Kupang ja pitkä ilta

Myöhään illalla saavuimme sateiseen Kupangiin, Länsi-Timorille. Kupang on saariston pääkaupunki Indonesian puolella, kun taas saaren toinen puolisko kuuluu Itä-Timorille. Olin ottanut ylös toisenkymmenen hotellin tiedot, ja tarkoituksena oli majoittua joihinkin niistä neljäksi yöksi.

No helpommin sanottu kuin tehty. Kupang ei ole varsinainen turistikohde, ja majoitusten taso on varsin vaatimaton, niin kuin toki hinnatkin. Huonetta ei missään tapauksessa kannata varata tai ainakaan maksaa etukäteen, sillä huoneet voivat olla todella heikossa kunnossa. paikalliset eivät myöskään juurikaan arvosta ulkomaalaisia tai suosi turisteja, mikä kävi meillekin nopeasti selväksi. Saarelta on suora lentoyhteys mm. Australiaan, ja hollantilaisten lähdettyä aussit ovatkin sekaantuneet saaren asioihin enemmän kuin tarpeeksi. Timorin taistellessa itsenäisyydestä Indonesiaa vastaan tukivat aussit Indonesiaa. Lopulta saari jakautuu kahteen osaan, mistä länsipuolisko jäi Indonesialle. Kapinoivat ryhmät ajettiin niin itään kuin mahdollista. Timorien rajalla leimahtaa edelleenkin ajoittain, ja mm. kaksi australialaisia on tapettu rajakaupungissa muutama vuosi sitten.

Paikalliset ovat suurimmaksi osaksi kristittyjä, ja identeetiltään lähinnä timorilaisia. Indonesia täällä on aivan erilainen kuin muualla maassa. Ihmiset eivät myöskään ole kovin kielitaitoisia, ja englantia puhuvaa opasta sai hakea. Ensi tapaamisella kaikki olivat varautuneita ja luulivat meitä ausseiksi. Hymyjä ei juuri irronnut. Mutta reilulla esittelyllä ja omalla asenteella pääsi pitkälle.

Varsinaisia takseja ei kai kylässä ole, on vain autoja jotka toimivat takseina. Joten hinnat siis sovittiin aina etukäteen, ja usein jonkun englantia puhuvan avustuksella. Ihmiset ovat täällä erittäin köyhiä, mutta työteliäitä, ja pientä korvausta vastaan monet asiat luonnistuivat. Timorialaiset ovat myös ylpeitä omasta saarestaan ja kulttuuristaan, joten liian innokkaasti ei muuta maata aina kannata ylistää. Harva timorilainen on käynyt oman saarensa ulkopuolella. Kun alkujäykkyys on voitettu, niin ihmiset ovat varovaisen uteliaita. Täällä vielä tuijotetaan.

Aloitimme hotellikierroksen varmimmaksi veikkaamastani hotellista. Haussa käytännössä oli kaupungin paras mahdollinen vapaa huone. Vähimmäistoiveena oli lämmin vesi (hiki valui), puhdas huone (syyhy ja kirput eivät ole kivoja tulijaisia) ja hyttyssuoja (en syö malarialääkkeitä). Kaupungin parhaaksi mainostettu hotelli oli kuitenkin täynnä. Koko matkamme ajan. Yllättyneinä käänteestä suuntasimme seuraavaan paikkaan. Resorttimainen hotelli oli tyhjillään ja aloimme kiertämään huoneita. Ohitimme kellertävän vihreän uima-altaan, ja totesin että ilmeisesti allasbileet voi täällä unohtaa. Mutta pääasia oli huone. Ensimmäinen huone haisi reilusti homeelle ja sijaitsi tien vieressä. Pyysimme nähdä seuraavan huoneen. Huone oli sisemmällä alueella, ja haisi aivan yhtä tukehduttavalle. Toipuminen hengitystietulehduksesta homeisessa huoneessa ei houkuttanut, mutta nyt oli mietittävä realistisesti. Aloitin huonetarkastuksen kylppäristä. Täällä huone tulee tarkastaa ennen sen hyväksymistä, sillä mitään ei tulla korjaamaan enää sen jälkeen kun olet majoittunut. Ei maksa vaivaa. Esittelijä ei edes koettanut kertoa huoneesta, kun näki että aloimme rivakasti tarkastuhommiin. Ei olla ensimmäistä kertaa matkassa.

Torakkalauma kaikkosi kylppärin pimeisiin nurkkiin kun sytytin valon. Noh, torakoista viis, ne ovat harmittomia. Ja näissä paikoissa tulee joka tapauksessa pitää matkalaukut suljettuna vaarallisempien ötökäiden takia. Vedin vessan, toimii. Käänsin suihkun hanaa. Ei mitään, käänsin altaan hanaa, ei vettä. Ok, kysyimme olisiko heillä huonetta johon tulisi vettä. Ei ole, kuulema heidän huoneisiinsa mihinkään enää tule vettä. Että näin.

