Ubud

Bali! Lämmintä ja mukavaa. Ensimmäinen stoppi lomalla oli Keski-Balilla sijaitseva käsityöläisistään kuuluisa riisipeltojen keskellä sijaitseva Ubud. Olimme valinneet pienen resortin keskellä riisipeltoja ja maisemat olivat vallan mainiot. Pääsin heti ensimmäisenä iltana gado-gadon (lämmin pähkinäkastikesalaatti), soto ayamin (kanakeitto) ja alpuka (avokado) mehun makuun ja kyllä niitä oli kaivattukin!

Levättyämme kunnolla oli seuraavana päivänä vuorossa kaupunkikierros. Ubud ei ole suuren suuri, mutta resortimme sijaitsi hieman syrjässä joten matka Ubudin pääkadulle Monkey forest tielle kesti noin 15 minuuttia. Matka ei ollut pitkän pitkä, mutta tiet olivat kapeita ruuhkaisia ja mutkaisia (kuten koko Balilla) ja lyhytkin matka kesti tovin kulkea.

Pyysimme kuskia jättämään meidät Ubudin kuninkaallisen palatsin luokse, mistä päätimme kävellä Monkey forest puistoon. Kuninkaan palatsi ei ollut iso, ja muistutti paljolti matkan varrelta tuttuja hindutemppeitä. Balihan on hinduvaltainen saari, toisin kuin suurin osa muusta Indonesiasta on muslimivaltaista. Tämä tekee saaren ilmapiirille paljonkin, ja mahdollistaa alkoholin vapaan myynnin ja paljastavan pukeutumisen ("drunken bikini scene").



Ubud king palace.

Monkey forest street.

Palatsi oli nopeasti käyty ja siirryimme kadulle pällistelemään kauppoja ja gallerioita. Ubud on kuuluisa käsitöistään ja niitä oli myynnissä runsaasti. Meillä oli kuitenkin vielä matkaa edessä 3 viikkoa, joten ostokset saisivat odottaa myöhempään. Nautimme nopean lounaan ja suuntasimme katsomaan apinoita. Ja niitä puistossa riitti. Turisteille myytiin banaaneja sisäänkäynnin ulkopuolella, ja apinat olivat siitä varsin tietoisia. Heti kun ne hoksasivat turistin banaanien kanssa ne hyökkäsivät laumana tavoittelemaan banaaneja. Ja hetkessä turisti oli apinoiden peittämänä. Jätin banaanit väliin ja tyydyin kuvaamaan veitikoita. Puistossa oli myös hindutemppeli, ja sain ensimmäisen kosketukseni temppelietikettiin. Lahjoitusta vastaan lainaksi sai sarongin, joka kiedottiin vyötärölle ja sidottiin vielä keltaisella nauhalla. Tietysti pukeutumisen pitää olla maltillinen muutenkin. Temppeli oli mielenkiintoinen ja varsinkin patsaat vaikuttavia. Harmikseni vaan en tiedä hindulaisuudesta juuri mitään. Huomattavasti vähemmän kuin buddhalaisuudesta, joten patsaat jäivät aikalailla mysteereiksi.

Monkey forest.

Monkey temple.

Temppelin jälkeen poistuimme puistosta ja suuntasimme tutustumaan hotellin altaaseen. Ihanan rauhallista loikoilla altaan äärellä keskellä riisipeltoja. Illalla löysin uuden Indonesia suosikin, paikallisen roseviinin. Koska Bali on hindulainen niin heillä on tietysti useita omia viinimerkkejäkin. Viinin ostaminen muualla Indonesiassa oli aikaisemmalla matkalla ollut hieman haasteellista, mutta Balilla virsi oli toinen. Nyt tiedetään mitä blondi veisi Kiinaan.

Rice field swimming.

Seuraava päivä olikin jo viimeinen kokonainen päivä Ubudissa ja se päätettiin viettää kiertämällä saaren keskiosan nähtävyyksiä. Ystävämme jotka olivat lomalla Kutalla tulivat aamulla autolla sieltä ja niin aloitimme kierroksemme. Ja ensimmäisenä kohteena oli Goa Gajah, elefanttiluola. Nähtävyys oli itse luola, mutta luolan edutalla oli myös muita raunioita ja muinainen kylpyallas. Hieman etäämmällä oli vielä Buddhan patsas. Itse luola ei ollut kummoinenkaan, mutta ympäristö oli kaunis.

Goa Gajah.

