Ikävä kyllä tämä keli ei ilmeisesti ole vielä jäädäkseen ja ennusteissa on vielä viileitä öitä. Mutta nyt on hyvä muistella kylmempiä aikoja ja palata takaisin tammikuuhun. Ennen kiinalaista uutta vuotta oli vuorossa lyhyt pyrähdys Taiwanille. Nykyisinhän välit ovat niin lämpimät että suorat lennot Manner-Kiinan ja Taiwanin välillä on potkaistu käyntiin, ja Shanghaista Taipeihin pääsee nykyisellään siis alle kahden tunnin. Se olisi alta tunnin jos saisi lentää suoraan (katkeraa tilitystä). Mutta koska molemmin puolin ilmavalvonnalle pitää antaa aikaa, emmekä halua tulla alas ammutuiksi, niin koneet täytyy tunnistaa ja siksi hevosenkenkälenkki ilmassa.
Ja niille jotka eivät historiasta mitään tiedä niin tässä lyhyt Taiwanin oppitunti. Vuonna 1949 Kiinan sisällisodassa Maon johtama kommunistinen puolue voitti hallitsevan oikeistolaisen puolueen ja perusti oman hallituksen (Kiinan kansantasavalta). Häviölle jäänyt Kiinan hallitus (Kiinan tasavalta) ja sen kannattajia (noin 2 miljoonaa ihmistä) pakeni Taiwanille. Siitä lähtien Taiwanin hallitus on ollut sitä mieltä että se on yhä Kiinan virallinen hallitus. Se on ns. Kiinan Tasavalta Taiwanilla. Manner-Kiinan mielestä Taiwan on vain yksi sen monista maakunnista (aivan kuten Tiibet). Vaikka Taiwanin pitkäaikainen liittolainen USA tunnusti Pekingin hallituksen jo 1970-luvulla, on sillä yhä runsaasti sotakalustoa Taiwanin vesillä.
Noh, tuo historia nyt kuitenkin hieman kaivertaa, mutta yhteiselo sujuu nykyisin suht rauhallisesti. Kai se on jonkinlainen kauhun tasapaino. Joka tapauksessa nyt blondillakin oli mahdollisuus päästä tutustumaan poliittisten pakolaisten perustamaan yhteiskuntaan.
Ja kauniiltahan se näytti. Hieman kuin Hong Kong, mutta ei niin paljon tungosta. Matkalla lentokentältä hotellille ihailin trooppista maisemaa, Taiwan tosiaankin on huomattavasti Shanghaita etelämpänä ja nauttii trooppisesta ilmastosta. Ja tietysti myös hurjista myrskyistä syksyisin.
Kaupunki vaikutti siistiltä ja ihmiset puhuivat englantia oikein hyvin. Ja olivat kohteliaita. Hieman tuli korealaiset mieleen. Taipei tuntui yhtä vähän Kiinalta kuin Hong Kong. Kaupungin maamerkki on toistaiseksi maailman korkein valmis rakennus Taipei 101 torni. Ennen torniin suuntaamista halusin ihastella tornia etäältä. Mahdollisuuden tähän tarjosi Miramar-ostoskeskuksen maailmanpyörä.
Miramar ferry´s wheel.
Taipei.
Miramar keskuksen jälkeen tekikin jo mieli lähestyä maailman korkeinta rakennusta ja tutustua siihen sisältä päin. Tornin juuressa on Taipei 101 ostoskeskus, mikä on kansoitettu luksusliikkeillä. Kellarikerroksessa tarjolla oli food court, missä saattoi täyttää vatsansa jos jonkinlaisella pöperöllä. Blondin valinta oli vanha kunnon kebab. Uuden-Seelannin jälkeen kunnon kebabia ei ollutkaan taas saanut, joten tilaisuuteen piti tarttua. Kiinalaista ruokaa kun nyt saa päivittäin kotonakin. Ja hyvää oli!
Taipe1 101 shopping mall.
Vatsan ollessa täynnä oli hyvä lähteä ylöspäin ihailemaan maisemia. Ostimme liput niin ylös kuin pääsi ja siirryimme hisseille. Toisin kuin Shanghain vastaavissa nähtävyyksissä täällä ei tarvinnut jonottaa. Ja hissin humauksessa oltiinkin jo ylhäällä!
Aurinko oli jo laskenut, mutta viimeiset säteet valaisivat vielä hieman maisemaa. Ja maisemat olivat hyvät.
Miramar looks small.
It is full moon-uuuuuuuuuu....
Taiwanissa siis myrskyää ja tuulee välillä kovaa. Eivätkä maanjäristyksetkään ole aivan tavattomia. Muistissa on vielä kaksi vuotta sitten tietoliikenneyhteydet koko Kiinassa lamauttanut Taiwanin maanjäristys, joka vaurioitti merikaapeleita. Taipei 101 on varautunut tärinöihin ja heilumisiin heilurilla, joka vaimentaa tornin liikettä.
No comments:
Post a Comment