Vesikaupunki - Zhouzhuang

Zhouzhuang on yksi Shanghain lähettyvillä sijaitsevista vesikaupungeista (Mission impossible III:sta on kuvattu siellä :-)). Kaupungit ovat suosittuja turistikohteita kiinalaisten keskuudessa. Zhouzhuang on hiljiattain valittu Unescon maailmanperintökohteeksi. Tavallaan kaupunkia voisi kai kutsua "Shanghain Venetsiaksi". Talojen välissä on kanavia joita pitkin pääsee liikkumaan gondoolilla.




Shanghain Venetsia.

Zhouzhuangiin on helppo matkustaa bussilla Shanghaista. Bussit lähtevät aamuisin stadionilta, ja palaavat samaan paikkaan iltapäivällä. Liput voi hankkia ennakkoon stadionilta, tai vaikka samana aamuna ennen matkaan lähtöä. Lippujen ostaminen onnistui englannilla, ja lähtö- sekä paluuaika tehtiin hyvin selväksi kynän ja paperin avustuksella. Bussi pysyi aikataulussa, ja muutaman tunnin (yhteen suuntaan) bussimatka oli nopeasti ohi.




Näidenkö päällä Tomppa hyppeli?

Kaupungissa useimmat kyltit oli käännetty englanniksi, kuten myös bussissa jaettu opaskarttakin. Bussit jättivät matkustajat lyhyen kävelymatkan päähän vanhasta kaupungista. Kaupungin "portilla" tarkastettiin pääsyliput (ostettu bussilipun kanssa stadikalta). Pääsylipulla pääsi sisään useisiin kaupungin nähtävyyksistä, joten lippu tuli säilyttää koko matkan ajan.




Shen's House. Vanhan kaupungin talo. Julkisivulla oli pieni ahdas sisäänkäynti jonka takaa aukeni huoneita, sisäpiha, huoneita, sisäpiha, huoneita, sisäpiha, huoneita...




Quanfu preaching Temple. Buddhalainen temppeli.




Ja rukoilla voikin sitten monella tavalla.

Ruokapaikkoja kaupungissa löytyi runsaasti, mutta tarjonta oli kauttaaltaan kiinalaista. Päätimme seurata kiinalaisia, ja valitsimme paikan joka oli melkein täynnä. Ruokalista löytyi englanniksi (tosin juomat olivat vain kiinaksi). Ruoka oli hyvää, ja edullista. Jollei kiinalainen ruoka maistu, on Zhouzhuangiin otettava omat eväät mukaan.




Tätä onnistuimme tilaamaan. Kanaa meille ei haluttu myydä. Ehkä länkkäreille tarkoitetut kanat olivat loppu.




Alueella kasvatettiin kilppareita. Ja ravintolat tarjoilivat niitä.

Kiinalaiset matkakumppanimme eivät näyttäneet paljoa ostoksista piittaavan. Itse taas totesin, että Zhouzhuangissa kaikki on hieman halvempaa kuin Shanghaissa. Lukuisat puodit myyvät samoja jäljitelmiä, ja jo alkuhintakin on huomattavasti halvempi kuin Shanghain markkinoilla. Mukaan tarttui useita tauluja ja koruja (=helyjä), joita kiinalaiset avoimesti ihmettelivät ja rohkeimmat kielitaitoiset jopa kyselivät mitä paketeista löytyi.




Gondoolin kyytiin piti päästä. Kiinalaiset osoittivat tässäkin käytännöllisyystä (ja säästeliäisyyttä). Gondooliin mahtui 1-8 henkeä ja se maksoi 80 rmb. Länkkärit kelpasivat matkakumppaneiksi hyvin. Varsinkin pikkupoika oli innoissaan päästessään kalpeiden isojen naisten kanssa samaan veneeseen. Luonnollisesti kuvia otettiin paljon puolin kuin toisin.
Gondoolin ohjaamista pääsi myös kokeilemaan itse. Hieman kuin vierailu komentosillalla :-)




Vanhan kaupungin ulkopuolelta löytyi kaupungin asukkaiden asuinalue.

Zhouzhuang, kuten myös varmasti muutkin vesikaupungit, tarjoavat Shanghain asukeille/turisteille kätevän ja nopean mahdollisuuden tutustua erilaiseen Kiinaan. Shanghain pilvenpiirtäjien ja pyöräilijämassojen jälkeen Zhouzhuang tuntui raikkaalta ja rentouttavalta.

Kiinalaisista eläimistä

Eläintarha vierailusta tuli taas mieleeni eläinten kohtelun eroavaisuus Suomessa ja Kiinassa. Kyseessä kaksi aikalailla äärilaidoilta olevaa esimerkkiä. Suurin osa maista kai asettuu johonkin näiden maiden välimaastoon.

Kun Suomessa voit joutua vankilaan eläimiin kohdistuvista rikoksista, ei Kiinassa taas ole lakeja jotka estäisivät ihmisiä tekemästä lemmikkieläimille mitä lystäävät. Vaikka polttaisit kissan ja koiran pentuja elävältä Shanghain kaduilla ei se olisi rangaistava teko. Kun mitään lakia ei vain ole. Tarpeeksi ”sairaasti” kun käyttäydyt voidaan sinut kai ohjata hoitoon, mutta mitään sakkoja/vankilatuomiota ei ole odotettavissa.

Joten ei pidä ihmetellä kun kiinalaiset vanhemmat iloisina esittelevät lapsilleen kadulla myytäviä koiria ja kissoja, joita yhden kuution kokoiseen häkkiin on ahdettu kymmeniä. Se ettei eläimillä ole helteessä juotavaa/syötävää, eivätkä ne pysty ahtaudelta käymään makaamaan, ei ilmeisesti ole kiinalaisten mielestä mitenkään rikollista. Täällä jos jossain kaikki tuntuu olevan kertakäyttöistä, myös eläimet.

