkin hyvä käydä ihmettelemässä. Kyyti rannan päähän ja siitä sitten ei kun tassua toisen eteen. Ja aika rasittava kävelystä tulikin. Tuuli rannalla oli aikaisempiakin rantoja kovempi ja roskaa runsaasti. Välillä olo oli kuin hiekkapuhalluksessa kun tuuli puhalsi hiekkaa ja merivettä.




Battle against sand and wind.

Jimbaran beach.

Ravintolat näyttivät aluksi autioilta, mutta auringonlaskiessa alkoi turistibusseja virrata paikalle. Itseasiassa ravintolat noutavat ja vievät asiakkaansa ilmaiseksi. Me kuitenkin olimme jo paikan päällä joten valinta oli vapaa. Kaikki ravintolat tarjoavat samaa perussettiä. Mereneläviä grillattuna, paistettua paikallista salaattia valkosipulilla ja riisiä. Valitsimme paikan jonka sisäänheittäjät olivat vähiten ärsyttäviä, ja neuvottelimme ruokamme hinnan. Elikot myydään painon mukaan, ja on hyvä tarkastaa ettei joukossa ole esim. jo kuolleita päättömiä rapuja kun ruoka lyödään vaakaan. Listalta löytyi myös kanaa ja kasviksia, joten ei hätää vaikkei merenelävät uppoaisikaan.

Ruoka oli ok, mutta mikä nyt grillattuna ei olisi. Aika hintavia paikat kyllä kunnon tinkaamisen jälkeenkin ovat, eivätkä ehkä ihan hintansa väärtejä. Tuoretta merenelävää kun saa esim. Kiinassa melkein kaikista ravintoloista. Sijainti rannalla on hyvä, auringonlasku yleensä kai katsomisen arvoinen. Kävimme nopeasti kuvaamssa auringonlaskua, mutta keli oli pilvinen. Ravintola hommasi paluukyytimme, ja heitä ei haitannut että poikkesimme matkalla muutamassa liikkeessä.

Seuraava päivä kulki tutulla allasrutiinilla. Tänä iltana päätimme nauttia resortin tarjonnasta ja olimme tilanneet barbeque-illallisen. Iltapäivällä piha tultiin koristelemaan ja pöytä kattamaan. Illan hämärtyessä viiden hengen poppoo tuli valmistamaan meille illallista. Ruoka grillattiin tietystikin paikan päällä, ja oli erittäin herkullista. Ehkä parasta lammasta mitä olen ikinä saanut. Koristeet ja kynttilät loivat hienon tunnelman. Ruuan jälkeen jaksoimme vielä katsella leffaa terassilla kunnes raahauduimme vatsat täynnä pehkuihin.

Viimeinen kokonainen päivä Balilla oli edessä, ja päätimme viettää sen sanomalla hyvästit Kutalle. Lähdimme sinne aikaisin aamulla ja shoppasimme viimeiset ostokset ja nautimme lounaan Kutan vilskeessä. Kun palasimme hotellille ehdin loikoilla altaalla tovin, kunnes ilmoitettiin että edessä oli joka viikkoinen alueen myrkytys. Ja aika savustus se olikin. Pakenin savua kylpyyn. Illan hämärtyessä savu oli kaikonnut ja saatoimme syödä illallisen terassilla.

Offer for hindu gods.

Soto ayam ...mmmmm....

Alpuka Juis...mmmmm....

Pest control.

Aamulla oli edessä viimeiset uinnit Indonesian lämmössä ja iltapäivällä lähti lento kohti Hong Kongia. Saavuimme honkkariin myöhään illalla ja päätimme majoittua edullisesti mutta mahdollisimman lähelle kenttää. Lento Shanghaihin lähtisi aikaisin aamulla. Valitsimme hotellin Tsing Yistä. Eikä laisinkaan hassumpi valinta. Katsellen sataman valoja oli pienen huoneen sängyllä hyvä viimeistellä matkapäiväkirja.

Tsing yi harbour.

Reissussa oli oltu yli kolme viikkoa ja kotiin oli ihan mukava palata. Olin odottanut yli kaksi vuotta että pääsisin Indonesiaan uudestaan, ja se on yhä lempimaani. Bali osoittautui ainakin näin sadekauden alussa Kutaa lukuunottamatta yllättävän hiljaiseksi. Mikä myös ei aivan vastannut odotuksia olivat Balin rannat. Kolmesta rantakohteesta yksikään ei ollut uimakelpoinen ranta. Kutan ollessa kaupustelijoineen jopa aika tuskainen. Mikään rantalomakohde Bali ei kyllä ole. Majoitusvaihtoehtoja hiljaisimmiltakin rannoilta löytyi runsaasti, ehkä liikaakiin. Majoittujia ollessa huomattavasti paikkoja vähemmän seisoivat resortit tyhjillään ja senkun rapistuivat rapistumistaan. Homeelta haisevat tunkaiset huoneet olivat täälläkin ongelma. Yllättäen myös uima-altaat olivat usein heikossa kunnossa. Ihmiset olivat todella mukavia ja puhuivat hämmästyttävän hyvin englantia. Lempipaikkani Balilla on Ubud, joka on jäänyt mieleen erilaisena kokemuksena Balilta.

Indonesia on ja pysyy lempparikohteenani ja haluan matkustaa siellä tulevaisuudessa lisää. Saaret ovat kaikki kovin erilaisia verrattuna toisiinsa. Jo eri hallitsevat uskonnot tekevät ilmapiiristä vaihtelevan kun liikutaan Indonesian sisällä. Indonesia kärsii luonnollisestikin liika kansoituksesta, jonka seurauksena mm. hyviä rantoja on tuhottu rakentamalla liikaa tai kalastamalla dynamiitilla. Isompien saarten ympäristössä sijaitsevat asumattomat saaret ovat kuitenkin vielä rantaparatiiseja. Bali on nyt melkolailla koettu, enkä halua enää viettää paljoa aikaa siellä. Se on erilainen kuin muu Indonesia, eikä pelkästään hyvässä mielessä. Kaupunkilomailu Jakartassa, vesileikit Bunakenilla ja viidakkoseikkailu Länsi-Timorissa ovat kaikki olleet Balia antoisampia ja unohtumattomia kokemuksia Indonesiasta.