Yogyagarta

Jaavan saari on muslimi-aluetta ja se näkyy niin katukuvassa kuin hotellin altaallakin. Vaikka indonesialaiset suhtautuvat uskontoon rennommin kuin lähi-idässä, niin naiset ovat huivitettuja, eikä heitä juuri uima-altaalla näy. Myös yöelämä oli rajoittunut hotellien baareihin, eikä ruokakaupoissa alkoholituotteita ollut saatavilla. Ravintoloissa alkoholijuomille oli usein oma listansa, jota piti pyytää erikseen. Toisaalta muslimien mehusekoitukset ja lämpimät juomat ovat varsin hyviä.

Tällä kertaa luotettiin kansainväliseen hotelliketjuun, mikä takasi sen että baarista sai drinksuja ja jonkinlaista yöelämää oli luvassa. Muutoin ravintolat ja baarit sulkivat usein ovensa jo ennen puolta yötä. Kaupunki oli vilkas ja tungos kauppakujilla ajoittain kova. Nautimme ensimmäisenä päivänä altaasta ja kävimme illalla läheisessä Matahari-ostoskeskuksessa täydentämässä matkatarvikkeitamme ja nauttimassa soto ayamit. Toinen kokonainen päivä olikin jo varattu nähtävyyksien kiertelylle.

Yogyagartan läheisyydessä sijaitsee niin hindujen kuin buddhalaistenkin muinaiset temppelit, ja me aloitimme kierroksen Borobudurista, maailman suurimmalta buddhalaiselta monumentilta. Eikä sitä ollut mainostettu turhaan. Aloitimme nähtävyyskierroksen aikaisin aamulla, joten kiipeäminen Borobudurille ei ollut niin hikistä hommaa. Mitään pukeutumissääntöä ei ollut, mutta tursiteilta veloitettiin kymmenkertainen sisäänpääsymaksu. Mitään halpaa hupia nähtävyyksien kiertely Yogyakartassa ei tullut olemaan. Olimme liikenteessä perjantaina, mikä myös sattuu olemaan muslimien vapaapäivä, ja monumentilla olikin runsaasti paikallisia turisteja ihmettelemässä isojen kupujen sisältä pilkottavia patsaita.

Borobudur.


Paikasta tuli Angkorin temppelit mieleen, ja monumentti oli varsin koristeellinen. Mutta jotkut turistit löysivät tuona päivänä monumentilta muutakin mielenkiintoista. Nimittäin blondin. Valokuvaaminen ja jutustelu alkoi varovasti huipentuen siihen että koululaisluokka jonotti päästäkseen kuvaan kanssani, opettajan napsiessa kuvia. Ihmiset olivat ystävällisiä ja puhuivat erittäin hyvää englantia. Naiset usutettiin kysymään lupaa kuvaamiseen, jonka jälkeen kuvia otettiin myös lasten kanssa, ja lopulta miehetkin uskaltautuivat samaan kuvaan. Keskustelu oli osittain mielenkiintoistakin, mutta kun alkoi vaikuttamaan siltä että jono blondin luokse oli pitempi kuin itse monumentille, niin päätin hyvästellä innokkaat uudet ystäväni ja siirtyä päivän seuraavaan kohteeseen.

2006 saarta runnelleen tuhoisan maanjäristyksen lisäksi samana vuonna vielä saaren aktiivinen tulivuori Merapi purkautui lisäten tuhoa. Kelin muuttuessa sateiseksi suuntasimme ketepin näköalapaikalle toiveena nähdä vilaus savuavasta Merapista. Mutta pilvinen keli teki toiveemme turhiksi. Merapista ei näkynyt vilaustakaan. Nautimme kuitenkin erittäin hyvän lounaan näköalapaikan kahvilassa. Näköalapaikalla olisi myös ollut tarjolla noin 30 minuutin esitys tulivuoresta, mutta päättelimme esityksen olevan indonesiaksi, eikä aikataulu oikein antanut periksi 20 minuutin odottelua ennen esityksen alkamista. Annoimme taas paikallisille turistiryhmille muutaman minuutin kuvaussession ja jätimme hyvästit usvaiselle vuoristolle, ja aloimme laskeutumisen kohti seuraavaa nähtävyyttä.

Mount Merapi?

Ketep volcano theather.