Sama koskee varmasti myös tuotantoeläimiä. Kai kaikki ovat nähneet salaa kuvattuja nauhoja teuraseläinten kuljetuksista Itä-Euroopassa? Asia on ehkä saatu joten kuten valvontaan Euroopassa, mutta en yllättyisi jos vanha meno jatkuisi täällä.

Eläimelle on onni syntyä Suomeen.

Shanghain nähtävyydet 2 - Zoo

Viikonloppuna pääsin moikkaamaan Pandaa. Eläintarha oli positiivinen yllätys. Aluksi tuntui että tarha oli levittäytynyt niin isolle alueelle, että eläinten löytäminen oli hankalaa. Kun kultakaloista ja linnuista pääsi ohi, niin alkoihan niitä nisäkkäitäkin löytyä. Eläinten olot eivät olleet laisinkaan niin kurjat, kuin muutamissa muissa kaupunkieläintarhoissa olen nähnyt. Tosin en käynyt lemmikkieläinpuolella, missä kissat ja koirat varmastikin olisivat olleet tuttuun kiinalaiseen tapaan pienissä häkeissä.

Ainoastaan muutamat kissapedot olivat betoni-kalterihäkeissä, ja kiersivät stressaantuneena kehää. Ja tietysti se pakollinen jääkarhu...mikä siinä on että jokaisessa lämpimässä maassa pitää olla se jääkarhu eläintarhassa? Ihan kuin järki ei sanoisi, että eläin joka elää pohjoisnavalla kärsii, jos sen tuo maahan/kaupunkiin jossa 6 kuukautta vuodessa on yli 25 astetta lämmintä.



Eläintarhan kartta, englanninkielisiä opasteita löytyi matkan varrelta.

Jos olisi halunnut nähdä kaikki eläimet, olisi aikaa pitänyt varata koko päivä. Lisäksi alueella oli huvipuisto-tyylisiä huvituksia lapsille. Myös ravintoloita ja kahviloita löytyi, mutta niistä ei tullut testattua yhtään.




Pieni maailmanpyorä. Tämä oli pakko testata.




Näkymä pienestä maailmanpyörästä. Shanghaiko ei muka vihreä kaupunki?




Kyllä kultakaloja aina olla pitää...




...ja mustia joutsenia.




Pikku-panda oli vilkasta sorttia. Askarruttamaan jäi oliko söpöliini pienpetojen peto vai lempeä kasvissyöjä?




Karjuva tiikeri.




Nukkuvat leijonat. Etsi kuvasta 3 kappaletta.




Jääkarhu. Sääliksi käy. Auringossa noin 35 astetta.




Liekö sukua jättiläispandalle...




Panda!




Musta pantteri. Ratkaisu ei ole viedä yleisöä kauemmas aitauksista, vaan laittaa tiheämmät kalterit ja lisää verkkoa...et varmaan saa työnnettyä kättäsi häkkiin. E-eet saa.




Ongi oma kultakala kotiin vietäväksi.




Milloin olet viimeksi nähnyt kirahvin? Eläinten ruokkiminen eläintarhassa oli kiellettyä. Se ei estänyt reippaita kiinalaisia heittelemästä eläimille kaikkea makkaran paloista leivoksiin saadakseen ne lähemmäksi. Eikä se estänyt reipasta länkkäriä ottamasta lähikuvia eläimistä kun kiinalaiset syöttivät niitä.




My name is kuono. Sarvikuono.




Jos kuulet kavioiden kopinaa niin älä oleta…ei. Kyllä se on Seepra.




Törmäilyveneitä. Näitä ei ollut pakko testata.


Noin puolet eläimistä jäi näkemättä. Norsua koitin etsiä, mutta se oli tehnyt katoamistempun, ja jäljellä oli tyhjä aitaus. Ronsu taisi olla suorittamassa päivittäistä tehtäväänsä, ja olla esiintymässä elefanttinäytöksessä. Näytöstä pääsee katsomaan jos ostaa sisäänpääsylipun johon se sisältyy. Jäipä jotain koettavaa ja nähtävää seuraavaksikin kerraksi.

Expattien ketutuskäyrä

Kaikkihan tämän käyrän kait tietävät? Kun muutat vieraaseen maahan on kaikki niin kivaa. Uutta ja eksoottista. Tuntuu että olet turistina, ja joka päivä näet jotain mielenkiintoista ja opit uusia asioita. Kuukausien kuluessa koet sopeutuvasi paremmin ja paremmin. Mikä kulttuurishokki?

Jonkin ajan päästä asiat eivät enää olekaan niin hyvin. Alat kaipaamaan Suomea. Tulee koti-ikävä. Ja ne saamarin kiinalaiset ovat niin ärsyttäviä. Eikä täältä saa edes ruisleipää. Ja miksi aina pitää rynniä?

Kun ensimmäisestä (loivasta) laskusuhdanteesta on päässyt yli, niin expattielämä hymyilee taas. Vieraat tavat eivät enää ole vieraita, ja päivät vierivät eteenpäin omalla vakiintuneella rytmillään. Tuntuu että nyt sitä sitten viimeistään ollaan sopeuduttu.

Mutta eipäs ollakaan. Yleensä noin puolen vuoden/vuoden päästä tulee se kovin alamäki jolloin itketään, huudetaan, laukut pakataan ja ollaan lähdössä takaisin Suomeen. Kaikki on huonosti. Kiina on sieltä ja syvältä. Kaikki kiinalainen on sieltä ja syvältä.

