Kaohsiung

Taipei jäi seuraavana päivänä taakse ja hyppäsimme (no oikeastaan matkalaukkujen kanssa ei paljoa hypitä, mutta siis laahustimme laukkuja raahaten) HSR (High speed railway) junan kyytiin ja suuntasimme Kaohsiungiin. Kaohsiung on Taiwanin toiseksi suurin kaupunki ja sijaitsee saaren etelä kärjessä. Keli oli edelleen upea kun 1,5 tuntia myöhemmin hyppäsimme (=laahustimme laukkuja raahaten) junasta ja nappasimme (siis etsimme laukkuja raahaten) taksin hotellille.

Samalla tavalla kuin Taipei 101 on Taipein maamerkki, on Tuntex sky tower Kaohsiung maamerkki. Ja myös ensimmäinen nähtävyys. Tornista pystyi näkemään kaupungin lisäksi kaupungin edustalla olevan Cijin saaren.

Harbour and Cijin.



Kaohsiung.

Tuntex inside.

City and Tuntex.

Tornin näköalakerros on ylin 85 krs. ja torni on kokonaisuudessaan 347,5 metriä korkea. Torni sijaitsee sataman kyljessä vastapäätä Cijin saarta, ja on nähtävissä mistä tahansa Kaohsiungissa. Tornin jälkeen tutustuin keskuspuistoon ja sen ympäristöön. Kaohsiungissa on varsin toimiva metroverkosto (noh, kaksi linjaa), ja metrolla pääsee mm. keskuspuistoon, jonka ympärillä on ostoskeskuksia, hotelleja ja ravintoloita.

Central park.

Aivan kuten Taipeillakin, on Kaohsiungillakin oma maailmanpyöränsä, Hello Kitty maailmanpyörä. Maailmanpyörä sijaitsee Dream mall ostoskeskuksen katolla sijaitsevassa pienessä huvipuistossa. Ostoskeskus sinällään on valtava ja täynnä länsimaalaisia merkkiliikkeitä. Niin kuin Taipeissakin, myös täältä löytyy food court, joka tarjoaa enemmän paikallisia ja varsin kiinalaisen oloisia herkkuja.

Hello Kitty!

Dream mall amusement park.

Illalla käytiin kiertelemässä yöruokakatuja, mutta menut näyttivät niin koukeroisilta, ja ruuat vierailta että päädyimme syömään ravintolaan. Täällä englannilla ei enää pärjännyt laisinkaan niin hyvin kuin Taipeissa.

Seuraavana aamuna väsytti ja kurkku oli kipeä. Mutta edessä oli aktiivinen nähtävyyspäivä. Metrolla pohjoiseen ja etsimään Lootuspuistoa. Ja jonkin aikaa puistoa saikin etsiä. Kartassa puisto näytti olevan aivan aseman vieressä, mutta asemalta puistoon ei varsinaisesti ollut näköyhteyttä, ja kun astui ulos pienille kujille sai niillä pyöriä tovin. Lopulta näin kyltin joka opasti Zuoying kungfutselaiseen temppeliin.

Löysin temppelin ja kiersin aitaa pitkin sisäänkäynnille. Hetken pälyilin portilla ympärilleni, mutta koska kukaan ei näyttänyt kiinnostuvan minusta livahdin sisään. Sissäänpääsymaksua temppeliin ei ollut. Eikä temppeli selvästikään ollut turistirysä. Eipä sikseen että kaohsiungissa paljon turisteja kävisikään. Temppeli oli autio, hiljainen, rauhallinen ja kaunis lämpimässä auringon paisteessa.

Zuoying confucian temple.

Meditointi täytyi kuitenkin jättää väliin, sillä temppelin ulkopuolella avautui näkymä lootusjärvelle. Ja järvi ei ollut aivan pieni. Joten tassua toisen eteen.

Kävelytie kulki järven rantaa pitkin ja sitä seuraten saattoi ihailla koristeellisia rakennuksia ja patsaita järven rannalla. Seuraava varsinainen stoppi oli kevät ja syksy pagodat järven toisella laidalla. Sanotaan että tuo hyvää onnea mennä sisään lohikäärmeen suusta ja tulla ulos tiikerin suusta. Sisäänpääsymaksu on naamioitu lahjoituksen muotoon ja se tulee maksaa lohikäärmeen sisällä.

Spring and autumn pagodas.

Inside of the dragon.

Zuoying lotus pond.

Pagodat olivat koristeellisia ja näkymät ylhäältä olivat lahjoituksen arvoiset. Ja hyvää onnea alettiin kaipaamaan, sillä kiivettyäni toiseen pagodaan keuhkot olivat tulessa ja köhin matkan alas. Olo alkoi olla väsynyt ja kurja ja päätin lähteä etsimään metroasemaa. Sama tarina toistui kuin tullessakin. Vaikka aseman piti olla lähellä puistoa meni sinne kävelemiseen yli puoli tuntia. Asema kuitenkin löytyi ja suunnistin väsyneenä takaisin hotellille. Lohikäärme ja tiikeri eivät olleet tuoneet tarpeeksi onnea, ja olin selvästikin tulossa kipeäksi. Noh, sehän alkaakin jo olla lomatraditio...

