Kuta

Nopea lento Balille ja kellot oikeaan aikaan. Indonesiassa on kolme aikavyöhykettä ja tulee olla tarkkana että pysyy perässä. Olimme varanneet edullisen allashotellin läheltä Kutan ja Legianin rajaa. Hotellialue oli hieman nuhjuinen ja haisi homeelle, mutta huone oli ok. Eikun altaaseen ja löhöämään.



Kyseessä oli parin päivän pikastoppi ennen lentoa Länsi-Timorille. Samana päivänä Yogyagartasta Kupangiin ei ehdi lentää, joten päätimme nauttia tässä välistä Kutasta parin yön verran. Ekana iltana ihastelimme auringonlaskua Kutalla siellä lomailevan ystävämme kanssa ja nautimme HRC:n antimista. Kaupan kautta ostoskujille. Hieronnan ja kyydin tarjoajaa riitti. Emme kuitenkaan olleet etsimässä kumpaakaan. Vaeltelimme tovin ja saavuimme pommitusten muistomerkille. Luonnonkatastrofien lisäksi Indonesia on saanut osansa kaikenlaisista katastrofeista. Balilla on räjäytetty parikin pommia suosituissa turistikohteissa vuosina 2002-2005. Kuolleita Legian kadun räjäytyksessä oli 202, ja heidän nimensä on kaiverrettu muistomerkkiin.






Kuta sunset.




Kuta HRC.

Surullista, mutta Aasiassa sattuu ja tapahtuu. En ikinä jättäisi matkustamasta minne haluan jonkin tuollaisen asian takia. Ja Bali osoittaa ettei ikinä voi tietää missä sattuu. Saari oli luokiteltu turvalliseksi kohteeksi kunnes räjähti. Mutta muistomerkiltä muihin tunnelmiin, hinasimme itsemme yhteen Kutan 24/7 juottoloista. Ei hassumpi paikka, tarjolla olisi ollut paikallista seuraa joka lähtöön, mutta meillä oli jo seuraa tarpeeksi omassa seurueessamme. Balihan poikkeaa muista Aasian kohteista siinä mielessä että naisprostituoitujen lisäksi kaupungin rannoilla ja baareissa vaeltelee ammatin miespuolisia harjoittajia runsain määrin. Rannalla paahtuneet usein pitkähiuksiset pojat kulkevat nimityksellä Bali cowboy, ja etsivät lähinnä maksukykyistä länsimaalaista naisseuraa. Ja jotkut neitoset olivat tarjouksiin tarttuneetkin, ja mikäs siinä. Itse jätin cowboyden tarjoukset väliin, miettien onko poikabisnes tyttöbisnestä hyväksyttävämpää. Ainakin kundit näyttivät nauttivan elämästään rannan ja hotellihuoneiden välillä.



Kuta bombing 2002 memorial.

Ja kuten Kutalla kuuluu venynyt ilta tarkoitti hidasta myöhäistä aamua. Ja mikäs siinä. Päivän ohjelmassa oli ranta, joten kauheata stressiä ei ollut. Iltapäivän puolella sinne rannalle jo päästiinkin. Vuokrattuamme tuolit alkoikin sitten kaupustelijoiden hätistely. Kuten useat Aasian rannat myös täällä rannalla loikoilevat turistit ovat oivaa riistaa. Päädyimme ottamaan hieronnat, jotka olivat ok, mutta meinasivat loppua hieman lyhyeen, joten sovitusta ajasta viimeiset 10 minuuttia täti hinkkasi toisen jalan pohjetta. Noh, ei hintakaan päätä huimannut. Ostettuamme jotain saimme olla tovin rauhassa. Aurinko lämmitti sopivasti ja kävimme välillä kastautumassa meressä. Varsinainen uimaranta Kuta/Legian ei ole. Aallot olivat sen verran kovat että ei olisi tullut mieleenkään mennä polskuttelemaan. Päivä rannalla meni rattoisasti, vaikka mikään unelmaranta Kuta ei kyllä ole. Tästä kaupustelijoiden jatkuva virta ja kova aallokko pitää huolen.

Kuta beach.

Päivän ohjelmassa oli vielä lentolippujen vahvistus mikä osoittautui hieman yllättäen työllääksi. Hotelli oli selvästi haluton auttamaan, mutta soittoni lentoyhtiöön kaatui kielimuuriin, ja niinpä painostin hotellipojan auttamaan. Selvisi kuitenkin että vastahakoisuus oli johtunut mm. siitä ettei hotellilta (ei edes huoneestamme) ollut toimivaa puhelinyhteyttä hotellin ulkopuolelle. Sitä sitten selviteltiin tovi, ja lopulta soitto hoidettiin matkapuhelimella. Koko homman hoitamiseen meni melkein tunti, ja useita puhelinsoittoja. Lopputuloksena että meidän lentomme oli peruttu konerikon vuoksi ja lippumme siirretty myöhäisemmälle lennolle. Meillä olisi siis edossa iltalento ja yksi päivä lisää Kutalla.

Istahdimme sunnittelemaan seuraavaa päivää saksalaiseen kuppilaan kun alkoi satamaan. Aterian jälkeen lähdimme takaisin hotellille ja kadut lainehtivat. Kun vettä tulee sitä tulee kunnolla, eikä viemäröinti kaikkialla ole aivan kunnossa. Eli kahlasimme hotellille, missä pakkailimme. Viimeinen päivä vietettiin altaalla ja hotellin kylpylästä nauttien. Tarjolla ihan ok hieronta ja lämmin sauna. Viimeiset shoppailut ja sitten kohti kenttää.

Kuta oli ihan ok. Mitään Ubudin arvoisia elämyksiä ei ollut tarjolla, eikä siellä ollut mitään varsinaista nähtävää. Ranta oli pettymys, ja hieman ihmetytti mihin Kutan maine perustuu, kunnes muistin että surffauskohteenahan se aikoinaan mainetta alkoi kasvattamaan. Nykyisin kaikki käyvät Balilla. En kuitenkaan ihan päässyt Kutan charmiin kiinni. Paikalliset baarit kärsivät tyypillisestä 200 desibelin ongelmasta, eikä tulisi mieleenkään viettää aikaa 24/7 mölyluolissa. Kivoja hiljaisempia juottoloitakin toki löytyi, mutta ei mitään mitä nyt ei löytyisi muualtakin Aasiasta. Kuta on myös alueena yllättävän pieni. Muutaman isomman kaupan lisäksi kadut koostuvat lähinnä pikkukojuista. Itse suuntaisin lomalleni jonnekin muualle Indonesiaan. Niin kuin nyt matka jatkuikin Länsi-Timoriin.