Tuosta kun hengissä ja Suomeen palaamatta selviää, niin elämä alkaa vasta oikeasti tasaantumaan. Vuoden jälkeen voi puntaroida millaista tämä ulkomaaneläminen oikeasti on, ja viihtyykö. Sitä voikin sitten pohtia muutaman vuoden, sillä kolmen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen paluu kotimaahan tulee päivä päivältä epätodennäköisemmäksi.

Itse olen ehdottomasti ensimmäisessä nousussa, ja menossa kovaa vauhtia ylöspäin. Kaikki tuntuu aivan käsittämättömän upealta. Mikseivät kaikki muuta Shanghaihin? Ihana kaupunki! Enkä voi ymmärtää väsyneiden ulkomaalaisten kertomuksia kuinka vaikeaa elämä Kiinassa on, ja kuinka he haluavat vielä joskus palata kotimaahansa. Minä en ainakaan halua...

Suhteellisuusteoria

Nyt alkaa pikku hiljaa valjeta mihin se aika Shanghaissa kuluu. Ehkä asuntoni ei sijaitsekaan rinnakkaistodellisuudessa. Shanghai on todella loistava shoppailukaupunki. Vaikka kaupat eivät amerikkalaiseen tyylin olekaan 24/7 auki, ovat aukioloajat varsin joustavat. Kaupat ovat auki puolille öin ja viikonloppuisin ei ole mitään ”pakko vapaata”, vaan kaupat ja virastot ovat auki kuten muinakin päivinä. No tietäähän sen nyt miten käy kun lähes kolmekymppinen blondi pääsee eroon suomalaisista shoppailuaikarajoista. Ostoksilla kuluu aikaa. Paljon. Joka päivä.

Ihan pelkästään oman ostoshysteriani piikkiin en kuitenkaan ajankulumista ota. Niin amerikkalainen/eurooppalainen Shanghai ei kuitenkaan ole että löytyisi useita ”osta kaikki saman katon alta”-kauppakeskuksia. Asiat on hankittava niihin erikoistuneista liikkeistä tai liikekeskuksista. Jos hankintalistalla on esim. kännykän akku, uimalakki (täällä pakollinen useilla altailla), värilliset passikuvat, kissan juomakippo ja omat ruokatarvikkeet, niin niiden hankkiminen samana päivänä voi olla ajallisesti lähes mahdotonta.

Kännykän akun saa hankittua elektroniikkaan erikoistuneista kauppakeskuksista. Uimalakki taasen löytyy urheiluvarusteita myyvästä kaupasta. Kissan juomakippo joko lemmikkieläinkaupasta, tai astioita myyvästä kaupasta. Ruokatarvikkeet pienistä ruokakaupoista tai tavarataloista, paitsi jos haluat jotain tiettyä ylikansallista merkkiä tai eksoottisempaa ruoka-ainetta (esim. kerma). Tällöin täytyy suunnata juuri tuota tuotetta myyvään kauppaan. Jos listalla on useampia erikoisempia tuotteita, niin sitten käydään niin monessa ruokakaupassa että ne on kaikki saatu hankittua.

Passikuvia voi olla vaikea löytää, sillä valokuvausliikkeisiin keskittyvää kauppakeskusta ei kai ole. Joudut siis etsimään jostain pienemmän asiaan erikoistuneen putiikin. Unohda netti ja ”keltaiset sivut”. Tieto tuollaisten putiikkien sijainnista on saatu perimätietona isovanhemmilta (samalla tavalla kulkee tieto bussien reiteistä ja aikatauluista). Jollei sinulla satu olemaan paikallisia isovanhempia, niin aina voit kysellä expattien keskustelupalstoilla mistäköhän kyseinen liike löytyisi, mitenköhän sinne pääsisi ja mistä löytyy osoite kiinaksi kirjoitettuna. Tosin, jollei asu ulkomaalaisille suunnatuissa "palvelutaloissa", vaan "kiinalaisten" talossa, missä asunnot ovat yksityisten kiinalaisten omistuksessa, voi nettaaminenkin viedä oman aikansa. Nettiyhteys kun toimii, ei toimi, toimii, ei toimi, toimii, ei toimi...

Kun liikkeisiin lähtee matkaamaan, niin yhdensuuntaisiin matkoihin taksilla/metrolla menee puolesta tunnista tuntiin. Yhdenkin asian ostamiseen, ja mahdollisesti hinnasta tinkimiseen, menee saman verran. Jos haluat ostaa yhdestä kauppakeskuksesta kännykän akun lisäksi muistikortin kameraan, niin varaa tuplasti aikaa. Koko reissusta selviät ehkä kahdesta neljään tuntiin. Jos haluat syödä samana päivänä, niin muut ostokset voitkin jättää huomiseksi ja lähteä hakemaan niitä ruoka-aineita.

Sama tarina koskee harrastamista ja nähtävyyksiä. Jos haluat käydä muualla kuin talon kuntosalilla/uima-altaalla, niin varaa koko päivä.
Näin se aika sitten kuluu.
No okei, välillä sitä kulutetaan myös pitkillä shampanja-brunsseilla :-)

Sananvapaudesta ja muusta "sen sellaisesta"

Yksi ensimmäisiä ajatuksia Kiinasta mikä mieleeni on aina tullut, on kansalaisten sananvapauden rajoittaminen. Kyllähän jokainen osaa kuvitella mitä tarkoittaa, jos maassa ei saa julkaista kirjoituksia vapaasti. Tietämättä kuinka tiukkaa valvonta on esim. lehdistön suhteen, niin sitä alkaa väkisinkin epäilemään paikallisista lehdistä lukemaansa. Toistaiseksi täällä asuessani en myöskään ole seurannut muiden maiden lehtiä tai uutisia. Hieman kuitenkin epäilyttää että jos nyt tapahtuisi esim. Tian'anmenin tapainen mielenilmaus, niin saisinko siitä tietoa? Tuskin paikallinen expateille suunnattu lehti siitä kertoisi. Vai kertoisiko? Ja jos kertoisi, niin mitä kertoisi?
Huh, täytyy alkaa lukemaan uutisia netistä.