Suuntasimme seuraavaksi kylän keskustan hotelleihin. Ensimmäisessä hotelli oli kuulema vain yksi huone vapaana. Lähdimme tarkastamaan huonetta, mutta kun pääsimme ovelle näimme että osa huoneen katosta oli tippunut alas ja reiästä tiputteli tummaa nestettä. Hajun voikin kuvitella. Sanoisin että aika paha vesivahinko. Menimme alas, ja yllättäen meille päätettiinkin näyttää toinen huone. Katto oli kunnossa, mutta haju oli vastaava. Sanoimme harkitsevamme ja jatkoimme matkaa.

Vastapäisessä hotellissa vastaanotto oli tähän asti lämpimin, mutta heilläkään ei ollut kuin yksi huone vapaana. Huomenna ehkä vapautuisi lisää. Huone oli pieni, mutta haisi homeelle vain vähän. Vessassa oli reikä lattiassa ja vesiallas huuhteluun sen vieressä. Suihkua tai lämmintä vettä muutoinkaan ei ollut. Huone oli kuitenkin tähän mennessä paras, mutta päätimme vielä katsastaa listalta muutaman muun paikan. Jotain toivoa kuitenkin oli.

Suuntasimme ulos kaupungin keskustasta kohti seuraavaa kohdetta. Heilläkin oli yksi huone vapaana, mutta vain yhdeksi yöksi. Sen jälkeen hotelli olisi täynnä Hinta oli aika kova, ja ilmeisesti kaupungin heikko huonetilanne oli heidän tiedossaan. Ja ilmeisesti tänne asti eksyneet turistit näyttävät jo hieman epätoivoisilta. Huone oli ok. Ikkunat olivat suljetut, vessa, hanat ja suihku toimivat. Lämmintä vettä tuli, eikä paikka ollut kauttaaltaan tumman homeen peitossa. Koitimme kysellä vapautuisiko mitään huonetta seuraavana päivänä, mutta ei. Paikka olisi täynnä.

Päätimme katsastaa vielä yhden hotellin, josko sieltä irtoaisi huone neljäksi yöksi, ja jollei, niin palata tähän paikkaan ja ottaa huone aluksi vain yhdeksi yöksi. Kuudes hotelli missä kävimme oli myös täynnä ja heilläkin olisi ollut tarjota vain yksi huone ja vain yhdeksi yöksi. Tarkastimme huoneen, mutta homeen haju ajoi meidät ulos nopeasti. Päätimme ottaa edellisestä paikasta huoneen yhdeksi yöksi.

Mutta olimme myöhässä, kun palasimme hotellille kannettiin kiinalaisen pariskunnan matkatavaroita huoneeseen. ilmeisesti olivat tulleet samalla iltakoneella ja käyttäneet aikansa myös etsien huonetta. No, se siitä mahdollisuudesta. Nyt oli pakko alkaa käymään läpi listan pienempiä paikkoja. Seuraavassa paikassa oli myös tarjolla huone yhdeksi yöksi, mutta ikkunoiden ollessa avoimet totesin ettei hommasta tulisi mitään. Olen varsinainen hyttyshoukutin, eikä siinä mitään että esim. puolen tunnin aikana saatan saada kolmekymmentä kutisevaa ja turpoavaa pistosta jalkaani, mutta täällä päin maailmaa hyttyset levittävät vaikeasti hoidettavia tauteja, joten ei onnistu ilman hyttysverkkoa.

Aloimme olla jo aika neuvottomia kun palasimme taksille. Kuljettaja ehdotti hotellia, joka sijaitsi lentokentän lähellä. Olin lukenut siitä, joten päätimme suunnata sinne. Hotelli oli iso ja olimme taas kunnon hotelliliigassa matalien hämärien homeisten rivarien jälkeen. Heillä oli myöskin vain yksi huone vapaana ja vain yhdeksi yöksi. Tarkastimme huoneen ja se oli paras tähän asti näkemämme. Kunnon ikkunalasit, lämmin vesi, suihku ja wc. Sänky haisi hieman homeelle, mutta muuten ilma oli ok huoneessa olleen kuivarin ansiosta. Oli jo puoli yö ja päätimme tarttua tarjoukseen. Huomenna olisi uusi päivä ja voisimme lopettaa hotellikierroksemme käymällä läpi listan loput kymmenisen hotellia. Rojahdus sängylle ja unta kalloon. Bali tuntui jo aika kaukaiselta unelta vaikkei lähdöstämme sieltä ollut kuin viitisen tuntia..