Nukuin noin 14 tuntia ja totesin että se auttoi laskemaan kuumetta sen verran että jaksoin lähteä viimeisen päivän kietrrokselle. Apteekkeja ei ollut mailla eikä halmeilla, joten luotin c-vitamiiniin ja kuumaan teehen.

Mutta päivän ohjelmassa oli ehkä jännittävin nähtävyyksistä eli retki Cijin saarelle. Saari toimii paikallisten retkikohteena, joten sinne on hyvät kulkuyhteydet. Lautta saarelle lähti Gushan laiturista noin 10 minuutin välein. Matka kesti noin kymmenen minuuttia. Mukaan olisi voinut ottaa skootterin tai pyörän.

Cijin ferry.

Saarella oli runsaasti nähtävää. Ensimmäisenä lautasta tulevaa vierasta tervehtii Tianhou temppeli. Kun katua jatkaa eteenpäin voi käydä nauttimassa lounasta kadun varren kalaravintoloissa. Merenelävät ovat saaren erikoisuus ja niitä oli tarjolla tien molemmin puolin runsaasti. Koska blondi antaa kuitenkin kaikkien kalojen uida rauhassa, niin jätin lounaan väliin ja jatkoin matkaa rannalle.

Tianhou pagoda.

Tianhou temple.

Seafood.

Cijin beach.


Ranta on paikallisten keskuudessa suosittu piknik-kohde. Periaatteessa meressä ei suositella uimista (aallot ovat kovat, eikä vesi ole kovin puhdasta), mutta paikalliset tuntuivat nauttivan rannan koko tarjonnasta ja monet kävivät kastautumassa. Ranta oli kaunis, mutta uimaan ei tehnyt mieli. Mutta minne teki mieli oli ylös.

Kunto ei ollut paras mahdollinen, mutta päätin sydänkohtauksenkin uhalla lähteä kiipeämään Chihoun linnoitukseen. Linnoitus oli ollut osa Taiwanin rannikkopuolustusta sen jälkeen kun Kiinan hallitus pakeni Taiwanille.

Chihou battery.

Nykyisin linnoituksen aktiivipäivät ovat kuitenkin historiaa, ja se palvelee turistien retkikohteena. Linnoituksen vieressä toinen turistikohde oli Chihoun majakka. Ja blondihan ei olisi blondi jos tekisi asiat helpoksi. Sen sijaan että olisin luottanut naisen vaistooni ja jatkanut kukkulan huipulla olevaa polkua pitkin majakalle kiipesin alas ja takaisin ylös kukkulan toista reunaa. Yskälle ei meinannut tulla loppua kun pääsin ylös ja silmissä pyöri, mutta olinpa päässyt ylös. Mutta siihen se ilo sitten loppuikin. Majakka oli mennyt kiinni klo 16 ja se puolisen tuntia minkä olin käyttänyt kiipeilyyn alas ja ylös oli aiheuttanut sen että kello oli viisi minuuttia yli. Pa...hus. Ja siis kun pääsin ylös päädyin sen polun päähän joka olisi tullut suoraan linnoituksesta. Mutta tulipa irroitettua limaa keuhkoista olan takaa.

Chihou lighthouse.

Totesin että on aika palata isommalle saarelle ja lähdin kohti lauttaterminaalia. En kuitenkaan vielä ollut aivan valmis luovuttamaan. Otin taksin kaupunkia halkovan joen suulle, ja varasin itseni love boat risteilylle. Rrromanttista eikö?

Paitsi että oli aivan yhtä yksin kuin vieressäni istuva katolialainen nunna. Noh, eikun kamera räpsymään. 20 minuutin risteily joella on mainostettu nähtävyys, ja erityisesti joen varren yövalaistusta oli kehuttu. Aurinko oli jo laskenut, joten valot olivat syttymässä kun risteilymme alkoi.

Love pier.

Love river by night.

Love boats.

Oli se ihan kaunista, ja näköalojen lisäksi risteily antoi hyvän kuvan joen varren ravintola tarjonnasta. Jos olo olisi ollut yhtään kaksisempi niin olisin jatkanut iltaa rannan suuntaan, mutta jäseniä särki ja ajatukset kulkivat mielenkiintoisen sekavasti. Seuraavana aamuna oli kuitenkin edessä junamatka takaisin Taipeihin ja lento Shanghaihin, jossa olisi yksi päivä aikaa pakata yli kolmen viikon Indonesian reissua varten.