Hakukoneiden toiminnasta nyt kaikki ovatkin jo varmasti kuulleet. Esim. hakusanalla Tian'anmen ei ilmeisesti tule täällä hakukoneilla samoja osumia kuin muissa maissa. Itse en tiedä, koska kokeilin sitä vasta Kiinassa. Löysin kivoja Pekingin historiasta kertovia sivustoja.
Ja siinäpä se juuri onkin, en osaa sanoa mihin tietoihin en pääse käsiksi.

Paikallisessa lehdessä jota luen päivittäin (no ainakin yritän ehtiä), on joskus mielestäni hassusti esitetty vakavia aiheita. Esim. valtion virkamiesten korruptiota käsiteltiin artikkelissa, joka kertoi kuinka vaimot olivat päässeet maistamaan vankilaelämää. Kyseessä oli virkamiesten vaimoille pidetty kierros naisvankilassa. Tämän tarkoituksena oli saada vaimot vakuuttuneeksi siitä, että heidän tulee pyrkiä estämään miehiään ottamasta lahjuksia. Tai koko konkkaronkka joutuu linnaan.Vastaavia "omituisia" artikkeleita osuu kohdalle silloin tällöin. Muutaman artikkelin olen lukenut, joissa on käsitelty jotain tapahtunutta onnettomuutta jonka seurauksena esim. vesistöön on päässyt arsenikkia. Sen enempää tuossa artikkelissa ei käsitelty miten onnettomuus oli tapahtunut, ja kuinka vastaava voitaisiin estää tulevaisuudessa. Myöskään vaikutuksista ympäristöön ja eläimiin ei juurikaan kirjoitettu. Ainoa mitä hieman murehdittiin oli, että on se huono juttu jos ihmiset tulevat vedestä sairaiksi tai kuolevat.
Ehkä tuo kirjoittelu on vain kiinalaisten tapa esittää asioita epäsuorasti? Vai koitetaanko tällä tavoin tarttua asioihin joista ei saisi kirjoittaa?

On vaikea arvostella objektiivisesti maata, joka on ottanut sinut hyvin vastaan. Täällä on ollut mukava asua ja ihmiset ovat kohdeleet minua ystävällisesti. Elämä tässä kaupungissa on ollut toistaiseksi hienoa, ja paikat joissa olen päässyt käymään todella kauniita.
Kun istuu Nanjing Roadin varrella sijaitsevassa kahvilassa katsellen aurinkoista ja siistiä kaupunkia sekä uutuuttaan kiiltäviä rakennuksia ympärillään, on välillä vaikea muistaa että on olemassa toisenlainen Kiina.
Kiinan Helsingin suurlähetystön edessä viime talvena pakkasessa värjötelleet muutamat kiinalaiset mielenosoittajat tuntuvat todella kaukaiselta muistolta.
Lopettakaa kansanmurha....tapahtuuko se todella täällä?

Kotiutunut kissa

Eilen kisulin loma karanteenihotellin uima-altaalla päättyi, ja se pääsi tutustumaan uuteen kotiinsa. Karanteenihotelli vaikutti ainakin ulkoapäin siistiltä, ja uloskirjautuminen oli henkilökunnan avustuksella helppoa. Huoneiden tarjoamiin mukavuuksiin emme päässeet tutustumaan. Kisuli oli puhdas ja hyvässä kunnossa. Nyt kun karanteeniruljanssi on takanapäin, voin todeta ettei koko operaatio ollut niin vaativa kuin pelkäsin. Ainakaan käytännönjärjestelyjen takia ei lemmikkiä mielestäni kannata jättää tuomatta Kiinaan. Jos tämä blondi onnistui siinä, niin kyllä muutkin :-)

Kotona ruoka ja vesi maistuivat. Liekö kisulilla ollut rajut läksijäisjuhlat hotellilla? Uusi koti ihmetyttää vielä hiukan, mutta ketäpä ei tämä Kiinaan muutto vielä kummastuttaisi. Muuten aika kuluu sängyllä/sohvalla lekoillen, kehräten ja itseään putsaten. Liekö kisuli jopa parempi sopeutumaan kuin omistajansa?

Shanghain nähtävyydet 1

Matkalaukut ovat vieläkin purkamatta, mutta tässä hieman tietoa niistä nähtävyyksistä, joihin olen ehtinyt perehtymään joko tänne muutettuani tai aikaisemmalla visiitillä.

People's square:

Puisto (tai aukio) Puxin puolella. Puisto on ilmainen kaikille ja sinne pääsee helposti metrolla. Itseasiassa People's square sijaitsee metrolinjojen 1 ja 2 risteyskohdassa joten paikka on vilkas jo senkin takia. Aukion alla on maanalainen ostosalue ja puiston reunoilla vanhoja ja uusia rakennuksia. Puiston reunalla sijaitsee myös Shanghai Museo, mihin minulla ei ole vielä ollut ilo tutustua. Itse puisto on kaunis (ja iso), sekä sieltä löytyy muutama hyvä länsimaista ruokaa tarjoava ruokapaikka, esim. Kathleen's 5 ja Barbados, joissa voi piipahtaa vaikka lounaalla.