Kohteena oli Prambanan hindulainen temppeli, mutta matkalla sinne päätimme pistäytyä pienemmässä temppelirauniossa, Candi Kalasanilla. Candi Kalasaniin ei päässyt sisälle, ja se oli yksittäinen torni, joka oli nopeasti kuvattu. Paikalla oli muutamia lapsia, jotka keskeyttivät leikkinsä kuvatakseen meitä vaivihkaan kännyköillään. Kalasanin jälkeen saavuimme Prambananiin. Temppelin korjaus maanjäristyksen jäljiltä oli vielä kesken ja aluetta pääsi ihailemaan näköalatasanteelta sekä kiertämään aidan vierustaa pitkin. Mutta näkymtä olivat tarpeeksi hyvät. Täällä meihin ei enää kiinnitetty niin paljon huomiota, ja saimme rauhassa ihailla koristeelista temppeliä.

Candi Kalasan.


Prambanan vierailusta sai myös pulittaa pitkän pennin, ja mahdollisuus oli ollut ostaa yhdistelmälippu temppeliin ja palatsin raunioille Ratu Bokolle. Olimme kuitenkin vuokranneet taksin päiväksi, joten lähdimme kohti palatsikukkulaa omin kyydein. Saimme auton parkkeerattua ylös kukkulalle, ja maksettuamme taas kerran suht tuntuvan pääsymaksun lähdimme talsimaan kohti raunioita. Paikan päällä oli vain muutamia muita paikallisia turisteja, ja ilmeisesti olimme kärsineet sen verran inflaatiota päivän aikana ettei kukaan enää kiinnostunut meistä. Saimme pällistellä kivikasoja aivan rauhassa. Paljoa nähtävää Ratu Bokolla ei ollut. Palatsista oli jäljellä portin lisäksi muutaman rakennuksen perustuksia. Alueen laajuudesta pystyi kuitenkin kuvittelemaan jotain. Lisäksi näköalat kukkulalta olivat oikein hyvät.

Prambanan.

Ratu boko.

Sateen uhan leijuessa pilvissä, lähdimme takaisin kaupunkiin. Illalla päätimme kokeilla paikallisia ruokanautintoja, ja suuntasimme Yogyagartan pääkadulle Malioborolle. Katu oli kuitenkin aution oloinen jo kahdeksan aikaan illalla, ja siirryimme hetken pällisteltyämme sisälle ravintolaan. Päätin kokeilla paikallista herkkua Gudegia. Annos koostui muutamasta osasta. Maustetusta kanasta, joka tarjoillaan päineen, papusalsasta, kasvismuhennoksesta ja riisistä. Annos voisi olla varsin herkullinen, mutta hieman mauton fiilis ruuasta jäi. Avokadomehu oli kuitenkin aina yhtä hyvää.

Seuraava päivä käytettiin altaalla loiskutteluun. Illallista lähdettiin nauttimaan paljon mainostettuun paikalliseen ravintolaan. paikan päällä kävi ilmi että tarjolla oli vain buffe-illallinen, jonka jälkeen vuorossa olisi tunnin tanssiesitys. Illallisen voisi toki ottaa ilman tanssiesitystäkin. Vettä satoi kaatamalla ja tanssiesityksen ulkoilmalava hieman mietitytti. Päätimme jättää esityksen väliin ja käydä kiinni vain buffettiin. Tarjolla oli kaikki paikalliset lempiherkut, ja listasta sai tilata avokadomehua. Päätimme illan vatsa täynnä erään toisen hotellin baarissa, missä tarjolla oli livemusaa.

Country night.

Seuraava päivä oli viimeinen kokonainen päivä Yogyassa ja nyt vuorossa oli kaupunkikierros. Sultaanivallan aikana Yogyagarta oli ollut sultaanin kotikaupunki, ja Kraton, sultaanin palatsi-alue on nykyisin keskustan kuuluisin nähtävyys. Otimme taksin ja saavuimme alueen laidalle. Meidät hätisteltiin ostamaan lippu muiden paikallisten kanssa ja sen jälkeen hintaan sisältyvä opas tarttui rivakasti hommiinsa. Kiersimme koristeellisella katoksella katetun alueen, missä esitettiin kuninkaallisia vaatteita ja valokuvia. Noin 5 minuutin kiertelyn jälkeen kierros oli ohi. Hmmm. Kysyimme että emmekä näe mitään muuta. Kuulema ei, koska sultaani asuu muissa osissa palatsia eikä niihin kuulema pääse. Hmmm. Kaivoin taskusta esitteen ja kysyin olimmeko nyt muka nähneet hovin(Pagilaran & Siti Hinggil), ja asumukset. Juu, kyllä oltiin juuri kuulema oikeassa paikassa. Hmmm. Seuraavaksi näytin vielä muutaman esitteen kuvan juhlasaleista. Aaaah! No tuo paikkahan on noin 500 metrin päässä tuohon suuntaan. Kiitos ja matkaan.