Seuraava nähtävyys oli muinainen Gunung kawi temppeli. Temppeli oli kaiverrettu kallioon ja kuin suoraan Indian Jones elokuvasta. Mieleenpainuvan temppelin lisäksi näkymät olivat loistavat. Gunung kawiin laskeuduttiin laakson pohjalle, ja portaiden yläpäässä oli upeat riisipelto näkymät.

Gunung kawi.


Vuorossa ohjelmassa oli seuraavaksi Tegalalan riisiterassit, mutta Gunung kawin jälkeen näköalapaikan näkymä ei oikein onnistunut vaikuttamaan. Mutta toisaalta riisiterassit olivat matkan varrella, kun suuntasimme kohti Batur-vuorta ja -järveä. Vuorelle ei päässyt autolla, mutta ihailimme vuorta ja maisemaa viereiseltä Kintamani vuorelta.

Tegalalan rice terrace view.

Tähän asti olimme saaneet ihailla nähtävyyksiä kaikessa rauhassa, mutta Kintamani oli selvästikin muidenkin matkaohjelmassa. Ja sen tiesivät myös paikalliset myyjät. Myyjien ahdisteluun kyllästyneinä lähdimme etsimään ruokapaikkaa lähempää seuraavaa ja viimeistä kohdettamme, Balin suurinta hindutemppeliä Besakihaa.

Mount Batur from Kintamani.

Balilaiset kutsuvat temppeliä äiti-temppeliksi ja se on suosittu nähtävyys turistien keskuudessa. Täytimme vatsamme paikallisessa kuppilassa, ja taas kerran ruoka oli halpaa ja herkullista. Voi miksei Kiinassa voi olla samoin? Indonesiassa en ole toistaiseksi puljusta huolimatta onnistunut saamaan ikinä mitään karsean makuista moskaa ruuaksi. Toisin on Kiinassa, täällä täytyy tietää mihin mennä saadakseen herkullista sapuskaa.

Kun saavuimme temppelille alkoi satamaan, ja ensi töiksemme jouduimme neuvottelemaan sateenvarjojen vuokraamisesta. Tämän jälkeen vuorossa oli neuvottelut sarongien hinnasta, jonka jälkeen meille ilmoitettiin että myös opas olisi pakollinen. Tämä alkoi jo hieman ketuttamaan, ja ärsyyntyneenä ilmoitin etten kyllä halua maksaa siitä että joku pulisisi minulle huonolla englannilla seuraavan tunnin ajan. Opas oli kuitenkin pakko ottaa, ja vielä enemmän ärsyyntyneenä lähdimme kiertämään temppeliä. Temppeli oli ihan ok, mutta jotenkin koko operaatio sisäänpääsemiseksi oli vienyt maun tästä nähtävyydestä. Lisäksi käveltyämme noin kilsan pituisen kauppakujan temppelille havaitsimme, että temppelin vieressä olisi ollut parkkipaikka. Koko kuvio alkoi ärsyttämään.

Besakih mother temple.

Uima-allas ja viini sai mielialan kuitenkin kohoamaan, ja asia pitää kääntää niin että ihmiset ovat köyhiä, ja vaikka raha mikä temppelissä käyntiin meni tuntuu kohtuuttomalta verrattuna maan hintasoon, niin ei auta muu kuin ajatella että se menee tarpeeseen (parasta olisi prkl).

Mutta loppuaika kului resortissa löhöten ja seuraavana päivänä edessä oli lento Yogyakartaan. Olimme hankkineet sisäisen liikenteen liput saapuessamme Balille, mutta Indonesiassa matkustaessa tulee muistaa vahvistaa liput 24 tunnin sisällä ennen lähtöä. Muutoin voi olla että jää kelkasta. Lisäksi lentoihin tulee usein muutoksia, joten liian joustamaton ei saa aikataulun kanssa olla. Usein lippuja kuitenkin saa, jollei samalle päivälle niin ainakin parin päivän sisään lähtevälle lennolle, ja lippujen hinnat eivät päätä huimaa. Mutta tulee myös huomata että jollain yhtiöillä matkatavaramääräykset vaihtelevat ja maksimipaino tavaroille saattaa olla vain 10 kg. Toisaalta ylipainomaksu ei taas yleensä ole kummoinenkaan (siitäs sait Finnair). Meidän lipumme oli vahvistettu ja lentokin lähti ajallaan. Edessä oli neljä päivää Jaavan saaren sisäosassa sijaitsevassa Yogyakartassa.