Näkymä Kathleen's 5:sen terassilta



Kiinalaiset kukat



Tasapainoittava vesi


Nanjing Road:

Extreme shoppailukatu. Ei ehkä ihan kevyt kukkarolle. Guccin, Tiffanyn ja Dunhillin liikkeitä on kuitenkin aina mukava kierrellä :-)
Alueelta löytyy myös runsaasti ravintoloita ja baareja. Jos olisin turistina Shanghaissa, valitsisin hotellin tältä kadulta.
Sijaitsee Puxin puolella ja mm. People's square on tämän kadun varrella.


Oriental Pearl TV Tower:

Ehdoton maamerkki. Tuttu matkaesitteistä ja postikorteista. 468 metriä korkea TV- ja radiotorni, joka pitää sisällään mm. museon, hotellin, space cityn ja näköalapaikan. Torni toimii yhä TV- ja radiolähettimenä, vaikka tunnetummaksi se on tullut turistien suosimana vierailukohteena. Torni sijaitsee Pudongin puolella ja sinne pääsee helposti metrolla. Kannattaa varmasti käydä, vaikka kannattaa varoa huijareita ja varkaita tällä alueella. Ainoa paikka Shanghaissa toistaiseksi missä kaupustelijat ovat roikkuneet hihassa, taksikuskit ovat koittaneet neuvotella hinnoista ja valokuvanottajat ovat koittaneet myydä minusta ja tornista otettuja kuvia hintaan jolla täällä saa hankittua kameran.



Oriental Pearl


Jin Mao Tower:

Maailman kolmanneksi korkein rakennus (=talo?) ja Kiinan korkein rakennus (=talo?).
Torni on 420,5 metriä korkea ja sitä voi ihailla Pudongin puolella, lähellä Oriental Pearliä. Tornissa on toimistotiloja, hotelli (kerrokset 53-87) ja ylimmässä kerroksessa näköalatasanne. Ei varmasti hullumpi paikka yöpyä tämäkään :-)
Tornin viereen kiinalaiset uhkailevat rakentavansa maailman korkeimman rakennuksen. Työt on jo aloitettu, mutta saapi nähdä ehtiikö jokin muu maa ensin.



Jin Mao Tower


Ocean Aquarium:

Sijaitsee Pudongissa aivan Oriental Pearlin vieressä. Mukava paikka piipahtaa vaikka samana päivänä kun käy tornissa. Akvaariossa esitellään niin Kiinan kuin muunkin maailman vesieläimiä. Akvaarion taso on ok, mutta nykyisin kun jokaisessa maassa on omat akvaarionsa vedenalaisine tunneleineen, ei tuo tehnyt mitään lähtemätöntä vaikutusta. Eniten jäi mietityttämään krokotiilin/alligaattorin kanssa samassa altaassa uiskentelevien joutsenten elinkaaren pituus.



Kiinalaiset pikku kilpparit



Kiinalainen kala



Hai!



Iso kilppari



Kravut



Kroko ja joutsenet


Tuossa on nopea pinta riipaisu muutamista paikoista, joissa Shanghaissa vieraillessaan mielestäni olisi mielenkiintoista käydä. Turistin on hyvä muistaa että kuten muissakin miljoonakaupungeissa siirtyminen paikasta toiseen vie runsaasti aikaa käytti sitten metroa tai taksia. Lisäksi nähtävyyksissä kuluu aikaa, mm. Oriental Pearliin suositellaan varattavaksi aikaa vähintään 3 tuntia.

Paljon on kokematta, joten aivan varmasti kymmeniä muitakin turisteille mielenkiintoisia paikkoja löytyy. Niistä sitten myöhemmin lisää :-)

Elämää Shanghaissa 1

Vieläkään en ole purkanut matkalaukkuja. Viikonloppu meni shopatessa, ravintoloissa ja kuntosaleja tutkiskellen. Alkuviikko on mennyt ostoksia purkaessa. Ehdin sen verran perehtyä paikalliseen lehteen, Shanghai Dailyyn, että bongasin heti etusivulta puolen sivun kokoisen kuvan Helsingistä. Artikkelissa kerrottiin ASEM-huippukokouksesta, ja esitettiin positiiviseen sävyyn muutamia faktoja (olivat oikein) Suomesta. Samassa lehdessä kerrottiin myös Kimin siirtymisestä Ferrarille ensi kaudella. Hih, kiva että Suomi on esillä täälläkin :-)

Olen usein kuullut kotirouvien valittelevan ajanpuutetta. Se kuulostaa työssäkävijöiden korvaan varmasti aina yhtä uskomattomalta. Mutta näin se vain on. Uskomatonta miten aika menee nopeasti, vaikka joka päivä on vähintään 12 tuntia aikaa tehdä asioita yksin. Silti tuntuu ettei ehdi edes suihkussa käydä. Lupaan kertoa mihin se aika menee heti kun tiedän. Tällä hetkellä kannatukseni saa teoria asuntoni sijaitsemisesta rinnakkaistodellisuudessa, missä aika menee eteenpäin eri nopeudella kuin ympäröivässä maailmassa.

Asun Shanghain "vanhalla", Puxin puolella olevassa aluekeskustassa. Lähiympäristö ei ole aivan pelkästään länkkäreiden valloittamaa, vaan itseasiassa hyvinkin kiinalainen. Alueella ei juurikaan saa englanninkielistä palvelua. Tuohon on jo tottunut, ja kun viikonloppuna kävin amerikkalaisten kansoittamassa keskuksessa, niin ei mieleeni edes tullut koittaa puhua kaupassa myyjille englantia, vaan hoidin ostokset tuttuun tapaan elehtimällä. Kuunnellessani jonossa seuraavana olleen herran asiointia ymmärsin, että henkilökunta tuolla alueella puhuu englantia sujuvasti.

