Tseuvee!

Kun luet tätä postausta niin olen jo Suomessa...


Te joita olen kuljettanut uusiin paikkoihin ympäri Shanghaita, muistakaahan kuljettaa uusia tulleita samalla tavalla. Näin minäkin aikanani kaikki hyvät kaupat, ravintolat ja markkinat löysin. Joten iso kiitos niille jotka jaksoivat raahata minua mukanaan!

Nyt tiedän ettei aina ole helppoa koittaa selittää asioita maassa muutamia kuukausia asuneelle, joka edelleen ihmettelee kaikkea, eikä tiedä mitä uskoisi. Ja te jotka olette juuri tulleet, uskokaa että joku joka on asunut Shanghaissa vuosia tietää paremmin. Toisaalta jokainen saa vapaasti hakata päätään kiinaseinään, eikä kai sitä muuten voi oppia kuin omista virheistään. Kannattaa miettiä mitä Shanghailta haluaa ja miten aikansa tulee viettämään. Kaupunki pystyy tarjoamaan paljon, mutta sitä ei voi kokea compundin suljettujen porttien sisäpuolella.

Ja rakkaat ystäväiseni, kaikki suomalaiset, tulkaa toimeen keskenänne. Ei sillä ole väliä missä kukin asuu, kenellä on auto ja kuljettaja, onko lapsia vai ei, tai mitä se puoliso täällä tekee. Aivan liian usein keskustelu kääntyy "minun mieheni..." suuntaan. Hyvät rouvat, jos haluaisin tietää mitä teidän miehenne tekee niin istuisin jututtamaan niitä teidän miehiänne. Älkää hukatko omaa identiteettiänne. Se on suomalaisilla naisilla perinteisesti vahva, ja itse olen erittäin ylpeä tästä. Jokainen jonka olen tavannut voi olla varma siitä että olen halunnut tavata juuri hänet. Älkää vähättelkö itseänne, älkääkä piiloutuko minkään taakse (puoliso, lapset tms.). Muistakaa että jokaisen meistä on tehtävä minkä välttämättömäksi kokee oman identiteettinsä säilyttämiseksi.

Olen tavattoman kiitollinen kaikesta uudesta mitä olen saanut oppia ja kokea. Jos nyt olisi liioittelua sanoa, että tämä kokemus on muuttanut minut ihmisenä, niin ainakin olen kokenut kahden ja puolen vuoden aikana enemmän kuin aikaisemman kymmenen vuoden aikana yhteensä. Toivon että se on tehnyt minusta hieman viisaamman ja ymmärtäväisemmän. Ainakin se on tehnyt minusta kiitollisen. Kaikkien niiden paikkojen ja asioiden lisäksi joita olen nähnyt ja kokenut, olen myös onnellinen että olen saanut Shanghaissa niin hyviä ystäviä ettei parempia voisi toivoa. Samalla tavalla kuin jäin kaipaamaan ystäviäni Suomessa, kun muutin tänne, jään nyt kaipaamaan teitä. Olette antaneet ja auttaneet paljon. Ikäviäkin asioita on tapahtunut, ja olette olleet uskomattoman paljon avuksi. Toivottavasti minä olen myös pystynyt auttamaan ja tukemaan teitä kun olette sitä tarvinneet. Ja mitään ei ole menetetty lopullisesti, me tulemme vielä tapaamaan.

Olen jo muutamia kuukausia elänyt ajatus osittain Suomessa. En ole Kiinassa oloaikana kaivannut Suomea, mutta ystäviä siellä kyllä. Ja nyt tapaan teidät taas! Sen lisäksi pääsen töihin! Olisin uskonut, että olisin jaksanut kotirouvailla kauemminkin, mutta viime keväästä lähtien ajatukset ovat pyörineet työn ympärillä. Pantteri ei pääse pilkuistaan ainakaan kovin kauaksi aikaa. Vaikka kotirouvailu on antanut paljon, ja loppujen lopuksi ollut se elementti elämässäni joka on mahdollistanut suurimman osan kokemastani, mm. kaikki uudet harrastukseni ja jatkuvan matkailun (jota olen rakastanut), niin työn menetyksen myötä kadotin ison osan itseäni. Ja palan halusta saada sen nyt takaisin. Olen kaivannut työtä ehkä enemmän kuin olen ajatellutkaan, tai ainakaan myöntänyt itselleni. Mutta nyt olen innoissani ja odotan kovasti uutta tehtävääni!

Työn lisäksi Suomeen paluu antaa nyt mahdollisuuden saattaa jatko-opinnot joko paremmalle tolalle, tai jopa loppuun. Kaikki mitä etänä on tehtävissä on tehty, ja luulen että se on osaltaan vaikuttanut haluuni palata töihin nimenomaan Suomeen. Jos olisin mennyt töihin jossain muualla, olisin voinut unohtaa opiskelun. Kenenkään opinnot eivät odottamalla ole parantuneet. Jälkeenpäin asioita on hyvä pohtia, mutta luulen, että alunalkaen jopa viivytelty lähtöni Suomesta oli liian hätäinen. Koulu olisi ehdottomasti kannattanut käydä loppuun. Silloin sille ei antanut arvoa niin paljoa, vaan työn menetys harmitti enemmän. Paljon on siis Suomessa edessä, ja kaikkea en varmastikaan osaa vielä edes kuvitella.

Vaikka en hylkää Aasiaa lopullisesti, niin tämän blogin pitäminen tulee olemaan jatkossa epäsäännöllistä. Joten eikun tseuvee, kuten shanghailaiset sanovat, ja oikein hyvää jatkoa kaikille lukijoille. Toivottavasti olen ollut teille viihdykkeeksi ja hyödyksi!