Helsinki City

Viime päivät olen asustellut Helsingin keskustassa, ensimmäistä kertaa elämässäni. Tarkemmin ottaen olen majaillut Katajanokalla. Ja voin kyllä sanoa että viimeisetkin ennakkoluulot keskustassa asumisesta kaikkosivat.

Ruuhkat eivät olleet ongelma. Viidessä minuutissa selvitin tieni autolla Katajanokalta Eduskuntatalon eteen aamu kahdeksan ja yhdeksän välissä. Ennen yhtätoista olin jo nauttinut aamiaisen, ehtinyt shoppaamaan itselleni uuden paidan pienestä putiikista ja hajuveden isosta tavaratalosta. Samaan operaatioon Espoossa suoritettuna olisi kulunut tunteja kauemmin.
Auton sain joka paikassa parkkeerattua kadun varteen kymmenien metrien päähän kohteesta. Espoossa kotioveltani parkkipaikalle oli pitempi matka...

Iltapäivällä päätin kuluttaa viimeisen leffalippuni Tennispalatsissa pyörivään "Valkoinen Masai" elokuvaan. Leffan aihe oli mielenkiintoinen eikä toteutuskaan hullumpi (en ole vielä lukenut kirjaa, se odottaa minua Shanghaissa). Tarina kertoo sveitsiläisestä naisesta joka rakastuu samburu-sotilaaseen ja muuttaa asumaan heimon pariin. Ei sen enempää juonesta, jos vaikka joku haluaa käydä katsomassa leffan itse :-)
Näytöksen jälkeen ihmiset olivat jääneet ulko-oven eteen pieniin ryhmiin, ja kuulin pätkiä keskusteluista jotka koskivat kyseistä elokuvaa.

Koska minulla ei kuitenkaan tällä kerralla ollut ketään mukana kenen kanssa keskustella elokuvasta, päätin vielä nauttia illallisen punaviinilasillisen kera yhdessä keskustan ravintoloista.
Täydellistä taantumista ei siis ole vielä tapahtunut. Kestää vain hetken ymmärtää mitä kaikkea voi kaupungissa tehdä, kun kymmentä tuntia päivässä ei kulu toimistossa.

Tämän päiväinen puhelinsoitto palautti minut city-idyllistä maanpinnalle. Soittaja oli Suomen Gallupista. Vastattuani kyselyyn tuli taustatietojen vuoro. Oli ihan OK kertoa ikä ja koulutausta. Niiden jälkeen ei vain tuntunut yhtä hienolta vastata kysymykseen "Oletko työelämässä?". Argh.

1 päivä lähtöön.