Tämä huomio osaltaan auttaa selittämään miksi Shanghain kävijöille voi jäädä niin kovin vaihteleva kuva kiinalaisten englanninkielentaidoista. Periaatteessa saan asuinalueeltani kaiken mitä tarvitsen. Joten sieltä ei juurikaan tarvitsisi poistua. Kaikki tosin on kovin kiinalaista. Jos taas asuisin amerikkalaisten asuttamassa keskuksessa, niin luulisin varmasti kiinalaisten kielitaitoa paljon paremmaksi. Taksikuskien englanninkielentaidosta kaikki ovat harvinaisen yksimielisiä. Sitä ei ole.

Tyypillisiä maisemia Shanghaista - ei siis mitään postikorttinähtävyyksiä:



Shanghai sun.



Paikallisten ostoskeskuksia.



Tyypillisiä taloja.



Hääpareilla on tapana kuvauttaa itsensä kaupungilla, esim. puistoissa.



Kuva-arvoitus: etsi kiinalainen karppi.



Näkymä joelle.



Lisää tyypillisiä taloja.

Shanghai vanity

"Sieltä saa kaikkea" oli lause jonka kuulin useaan otteeseen kun pohdiskelin ääneen mitä Shanghaihin pitäisi ottaa mukaan. Tavallaanhan tuo kai on totta melkein kaikkien maiden osalta. Monia tavaroita saa tilattua nykyisin netissä ja ne toimitetaan kotiinkuljetettuna. Edellyttäen tietysti että on se toimiva nettiyhteys ja selaimella kyseiselle sivustolle pääsee, missä tilaus tulisi suorittaa...

Omalta osaltani olen jaotellut tavaroiden saatavuuden niiden hankinnan helppouden perusteella. On tavaroita, jotka ovat

a) helposti saatavilla, kannettavissa kaupasta joka on kävelyetäisyydellä (n. 1 km säteellä)
b) saatavilla pienellä vaivalla, kannettavissa kaupasta julkisten kulkuyhteyksien reitillä/lyhyen taksi matkan päässä
c) järjestettävissä, vaatii kulkupelin järjestämisen kuljetusta varten, sijaitsee kuitenkin lähellä
d) hankalasti saatavilla, lähialueilta voi hankkia ja vaatii kuljetuksen neuvottelun
e) vaikeasti saatavilla, pystyt ehkä järjestämään niin että joku lähettää sinulle esim. postitse

Tavarat jotka ovat luokissa b-e voivat kaikki luisua "ei saatavilla" kategoriaan Niiden hankinnassa ei riitä että itse on kykeneväinen liikkumaan ja kantamaan ja että liike on auki. Suurin osa tavaroista, lukuunottamatta kiinalaiset peruselintarvikkeet, kuuluvat täällä luokkiin b-e.

Jos kyseessä on joka päivä tarvittava hyödyke niin sen kuuluminen luokkiin b-e on sietämätöntä. Tällöin alan helposti kutsua tavaraa mahdottomaksi hankkia, koska käytännössä en pysty sitä hankkimaan kuitenkaan niin usein kuin tarvitsisin. Tavara on saatavilla Shanghaista, mutta ei minun ulottuvillani. Tällöin lausahdukset "Kyllä sitä Shanghaista saa" ovat yhtä tyhjän kanssa.

Teoriassahan Shanghaista varmasti melkein kaikkea löytyy, mutta käytännössä kaikki ei läheskään aina ole saatavilla. Saati että voi vaatia kymmenien vuosien oleskelun jatkuvasti muuttuvassa kaupungissa, ennen kuin edes ymmärtää mitä voi löytää, ja mista sen voi helpoiten hankkia. Täällä kun pienenkin kaupan hyllyjärjestys ja valikoima eivät kauaa pysy samana, ja liikkeitä syntyy ja kuolee varmastikin päivittäin.
Samalla tuo jatkuva muutos on myös yksi syy miksi pidän tästä kaupungista :-)

Shanghai!

Koti!

Matka meni kaikilta osin hyvin. Kun kone lähti sateisesta ja viileästä Suomesta, oli ensimmäisenä ajatuksena, että ensi joulusta ei tule valkoista. Itseasiassa Shanghaissa lunta tulee erittäin satunnaisesti, joten auton ikkunoiden skrabaamista tai bussipysäkillä pakkasessa värjöttelyä tulee harrastettua vähemmän. Eipä sikseen että aikoisin mennä skrabaamaan naapurin auton tuulilasin, sillä expateilla perinteisesti ei ole Kiinassa omaa autoa tai edes ajolupaa.

