Expattien ketutuskäyrä

Kaikkihan tämän käyrän kait tietävät? Kun muutat vieraaseen maahan on kaikki niin kivaa. Uutta ja eksoottista. Tuntuu että olet turistina, ja joka päivä näet jotain mielenkiintoista ja opit uusia asioita. Kuukausien kuluessa koet sopeutuvasi paremmin ja paremmin. Mikä kulttuurishokki?

Jonkin ajan päästä asiat eivät enää olekaan niin hyvin. Alat kaipaamaan Suomea. Tulee koti-ikävä. Ja ne saamarin kiinalaiset ovat niin ärsyttäviä. Eikä täältä saa edes ruisleipää. Ja miksi aina pitää rynniä?

Kun ensimmäisestä (loivasta) laskusuhdanteesta on päässyt yli, niin expattielämä hymyilee taas. Vieraat tavat eivät enää ole vieraita, ja päivät vierivät eteenpäin omalla vakiintuneella rytmillään. Tuntuu että nyt sitä sitten viimeistään ollaan sopeuduttu.

Mutta eipäs ollakaan. Yleensä noin puolen vuoden/vuoden päästä tulee se kovin alamäki jolloin itketään, huudetaan, laukut pakataan ja ollaan lähdössä takaisin Suomeen. Kaikki on huonosti. Kiina on sieltä ja syvältä. Kaikki kiinalainen on sieltä ja syvältä.

Tuosta kun hengissä ja Suomeen palaamatta selviää, niin elämä alkaa vasta oikeasti tasaantumaan. Vuoden jälkeen voi puntaroida millaista tämä ulkomaaneläminen oikeasti on, ja viihtyykö. Sitä voikin sitten pohtia muutaman vuoden, sillä kolmen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen paluu kotimaahan tulee päivä päivältä epätodennäköisemmäksi.

Itse olen ehdottomasti ensimmäisessä nousussa, ja menossa kovaa vauhtia ylöspäin. Kaikki tuntuu aivan käsittämättömän upealta. Mikseivät kaikki muuta Shanghaihin? Ihana kaupunki! Enkä voi ymmärtää väsyneiden ulkomaalaisten kertomuksia kuinka vaikeaa elämä Kiinassa on, ja kuinka he haluavat vielä joskus palata kotimaahansa. Minä en ainakaan halua...