Loman alku

Pääsin kuin pääsinkin takaisin Shanghaihin. Kuumeen ollessa taas yli 39 astetta alkoi huolestuttamaan kenttien, ja varsinkin Hong Kongin lämpökamerat. Enpä kyllä tiedä kuinka ne toimivat, ja ovatko mitenkin herkkiä ja tarkkoja, mutta kuume olisi saatava alas. Eikä kurkkua repivä jatkuva liamyskäkään ollut niin miellyttävä ettei siitä olisi luopunut. Sain ajan lääkärille. Aikataulu viimeiselle päivälle oli kuitenkin armoton. Ennen lääkärille menoa oli hommattava ja astettava esille uuden vuoden lahjat vuokra-emännälle ja ayille. Koska tulin olemaan melkein seuraavan kuukauden poissa oli jääkaappi tyhjennettävä, sähkölaitteet otettava pois päältä, pakattava, varaukset tulostettava ja käytävä kangasmarkkinoilla noutamassa valmiit vaatteet. Olo ei oikeastaan ollut kauhean tuskainen yskänkohtauksia lukuunottamatta, mutta maailma vaikutti liikkuvan hidastetusti. Ja minä vielä sitäkin hitaammin. Hyvä kun pystyin muistamaan nimeni. Totesin että paras ottaa mukaan pitkähihnainen laukku, jota voisi pitää ristissä olan yli ja mahdollisimman vähän rahaa. Näin tappiot jos nyt jotain sattuisin sekavuuspäissäni johonkin jättämään olisivat pienet.

Ensimmäinen kauppa ja lääkärissä käynti menivät hyvin. Nukuin taksissa ja kuski herätteli sairaalan edessä. Lääkäri blondi dialogi:

L: Ok...now you have to stay at home and try to sleep. You have to get that fever down.
B: Ok...I can go home now and get some sleep (no valkoinen vale, kotiinmeno oli vielä kaukana ja nukkuminen vielä sitäkin kauempana) but tomorrow I have a flight to Hong Kong.
L: Ok...I see, well it is not a problem as long as you stay near good hospitals, if fever gets any worse. How long are you going to stay in Hong Kong?
B: Ummm...two days, but I can rest there, I have nothing to do there...
L: Ok...where are you then going after that?
B: Ummm...Indonesia...but it is Bali! I think it is not a problem.
L: Ok...there is medicines available in Bali, so it should be ok...how about after that?
B: Ummm...West-Timor...
L: Ok...I will give you all the medicines with you, you take first ones right away and then again when you get home. Got that?
B: Ummm?

Sammahdin taas taksissa ja kun pääsin kangasmarkkinoille maailma keikkui iloisesti ja paleli pirusti. Lääkkeet eivät olleet auttaneet ainakaan heti. Kolme tuntia myöhemmin en arvatenkaan ollut paremmassa kunnossa mutta olin valmis luovuttamaan. Mitään ei oltu vielä pakattu eikä tulostettu ja matkan alkuun oli 14 tuntia. Tärisin taksissa ja koitin keskittyä positiivisiin asioihin, kuten siihen että koska Indonesiassa on lämpimämpi ei kuume tuntuisi siellä niin pahalta.

Jonkinlaisessa koomassa sain loputkin asiat järjestettyä, ja sysäsin ennen sänkyyn kaatumista kaikki tärkeät matkadokut (passit, lentoliput, rahat, luottokortit) matkakumppanilleni, ihan vain varmuuden vuoksi.

Aamulla olo oli parempi. Ehkä lääkkeet sittenkin tehosivat. Pumppasin itseni täyteen kuumetta madaltavaa lääkettä ja eikun lentoon. Yskä oli karmea, mutta toisaalta puuduttava kurkkusuihke teki siitä vähemmän kivuliaan. Jopa nieleminen onnistui jo ilman irvistystä. Lento lähti ajallaan ja sujui viimeistä 40 minuuttia lukuunottamatta ok. Noh, älkää kysykö 200 muulta matkustajalta, jotka joutuivat kuuntelemaan yskimistä. Viimeinen 40 minuuttia meni hammasta purren ja kaikkia mahdollisia paineentasaamistekniikoita kokeillen. Kipu korvissa ja poskionteloissa oli aika kova kaikkien käytävien ollessa niin turvoksissa, ettei paine päässyt tasaantumaan. Juuri kun ajattelin että kohta jokin kyllä ratkeaa, niin laskeuduimme. Korvat olivat iloisesti edelleen kipeät, ja lisäksi niin lukossa että äänet kuuluivat kuin olisi tulpat korvissa. Vau. Tämän jälkeen kahden päivän Hong Kongin visiitti meni seuraavasti:

- Unta 5 tuntia.
- Illallinen ja drinksuja Ned Kellyssä.
- Unta 16 tuntia.
- Illallinen intialaisessa.
- Unta 14 tuntia.

Joo, kyllä Hong Kong vaan on hieno kaupunki. Mutta eipä sinä mitään, kun Balin kone lähti kohti Denpasaria maanantai aamuna niin kyydissä oli hieman nuhainen ja yskäinen, mutta hyväntuulinen blondi.