Vaikka kone oli ollut muutaman tunnin myöhässä (mikä tietysti otti päähän), niin saatiin aikataulua kivasti kiinni. Ja Finskin "uusi" konetyyppi sai täydet pisteet. Jostain syystä koneessa oli runsaasti tyhjiä paikkoja, ja valloitin itselleni viereisen istuimen. Siitä huolimatta en nukkunut lennon aikana yhtään. En yleensäkään pysty nukkumaan lentokoneessa. Mutta onneksi jokaisella oli oma tv-ruutu, josta pystyi seuraamaan oman valintansa mukaisia leffoja. Katsottua tuli "Tyttö, sinä olet tähti", "Mission impossible III" ja joku Lindsey Lohan-pätkä. Nukkumisen sijaan keskityin siis leffoihin ja juomatarjoiluun. Minua ei haittaa ettei Finskin koneissa enää saa väkeviä maksutta. Kunhan vinkkua ja skumppaa löytyy (ei muuten loppunut kesken, tälläkään kerralla) :-)

Kissan osalta asiat sujuivat odotettua helpommin, vaikka omistaja oli vähintäänkin yhtä hermostunut kuin lemmikkinsä. Otin ennen kentälle lähtöä muutamia (jäähyväis)kuvia kissasta ja kantolaatikosta. Saavuin terminaaliin hyvissä ajoin (n. 4 tuntia ennen koneen lähtöä). Checkkasin ison matkalaukkuni ruumaan ja samalla punnittiin kisu laatikkoineen. Heti punnituksen alussa kuulin tarinan kuinka virkailijalla oli itselläänkin kissa, "Mitäääs sinä, matkalle lähdössä? Pikkasen nau'ututtaa." Siitä sain sitten laskun ylipainolle, jonka kävin maksamassa lipunmyyntipisteessä muutamaa kerrosta alempana. Siellä kuulin virkailijalta tarinan hänen Lissu-koirastaan, "On se sellaista se lemmikkien kanssa matkustaminen."
Takaisin ylös ja virkailijan neuvomalle tiskille, jonne kutsuttiin vartija tarkastamaan kissan kantolaatikko. Tässä vaiheessa kissa ei enää ollut yhteistyöhaluinen, eikä loppujen lopuksi eläintä otettu pois laatikosta. Kaadoin kuppiin veden ja toivottelin näkemisiin Shanghaissa. Vartijaa hieman hymyilytti.

Shanghain kentällä kiiruhdin läpi "terveystodistelun" (kaavake jolla vannon ja vakuutan ettei minulla ole lintuinfluenssaa tms.) jätön, passintarkastuksen ja siellähän se kisuli jo kiersikin hihnalla matkatavaroiden kanssa. Näytti rauhallisemmalta kuin viimeksi nähdessämme Helsingissä, joten ilmeisesti hyvät unet tekivät ihmeitä. Siitä siirryin "Inspection officeen", joka sijaitsi samassa tilassa matkatavarahihnojen kanssa. Tullin vihreiden linjojen-rivin päässä. Siellä täytin virkailijan avustuksella kiinankielisen lomakkeen, allekirjoitin karanteenisopimuksen (englanninkielinen versio), maksoin 2000 rmb, luovutin kopion passistani sekä kissan terveystodistuksen ja lopuksi kissa vielä valokuvattiin. Sanoin hei, hei, kisulille uudestaan ja kävelin tullin läpi nippu kissan karanteenista noutamista koskevia kuitteja kourassani. Koko operaatio oli nopea ja olin läpäissyt kissan kanssa saapumismuodollisuudet alle puolessa tunnissa. Nyt vain laittamaan kotia kuntoon kisulia varten, jonka pääsen hakemaan viikon päästä. Ihan odotuttaa jo :-)

Näin meni siis matka. Nyt olen kotiutunut lämpöiseen (helteiseen?) Shanghaihin, missä kesä tuntuu toistaiseksi jatkuvan.
Häntä pystyyn, hymyä huuleen ja menoks!

Helsinki City

Viime päivät olen asustellut Helsingin keskustassa, ensimmäistä kertaa elämässäni. Tarkemmin ottaen olen majaillut Katajanokalla. Ja voin kyllä sanoa että viimeisetkin ennakkoluulot keskustassa asumisesta kaikkosivat.

Ruuhkat eivät olleet ongelma. Viidessä minuutissa selvitin tieni autolla Katajanokalta Eduskuntatalon eteen aamu kahdeksan ja yhdeksän välissä. Ennen yhtätoista olin jo nauttinut aamiaisen, ehtinyt shoppaamaan itselleni uuden paidan pienestä putiikista ja hajuveden isosta tavaratalosta. Samaan operaatioon Espoossa suoritettuna olisi kulunut tunteja kauemmin.
Auton sain joka paikassa parkkeerattua kadun varteen kymmenien metrien päähän kohteesta. Espoossa kotioveltani parkkipaikalle oli pitempi matka...

Iltapäivällä päätin kuluttaa viimeisen leffalippuni Tennispalatsissa pyörivään "Valkoinen Masai" elokuvaan. Leffan aihe oli mielenkiintoinen eikä toteutuskaan hullumpi (en ole vielä lukenut kirjaa, se odottaa minua Shanghaissa). Tarina kertoo sveitsiläisestä naisesta joka rakastuu samburu-sotilaaseen ja muuttaa asumaan heimon pariin. Ei sen enempää juonesta, jos vaikka joku haluaa käydä katsomassa leffan itse :-)
Näytöksen jälkeen ihmiset olivat jääneet ulko-oven eteen pieniin ryhmiin, ja kuulin pätkiä keskusteluista jotka koskivat kyseistä elokuvaa.

Koska minulla ei kuitenkaan tällä kerralla ollut ketään mukana kenen kanssa keskustella elokuvasta, päätin vielä nauttia illallisen punaviinilasillisen kera yhdessä keskustan ravintoloista.
Täydellistä taantumista ei siis ole vielä tapahtunut. Kestää vain hetken ymmärtää mitä kaikkea voi kaupungissa tehdä, kun kymmentä tuntia päivässä ei kulu toimistossa.

Tämän päiväinen puhelinsoitto palautti minut city-idyllistä maanpinnalle. Soittaja oli Suomen Gallupista. Vastattuani kyselyyn tuli taustatietojen vuoro. Oli ihan OK kertoa ikä ja koulutausta. Niiden jälkeen ei vain tuntunut yhtä hienolta vastata kysymykseen "Oletko työelämässä?". Argh.