Kraton front exhibition.

Pikkasen kummastutti. Sisäänpääsy näyttelyyn oli ollut edullinen, mutta raha se on pienikin raha paikallisille. Ja ilmeisesti oppaat olivat kyllästyneet menettämään ansiot palatsin oppaille, ja tämän takia hieman venyttivät totuutta. Vaikka oppaat kuuluvat lipun hintaan odottavat he saavansa tippiä. Saavuimme itse palatsille, joka oli kulman takana. Siellä selvisi että näkemänne paikka oli seremoniakatos ja näyttely. Sultaaniperhe viettää nykyisellään aikaa hotellissa, niin kuin hieman olin epäillyt. Aloitimme kierroksen varsinaisessa palatsissa uuden oppaan seurassa.

Indonesia on siitä hassu maa että siellä elelee sultaani ja presidentti. Hollantilaiset siirtomaaisännät pitivät sultaania aikanaan omana nukkenaan, ja hollantilaisten kukistuminen tarkoitti myös sultaanivallan päättymistä. Kuitenkin niin paljon kannatusta sultaanilla oli ettei presidentin kannattanut instituutiota lopettaa. Joten nyt ohjiin siirtyi vain uusi naruista vetelijä. Sultaanista ei juurikaan puhuta, eikä perhe juurikaan tiedotusvälineissä näy. Palatsissa ei historiaan enempää koskettu, ja lähinnä esillä oli kuninkaallisen perheen esineistöä ja kuvia. Esineitä esittävät hallit alkoivat mennä naurettavuuksiin kun esillä oli nykyisen perheen käyttämiä esineitä kuten raastinrauta. Palatsialue oli kuitenkin koristeellinen ja mielenkiintoinen nähdä. Valkoista kiveä ja kultamaalia keskellä Yogyagartan matalia harmaita hökkeleitä.

Sultan.

Kraton Yogyakarta.

Kraton alueeseen kuului myös Taman sari, eli vesipalatsi. Vesipalatsi oli sultaanin vaimojen yksityinen kylpylä. Sultaani oli jopa rakentanut tornin altaiden keskelle, mistä pystyi katselemaan vaimojaan, ja tekemään valintansa illaksi. Vesipalatsille oli lyhyt kävely palatsilta. Nyt vesi oli jo vihertävän kellertävää, mutta oli helppo kuvitella paikka kirkkaalla vedellä ja kuhisemassa kikattavia naisia. Altaiden lisäksi löytyi tietysti sauna ja pukuhuoneet. Taman sari oli pieni, ja olimme noepasti nähneet paikan. Tällä kertaa päätimme jatkaa matkaa pyörätaksilla. Pyörätaksit ovat autoja halvempia, mutta hieman kaksi isoa länsimaalaista saa asetella itseään pyörän edessä olevaan kapeaan vaunuun. Ahtaasti suuntasimme Malioborolle.

Taman sari.

Kadun meininki on päivisin eri kuin iltaisin. Jalkakäytävät olivat täynnä kojuja ja ihmisiä. Kiertelimme kojuja hetken ja sen jälkeen suuntasimme takaisin hotellille. Illallinen oli suunniteltu hollantilaisten jälkeensä jättämään ravintolaan, mutta saavuttuamme sateessa paikalle (Yogyagartassa sadekausi näkyi iltasateilla) oli ravintola kiinni. Taksikuskimme kuitenkin ystävällisesti osasi heittää meidät viereiseen loistavaan ruokapaikkaan. Saimme vatsan täyteen paikallista ruokaa ja sateen jatkuessa suuntasimme pakkaamaan hotellille.

Vehicle of the day.

Yogyagarta oli luonnollisestikin erilainen kuin Bali, varmaan muu Indonesia on. Islaminuskon vaikutus tuntuu ja näkyy, aivan kuetn muuallakin Jaavan saarella. Ihmiset ovat kuitenkin aina yhtä iloisia ja ystävällisiä. Mikään Aasian bilekeskus kaupunki ei ole, mutta lähistön nähtävyydet ovat omaa luokkaansa. Visiitti Yogyakartassa oli taas hieno ja erilainen kokemus kuin mikään aikaisempi. Jäi mietityttämään mitä muu Jaava pitää sisällään, mutta tällä reissulla siihen ei ollut aikaa. Seuraavaksi oli aika kokeilla Balia, ja sitä itseään, Kutaa.