1 päivä lähtöön.

Koditon työtön

Luovutettuani viimeisenä työpäivänä vuokra-asuntoni avaimet pois, niin olen nyt ollut kolme vuorokautta työtön ja koditon. Tai teknisesti ottaen onhan minulla koti. Kiinassa.

Yhden poissa töistä vietetyn päivän jälkeen taantumisen merkit olivat jo näkyvissä. Aamut ovat vuosia alkaneet paniikinomaisella hampaiden pesulla, hiusten riuhtomisella, pikaisella meikkaamisella, avainten etsimisellä ja vaatteiden päälle haalimisella. Mutta enää ei "tarvitse" aamuisin juosta autolle, kaasuttaa tuhatta ja sataa töihin, etsiä parkipaikkaa ja lopulta koittaa harppoa korkeissa koroissa mahdollisimman nopeasti oman työpisteen ääreen.

Heti ensimmäisenä aamuna herääminen venyi lähemmäksi puolta päivää, ja vasta tuntien ympäriinsä pyörimisen ja nettailun jälkeen mieleen juolahti hampaiden pesu. Tunteja tästä eteenpäin oli puuteri ja ripsari naamassa. Verkkareita kummempia vaatteita ei päälle ilmaantunut koko päivän aikana. Missäköhän kunnossa olen viikon kuluttua?

4 päivää lähtöön.

Kiinalainen kissa

Itseni lisäksi aion muuttaa Shanghaihin kissani. Operaatio sinällään ei pelota, mutta kyllä sillä työllistävä vaikutus on ollut. Kun omat matkajärjestelyt päättyvät siihen kun lentoliput on varattu ja tavarat on pakattu, niin kissan osalta se on vasta alkua. Ja kun kyseessä on Kiina, niin määräykset ja vaatimukset ovat muuttuneet matkavalmistelujen aikana. Kissan osalta valmistelut alkoivat nollasta, niin omien tietojeni, kuin kissalle tehtävien asioidenkin osalta.

Koska kyseessä on maatiaiskissa, jonka otin huostaani kymmenisen vuotta sitten, kun sen edelliset omistajat olivat sen hylänneet, niin kissaa ei oltu merkitty tatuoinnilla/mikrosirulla, eikä se ollut sellaisenaan matkustuskelpoinen. Mitä pitää siis tehdä jos haluaa viedä kissan Shanghaihin?

Asiat jota varmasti vaaditaan kiinalaisten puolelta:

- Raivotautirokotus
- Läänineläinlääkärin vahvistama terveystodistus
- Yksi passillinen expatti per eläin
- Yhden viikon karanteeni karanteenikeskuksessa Shanghaissa
- 23 päivän karanteeni kotona Shanghaissa
- 2000 RMB karanteenin kustannuksiin

Asiat jotka vaaditaan suomalaisten puolelta (viimeistään jos haluat tuoda kissan joskus Suomeen/EU:n alueelle takaisin):

- Mikrosiru/tatuointi
- EU:n lemmikkieläinpassi
- Raivotautivasta-aineiden määritys (teetetty EU:n hyväksymässä labrassa)
- Heisimatolääkitys (vasta ennen paluuta)

Asiat jotka vaaditaan lentoyhtiön puolelta:

- Kuljetuslaatikko joka täyttyy IATA:n vaatimukset (tarpeeksi tilaa lemmikille, ei aukkoja, ei pyöriä ja juomakippo)
- Joko varaus matkustamoon tai ruumaan (valitsin jälkimmäisen)
- Rahaa ylipainomaksuun n. 43 EUR/kg (häkki + eläin)

Asiat joita saatetaan ehkä joskus kysyä Shanghain päässä jos huhuihin on uskomista:

- Kissaruttorokotus (kuuluu 4-rokotteeseen)
- Yhdistelmärokotus kissan hengitystiesairauksia vastaan (kuuluu 4-rokotteeseen)
- Tullimaksu (n. 200 RMB?)
- Kopio vuokrasopimuksesta Shanghaissa (jotta voi todistaa että kissalle on karanteenipaikka 23:ksi päiväksi)

Kun eläimen vie maasta tulee myös samalla selvittää kuinka sen halutessaan saa takaisin Suomeen. Todettakoon että jo iänkin puolesta kisullani on toistaiseksi vain menolippu. Niin kuin listauksesta näkyy ovat edelleen tietyt kohdat vain "huhuja". Niihinkin on nyt joka tapauksessa varauduttu. Huh, huh. Olen kyllä alkanut ymmärtämään paljon paremmin kommentteja "Eikös kissoja saa Kiinastakin?". Olen leimannut nuo ihmiset aikaisemmin lemmikkieläintä omistamattomiksi ei-niin-paljon kissoista tykkääviksi henkilöiksi. Mutta ehkäpä he ovatkin kaikki olleet henkilöitä jotka ovat joskus vieneet kissan Kiinaan.

Tuossa oli siis listausta kissan osalta. Koiran tapauksessa lista on hieman erilainen. Vaadittavat asiat myös vaihtelevat saapumiskaupungista riippuen. Myös lentoyhtiöillä on konetyypistä riippuvia rajoituksia. Muita lemmikkejä voipi olla jopa mahdotonta viedä Kiinaan (esim. lintuja). Ja vielä viime talvena Shanghaissa ei mm. ollut karanteenikeskusta vaan eläimet olivat 30 päivää kotikaranteenissa.

Toistaiseksi näyttää siltä että tästä tulee kiinalainen kissa:




7 päivää lähtöön.